Olen suhtautunut aina vähän kyynisesti huumepoliisin vaatimuksiin saada käyttää tehokkaampia urkintamenetelmiä. Niistä ei ole hyötyä, sillä jos poliisi saa kuunnella puhelimia, arkaluontoisia asioita ei kerrota puhelimissa ja niin edelleen. Aina joku myös käyttää noita oikeuksia väärin.
Tehokas keino sen sijaan on sopia joidenkin rikollisten kanssa, että nämä kavaltavat kaverinsa ja pääsevät itse tuomiotta. Kartellien paljastuksissahan tämä keino otettiin käyttöön jokin aika sitten ja tehosi heti.
Mikäli olen tulkinnut uutisia oikein, valtakunnan syyttäjä on päättänyt syyttää eräitä huumepoliiseja vasikointisopimuksista. Syyttäjä varmaankin tietää, mitä tekee. Jos tällainen sopimus on laiton, niin kai se sitten on laiton. Siitä saisi laillisen lakia muuttamalla. Tässä asiassa olen kyllä huumepoliisin puolella. Toki sillä varauksella, että asiaan saattaa tietysti liittyä jotain sellaista, jota en tiedä.
Aika kova on huumepoliisin väite, että heidän työtään on alettu vaikeuttaa sen jälkeen, kun he pääsivät järjestäytyneen rikollisuuden jäljille. Ei kai nyt tarkoiteta, että valtakunnan syyttäjä…
Ehkä pikkuhiljaa alkaa karista se naiivi uskomus, että suomalaiset poliisit noudattaisivat aina tutkinnassa lakia. Supon kohellukset, Smash Asem ja tämä alkavat sen osoittaa. Poliisin pakkokeinovaltuuksia on jatkuvasti lisätty, poliisin valvontaa sen sijaan ei.
“Since we are at it…”
Voisitko mainita _yhden_ (1) korkean virkajuristin, joka _ei_ olisi, tai olisi ollut, Demokraattisten lakimiesten jäsen?
Entä jos syyttäjä haluaa vain purkaa jutturuuhkaa? Helsingin käräjäoikeudessa on ollut jo jonkin aikaa pulaa syyttäjistä, ja kun nämä huumepoliisit ovat nyt intoutuneet nappaamaan toinen toistaan suurempia huumevyyhtejä kerittäväksi… noh, jäämme odottelemaan lisävalaistusta asiaan.
Tässä hiljaisuudessa ja sairauslomissa herää tietty epäilys, että huumepoliisi on päässyt liian isojen kenkien jäljille.
Kuka muistaa komisario Sulo Aittoniemen?
Hän sai rakennusliikkeisiin liittyvässä tutkinnassa kiinni useita vaikuttajia ja oli pääsemässä ilmeisesti erään suuren puolueen kovaan ytimeen kiinni, kun hänet siirrettiin sivuun “epäasiallisten kuulustelumenetelmien” vuoksi.
Tämän takia Aittoniemi aikanaan eduskuntaan valittiin — ei populististen mielipiteidensä vuoksi.
Jos eliitti hääriikin nyt huumebisneksessä rakennustoiminnan sijaan — tai lisäksi.
Minusta on jokseenkin paranoidia ihan tosissaan uskoa, että joku “isokenkäinen” olisi tämän jutun takana. Kuka Suomessa voisi muka olla huumebisneksessä niin iso tekijä, että poliisia alettaisiin sen vuoksi jahdata? Tässä täytyisi lisäksi vähintään paitsi valtakunnansyyttäjä, myös poliisijohdossa isoja tekijöitä olla lahjottuna ja jos siihen uskoo, voi saman tien kirjautua sisään osastolle.
En tarkoita, että sellainen on mahdotonta, mutta niin epätodennäköistä, että sellaista mahdollisuutta ei kannata kauheasti pohtia.
Todennäköisempänä pidän sitä, että kaikki ovat vähän turhan innokkaita tekemään sen, minkä uskovat olevan oma tehtävänsä. Ei minusta ole ollenkaan kaukaa haettua, että huumepoliisi on hieman taivuttanut lakia esimerkiksi katsomalla vasikoiden rikkeitä läpi sormien. Todenäköisenä skenaariona pidän jotain senkaltaista, että on ratsattu kämppä ja asukas on “ehtinyt” huuhtomaan huumeet vessanpöntöstä, eikä näyttöä sitten olekaan mistään isommasta rikkeestä ja vastapalveluksena kerrottu mistä aine tulee.
Joku vasikoinut kaveri on sitten mennyt kertomaan syyttäjälle, että poliisi lupaili ettei juttua nosteta ja innokas syyttäjä sitten pistänyt asian eteenpäin, koska niin kuuluu tehdä.
ajattelen tästä(kin) asiasta suunnilleen samalla tavalla kuin Tiedemies, paitsi että vähän isompia vasikointisopimuksia on ilmeisesti tehty, koska syyttäjä niihin puuttuu. Halusin vain kolmen huutomerkin kanssa alleviivata tuota huumepoliisin päällikön esittämää syytöstä.
Rakennusbisness kuuluu puolueiden toimenkuvaan. Epäasiallinen vaikuttaminen kaavoitukseen ja sen yhteydet puoluerahoitukseen on ollut meillä- vakiintunut maan tapa, mutta isokenkäisten puuttuminen huumekauppaan olisi aika mielikuvituksellista.
Kartellivertauksesi on mielestäni todella huono, sillä kartellin paljastuessa kartelli poistuu ja tilalle tulee laillista, rehellistä kilpailua vallitsevilla markkinoilla.
Tilanteessa, jossa käräytettävä ja käräyttäjä toimivat laittomilla markkinoilla ei itse toimintaan aiheudu parannusta yhden toimijan poistamisella. Tälläisessä tapauksessa poliisi ottaa ainoastaan kantaa toisen puolesta toista vastaan. Pitäisi todella miettiä, kenelle huumekauppa sallitaan?
Siteeraan sivuston ylläpitäjään teoksesta ministerikyyti: “Muualla kannabiksen käyttöä ja pienimuotoista kauppaa katsotaan läpi sormien. Espanjalainen huumepoliisi selitti asian minulle niin, että he pyrkivät estämään kannabiskaupan luisumisen ammattirikollisille ja kovien huumeiden kauppaajille, eivätkä he siksi käräytä amatöörejä jos näiden toiminta pysyy riittävän pienimuotoisena.
Olisi pitänyt olla tarkempi. Huumerikollisuus on talousrikollisuutta, kuten rakennusalan vehkeilytkin.
En väittänyt, että puoluejohtaja jakaa Subutexia. Osa tiettyjen valtarakenteiden rahavirroista saattaa kulkea myös huumebisneksen kautta. En myöskään tarkoittanut puolueita muuten kuin Aittoniemi-esimerkissä, vaan eliittiä, joka on laajempi käsite.
Nykyään ongelmana on se, että kilpailua ylikorostetaan yhteistyön kustannuksella. Kilpailuviraston ja ideologian vastapainona pitäisi olla yhteistyön ja mukavan elämän virasto. Nämä sitten vääntäisivät kättä yhteistyön ja kilpailun sopivasta rajanvedosta. Pohjoismaiden menestys perustuu paljolti eri toimijoiden sujuvalle yhteistyölle.
Melkein kaikki kuppikunnat katsovat nykyisin asioita liian kapeasta perspektiivistä eivätkä toimi kokonaisuuden ja siten myös oman pitkäntähtäimen etunsa puolesta. Kentällä ja eri asioiden etulinjassa ei voi aina noudattaa lakia kirjaimellisesti, mutta tämä ei silti tarkoita sitä etteivätkö nämä erilaiset etulinjan vääntäjät toimisi lain hengen mukaisesti ja kirjaimenkin mukaisesti niin pitkälle kuin se perustehtävän onnistumista vaarantamatta onnistuu.
Kirjaimellisesti lukeville ja tulkitseville täsmennyksiä:
“Kilpailuviraston ja ideologian”
-> Kilpailuviraston ja ‑ideologian
“yhteistyön ja mukavan elämän virasto”
-> Yhteistyön ja mukavan elämän virasto
Tiedemiehen mukaan on ”jokseenkin paranoidia” uskoa, että joku isokenkäinen on saanut valtionsyyttäjän tutkimaan huumepoliisia. Paranoidi tarkoittaa vainoharhaista.
Turun Nostokone –jutussa kihlakunnansyyttäjä Tommi Teuri jätti syyttämättä verohallituksen pääjohtajaa, vaikka esitutkinta antoi syytteen nostamiseen perusteet. Syyttäjä kertoi julkisuudessa (ainakin MOT-ohjelmassa), että häntä oli painostettu valtakunnansyyttäjän virastosta.
En ota kantaa Teurin väitteeseen. Se kuitenkin osoittaa, että vakavasti otettava henkilö on jo julkisuudessa väittänyt valtakunnansyyttäjänviraston painostaneen. Viraston omaan tehtävänkuvaan ei kuulu syyttäjien ”painostaminen” tai ohjaaminen tavalla, joka koetaan painostamiseksi, joten jäljelle jää epäily, että valtakunnansyyttäjänvirastoa oli painostettu ulkopuolelta ja se oli taipunut painostuksen alla. Kissa on siis nostettu pöydälle ainakin kerran, vaikka se on saatu sieltä siivottua pois. Asia ei ole vähäinen. Jos yhdessäkin tapauksessa painostetaan tai taivutaan painostukseen, koko syyttäjälaitoksen riippumattomuus tulee kyseenalaiseksi.
Teuri oli kokenut syyttäjä ja komisario Aarnio on kokenut poliisijohtaja. On vaikea uskoa, että he ovat jonkin keittiöpsykologin tunnistaman vainoharhan sokaisemina tulleet julkisuuteen tavalla, joka vaarantaa heidän uransa. Todennäköisesti he ovat halunneet kertoa yhteiskunnalle jotain sellaista, mitä yhteiskunta ei ole halunnut kuulla.
Minusta yhteiskunta tekee vain asian itselleen helpoksi, jos se leimaa ikävät, mutta tutkimisen arvoiset väitteet Tiedemiehen tavoin paranoideiksi.
Jääköön tämä tähän, katsotaan miten esitutkinnassa käy. Se on ainakin selvää, että joksikin aikaa huumepoliisin toiminta Helsingissä on saatu rampautettua.
Jos laitan foliohatun päähän, niin voisin jotenkin kuvitella huumekauppiaan saaneen asiakkaana olleen päättäjän koukkuun siinä mielessä, että pystyy kiristämään huumepaljastuksella. Tai sitten huumepoliisi saattaisi selvittää jotain jonka yhteydessä voisi käyttäjäksi paljastua joku päättäjä. Tällaisten tilanteiden välttämiseksi pitäisikin olla eduskunnassa huumejakelu työsuhde-etuna, palaan asiaan jahka tuo musta helikopteri häipyy…
On aika tavalla eri luokan asia painostaa, esimerkiksi soittamalla tutulleen jossakin virastossa, hellittämään otetta kuin lähteä lavastamaan rikoksia ja nostelemaan syytteitä (joita ei ole tosin vielä nostettu, kunhan tutkitaan) valtakunnansyyttäjän toimesta.
Oikeusjärjestelmällä on yleensä sellainen ominaisuus, että rikos on helpompi pistää piiloon kuin laittaa juttu pystyyn tekaistulla aineistolla. Tekaistuja rikosjuttuja varmaan voi olla olemassa, mutta väitän niiden olevan monin verroin harvinaisempia ja vaikeampia järjestää kuin jonkun jutun hyssyttely hiljaiseksi.
Huumerikollisuus on yleisestiottaen kovin altista kaikenlaisille villeille spekulaatioille — joista osaa voi pitää hyvinkin paranoidisina — koska, kuten huumeyksikön ylikomisario Aamu-TV:ssä sanoi, poliisi joutuu kaivamaan tapaukset alusta pitäen omalla työllään. Mitään asianomistajia ei ole, ainoastaan ilmiantajia. Into näihin villeihin spekulaatioihin näkyy näissäkin kommenteissa.
Lisäksi poliisin tutkiminen rikoksesta epäiltynä on Suomessa jo itsessään niin harvinaista, että poliisiin vakavissaan kohdistuva epäily on paljon epätodennäköisemmin tekaistu kuin suunnilleen kehen tahansa muuhun. Ennemminkin poliisin tekemiä rikoksia kuvittelisin lakaistavan maton alle, ottaen huomioon sen tavan, jolla ko. rikosepäilyt yleensä tutkitaan.
Osmo:
“Rakennusbisness kuuluu puolueiden toimenkuvaan. Epäasiallinen vaikuttaminen kaavoitukseen ja sen yhteydet puoluerahoitukseen on ollut meillä- vakiintunut maan tapa,”
Tämä on oikeasti hyvin mielenkiintoista. Kertoisitko lisää? Millä tavoin poliitikot ovat vaikuttaneet esimerkiksi tonttien hintoihin hyödyttääkseen valikoituja tahoja, kuten esimerkiksi omien puolueidensa omistuksessa olevia rakennusliikkeitä.
Olen sitä mieltä, että jos tuollaista ilmenee maassamme, sellainen korruptio on murskattava säälimättömästi ja siihen syyllistyviä on kohdeltava erittäin ankarasti!
markku:
Legendaarisin lienee rakennusliike Haka demarivallan vahvoina vuosina. Rakennusalalla kuulee vieläkin juttuja hurjista saunailloista joissa hommat sovittiin kavereitten kesken parhain päin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Haka_(rakennusyhti%C3%B6)
Homma ei varmaan ole tänä päivänä enää yhtä törkeää, muuta aina kuntatasolta ministeritasolle harrastetaan kaikenlaista koplaamista, missä jonkin tietyn päätöksen läpimenoon saatetaan sitoa muita asioista kuten paikallisia rakennushankkeita. Avainasemassa päätöksiä tehtäessä on poliittisen eliitin hiljainen verkottuminen.
Vastuutehtäviin ja toteutukseen sitten usein kunnalliseen tyyliin valitaan sopivin eikä välttämättä pätevintä.
Minun kiinnostukseni asiaan herätti komisario Aarnion toiminta. Se on ollut poliisille epätavanomaista. Selkein esimerkki on hänen väitteensä, että esitutkinnassa on kyse ajojahdista.
Miksi Aarnio toimii epätavanomaisesti? En keksi kuin kaksi syytä. Voi olla, että hän bluffaa, koska tietää yksikkönsä syyllistyneen virkarikoksiin ja uskoo voivansa ulostulollaan hämmentää asiaa ja vaikeuttaa esitutkintaa. Toinen vaihtoehto on, että hän on todella kohdannut asiassa jotain sellaista, jota pitää poikkeuksellisena ja josta herää epäilys kätketyistä motiiveista. Tämän epäilyn pitää olla vahva, jos hän tuo sen julkisuuteen näinkin suoraan: ”Meistä on alkanut tuntua, että jokin taho haluaa yksikkömme pois järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta” (hs.fi 12.12.2007).
On epäkiinnostavaa lukea täältä arvauksia siitä, kuinka tavanomaista poliisin joutuminen esitutkintaan on. Uskon, että Aarnio tuntee poliisin toimintatavat riittävän hyvin arvioidakseen, onko kyseessä normaali sisäinen laillisuusvalvonta. Jos olisi, Aarnio olisi toiminut tavanomaisesti todeten, että hänen tiedossaan ei ole rikoksia, mutta on hyvä, että esitutkinta suoritetaan. Ainakin minä haluan tietää, miksi Aarnio käyttää paljon kovempaa kieltä.
Esitutkinta ei tuo tähän välttämättä selvyyttä. Se selvittää nyt, onko huumepoliisi tehnyt rikoksia. Siihen kysymykseen saadaan vastaus, mutta kysymys tutkinnan mahdollisista kätketyistä motiiveista ei ole tutkinnan kohteena eikä se siten tällä selviä.
”Paranoidisesti” asiaan suhtautuvien ei ole syytä hävetä. He ovat poikkeuksellisen hyvässä ja turvallisessa seurassa. Aarnion esittämään väitteeseen ajojahdista ovat yhtyneet hänen epäillyt kollegansa, kaikki komisarioita ja kenttäpäälliköitä.
Olisi rohkeaa olettaa, että he kaikki ovat menneet yhtä aikaa sekaisin kuin teinipojat.
Kyse on todennäköisyyksistä. Millä todennäköisyydellä Aarnio antaa tuollaisen lausunnon, jos a) poliisin toimintaa todella vaikeutetaan tahallaan ja vielä näin järein keinoin ja b) jos kyseessä on vain aivan rutiininomainen tutkimus.
Suomessa poliisi on perinteisesti antanut aika huimia lausuntoja ja vaatinut lisää oikeuksia. Se, että huumepoliisin toimintaan kohdistuu epäilyjä, voi hyvin olla itsessään näiden poliisien mielestä “ajojahtia”. Kun toimitaan aivan toimivaltuuksien rajalla — huumepoliisille paitsi puhelinkuuntelu, myös muunlainen ihmisten seuranta on arkipäivää — syntyy varmasti toisinaan houkutus mennä vähän pidemmälle. En tiedä, onko tässä menty, mutta se ei yllättäisi. Jos on menty (vaikka sitten vasikoiden juttujen katsomisessa sormien läpi) ja siitä on tullut “normaalia toimintaa”, niin sellaiseen puuttuminen nähdään helposti epäreiluna toiminnan vaikeuttamisena. Tällainen reaktio on erittäin inhimillinen.
Minusta epäiltyjen ja heitä lähelläolevien tahojen asiasta antamat lausunnot eivät ole kovin informatiivisia. Jos tutkinnassa on jotain tekaistua/hataraa ja epäselvää aineistoa, jonka pohjalta toimitaan, se voi tuntua ajojahdilta vaikka kukaan ei mitään kapuloita sinänsä yrittäisikään laittaa rattaisiin. En ihmettelisi yhtään, jos vaikka rikolliset itse olisivat antaneet villejä lausuntoja/ilmiantoja huumepoliiseista, jotka sitten osoittautuvat perättömiksi.
Sensijaan se, että poliisi olisi pääsemässä jonkun virkamies- tai poliittisen eliitin jäljille ja sitä sen vuoksi oltaisiin lähtemässä valtiosyyttäjän voimin “pistämään kuriin”, on hyvin epätodennäköinen. Se on samaa sarjaa niiden menneiden vuosien yleisönosastokirjoitusten ja “ilmiantojen” kanssa, joiden mukaan suunnilleen koko talous- ja poliittisen elämän eliitti vetää päivät pitkät kokaiinia nokkaan.
Tämä jatkuu vielä HS:ssa. Aarnio epäilee poliisin sisäistä valtataistelua ja myöntää itse, että häneltä saattaa mennä työ, koska on tuonut asian julkisuuteen.
Aloitetaan alusta. Entä jos täällä olisi väitetty, että kyseessä on poliisin sisäinen kamppailu, jossa KRP petaa parempia asetelmia tulevaan vallanjakoon tehtailemalla tutkinnan Helsingin huumeyksikköä vastaan?
Varmasti sekin olisi ollut vainoharhainen selitys. Eihän suomalainen poliisi tee X vrt. eihän suomalainen poliitikko
voi olla sekaantunut Y.
Linkki: http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Ylikomisario+Aarnio+Ilmiantajat+ovat+poliiseja/1135232621437
Tämä menee jo semantiikasta vääntämiseksi.
Pidän vainoharhaisina selityksiä, joiden mukaan syytökset ovat täysin tuulesta temmattuja ja että niitä on lähdetty tuomaan julkisuuteen siksi, että a) halutaan peitellä sitä, että joku korkealla taholla olisi sekaantunut huumebisnekseen b) halutaan kammeta huumepoliisia sivuun osana poliisin sisäistä valtapeliä.
Siitä, että joku poliisin sisällä on närkästynyt esimerkiksi muotovirheestä, on aika pitkä matka johonkin poliisin sisäiseen salaliittoon. Tottakai eri yksiköiden kilpailumentaliteetti voi vaikuttaa siihen, kuinka herkästi lähdetään ilmiantamaan toisia poliiseja virkavirheistä. Ihmisistähän siinä on kyse. Olisi perin kummallista, jos asiaan liittyvillä ihmisillä ei olisi jotain henkilökohtaisia intressejä, oli kyse sitten oman uran edistäminen, kateus tms.
Tällaiset motivaatiot ovat kuitenkin yhdentekeviä. Ei ole mitään merkitystä sillä, mistä vaikuttimista tutkinta on käynnistetty, olettaen että tutkinta itse suoritetaan puolueettomasti. Tuskin KRP:ssäkään niin tyhmiä ollaan, että ilmiannon tehneet laitetaan tutkimaan tapausta.
Mutta edelleen: Aarnion kommetit ovat sikäli täysin arvottomia että hän on itse epäilty. Tottakai epäilty on stressaantunut ja varsinkin jos kokee epäilyn aiheettomaksi, herkästi syyttää ajojahdista.
Kiitos provoista, kuten tästä:
“Pidän vainoharhaisina selityksiä, joiden mukaan syytökset ovat täysin tuulesta temmattuja ja että niitä on lähdetty tuomaan julkisuuteen siksi, että a) halutaan peitellä sitä, että joku korkealla taholla olisi sekaantunut huumebisnekseen b) halutaan kammeta huumepoliisia sivuun osana poliisin sisäistä valtapeliä.”
Ei tuo ole muuta kuin olkinukke-argumentaatio. Tartutaan yksittäiseen asiaan, jota ei edes ole julkisanottu esitetyssä muodossa ja toistetaan sitä osoituksena koko päättelyketjun heikkoudesta.
Väite, että johtavat poliitikot ovat osa huumekauppaa ja pyrkivät vaikuttamaan huumepoliisin toimintaan on edellisen kirjoittajan oma. Hienoa, jos viitseliäisyyttä riittää oman itsensä kumoamiseen — voiko sitä kutsua skitsofreniseksi päättelyksi vainoharhaisuuden sijaan.
Tiedemies tekisi itselleen palveluksen, jos palaisi keskustelun alkuun ja muistutukseeni siitä, minkä tapahtumaketjun seurauksena Sulo Aittoniemi nousi eduskuntaan. Siinä kuviossa olivat mukana poliittiset ryhmät, pääomarikas toimiala, rikosketjua tutkiva poliisi ja oikeusviranomaiset.
On sympaattista ajatella, että jos pääomarikkaita toimialoja ovat vaikka rakennusteollisuus, pankkitoiminta, prostituutio ja huumekauppa, niin suomalaisen eliitin voi olettaa sekaantuneen vain kahteen ensin mainittuun, kaksi jälkimmäistä kun ovat moraalisesti kyseenalaisia.
Talousrikokseen ryhtyvillä olisi silloin kaksitasoinen moraali, joka sallii taloudellisen tuoton hankkimisen laittomilla keinoilla, mutta estää tiettyjen, ehkä taloudellisesti tuottavampien keinojen hyödyntämisen. Tällainen kunnon talousrikollinen on kuin yrittäjä, joka ei lähde mukaan kehittyvään toimialaan, vaan pitäytyy omassaan “moraalisyistä”. Tällainen toimintapa on yrityksessä kuin yrityksessä varmin keino saada oma liiketoiminta loppumaan.
Aarnion kommentit eivät uutu arvottomiksi siksi, että hän on epäilty. Ei, vaikka jokainen tietää, että syytetyllä ei ole velvollisuutta pysyä totuudessa. Aarnio voi lasketella velttoja syytöksiä oikeussalissa, mutta nyt hän tekee sen julkisuudessa. Tässä on ratkaiseva ero. Näin hän menettää virka-asemansa edellyttämän luottamuksen, jos käy ilmi, että hän on puhunut palturia. Sehän selviää lopulta puolueettomassa esitutkinnassa.
Tekstistä riittää ammennettavaa: “Ei ole mitään merkitystä sillä, mistä vaikuttimista tutkinta on käynnistetty, olettaen että tutkinta itse suoritetaan puolueettomasti.”
Edellisessä kappaleessa kirjoittaja osoittaa ymmärrystä sille, että tutkinnan käynnistämiseen voi olla luonnollisia motiiveja, kuten ihmisten oman uran edistämien tai kateus.
Kyseessä on oikeushallinnon sisäinen tutkinta. Oikeushallinnossa ei saisi olla tällaisia “alhaisia” motiiveja. Silti kirjoittajan jatkoväite perustuu oletukseen, että itse tutkinta suoritetaan puolueettomasti.
Tutkinnassa on mukana KRP, jota väitetään tutkintapyynnön lähtöpaikaksi. Siksi joudutaan hyväksymään melkoinen double standard: KRP voi käynnistää tutkinnan alhaisilla motiiveilla, mutta tutkintaa suorittaessaan se on täysin puolueeton!
“Tottakai epäilty on stressaantunut ja varsinkin jos kokee epäilyn aiheettomaksi, herkästi syyttää ajojahdista.” Pitäisikö jatkaa, että sitten epäilty luonnollisesti hankkiutuu televisiokameroiden eteen tekemään itsestään narrin yhdessä kollegojensa, komisarioiden ja kenttäpäälliköiden kanssa…
Minä menisin tv-uutisten sijaan jätkien kanssa saunaan, lausuisin muutaman aggressiivin ja odottaisin esitutkinnan tuloksia. Mutta ei, kun se Aarnio on niin herkkä, niin kuin huumetutkijat tunnetusti ovat…
En nyt ymmärrä. Sekä nimimerkit Iisi että Kutka esittivät hypoteesin, että jokin mystinen eliitti tai “isokenkäiset” häärisivät huumebisneksessä. Tähän liittyi mielestäni aika suora vihjaus, että huumepoliisiin kohdistuneet epäilyt olisivat täysin tekaistuja. Myöhemmin, Aarnion lausuntojen perusteella “eliitti” muuttuikin sitten KRP:ksi, mutta en nähnyt missään, että Kutka olisi kiistänyt vihjanneensa että syytökset olivat tekaistuja.
Epäillyt eivät tietenkään julkisesti mene sanomaan, että syytökset olisivat jotain muuta tekaistuja, koska se merkitsisi syytösten myöntämisen. Siksi epäiltyjen esittämät väitteet eivät ole informatiivisia kumpaankaan suuntaan. Heitä tulee pitää syyttöminä, kunnes toisin todistetaan, mutta sekin on eri asia kuin uskominen siihen, että kyseessä olisi salaliitto huumepoliisia vastaan.
Jos KRP:ssä ollaan oltu tietoisia tai kuultu huhuja jostain vilunkipelistä, niin siihen, tekeekö joku ilmiannon vai ei, voi vaikuttaa vaikka mikä
Asia olisi lähes yhdentekevä, jos esitutkinta olisi kuin kaksivaiheinen rokotus, jossa ensin annetaan pistos (kuulustelu) ja vuoden päästä toinen vahvistava (syyte/syyttämättäjättämispäätös). Lopussa kaikki ratkeaa ja välissä asiaa ei tarvitse miettiä.
Sen sijaan esitutkinnan aikana ihmiset ovat puoliksi toimintakyvyttömiä, koska eivät tiedä lopputulosta — vaikka tietäisivät itsensä syyttömiksi.
Pahin tilanne normaalin toiminnan kannalta on viranhaltijan pidättäminen virasta esitutkinnan ajaksi. Silloin organisaatio lamaantuu. Siksi esitutkintaa ei saa koskaan käynnistää alhaisilla motiiveilla. Ei, vaikka vedottaisiin siihen, että tutkinnassa selviää syyllisyys tai syyttömyys.
En ole nähnyt, että kukaan olisi täällä esittänyt väitettä, että syytteet olisivat täysin tuulesta temmattuja. Tiedemies on itse tarjonnut tätä väitettä muiden suuhun. Syytteet ovat joko täysin paikkansapitämättömiä, osin paikkansapitäviä tai täysin paikkansapitäviä. Meistä ei kukaan voi sitä tietää tässä vaiheessa.
Ja ihan vielä viimeisen kerran: komisario Aarnion ja hänen kollegojensa ulostulo asiassa on poliisin ja suomalaisen median historiassa poikkeuksellinen. Jos ainoa mahdollinen siitä vedettävä johtopäätös on, että Aarnio on “herkkä”, yhteiskunta on onnistunut kasvattamaan lapsensa hyvin. Systeemissä ei ole virheitä, eihän.
Nimimerkki “Iisi” kirjoitti:
“Tässä hiljaisuudessa ja sairauslomissa herää tietty epäilys, että huumepoliisi on päässyt liian isojen kenkien jäljille.”
Nimimerkki “Kutka” kirjoitti:
“Jos eliitti hääriikin nyt huumebisneksessä rakennustoiminnan sijaan — tai lisäksi.”, asiayhteydessä, jossa vihjasi Sulo Aittoniemen kuulustelumenetelmiin kohdistuneiden epäilyjen olleen tekaistuja.
Mitä muuta tämä on kuin vihjauksia siitä, että syytökset ovat tekaistuja? Jos tämä ei ollut tarkoitus, niin sitten ymmärsin väärin.
Tekaistu syytös on eri asia kuin paikkansapitämätön. Joku voi tehdä perättömän ilmiannon esimerkiksi väärinymmärryksen vuoksi. Ja kyllähän systeemissä voi olla ja todennäköisesti onkin virheitä.
Kuten jo moneen kertaan kirjoitin, se, mitä Aarnio sanoo, ei anna syytösten todenperäisyydestä mitään informaatiota, ellei sitä voida verrata joihinkin faktoihin. Näitä faktoja ei meillä tässä keskustelussa ole käytettävissä. On paljon mahdollista, että Aarnio on aidosti tietämätön ja kuullut vain huhuja — ainakin eilen hän televisiossa sanoi näin — ja on myös mahdollista, että hän tietää enemmän. Hän voi myös sumuttaa ja yrittää heittää epäilyksiä koko tutkinnan ylle, jos hän onkin syyllistynyt johonkin. Koska tätä ei voi mitenkään tietää, Aarnion lausunnot eivät ole kovin informatiivisia.
En myöskään kiistänyt sitä, etteivätkö tällaiset syytökset ja tämä tutkinta vaikeuttaisi huumepoliisin työtä. Näin asia selvästi on, ja siksi asia pitää nopeasti selvittää. Mutta edelleen, julkinen spekulaatio esitutkinnan tässä vaiheessa siitä, että onko taustalla jokin eliitti tai, viimeisimpänä, KRP:n valtapyrkimykset, on jokseenkin hedelmätöntä ja jopa epäasiallista.
Jos se on hedelmätöntä ja epäasiallista, niin eikös lopeteta se tähän…
Pitäisikö ymmärtää, että sitten niitä spekulaatioita vasta saa esittää, kun esitutkinta on valmistunut?
Jos Aarnion sanat eivät ole informatiivisia, koska ei ole faktoja verrattavaksi, sama pätee myös esitutkintapyyntöön ja KRP:n mahdollisiin tietoihin, koska ei ole faktoja, joihin verrata.
Emme siis voi perustellusti olettaa mitään ja tämä keskustelu on wittgensteinilaisittain turha.
Se on kuitenkin varmaa, että kyse on ihmisistä, yksilöistä, joiden toimintaan vaikuttavat inhimilliset ajatukset, tunteet, teot, motiivit, jne. Ihmisluonne on hyvin ahne, ylpeä, itsekäs… Mikään vaihtoehto tässä tapauksessa ei siis ole poissuljettu. Uskon että mikään tässä blogissa epäilty vaihtoehto ei ole mahdoton, eikä liian vainoharhainen. Miksi Suomessa ei tapahtuisi samankaltaisia asioita kuin muualla maailmassa? Luultiinhan sitä, ettei täällä takapajulassa tulisi tapahtumaan koulusurmiakaan…
[Ei tarvitse julkaista, kun on niin hätiköityä ja pohtimatonta tekstiä.]
Alkaako tästä todellakin olla jo vuosi?
Poliisin ylimmältä johdolta tippuu kummallisia kommentteja.
Kun kihlakunnansyyttäjä sanoo, että häntä on uhkailtu poliisin toimesta toteaa KRP:n päällikkö vain, että hän ei pidä tapahtunutta mahdollisena.
Karhu ryhmän päällikkö perää apu-lehdessä syytesuojaa poliiseille seuraavasti: “Joskus tuntuu, että miehet, jotka tässä työssä koko ajan ottavat kantaakseen vammautumisensa tai kuolemansa riskin, joutuvat tosipaikassa vielä miettimään, johtaako heidän ratkaisunsa syytteisiin ja mahdollisiin vahingonkorvauksiin. Ei se ole oikein.”
Nyt on Helsingin poliisin lisäksi syytteessä Vantaan poliisi ja KRP. Erillisiä juttujako?
Ongelma ei ole pelkästään poliisin ongelma. Ongelma on koko yhteiskunnan.
Huumekysymyksessä poliisin on annettu määrittää mikä on rikos, millainen rangaistus tulee, mitkä on käytettävät toimet ja kuka on toimien kohde. Tästä seuraa luonnollisesti ongelma, kun sekä lainsäätäjä että toimeenpanija antaa valvovan elimen ottaa haltuun oman toimialansa.
Ikävä puoli tässä on se, että pääkaupunkiseudun poliisia on yleensä pidetty todella hyvänä ja ongelmat on yleensä määritelty maakuntien pienten piirien ongelmiksi.
“In the future, everyone will be anonymous for 15 minutes.”
TOR- verkossa kauppaa pitänyt nimimerkki “Rautakoura” sekä douppikauppa “AnabolicShopFi” olivat Helsingin huumepoliisin bisneksiä.
Jos huumepoliisi pyöritti aikoinaan hommaan verkostomarkkinoinnilla, niin nyt se on verkossa.