Olen pienessä eteläranskalaisessa kylässä viimeistelemässä kirjaani pyöräilystä Nizzaan. Siksi blogilla on ollut vähän tapahtumia viime aikoina.
Käymme kaupassa pienen Aptin kaupungin K‑marketissa. Olen ihmetellen katsonut tarjonnan laatua ja monipuolisuutta. Lihatiski esimerkiksi pursuaa vaihtoehtoja viiriäisistä juottovasikkaan. Lihatiski on parempi kuin Stockan Herkussa, vaikka sitä pitäisi kokonsa ja sijaintinsa puolesta tietysti verrata Nurmeksen S‑markettiin. Aivan loistava on myös vihannestiski juustotiskista nyt puhumattakaan. Hunajamarinoitua kanaa ei kyllä saa, eikä einesten tarjonta muutenkaan yllä S‑marketin tasolle.
(Juottovasikkaan taitaa liittyä jokin eläinsuojeluongelma, koska sen tuottaminen on Suomessa kiellettyä.)
Ranskalaiset eivät ole suomalaisia rikkaampia. Miksi heillä siis on selvästi parempi ruokavalikoima?
Menneen köyhyyden leimaamasta kulttuurista tietysti on kyse, mutta ei vain siitä. Ranskassa arvostetaan ruokaa paljon enemmän kuin Suomessa. Tai siis ruuan makua, ei niinkään sen määrää, sillä ranskalaiset eivät ole yhtä lihavia kuin suomalaiset.
Olisiko kyse työajoista? Ranskassa tehdään henkeä kohden selvästi vähemmän töitä kuin Suomessa. Siksi heillä on enemmän aikaa olla perheensä kanssa. Perheen kanssa oleminen on Ranskassa jokseenkin sama asia kuin syöminen ja ruuan laittaminen.
Jotenkin on sääli, että Suomessa yhteiset ateriat ovat poistuneet perhe-elämästä ja einekset syrjäyttäneet oikean ruuan. Vähän olen siitä kaupasta ranskalaisille kade
Eikös maataloustuet ole ihan eri luokkaa Ranskassa kuin Suomessa sen lisäksi tietysti, että ilmasto suosii sikäläisiä farmareita? Maikkarin uutisten raportista sai sen käsityksen, että nuo kun yhdistää ranskalainen maajussi tienaa jopa nelinkertaisesti per hehtaari suomalaiseen kollegaan verrattuna. Vaikka ero ei noin suuri kai voi olla, Ranskan maaseudun hyvinvointia katsellessa täytyy uskoa, että ihan eri tienisteistä puhutaan. Elintasoero varmaan sitten näkyy lihatiskillä.
Tietysti eroa on myös kulttuureissa ja totta on, että suomalainen lopetti keikkumisen nälkärajalla myöhemmin kuin ranskalainen. Mielenkiintoista on, että siitä huolimatta juuri Ranskassa on säilynyt tapa syödä tai muuten hyödyntää kotieläimet kokonaan, kun taas suomalaisille kelpaa vain ulkofile. Etanat, sammakot, sun muut tryffelit myös puuttuvat tyystin suomalaisten ruokalistoilta, mitä nyt vähän sieniä ja marjoja syödään.
Ehkä Ranskassa ei sitten kuoltu joukoittain nälkään kuten Suomessa vielä 1900-luvun alun Kainuussa, mutta elettiin kuitenkin niin äärimmäisessä köyhyydessä, että lehmän sorkatkin oli syötävä. Toisaalta miten sitten oli varaa valmistaa yhtä lihahöystöä koko sunnuntai?
Perinteisesti Ranskan rikasta ruokakulttuuria on selitetty hovin ja sitä matkivan paikallisaatelin vaikutuksella. Suomessa sellaisia ei ole ollut, mutta eipä se ruokakulttuuri niin rikasta ole Englannissakaan, missä oli.
Maylen Provence-kirjat lukeneet tietävät, että Ranskassa syöminen oli legitiimi tekosyy ottaa kunnon känni. Mitenkä mahtaa mässäilykulttuuri säilyä, nyt kun viinin juonti on vähentynyt radikaalisti ja ihanteena on kohtuukäyttö.
Niin on Suomessa käynyt. Ruuasta on tullut joillekin jopa välttämätön paha ja sitä kautta myös sitten ongelma.
Osa nuorista ei osaa edes perunoita enää keittää. Eikä todellakaan ymmärretä hyvän ruuan merkitystä. Väitän, että monet henkiset ongelmat yms.juontavat juurensa huonosta yksipuolisesta raviksemuksesta. Olet mitä syöt ja juot ‑pitää todellakin paikkansa.
Mutta mikäpä estää Suomalaista valmistamasta hyvää ruokaa? Kyllä aineksia siihen on meilläkin saatavilla, kun viitsii nähdä vähän enemmän vaivaa.Ja kävellä sen lähimarketin ohi.
Ja jos ei osaa valmistaa, niin siihenkin löytyy vaikka kuinka apua ja tietoa.
Eli olisikohan kyse laiskuudesta ja ruuan merkityksen vähättelystä. Ehkäpä elintarviketeollisuuden propaganda on myös mennyt liiankin hyvin perille.…
Juottovasikoihin todellakin liittyy “eläinsuojelullinen ongelma”, joten on vain hyvä, että sitä ei suomalaisilta lihatiskeiltä löydä. Vasikoita pidetään tiukasti kytkettynä pimeässä karsinassa niin, että ne eivät pysty liikkumaan. Niille myös syötetään lähinnä vain maitoseosta. Ruokavalio aiheuttaa anemian, minkä vuoksi liha on valkoista.
Luulin, että sana “juottovasikka” ja sen merkitys kuuluisi yleissivistykseen, ainakin muuten noin sivistyneellä vihreällä poliitikolla.
Olen itsekin pannut asian merkille aina Ranskassa käydessäni, valikoimat ovat todellakin kuin stokkan herkussa ikään, jopa niissä maaseudun pikkukaupoissakin. Olen pannut myös merkille että edullisimman, tai paremminkin ehkä toiseksi edullisimman laatuluokan viinit saavat suurimman osan hyllytilasta. Ilmeisesti etiketissä oleva laatumerkintä “Table” tarkoittaa erinomaisinta viiniä, ei asia muuten ole selitettävissä koska toki ranskalaiset paremmin viininsä tuntevat kuin joku pönttövuoren takaa tullut Helsinkiläinen.. Minullakin on muuan ystävätär siellä etelä Ranskassa ja tämän äärimmäisen pienen otannan; hän ja muutama hänen ystävänsä, perusteella sanoisin ettei läheskään kaikki ranskalaiset harrasta minkäänlaista “gourmet” perheruokailua vaan paremminkin mahdollisimman nopeaa ja helppoa. Ei nyt eineksiä sentään..
Palvelevien liha- ja juustotiskien määrä kuitenkin hämmentää, ehkäpä pääselitys asiaan on kuitenkin väestötiheys; hyvän ruon ystäviä riittää kriittiseksi massaksi jopa siellä Ranskan maaseudulla. Kun arvatenkin liikut siellä “incognito” niin sinullahan onkin aivan mainio tilaisuus keskustella paikallisten kanssa viimeaikojen tapahtumista Ranskassa.. ja miksei maahanmuuttopolitiikasta yleisemminkin, koska siitä on siellä jo pitkät kokemukset. Varsinkin “maghreb” alueen, siis juuri sen alueen mistä hallituksemme tuntee helpoimmin saavansa huippuosaajia elinkeinoelämämme palvelukseen… Ranskalaisethan ei tyypillisesti juuri myönnä tekevänsä minkäänlaisia virheitä, mutta ehkäpä joistakin asioissa tapahtuu yllättävää avautumista. Etenkin tämän arvokkaan työvoimareservin käytöksestä tuntuu olevan jonkin verran huomautettavaa.
Huomasitko muuten taannoin Hesarissa kun joku “huippukokki” arvosteli einesruokien laatua. Ei tarvinnut kauan odottaa kun ns. virallinen taho antoi vastaiskun. Joku Räsänen tms. ‑niminen professori todisti samassa artikkelissa että kyllä eineksissä on kaikki ravintoaineet kohdallaan.
Tulee jotenkin mieleen sitaatti (muistinvarainen kun ei ole lähdeteosta): “Mees valittaan että sulla on nälkä, niin sulle lyödään eteen semmonen rätinki missä todetaan että sulla ei voi olla nälkä”.
Mutta jos kyse ei olekaan siitä että ravintoaineet ovat kohdallaan, vaan sen lisäksi ruokailun tulisi olla esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma. Tyypillisessä mikroeineessä ei ole mitään esteettistä, paitsi pahvikannessa jossa on studiossa kuvattu “tarjoiluehdotus”. Se harmahtava massa on jotenkin luontaantyötävää eikä makukaan ole kaksinen.
Jotenkin tuntuu siltä että suomalaiset voivat syyttää itseään. Halvalla pitää saada. Vai pitääkö? Olisiko niin, että ei ole vaihtoehtoa? Voi valita peräti kahdesta ketjusta K- tai S- , joissa tuotteet ovat perin yhdenmukaisia.
Ainakin liikkeenjohdossa suurin prinsiippi on tehdä kustannusleikkauksia ja elintarvikeketju on viimeisen päälle logistinen huippu. Muuten kai ei voi järkeillä sellaistakin pikku yksityiskohtaa että koko Suomen kattavan ketjun keskustukkuvarasto on Uudellamaalla ja tuotteet tuodaan sinne muualta Suomesta ja jaetaan takaisin vähittäismyymälöihin ympäri maata. Mikä järki?
Kuoliaaksi kidutetun lehmänpoikasen (juottovasikka) liha voi mahdollisesti olla suussa sulavampaa kuin ison naudan liha, mutta ihan mielelläni mielummin valitsen edes jossain määrin eettisin periaattein tuotetun ravinnon.
Mutta hienoa, että olet päässyt nauttimaan tästä herkusta, jota ilman olisit ilmeisesti mielestäsi ehdottoman vajaa ihminen…
Ja toki kannattaa lentää päästöistä (öh..ilmastomuutos jne.) välittämättä kokemaan näitä ylimaallisia kulinaristisia elämyksiä, jotta sitten voi naureskella ylimielisesti meidän tavisten hunajamarinoiduille kanoille.
Vähän olen kade.…
Miksi ihmeessä perhe-elämän keskipisteessä pitäisi olla syöminen?
Suomalaiset perheet liikkuvat lastensa kanssa pyöräillen, luistellen, hiihdellen, kyläillen… tekevät paljon lastensa kanssa sen sijaan, että yksi ihminen (äiti) olisi kolme tuntia hauduttelemassa jotain kukkoa viinissä hellan ääressä.
Ranskalaiset sievistelevät vekkihameineen ja duffeleineen jossain leikkipuiston reunalla näyttäytymässä.. mutta suomalaislapset hyppivät kuralätäkössä lappuhaalareissa..
Miksi ihmeessä syöminen olisi jokin perhe-elämän mitta? Itse kolmen lapsen äitinä olen keskittynyt muuhun ja(pyörtykää !!!) joskus käyttänyt myös eineksiä. Kukaan ei ole vielä kuollut.
Harmaata mättöä vastaan:
“ruokailun tulisi olla esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma”.
Miksi?
Perustele!
Monessa Europanmaassa on pitempiä työaikoja ja parempi kulinaarikulttuuri kuin Suomessa. Mielestäni ruokakulttuuri kehittyy jos on hyviä ja monipuolisia raaka-aineita saatavilla helposti kuten koko välimeren alueella. Sitä voi tehdä nopeasti ja hyvää tai nauttii tekemällä pitempi aika.
Nykyään hyvin monet ruokalajit ovat vahanajan “junttiruokaa” näissä maissa mitkä ovat nousseet muotiin terveyssyistä tai helppoudesta.
On totta että “nopearuoka” on saavuttanut suosiota, mutta jos verrataan se “nopea ruoka” mitä saa suomessa ja välimeren maissa… ero on kuin yö ja päivä. Esimerkkinä voisi olla makkara, jota suomessa on kutsuttu vuosikausia “lihaksi”??? onhan sekin osoitus laadun käsityksestä. Jos katsotaan MacDonaldsien, pizzerian, kebabien määrä suomessa ja välimeren maissa niin siitäkin näkee mitä eri maissa arvostetaan.
Suomalaisille taitaa olla edelleen alkoholi ja juominen tärkeämpi kuin sosiaalielämä hyvän ruoan ja hyvän seuran parissa ja sen tuomaa hyvää oloa.
Miksi taito ja tieto tehdä hyvää monipuolista ruokaa on joille ristiriidassa perunamuhennos-lihapullien ja perhekävelyn kanssa?
Elinalle… perhe-elämää on vielä kurahousu- ja hiekkalaatikkokauden jälkeenkin. Tai ainakin pitäisi olla. Isompien lasten kanssa, ruokailu on se tilanne, joka kokoaa perheen yhteen, kun kaikilla alkaa olla omiakin menoja ja yhteisiin ruokailuihin on kasvettava pienestä pitäen. Einekset ovat toki hyvä apu kiireiselle ja silloin kun laiskottaa.
Muistan omasta lapsuudesta ja nuoruusvuosilta perheen yhteiset ateriat keskusteluineen tosi mukavana asiana ja kun poika tuosta kasvaa meillekin hankitaan iso ruoka pöytä, jonka ympärille keräännytään (nyt pöydälle varatulla paikalla on lelulaatikot ja automatto). Niin ja sitä ruokaa tehtiin usein yhdessä; kuvaus keittiöön tuntikausiksi häviävästä äidistä on kotoisin jostain ihan toisesta todellisuudesta.
Elina laittaa nyt bloginpitäjän suuhun sellaista mitä hän ei ole sanonut. Bloginpitäjä ei kerro syöneensä juottovasikkaa, vaan huomanneensa että sitä saa kaupasta. Blgoinpitäjä ei myöskään sano, että ruokailun pitäisi olla perhe-elämän mitta, vaan toteaa että Ranskassa perheen kanssa oleminen jokseenkin sama asia kuin syöminen ja ruuan laittaminen.
Yleisesti on hyvä lukea kirjoitus vielä uudelleen ennen kuin sitä kommentoi. Näin on etenkin silloin jos luetun ymmärtäminen on sillä tasolla kuin se Elinalla on. Vähän ilkeästi sanottu, mutta sitä saat mitä tilaat.
Ja koska Elina nyt varmaan tulkitsee, että minusta juottovasikan syömisessä ei ole mitään pahaa, niin todettakoon että on siinä. Lihansyönti ei yleisestikään ole kovin eettistä, mutta voi sitä lihansyöjäkin tehdä valintoja, joilla vältetään kaikkein epäeettisimmät ruuat. Samaan hengenvetoon on pakko todeta, että epäeettinen liharuoka (mm. hanhenmaksa) on Ranskassa niin syvällä kulttuurissa, että sitä on aika turha ulkopuolisen paikapäällä ääneen paheksua.
Tein eilen lihakeittoa vaimolle ja itselleni. Syötiin tänään lämmityksenä ja vähän vielä jäikin.
Herkulta maistui ruisleivän kanssa.
Suomea pidempi todellinen työaika on muun muassa Puolassa ja myös kreikkalaiset väittävät tekevänsä enemmän työtä kuin suomalaiset, mutta Länsi-Euroopan maissa kaikissa työaika on Suomea lyhyempi lähinnä osa-aikatyön suuren suosion tähden. Edelleen väitän, että suomalaisten voimakas työorientoituminen on syynä perhe-elämän näivettymiseen. Suomalalset lapset syövät kaikista maailman lapsista harvimmin yhdessä vanhempiensa kanssa.
Ranskassa toki hehtaarisadot ovat suurempia kuin Suomessa, mutta Suomessa niitä hehtaareja on enemmän. Kyllä täällä Ranskassa moni pienviljelijä on köyhä suomalaiseen viljelijään nähden. Ainakin traktorit ovat vanhempia ja halvempia.
Suomalaisia lehmiä pidetään sisätiloissa paikoillaan ei vain vasikkoina vaan koko ikänsä. EU on yrittänyt vaatia lehmille oikeutta jalotella, mutta Suomessa asutaan niin tiheästi, ettei lehmien ulkoiluttamiseen löydy maasta tilaa, minkä vuoksi määräystä ei kai ole pantu täällä toimeen.
Suurempi väestöntiheys ei oikein riitä selitykseksi sille, että Ranskassa on kaupoissa parempi tarjonta, sillä kyllä väestötiheys on kuitenkin Helsingissä Ranskan maaseutua tiheämpi. Kaupan ketjuuntuminen ja logistiikan optimointi on johtanut ylimääräisen tarjonnan karsimiseen. Kun noin kolme ihmistä päättää kauppojen sisäänostosta Suomessa ja kun he pyrkivät minimoimaan kauppojen kustannukset, ruokavalikoimamme jää väkisin vaatimattomaksi.
Elinalle: kuka sen on sanonut, että ruuan laittaa nainen. Väittäisin, että kokeista valtaosa on miehiä ja että silloin kun perheissä syödään kukkoa viinissä, sen on todennäköisemmin valmistanut mies.
Niin, miksi ruokailun pitäisi olla esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma? Miksi vaatteiden on oltava kauniita, miksi muusikon olisi kiva osata soittaa hyvin. Miksi yleensä on inhimillistä kulttuuria?
Siinä olen samaa mieltä että suomalaisten voimakas työorientoituminen on syynä perhe-elämän näivettymiseen. Mutta myös perhe ja sen merkitys suomalaisessa kulttuurissa ei ole sama kuin esim. eteläeuropassa. Joten suhtautuminen on aivan erilainen. Ja se näkyy siinä näivettymisessä.
Espanjassa esimerkiksi, tehdään hyvin pitkää päivää edelleen monessa ammattiryhmissä. Mennään töihin 8–9 aamulla, sitten (siesta)pausi 14–17, jolloin ollaan perheen kanssa (ketkä pystyvät) ja syödään yhdessä ja palataan töihin 17–20 tai 21 asti. Sen jälkeen tavataan ystäviä/perheen jäseniä ja SYÖDÄÄN nauttimalla. Nauttimalla yhdessä syömällä on keskeinen rooli laajemmassa sosiaalimerkityksessä.
Juottovasikkaa muuten saa kyllä Suomesta. Sen kasvattaminen on täällä kielletty, mutta tuonti sallittu. Sitä saa mm. Reiniltä Hakiksen hallista ja Stockmannilta.
Osmo,
On väärin, että lypsävät seisovat vuoden ympäri navetassa. Sitä ei voi kiistää. Juottovasikalle kuitenkin aiheutetaan vielä pahempia kärsimyksiä pitämällä sitä häkissä kuin turkiseläintä, pimeässä ilman lajitovereiden seuraa. Juottovasikka saa yksipuolisesta ravinnosta pahan anemian (jotta liha olisi mureaa ja valkoista) ja pyrkii syömään kaiken eteen tulevan. Tämän vuoksi vasikalla ei pidetä kuivikkeita, vaan se liukastelee lattialla virtsan ja ulosteen keskellä.
Osmolle vielä,
Ranskassa kyllä tosiaankin nainen laittaa ruuan kotona huomattavasti useammin kuin mies.. Se, että ravintolakokit ovat miehiä, ei liity siihen. Naiset ovat Ranskassa paljolti edelleenkin kotiäitejä lasten ollessa vielä kouluikäisiäkin tai he tekevät osa-aika töitä. Mikäli sinulla on siellä edistyksellisiä, tasa-arvoisia avioparituttuja, niin älä yleistä sitä koko kulttuuria koskevaksi prinsiipiksi.
Osmo selittää, mutta Elina ei vieläkään ymmärrä:
“Niin, miksi ruokailun pitäisi olla esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma? Miksi vaatteiden on oltava kauniita, miksi muusikon olisi kiva osata soittaa hyvin. Miksi yleensä on inhimillistä kulttuuria?”
Niin, miksi juuri ruokailun pitäisi olla esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma? Miksei esim. auton tankkauksen tai suihkussa käynnin…
Mistä tämä ruokailun erityisasema?.. miten niin pitäisi olla?Kuka sen on määritellyt?
Ja mitä tulee kauppojen paremmuuteen Ranskassa, niin ainakin leipävalikoima on täällä ihan toista luokkaa. Myös maitotuotteet (etenkin hapanmaitotuotteet) ovat Suomessa paljon monipuolisempia ja ilman niitä hirveitä esansseja ja väriaineita tehtyjä.
Osmolla on valkoisen lihansyöjäheteron näkökulma, jossa silmissä kiiluu vain kuolleen eläimen ruhon osat lautasella. Oliko siellä esim. hyvät juurekset?
Marketin vieressä oli erillinen leipämyymälä, joka oli suurin piirtein samaa tasoa kuin Stockan herkku. Sieltä sai muutakin kuin valkoista leipää. Tässä kylällämme, joka on niin pieni, ettei omaa ruokakauppaa ole, on kuitenkin oma leipomo/konditorio, josta haetaan aamun patonki ja Croissantti.
Hapanmaitotuotteetkin ovat monipuolisesti esillä. En tehnyt siitä inventaariota, mutta me syömme aamuisin maustamatonta jugurttia.
Vihannespuoli on paljon suomalaista parempi, mihin tietysti välimeren ilmasto vähän edesauttaa, eikä juurestiskiltäkään puuttunut mitään sellaista, mitä Suomesta saa. Lanttua en tosin tarkistanut, mutta palsternakat olivat näyttävästi esillä.
En ymmärrä, miksi Elina pillastuu siitä, jos joku arvostaa perheen yhteistä ateriointia. Ei se tarkoita, että Elinan pitäisi näin myös tehdä. Arvostuskysymyksistä on aika turha kiistellä.
Anttia harmittaa tyhmä Elina:
“Näin on etenkin silloin jos luetun ymmärtäminen on sillä tasolla kuin se Elinalla on.”
Oli Osmo syönyt juottovasikkaa tai ei, niin hän kirjoittaa kuitenkin ihannoivaan sävyyn siitä, että sitä on tarjolla. Vihreiden keulakuvana vuosia toimineen miehen näkökulma eläinrääkkäykseen voisi mielestäni olla toinen.
Riitta,
“Isompien lasten kanssa, ruokailu on se tilanne, joka kokoaa perheen yhteen”
Miksi niin itsestään selvästi näin pitäisi olla? Meillä lapset harrastavat kukin eri aikaan eri asioita. Harrastukset pitäisi lopettaa, jos preferoisimme yhteistä ateriointia. Nälkäkin on harvoin samaan aikaan, jos kehoansa tarkkaan kuuntelee eikä vain syö tavan vuoksi tietyllä kellon lyömällä. Kyllähän mekin erityistilanteissa syömme yhdessä, seuraavan kerran varmasti jouluna… Muuten yhteinen aika vietetään yleensä ihan muissa merkeissä, vaikkapa musisoiden tai ulkoillen.
Ei ruoka niin tärkeätä ole…
Osmo:
“En ymmärrä, miksi Elina pillastuu siitä, jos joku arvostaa perheen yhteistä ateriointia.”
En pillastu siitä, että JOKU arvostaa perhen yhteistä ateriointia. Itsekin arvostan. Pillastun siksi, että olen kiukkuinen luonne 😉 ja siksi että ruokailu nostetaan usein/aina mielestäni perusteetta kaiken yläpuolella olevaksi rituaaliksi perhe-elämän kruunaajana. Yhteiset ateriat eivät siis ole millään tavoin mielestäni muiden yhdessäolomuotojen yläpuolella .
Sanot, että suomalaislapset ovat yhteisellä aterialla vanhempiensa kanssa vähiten maailmassa. (Tuollaiseen väitteeseen minusta kyllä kuuluisi lähde?). Onko mitattu muutakin yhdessäoloa… Mitä siitä, kuinka paljon hampaat jauhavat ruoka yhdessä? Miksi se olisi tavoiteltava huippuhetki? Mitä tämä “tutkimustulos” kertoo meille? Ei mitään mielestäni!
Tuttavani Kreikasta sanoo, että lasten kanssa ei siellä harrasteta ja ulkoilla ollenkaan siihen malliin kuin täällä. Harva kaupunkilaislapsi siellä osaa esim. ajaa polkupyörällä. Mutta ruokaa kyllä tuputetaan senkin edestä. Kreikassa onkin Euroopan lihavimmat lapset. (Tai voi olla että Espanjassa, mutta kuitenkin samaa luokkaa.. nyt pitäisi itse löytää lähde)
Ranska alkaa tulla muuten tässä lasten lihavuudessa ihan mukavasti perässä. 15 prosenttia ranskalaisislapsista on jo ylipainoisia. Se on tismalleen sama osuus kuin suomalaislapsista. Joten tiedä nyt häntä sitten siitä ruokavalion paremmuudesta ainakaan täsä mielessä?
http://www.hs.fi/artikkeli/Ranska+huolestui+lasten+lihomisesta/1135224292917
Elinalle:
Ranskassa kuten muussa välimerenmaissa sekä naiset että miehet osavat kokata, ja hyvin. Suomessa ei kumpaakaan, vaikka on poikkeuksia. Se että naiset kokkaavat kotona ei johdu siitä että miehet eivät osaa. Se että suomessa naisilla on yliote monessa asioissa miehen suhteen ei teet ranskalaisista epätasa-arvoisimpia, se riippuu miten ja mitä mitataan.
Ruoka on esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma koska se vaatii paljon tietoa-taitoa ja työtä, tankkaus ei vaadi mitään. Ruoka on sosiaalinen tapahtuma koska muut osaavat arvostaa ja nauttia siitä muiden seurassa, suihkussa se ei taida onnistua, voisit kyllä yrittää tehdä siitä sosiaalinen tapahtuma.
Ruokailu ei ole missään “erityis asemassa” vaan ihan normaalissa sosiaalisessa asemassa, tai ehkä sinulle se on jos kokkaus ei sano mitään eikä sosiaalielämä. Ehkä sinun kannattaisi viettää muutama vuosi siellä että opit uusi maailman näkemys ja arvojärjestys. Mieli avartuu.
Oppisit sitä että Ranskassa on PALJON suurempi leipävalikoima kuin suomessa, oppisit sen että välimeressä EI arvosteta OLLENKAAN hapantuotteita. Suomessa KAIKKI on hirveen hapanta, jogurtit, ruisleipä, mehut, purkkituotteet, käytetään sitä hirveetä vahvaa etikkaa mikä ei löydy missään muualla, ja kaiiki ruoat tehdään happamia, mikä tappaa kaikki muut maut.
Eli matkusta ranskaan avartamaan mieltä tai jää suomeen syömään viiliä, sitä ei löydy ranskassa, onneeksi!
Pieni taustatuki Ellulle on paikallaan, kun hän jää usein yksin antamaan järkevää kriittistä palautetta kirjoituksiisi. Kyllä arvotuskysymyksistä on voitava keskustella. Olet mielipidevaikuttaja ja uskon, että blogisi lukijoissa on paljon ihmisiä, joita kiinnostaa tietää, kuinka hyvin kykenet elämään edustamiesi arvojen mukaisesti. Ettet vaan olisi vaatimassa nyt muilta enemmän kuin itseltäsi? Ruotsissa jo häkellyttiinkin kun tuli ilmi, että Palme ja kumppanit eivät eläneet niin kuin opettivat.
Inhimillinen kulttuuri kehittyy jakamalla tietoa ja tiedon perusteita. Huomasit varmaan itsekin miten mieletön kuhina blogissasi syntyi kun nostit poliitikolle epätyypillisen puheenaiheen, eli “työperäisen maahanmuuton”, esiin. Kansa on kiinnostuneempi elinympäristönsä asioista kuin mitä poliitikot uskaltavat heidän antaa puhua. Ja sinä aina välillä ihmettelet kirjoituksissasi, kuinka väärin sinut onkaan ymmärretty. Tervetuloa blogimaailmaan — täällä keskustellaan sellaisista asioista, jotka vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme. Osa kärkkäästi ja osa vähemmän kärkkäästi, ihan niin kuin eduskunnassakin.
Erkin — monien mielestä yhden arvostetuimman poliitikkomme — paljastuminen kielikelloksi (Rusin tapauksessa) syö vakavasti poliitikkojen uskottavuutta moraalisina johtajina (tai arvojohtajina, kuten Tarja itseään toivoisi kutsuttavan). Moni on ärsyyntynyt Vanhasen johtamistavasta, että asioista ei saa puhua ennen kuin ne ovat päätöstä vaille valmiit. Vanhasen entisen rakastajattarensa kustantajasta tekemä kunnianloukkaushaaste on looginen veto mieheltä, jonka mielestä asioista on parempi puhua liian vähän kuin liikaa.
Aivan samanlaisiin arvoihin (luonnonsuojelukin on arvoperusteinen ideologia, joka monella hurahtaa äiti-gaia ‑tyyppiseksi hurmoshenkiseksi uskonnollisuudeksi) perustuen sinä olet nyt vaatimassa elämäntapamuutosta meille perustuen oletettuun ilmastonmuutoksen uhkaan. Kyllä mielestäni meillä on oikeus tietää miten nämä arvostukset näkyvät päättäjän omassa elämässä. Haastan sinut kertomaan julkisesti, kuinka monta kilometriä olet tänä vuonna lentänyt. Kehtaatko kertoa?
Nämä asiat nousivat mieleeni Ellun tueksi. Ellei kirjoituksesi ollut ironiaa, mikä taas kerran jäi sitten minulta täysin huomaamatta. Huumori onkin hyvä lääke, kun lueskelee huomioitasi siitä, kuinka väärässä elämäntapansa suhteen onkaan tuo maalla asuva, sähköllä lämmittävä, eineksiä syövä, musiikkitaloa karttava ja vaurastuakseen työtä tekevä kansa.
Markus: Elinalla on hyviä huomioita ja itseänikin usein vähän nyrhii, kun Ranskaa kehutaan edestä ja takaa. Mutta täytyy tunnustaa, että tässä tapauksessa koin itse Elinan sävyn niin kiukkuiseksi, että karvat nousivat oitis pystyyn ja olin valmis käymään taistoon Ranskan puolesta.
Noh, jospa itse asiaankin liittyen. Ranskassa eittämättä osataan tehdä hyvää ruokaa — itse vain en sitä ole päässyt syömään. 🙁 Juustot yms. on toki testattu ja erinomaisiksi havaittu, joskaan en suosittele halpaa brietä, koska se on Ranskassakin ammoniakin makuista. Mutta kun ei ole päässyt ranskalaisten kotiin syömään heidän kokkauksiaan (no, kerran, mutta sitä ei lasketa, koska ruokana oli ratatoiullea ja inhoan sitä), ei ole onnistunut kokemaan tätä ruoan iloa. Tietysti asiaan vaikuttaa se, että olen käynyt ravintoloissa vain Pariisissa ja ne olivat aikamoinen pettymys. Pitäisi varmaan käydä jossain pienemmässä paikassa tai hyvin kalliissa paikassa, jotta saisi hyvää sopuhintaan.
Mitä tulee sen perheen ateriointiin, jossa tuota ratatoiullea saimme, täytyy tunnustaa, etten pidemmän päälle jaksaisi sellaista. Oli se silloin muutaman päivän ajan kivaa, mutta itse on liian laiska ja muutakin tekemistä löytyy kuin 3h syöminen joka ilta. Eikä tämä ole liioittelua; ensin alkupalat, sitten leipä ja makkarat, sitten kevyt pääruoka, sitten juustot, sitten jogurtit ja vanukkaat ja viimeiseksi hedelmät. Sitä yritti syödä kaikkea pikkiriikkisen, mutta olo oli kuin possulla aina operaation jälkeen. 😀
Mutta opinpahan, mitä on juottovasikka. Olisin jopa ostanut sitä kauppahallista jossain vaiheessa, jos en olisi tiennyt.
Juanito,
J: “Ranskassa kuten muussa välimerenmaissa sekä naiset että miehet osavat kokata, ja hyvin. Suomessa ei kumpaakaan,”
Enpä nyt sitten tiedä asian todenperäisyydestä? Oppivatko siellä nämä mamman hoivissa kolmevitosiksi eläneet peräkammarin pojat sitten kokkaamaan. Mutta jos oppivat, niin jokin hyöty siitäkin sitten on elellä äitinsä helmoissa siihen asti, kunnes tukka lähtee. Lucky them!
Naiset siellä Ranskassa ahertavat hellan ääressä 90-prosenttisesti. Etsin vaikka lähteen, jos Juanito ei muuten usko.
J: “Ranskassa on parempi leipävalikoima..”
Niin löytyyhän sitä äärimmilleen jalostettua vehnää muodossa jos toisessa, ja joihinkin croisantteihin (ravintoarvo zero) on jopa jätetty jonkinlainen siemen näön vuoksi purukumimaisen mössön sekaan. Siinähän sitten Pulla-Pierren hammaspaikka on vaarassa.
J: “Ehkä sinun kannattaisi viettää muutama vuosi siellä että opit uusi maailman näkemys ja arvojärjestys. Mieli avartuu. ”
Olenko aistivanani jotain hieman alentuvaa sävyä näissä lauseissa? Miksi minun pitäisi oppia jokin uusi maailman näkemys ja arvojärjestys. Olen varsin tyytyväinen nykyiseen. Mikset vaadi ranskalaisilta uutta maailman näkemystä hapanmaitotuotteiden suhteen Siinähän maailma avartuu. Keskiverto ranskalainen osaa kaksi sanaa englantia ja tietää muusta maailmasta sen verran kuin täkäläinen kaksivuotias. Ehkäpä jätän avartumisen vaateen ihan sinne päin…
Viiliä ranskalaisille!
Ja vielä tuohon tarjonnan runsauteen; kyllä se pitää paikkansa, että aika laimeaahan täällä markettien tarjonta on. Kävin taannoin Stockan herkussa ja olin pyörryksissä siitä kaikesta runsaudesta — ja aloin haaveilla työnteosta Stockalla vain, jotta saisin alennusta Herkusta, koska eihän se ole halpa. Sama ilmiö on tuttu myös esim. Hakaniemen kauppahallista, missä valikoima on perusmarkettia selkeästi laajempi. Kolmas suosikkipaikkani on Hämeentiellä Vii Voan, aasialaisten ruoka-aineiden paratiisi.
Kyllä, tästä olen ranskiksille hiukan kade.
Kiitti Make! Sä oot kiva, ..pusi!
Täällä jyrää Osmon hännystelijöiden joukko ja hampaisiin joutuu, jos itse Suuren Gurun ajatuksia vähän yrittää pöyhentää…
Tai sitten voihan se olla niin, että kaikki onkin Osmon kanssa ihan oikeesti samaa mieltä.. 😀
Juanito:”… oppisit sen että välimeressä EI arvosteta OLLENKAAN hapantuotteita.”
Mutta miksi tuollainen asia pitäisi sitten oppia? Jos Välimeren maisemissa ei pidetä hapantuotteista, niin mielestäni se on heidän ongelmansa — sikäläisessä ruokakulttuurissa on näköjään pahoja puutteita verrattuna täkäläiseen. Luultavasti kysymys on ilmastosta: täällä raukoilla rajoilla hapattaminen on ikiaikainen — suorastaan nerokas — säilöntämenetelmä, joka ei tuhoa tärkeitä ravintoaineita säilykkeestä. Talven yli kun on pitänyt selvitä, eikä kasvisten rahtaamiseen etelästä ollut historiallisina aikoina vielä riittävän nopeaa kalustoa.
No, viime kädessä kysymys on tietysti makutottumuksista, jotka ovat kehittyneet saatavilla olevien ruoka-aineiden perusteella.
Mutta hapantuotteista varoituksen sana: niihin voi addiktoitua, kehittyy ”himo” aivan kuten chiliinkin. :o)
Sitten on tämä sikäläinen oliiviöljy, joka on mielestäni täysin yliarvostettu ruokaöljy. Täkäläinen ”extra virgin” kylmäpuristettu rypsiöljy hakkaa oliiviöljyn mennen tullen sekä makunsa että varsinkin rasvahappokoostumuksensa vuoksi.
Muuan asia täkäläisessa ruokakulttuurissa on hyvinvointiyhteiskunnan myötä taantunut: täällä ei enää arvosteta sisäelimiä ruoka-aineina (muuten kuin minkinruokana). Ehkä syynä on osittain sekin, että sisäelimet (maksa, munuaiset) ovat niin ympäristömyrkkyjen saastuttamia, että niille on annettu käyttörajoituksia ja on näin opittu vieromaan niitä. Muistaakseni ”villinä ja vapaana” kasvaneen riistan sisäelimet ovat nykyään ihmisravinnoksi kelpaamattomia.
Juottovasikkaa olen kuukkeloinut ja kauhistunut. Yhtä kauheata sen kasvatus on verkkosivujen mukaan kuin hanhenmaksan. Vaikka ymmärränkin Osmon blogikirjoitusta ja olen suurin pyörtein samaa mieltä, en kuitenkaan ole ihan ranskalaisen avarakatseinen elukan kidutuksen suhteen ihmisen nautinnoksi.
Toisaalta syön tehomaataloustuotteita koko ajan. En tiedä onko tavan tehomaatalous sen lievempää kidutusta.
No. Tietosanakirja Oy:n Uudessa tietosanakirjassa vuodelta 1966 (jota pidetään hyvänä tietosanakirjapainoksena) sanotaan: “Juottovasikka: lähinnä kuorimattomalla maidolla 5–10 viikkoa ruokittu vasikka, jolle painonlisäyksen jouduttamiseksi voidaan antaa viljaväkirehua, mutta ei mielellään korsirehua lihan laadun huonontumisen vuoksi.” Tämä kuulostaa suorastaan idylliseltä. Animalian sivulta (http://www.animalia.fi/Default.aspx?tabid=1559) saa koko lailla erilaisen kuvan.
Mikä lienee totuus?
Ruoka ja ruokailu on yksi ihmisen perustarpeista. Ruoka ja juoma rakentaa ruumiimme ja ravitsee sen.
Ei vaadi kovin suura älyllistä ajattelua, kun voi ymmärtää sen merkityksen.
Jos ruokaan ja ravintoon yleesäei kiinnitä ruokaa, seurauksena on yleensä sairastuminen.
Ja kyllä suomalaiset ovat selvästi Euroopan lihavin kansa. Kreikkalaiset saattavat meistä näyttää lihavilta, sitä kuitekaan olematta. Merenkulkijakansat ovat jalostuneet vantteriksi.
En ollut ennen juottovasikkaongelmaan törmännyt, varmaan siksi, että kasvatus on Suomessa kiellettyä. Me todella söimme sellaista — Eelina oli siinä oikeassa. Se oli hyvää ja ajattelin sellaista Stockalta ostaakin, mutta en nyt sitten osta. Kiitos vain Elinalle asiaa koskevista tiedosta, jotka olivat minulle aivan uutta.
Ei se kuitenkaan ole ainoa ruuan tuotantoon liittyvä eläinrääkkäys. Häkkikanalat ja koko broilerintuotanto on kyllä aika samanlaista. Itseäni kammoksuttaa koko suomalainen karjatalous, jossa lehmät eivät pääse laitumelle koskaan eläessään. Muualla ne laiduntavat niityillä ja kerätään illalla lypsettäviksi, mutta Suomessa sellainen toisi maatalouteen liikaa työpaikkoja.
Tehdäksemme asian monimutkaisemmaksi, kasvissyöjä voi syyttää lihansyöjää siitä, että sika parka tapetaan tämän lihan´himon takia. Tähän voi lihansyöjä vastata, ettei sialla olisi ollut minkäänlaista elämää ilman lihansyöjiä.
Osmohan on heittäytynyt oikein ympäristövastaiseksi suosimalla tuhansien pienien leipomoiden tuotantoa. Näistä jokainen tuottaa karmivat päästöt ja hirvittävästi hukkalämpöä. Suurissa yksiköissä, joita Suomessa käytetään on paljon tehokkaampi ja vähäpäästöisempi tuotanto kun leipomot ovat suuria ja niistä jaetaan leipätuotteet tehokkaasti lähialueille.
Miten se menikään: Älkkää tehkö niin kuin minä teen vaan niinkuin sanon.
Ciclista sanoo yllä:
“Merenkulkijakansat ovat jalostuneet vantteriksi”
Tää oli kyllä niin hyvä, että jäänee tän blogien lukijoiden lentäväksi lauseeksi! Kiitoksia Osmolle blogin ylläpidosta!
Ciclista,
Yleensä sinulta saakin lukea puuta heinää kuten nytkin.. voisitko hieman tarkistella “tietoja”, joita esität täällä totuutena?
Sanot: “Ja kyllä suomalaiset ovat selvästi Euroopan lihavin kansa.”
Kreikkalaiset ovat Euroopan lihavin kansa painoindeksillä mitattuna…ja tässä lähde! Mutta kyllähän suomalaisetkin ovat ihan hyvin edustettuina.
http://www.yle.fi/genreportaalit/portaali.php?genre=terveys&osannimi=ajassa_tutkittua&jutunid=7985
Kahden pienen lapsen isänä pidän siitä että päiväkodin ja töiden jälkeen istutaan yhdessä syömään nätisti katettuun pöytään. Käytännössähän tuo tarkoittaa sitä että ruoka on einestä tai valmistettu aiemmin. Ja ainakin meillä minä laitan ruokaa useammin, yleensä kerralla myös seuraavalle päivälle.
Olen maatilalta kotoisin, meillä oli lehmiä ja muitakin eläimiä. Teurastimme joskus itse nuoriakin vasikoita, vaikkapa vain siitä syystä että synnytyksessä sattui luita murtumaan. Oman käsitykseni mukaan juottovasikka oli sellainen muutaman viikon ikäinen joka oli ehtinyt juomaan vain maitoa. Ja muutaman neliömetrin karsinassahan ne vasikat talvella elävät, pääasiassa pimeässä.
Laitumelle lehmät pääsivät kyllä heti kun säät sallivat, kesällä ne kävivät navetassa vain kahdesti lypsyllä. Helpottaahan se työtä kun ei tarvitse lantaa luoda tai ruokaa jakaa. Mullit ja vasikat olivat ulkona keskenään koko kesän. En usko että ainakaan maitotiloilla lehmiä kohdellaan huonosti, se näkyisi heti maidon laadussa ja tuotantomäärissä. Lehmä lypsää hyvin kun se voi hyvin.
Suomalaiset ovat EU lihavin kanssa ja aina ollut kärkipäässä:
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page?_pageid=1996,39140985&_dad=portal&_schema=PORTAL&screen=detailref&language=en&product=sdi_ph&root=sdi_ph/sdi_ph/sdi_ph_hum/sdi_ph1100
Kokkaaminen on perustaito jota kaikki perheenjäsenet oppivat, kuten sosiaalinen käyttäytyminen, toiset harrastavat sitä enemmän, toiset ei. On paljon hyötyä elää vanhempiensä kanssa koko ikä, samoin kuin ystävien kanssa, tai ainakin enemmän hyötyä ja iloa kuin antaa heidät kuolla asunnossaan valittamatta heistä ollenkaan.
Se 90% hellan ääressä häärääminen, onko keskiarvo? Mistä? joo, Juanito ei usko tota!
Ranskassa löytyy sekä erittäin jalostettua että jalostamatonta leipää joka makuun, siinä se tarjouden runsaus ja paremmuus. Ja tuoretta leipää, eikä muovipussiin laitettuna, mikä pitää syödä kuin purukumia.
Elina, jos aavistit jotain alentuvaa lauseissani, pahoittelen kovasti siitä koska ei ollut tarkoitus. Mutta jos jotain ärsyttää ovat ennakkoluulot, en kai itse aavista semmosta kun puhut ranskalaisista?
Oppiminen on elämän ja kulttuurin peruspilari, aina kannattaa. Mahdollisuudet lisääntyvät ja tyytyväisyys itseensä ja elämään sitä kautta myös.
Keskiverto ranskalainen ei puhu sen huonommin englantia kuin vastaava suomalainen, mutta osaa kokata ja arvostaa hyvää ruokaa enemmän kuin suomalainen.
Hapattaminen ei keksitty suomessa, se on käytetty välimerellä tuhansia vuosia. Sitä mitä tarkoitin on ruoan valmistus ja raaka-aineet ovat erittäin happamia, kuten purkkituotteet (erittäin vahvassa etikkaliemessä ei säilyvyyden takia vaan maun takia), askorbiinihappoa joka paikkaan. Hapattaminen ei ole ristiriidassa pehmeän ja hyvän maun kanssa. Suomessa sitä ei vaan tiedetä vielä.
Rysiöljystä on totta että se on “vähän” parempi rasvahappojen laadultaan, ero on kuitenkin hyvin pieni, mutta huonompi maultaan.
Olivipuu tuotanto on ympäristön kannalta ystävällisempi kuin rypsin tehotuotantoa isolla erolla, samoin öljyn prosesointi on ekologisempaa olivista kuin rypsystä.
Painoindeksi ei kerro valitettavasti koko totuutta. Se ei ole suoraan lihavuuteen yhteydessä Ihmisen paino tulee myös muista asioista. Siihen vaikuttaa suoraan vaikkapa kansan keskipituus. Esimerkiksi minä itse olen ylipainoinen painoindeksi mukaan, vaikka rasvaprosenttini on n. 11%Ruumiinrakenne on muutakin kuin rasvaa.
Kyllä kreikkalaisissakin on ylipainoisia.Mutta pääasiassa tuo korkea BMI selittyy ruumiinrakenteella.
Elina:
En esitä täällä totuuksia vaan ainoastaa ihan omia mielipiteitäni.
Juanito,
Tuo taulukkosi on a, ikivanha.. b, näyttää niiden ihmisten osuuden, joiden BMI on yli 25. Liikalihavuus lasketaan yli 30 pisteen BMI:stä alkavaksi. Silloin Kreikka menee edelle. Välimeren maissa lihominen on ollut vielä nopeampaa viime vuosina kuin täällä meillä.
Urheilua monipuolisesti harrastavalla miehellä painoindeksi on käytännössä aina yli tuon 25, joten se on varsin harhaan johtava mittari. Lääketieteellinen hoitoindikaatioraja on BMI 30. (Marjaana Lahti-Koski, Kansanterveyslaitos)
Enemmän Ranskassa naiset arkiruokaa laittavat. Näin se nyt on! Voin minä tuohonkin jonkin lähteen etsiä, kunhan viitsin. Ehkä 90 prosenttia on liioittelua, mutta ei paljon.
“Asiantuntemuksesi” hapattamisesta on surkuhupaisaa luettavaa. Korjaan nyt karkeimman väärinkäsityksen, ettei mene blogin piikkiin jonkun huolimattoman lukijan assosiaationa. Askorbiinihappo eli C‑vitamiini ei maistu happamalta eikä muuta muita aineita happamaksi. Sillä ei ole siis elintarvikkeiden happamuuden kanssa mitään tekemistä. Sitä lisätään esim. mehuihin sen terveysvaikutteiden takia.
Aika erikoinen väite tuo ranskalaisten ja suomalaisten samanveroinen englannin kielen taito. Vanhempi sukupolvi Ranskassa on huomattavasti vähemmän koulutettu kuin täällä. Englannin kieltä on vieroksuttu puhtaasti poliittisistakin syistä pitkään. Nykyään ala-astettamme vastaavassa ecole primairessa ei lueta vieraita kieliä yleensä ollenkaan. Ensimmäinen vieras kieli sisältyy opetusohjelmaan pääsääntöisesti vasta 12-vuotiaalla nuorella. Suomessa useat sen ikäiset lukevat jo kahta vierasta kieltä. Ensimmäinen on alkanut kolmannelta, toinen neljänneltä luokalta.
Juanito ei mielestään ole alentuva paasaamalla sormi pystyssä oppimattomalle Elinalle:
“Oppiminen on elämän ja kulttuurin peruspilari, aina kannattaa. Mahdollisuudet lisääntyvät ja tyytyväisyys itseensä ja elämään sitä kautta myös.”
No.. jaahas! Ihan tässä liikuttuu viisaista sanoistasi.…
Sinut tässä lähinnä passittaisin opettelemaan tiedonhakua ja kriittistä tiedon arviointia.
Ciclista,
Tämä on siis mielipiteesi…
“Ja kyllä suomalaiset ovat selvästi Euroopan lihavin kansa.”
Valitettavasti minun on kerrottava sinulle, että tämä on kyllä puhdas tosiasiaväittämä. Samoin kuin väitteesi siitä, että merenkulkijakansat ovat jalostuneet vantterarakenteisiksi. Tietysti, jotta väittämän totuudellisuutta voi arvioida, tulee määritellä esim. ensimmäisessä tapauksessa: suomalaiset, selvästi (eli haettu ero muihin kansoihin), Eurooppa ja lihavuus… Mutta formaaliltaan lauseellasi ei ole mitään statusta mielepiteenä.
Arvottava lause voisi olla esim: Lihavat ovat rumia. Tämä on mielipide.
Hohhoijaa, kaikkea sitä joutuu opettamaan aikuisille (?)
Pari linkkiä kansainvälisiin vertailuihin:
Kyllä suomalaisnaiset näyttävät ajankäyttötutkimusten mukaan olevan häntäpäässä kotityöntekijöinä, aterijoitsijoina ja muutenkin itsensä uusintajina. Miehet niin ikään selviävät aterioistaan ja henkilökohtaisesta hygieniastaan vauhdikkaasti:
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-NK-06–004/EN/KS-NK-06–004-EN.PDF
“Perhevelvoitteet” eivät näytä olevan myöskään pääsyy pysyttelyyn työvoiman ulkopuolella, sen enempää suomalaismiehillä kuin ‑naisillakaan:
http://epp.eurostat.ec.europa.eu/cache/ITY_OFFPUB/KS-SF-07–122/EN/KS-SF-07–122-EN.PDF
Kiitos Ken!
Osmohan kysyi haastavasti:
“kuka sen on sanonut, että ruuan laittaa nainen.”
Ranskalaismiehet käyttävät siis Kenin linkittämän tutkimuksen mukaan ruuanvalmistukseen kolmasosan siitä ajasta minkä naiset… eli neljäsosan kaikkeen ruuanvalmisukseen käytetystä ajasta. Oikea prosenttiosuus olisi siis ollut käyttämäni 90 prosentin sijaan 75.
Kun tähän lisätään ruokakaupassa käynti, hipoo naisten osuus ajankäytöstä 90 prosenttia.
Olen huomannut, että miehet tekevät vain kauhean numeron aina keittiössä hääräämisestään. Siitä ehkä tämä harhakuva heidän suuresta työmäärästään kyökin puolella juontuu.… Tehdään muka niin gourmeta, niin gourmeeta ja se vaimon joka päivä vääntämä liha-makaronilaatikko tms. ei ole mitään. Sitten he vielä jättävät yleensä kaiken meuhkaamisensa jälkityön vaimolle, joka sitten käyttää yhden työvuoron rassatessaan kuivuneita kulhoja ja kattiloita epäkätevän sunnuntaikokin jäljiltä.
Näin on jämpti!
Juaniton ajatus perhe-elämästä:
“On paljon hyötyä elää vanhempiensä kanssa koko ikä”
Heh, heh.. tämä nauratti ihan kiitettävästi. Olihan se tarkoitus? Muutetaan vain mekin kaikki keski-ikäiset lapsuudenkotiimme omine lapsinemme takaisin, niin opimme kokkaamaan ja mitä kaikkea vielä… Tuntuu vain, että äitini laittaisi hanttiin, mutta enköhän saisi hänet vakuuttumaan tästä Juaniton hyötynäkökulmasta.
Elina:
Taidat hailahdella laidasta toiseen intressin mukaan. C‑vitamiini on askorbiinihappo ja se on hapanta niin kuin kaikki hapot, tuntuu happamalta ja maistuu happamalta. Ei ehkä sinulle kun olet niin tottunut. Se on helposti mitattavissa. Jos mehuun, ja kaikkeen muuhun pitää lisätä sitä, se kertoo mehun vitamiini laadusta tai ruokavalion laadusta tai ruokatottumuksien laadusta.
Lihavuudesta, ok taulukko on vanha (5vuotta, ei sen jälkeen dramaattisia muutoksia ole ollut). Minä ainakin etsin tietoja ja lähteitä, mutta missä ovat sinun? tähän asti ne perustuu pelkkään ennekkoluuloihin, mitään esittämäsi tietoa ei pidä paikkaa eikä ole perusteltu (kun et jaksa etsiä). Lihavuus on kasvava ongelma koko EU alueella, suomessa myös. Erot maitten välillä, eli etelä ja pohjois EU ovat noin 10%-yksikköä maksiimissaan.
Jatko-opiskilijana asun opiskelija asuntolassa ja ranskalaiset naapurit kummaksuvat paljon sinun väitteitä että ranskassa ei lueta kieliä vasta 12 vuotiaana. Sen on vanhempien päätettävissä jos aloitetaan aikaisemmin tai ei, mahdollisuuksia on, ja nykyään niitä käytetään. Nykynuoret puhuvat yhtälailla englantia kuin suomessakin.
Väite “Vanhempi sukupolvi Ranskassa on huomattavasti vähemmän koulutettu kuin täällä” onko tuo hatusta vedetty? Yleisesti se ehkä pitää paikkaa riippuen mitä kolutusta tarkoitat, mutta se “huomattavasti”, mitä sillä tarkoitat? onko taas se sun 90%? Mainitsit jotain tiedonhausta ja kriittistä tiedon arviointia!!!. Eikö ranskassa mennä yhdessä perheen kanssa ostoksille tai lähetetään lapset tai miehet ostoksille, eikö perhejullissa miehet nimenomaan kokkaavat kuten yleensä suurtapahtumissa?, eikö nykyparit jakaa kotitehtävät aika oikeudenmukaisesti.
Kauneus on katsojan silmissä, ja alentuvuus kuulijan päässä, varsinkin kun ollaan keskustelussa jossa ei ole mitään syytä alentaa ketään. Älä ymmärrä sitä noin koska niin en tarkoita, sen jo sanoin. Oppiminen aina kannattaa, sinulle, mimulle, kaikille eikä tyytyminen nykytilaan, niiin kuin itse sanoit, ole suositeltavaa jos on mahdollisuus oppia lisää. Tämä EI OLE alentava. Alentavaa on elää ennäkköluulojen vankina.
Nyt lähden espanjaan nauttimaan hyvästä ruoasta, liikkumaan ulkona mielyttävässä ilmassa ja juomaan oikeata appelsiinimehua luonnollisen askorbiinihapon kerä, ja tuottamaan CO2 päästöjä, mutta toisaalta ajan pörällä ympärivuoden. Hyvää joulua kaikille.
Unohdin linkin ylipainosta jos kiinostaa:
http://www.nepho.org.uk/view_file.php?c=564
Osmo,
Onko tämän ketjuun lisäämäsi kuvan tarkoitus vakuuttaa meidät ranskalaisen päivittäistavarakaupan ylivertaisuudesta..? Epäonnistunut veto ainakin minun mielestäni.
Mikäli tämä on palvelutiski, niin ihmettelen näitä epäekologisia muovikääreitä lihan ympärillä. Määrät vaikuttavat kyllä turhan isoilta itsepalvelutiskin tarjonnalle?
Onko valotus ollut jotenkin pielessä humalatilan tai muiden ulkoisten olosuhteiden vuoksi vai mistä tämä kamala violetin hohtoinen väri lihassa. Eipä kyllä herätä ainakaan minun ruokahaluani nämä kelmuun pakatut kuolleen eläimen kimpaleet kirkkaanvihreän tekokasviksen seassa.
Mutta kyllähän sitä kannattaa aina muutama tuhat kilometriä lennellä päivittelemään Suomen huonommuutta asiassa kuin asiassa…
Elina:
“Niin, miksi juuri ruokailun pitäisi olla esteettinen ja sosiaalinen tapahtuma? Miksei esim. auton tankkauksen tai suihkussa käynnin…”
Sinivihreä:
Itse veikkaisin, että kyseessä on se että pitkään jatkunutta toimintaa aletaan nimittää kulttuuriksi — etenkin jos toimintaan on mahdollisuus liittää ripaus turhamaisuutta.
Niin ja miksi Suomessa ei ole kehittynyt ranskalaista ruokakulttuuria: oma veikkaukseni on se, että surkea ilmastomme on tarjonnut pakollista puuhaa sen verran, että ruokailun turhamaisuudesta ei ole ehditty nauttia kuin aivan viime vuosikymmeninä.
Mielenkiintoinen kysymys on se on että jos tuo Osmon ranskalainen kauppa tiputtetaisiin Osmon naapuriiin Katajanokalla niin pärjäisikö se siellä? Väitän että pärjäisi, siinä kuin italialaiset trattoriat pärjäävät Töölössä. Tarkoitan että Berlusconi on oikeassa, välimerellinen ruokakulttuuri on monin tavoin parempaa ja tämä ei ole kulttuurirelatiivinen asia sen enempää kuin makuaisti on. Amerikkalaiset brandäsivät ja ketjuttivat jo espresso-baarin, seuraavana vuorossa deli?
Suomalaisen ruokakaupan duopoli tuottaa kauppoja joissa on yleisesti ottaen kaikki mahdollinen pielessä. Kun on kaksi vaihtoehtoa niin on tuudituttu siihen, että toisen valitseva asiakas on löytänyt omansa.
Toisaalta on nämä isot automarketit. Jos sinne nyt itsensä raahaa niin olettaisi että hinnat on alhaiset ja valikoima valtava. Vaan ei. Paras näistä on Sellon Citymarket, ja esim. sen liha- tai kalatiski ei poikkea edukseen mistä tahansa Hakaniemen hallin liikkeestä. Eikä se hintatasokaan niin erikoinen ole. Kaupan alalla pelätäänkin, ja syystä, että joku kansainvälinen jätti malliin Walmart tunkee markkinoille ja koollaan kilpailee markettien katteet nollaan.
Toisaalta lähikauppa. Näiden kuolemaa on vahvasti liioiteltu ja kaupan piiristäkin alkaa kuulua puheita automarketkrapulasta. Vanheva ja yhä mukavuudenhaluisempi väestö ei jaksa ravata hehtaarihalleisssa ja ajella kehäteitä pitkin. Toisaalta kasvava ja maksukykyinen gastronomisesti vaativa väestönosa haluaa tuoretuotteita tuoreena, eikä niin että ruoka ostetaan kerran viikossa. Pitäisi olla hyvät tuoretta leipää, hyvälaatuisia hedelmiä ja kasviksia, ja fiksusti koottu juusto‑, liha- ja kalatiski. Eli aika lailla sitä mitä tuollainen etelä-eurooppalainen pikkukauppa tarjoaa. Mutta kauppa haluaa pyörittää kulma-alepaa sekundaversiona automarketista joka toimii täysin samalla valikoimalla ja logiikalla, vain pienemmässä mittakaavassa. Ei ihme ettei kivijalkakauppa kannata.
Jos nyt saisivat edes jotain perusasioita kuntoon: Viimeksi kun olin Italiassa, pikkuruisista lähikaupoista joita meillä kai sanoittaisiin kioskeiksi sai tuoretta leipää, muutamaa juustoa ja erillaisia leikkeleitä. Pyydettäessä myyjä halkasi sämpylän ja laittoi sinne väliin mitä asiakas halusi. Minun lähimarketissa on lihatiskiä vastapäätä vakuumipakattuja sämpylöitä.
Tässä taas hiukkasen dataa märehdittäväksi ja murehdittavaksi tänne Osmon ystävällisesti tarjoamaan ylipaineventtiiliin.
WHO:n sivuilta löytyy “core health indicators”. Kreikan tiedot ovat vuodelta 2004, Suomen vuodelta 2001.
http://www.who.int/whosis/en/index.html
Näyttäisi siltä, että kreikkalaiset isännät päihittävät suomalaiset, mitä tulee painoindeksin 30 ylittävien osuuteen aikuisväestössä.
Kuten viime vuosina maastohiihdossakin, suomalaisten maine myös painoindeksitilastoissa näyttäisi olevan pulleaposkisten tyttösten varassa.
>Finland
Indicator 2001
Prevalence of adults (15 years and older) who are obese (%) males ? 21.2
Prevalence of adults (15 years and older) who are obese (%) females ? 23.5
>Greece
Indicator 2004
Prevalence of adults (15 years and older) who are obese (%) males ? 26.0
Prevalence of adults (15 years and older) who are obese (%) females ? 18.2
Juanito,
Miten niin hailahtelen (hauskan verbin olet keksinyt :))? Hedelmien esim. sitrushedelmien hapan maku tulee muista orgaanisista hapoista, ei C‑vitaminiista. Pinaatissa on enemmän askorbiinihappoa kuin appelsiinissa. Uusi peruna on myös hyvä C‑vitamiinin lähde. Silti pinaatti tai peruna ei ole lainkaan hapan. Ei myöskään ole olemassa, kuten sanot, mitään luonnollista ja luonnotonta askorbiinihappoa. Sama aine, sama molekyylirakenne oli se sitten kasviksessa luonnostaan tai lisätty johonkin.
Kemia ei taida olla vahvinta alaasi, Don Juanito?
Ja miten niin olen “tottunut” C‑vitamiiniin. C‑vitamiiini on välttämätöntä elintoiminnoille esim. raudan imeytymiselle. Sinä olet siihen aivan samoin tottunut, koska siellä ilmeisen hengissä olet.
Lihavuustaulukossasi uusin tieto on vuodelta 2001 eli kerätty tieto on tällöin varmasti jo vuodelta 2000. Oma linkkini on vuodelta 2006. Kumpi mielestäsi kertoo nykyhetkestä paremmin?
En ole sitä paitsi hetkeäkään väittänyt, etteikö Suomessa olisi lihavuusongelmaa. Olen vain kiistänyt myytin, että suomalaiset olisivat Euroopan lihavin kansa. Meillä on vielä suhteellisen vähän aivan ylilihavia ihmisiä, mutta kärkipäässä kyllä ollaan keskiarvojen tasolla. Jokaisen tulisi tässä asiassa sananmukaisesti katsoa peiliin ja huolehtia varsinkin lapsiensa terveellisestä ruokavaliosta.
Vilkaise Kenin linkittämiä taulukoita. Sieltä saat vastauksen kysymystulvaasi. En viitsi taulukkoa tähän purkaa. Mikäli osaat tulkita tällaista perustaulukkoa, niin voit laskea sieltä, että naisten 90 prosentin osuus ruuanvalmistusprosesissa Ranskassa on varsin lähellä oikeaa. “Ennakkoluuloni” oli siis ehdottoman oikeutettu.
Tunnen Ranskan koulujärjestelmän hyvinkin. On totta, että yksityiskouluissa voi valita kieliä jo ecole primairen tasolla, mutta mikään pakko ei näin ole tehdä. Julkisen puolen kouluissa ei tätä mahdollisuutta ole. Täällä Suomessa jokainen lapsi aloittaa vieraan kielen 8–9 ‑vuotiaana. Olisi hieman outoa, mikäli kielitaito ei täällä muodostuisi paremmaksi. Mikähän tässä on se “ennakkoluuloni”.
Hauskaa Espanjan matkaa! Ilmeisesti oletkin sieltä kotoisin?
Sen jälkeen, kun suomalainen on oppinut äidinkielensä lisäksi toisen kotimaisen, ei hän vielä kovin kielitaitoinen ole. Kun suomalainen on oppinut kahden kotimaisen lisäksi vielä englantia ja ranskaa, hän on yhtä kielitaitoinen kuin ranskalainen opittuaan vain englantia. Suomessa opiskellaan paljon kieliä, mutta me olemme kaksi kieltä taka-asemassa ranskalaisiin, saksalaisiin tai englantilaisiin nähden.
Elinalle:
Oikeassa olet, kiitos viestistä ja tiedoista. Tämä viestisi oli huomattavasti “asiallinen”, rauhanomainen ja kiva lukea. Kemia on todella yksi minun vahvoista osaamisalueista mutta ei todellakaan elintarvikekemia. Minun pää C‑vitamiini lähde taitaa olla habanero-chili, suosittelen. Olen kotoisin Etelä Amerikasta, mutta asunnut pitkään suomessa opiskelemassa ja työssa. Pahoittelen kun keksin “uusia verbejä” mutta joskus on pakko improvisoida kun ei tuu muuta mieleen. Jatketaan ensi vuona.
Hyvää joulua
Osmon jutut sen kuin paranee:
“kun suomalainen on oppinut kahden kotimaisen lisäksi vielä englantia ja ranskaa, hän on yhtä kielitaitoinen kuin ranskalainen opittuaan vain englantia.”
Ei näemmä riitä, että suomalaisilla ei ole ruokakulttuuria, nyt heillä ei Osmon mukaan ole kieltäkään. Onkohan täällä Suomessa mitään hyvää paitsi tietysti Osmo itse…
Osmon kaavan mukaan yksin englannin kieltä hallitseva on kielitaitoisempi kuin vaikkapa suomea, ruotsia, norjaa, tanskaa, saamea, unkaria, bulgariaa, italiaa, flaamia ja kreikkaa hallitseva ihminen?
Kaavan muoto on (suomi+ ruotsi,+englanti+ranska) = (englanti+ ranska). Pitkän matematiikan lukeneena huomaan kaavasta ilman erillistä laskutoimitusta, että suomi = 0, ruotsi =0, kuten siis kaikki muutkin pienien kielialueiden kielet.
Kielitaitoa mitataan siis sillä kuinka monen ihmisen kanssa voi kommunikoida? Tässä tapauksessa ummikkokiinalaiset ovat maailman kielitaitoisimpia ihmisiä.
Meitä suomalaisia on vähän, mutta kielellinen kultturimme on suunnattoman rikas. Suomessa painetaan kirjoja enemmän kuin koko Afrikassa yhteensä. Meillä on enemmän sanomalehtiä kuin arabimaailmassa yhteensä. En väheksyisi suomen kielen hallintaa missään mielessä. On valtava rikkaus osata jotain tyystin erilaista kieltä kuin esim. Osmon mainitsemat maailman valtakielet.
Tässä vielä tuore selvitys lihavuudesta Euroopassa. Merkittävä lihavuus (BMI yli 30) on tosiaan vielä täällä ihan Euroopan keskikastia kuten tekstissä sanotaan. Tämä on myös raja, jolloin terveyshaitat jyrkästi lisääntyvät. Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan mm. sairauspoissaolot töistä lisääntyvät vasta tämän indeksiluvun kohdalla.
http://www.kotilaakari.fi/uutisia/?y=&p=&id=151
Elina on tahallaan ymmärtämättä, mitä kirjoitetaan voidakseen haastaa riitaa. Yritin vain sanoa, että kahden paikalliskielen loukussa olevien suomalaisten on pieni pakko opiskella kieliä enemmän kuin englantilaisten tai ranskalaisten.
Mutta käydään tuota Elinan matematiikkaa läpi.
Ihmiselle on tärkeätä osata oma äidinkielensä. Tässä Ranska ja Suomi ovat yhtä hyviä. On yhtä arvokasta osata äidinkielenään Suomea tai Ranskaa.Tämän lisäksi nykymaailmassa tarvitaan kieliä, joilla voi kommunikoida muiden maiden ihmisten kanssa. Tässä Ranska on aika paljon parempi.
Jos osaa vain Ranskaa, osaa äidinkielensä ja yhden kansainvälisen kielen. Jos osaa Suomea ja Ranskaa, osaa äidinkielensä ja yhden kansainvälisen kielen. Toki maailmassa on silloin noin viisi miljoonaa ihmistä enemmän, joiden kanssa kommunikoida. Sanoisin kuitenkin, että Ranskalaiselle olisi aika hyödytöntä opiskella Suomea, vaikka olisikin sen jälkeen yhtä kielitaitoinen kuin se suomalainen, joka on opiskellut Ranskaa.
En ymmärrä miten monipuolisesti harjoittelevalla voidaan tarkoittaa väiteesstä “Urheilua monipuolisesti harrastavalla miehellä painoindeksi on käytännössä aina yli tuon 25”. Olen harrastanut ainakin kestävyysjuoksua, miekkailua, voimailua, uintia ja jalkapalloa, eikä BMI ole koskaan ollut yli 22. Eikä monilla tuttavillanikaan.
Tottakai monilla on, mutta kaikki eivät turpoa kuin pullataikina.
Osmon käsitys kielitaidosta kertauksen vuoksi:
“Kun suomalainen on oppinut kahden kotimaisen lisäksi vielä englantia ja ranskaa, hän on YHTÄ KIELITAITOINEN kuin ranskalainen opittuaan vain englantia.” (versaali minun lisäämäni)
Miten tämän voi ymmärtää väärin sen enempää tahallaan kuin tahattomasti? Suomen ja ruotsin kielellä ei siis ole mitään merkitystä kielitaidon kannalta. Vain esimerkkikielesi ovat kielitaitoa. Vaikka kirjoittamaasi miten päin kääntelisin, niin en sen sanomaa muuksi saa muuttumaan.
“suomalaisten on pieni pakko opiskella kieliä enemmän kuin englantilaisten tai ranskalaisteisten”
Kyllä… ja siksi olemmekin kielitaitoisempia, emme vähemmän kielitaitoisia! Minusta on paljon arvokkaampaa osata suomea kuin joka Luigin, Johnin ja Abdullahin sönköttämää englantia.
“Sanoisin kuitenkin, että Ranskalaiselle olisi aika hyödytöntä opiskella Suomea”
Ei mikään ole hyödytöntä, kaikki oppiminen on hyödyllistä kuten jo viisas Juanitomme täällä opasti 😉 Ja varmasti sellainen ranskalainen, joka opiskelee suomen kieltä tulee tänne joskus, ja silloin hänelle on osaamisestaan paljon iloa ja hyötyä… Hän voi vaikka tutustua suomalaisiin, kauniisiin naisiin.
Sen verran muuten voisit opetella tätä minulle niin rakasta suomen kieltä, vaikka sitä halveksit, että opettelisit kirjoittamaan kielet ja kansallisuudet pienellä alkukirjaimella kuten kuuluu.
(Ollaan vähän kaukana ruokateemasta, mutta ei se mua ainakaan haittaa)
Tiedemies,
Huonosti muotoilin, olet oikeassa. Piti painottaa lauseessa lajeja, joissa lihasmassaa kerätään ihan tarkoituksella. Kestävyysjuoksu nyt esimerkiksi tekee harrastajansa kuivakaksi ja usein peräti alipainoiseksi.
Jos mies on harteikasta ja vantterampaa sorttia (merenkulkijakansaa, Make huom..), niin eipä paljon tarvitse lihasten päällä olla rasvaa, kun tuo 25 ylittyy. Eihän ne nyt niin suuria kiloeroja ole. En nyt pituuttasi tiedä, mutta minulla 166-senttisenä ero 22:sta 25:een on kymmenisen kiloa. Ei mikään fundametaalinen ero. Vaatekoko kolmekutosesta kolmekasiin tai neljäänkymppiin suunnilleen.
Kielellä on mitä suurimmassa määrin välineellinen arvo. Romantikot kertokoot enemmän siitä toisesta puolesta… Kielen välineellinen luonne oikeuttaa siihen, että kielitaitoa arvioitaessa on mielestäni hyvinkin relevanttia arvioida, miten käyttökelpoinen kieli on kommunikoitaessa oman välittömän elinpiirin ulkopuolisten henkilöiden kanssa. Kukin voi vaikka euron kolikon klaavapuolelta katsomalla arvottaa suomalaisille pakollisen kielivalikoiman arvon eurooppalaisesta näkökulmasta.
Don Juanito,
Ei uusia verbejä tarvitse millään muotoa pahoitella. Sanoin hauska verbi ja tarkoitin sitä! Kaikki (kuten nimeltä mainitsematon Osmo) eivät kylvä epäymmärrettävää ironiaa joka käänteessä.
Suomi onkin siitä mielenkiintoinen kieli, että sanoja voi muodostella pitkälle mielensä mukaan ja tulla kuitenkin hyvin ymmärretyksi.
Hailahdella voisi olla ailahtelun ja haihattelun yhteismerkitys..
Suomalainen voi sanoa esim. määrittelemättömän objektin pudotessa kosteaan kohtaan esim. plumpsahtaa, plömpsähtää, plätsähtää, plötsähtää.. jne. Näitä voi keksiä itse loputtomiin, mutta kuitenkin jaamme intuivitiivisesti saman merkityksen.
“Suomalaisia lehmiä pidetään sisätiloissa paikoillaan ei vain vasikkoina vaan koko ikänsä. EU on yrittänyt vaatia lehmille oikeutta jalotella, mutta Suomessa asutaan niin tiheästi, ettei lehmien ulkoiluttamiseen löydy maasta tilaa, minkä vuoksi määräystä ei kai ole pantu täällä toimeen.”
Oma käsitykseni on, että lehmiä kesäaikaan jaloitutetaan aika hyvin EU:sta riippumatta. Ainakaan en yhtään tilaa tiedä, missä näin ei tehtäisi. Minkä en todellakaan väitä tarkoittavan sitä, etteikö myös olisi tiloja, jossa näin ei toimita.
Nykyäänhän automatisoidut lypsykoneet johtavat siihen, että pelkästään tehokkuuden nimissä on järkevä rakentaa navetat niin, että lehmillä on ympäri vuoden mahdollisuus liikkua vapaasti. Tehotuotannossa lehmien mahdollisuus liikkua toteutuu paremmin kuin parsinavetoissa.
En usko Osmon olevan sinänsä suomea tai ruotsia vastaan. Tulkitsen tässä käytetyn kiertoilmaisua vanhalle poliittiselle kiistakapulalle, että ruotsin opiskeleminen pitäisi olla vapaaehtoista suomenkieliselle, jos lapsi korvaisi sen jollain valtakielistä. En ymmärrä miksi asiaa ei voi sanoa kiertelemättä. Ellei ole kiikarissa joku poliittinen työpaikka, ja siinä tapauksessa tämän ääneen sanominen on poliittisesti niin epäkorrektia, ettei sitä ainakaan Helsingissä voi tehdä. Ei edes vuonna 2007.
Samaan Suomessa käytettyihin kiertoilmaisujen sarjaan kuuluvat Nato ja USA. Niistä puhuttaessa kuuluu mainita, että Venäjä ei ole Suomelle sotilaallinen uhka. Samassa yhteydessä ei kuulu mainita, että Euroopan turvallisuus rakentuu monen erillisen organisaation varaan, joiden tehtävä on integroida isot ja pienet eurooppalaiset maat. Ranska ja Benelux-maat aloittivat tämän prosessin sitomalla Italian ja Saksan taloudelliseen yhteistyöhön kanssaan, koska siellä havaittiin ensimmäiseksi, että kansallisvaltiot eivät jää historiaan USA:n ja NL:n määrätessä suunnan. Toisen maailmansodan jälkeen tämä oli yleisesti hoettu näkemys, koska olihan jo 1800-luku ollut suurvaltojen aikaa, ja sodan uskottiin vain vahvistavan kehitystä. Niin se maailma muuttuu ja jotkut valtionpäämiehet ovat kaukonäköisempiä kuin toiset (tämä ei ole tarkoitettu piikiksi Odelle).
Suomea ja ruotsia on tietenkin hyvä osata kun asuu täällä, mutta ei niitä tule huomanneeksi useimmissa tilanteissa joissa ns kielitaidolla on käyttöä.
Teininä puhuin sujuvasti suomea, ruotsia, englantia ja saksaa ja olin siitä kieltämättä vähän polleana, kunnes reilasin parin sveitsiläisen kaverin kanssa jotka puhuivat vaan kolmea kieltä, ranskaa, saksaa ja englantia. Tunne siitä että osaan paljon kieliä katosi jonnekin.
Tässä muiden jatkoksi pari irrallista kommenttia, jotka eivät ollenkaan liity aiheeseen.
Meillä Suomessa on asiat mainiosti: on sauna, oma kieli, ja kaikkea ainutlaatuista, mutta onhan se niinkin että tuolla ulkona on maailma jossa näillä meidän jutuilla ei aina ole suoranaista käyttöä. Jos jotkin asiat ovat siellä paremmin, en näe mikä kieltää vähän haikailemasta niiden perään.
Vähän ihmettelen sitä, että jotkut kommentoijista ovat niin vahvasti kokeneet tällaisten aiheiden käsittelyn niin, että se halventaa meitä, ettemme elä oikein, ja että meidän omia hienoja juttuja ei arvosteta.
En ymmärrä oikein sitäkään, miksi joka kerta kun bloginpitäjä on käynyt jossain ulkomailla, jonkun on aina pakko tehdä iso numero lentämisestä.
Enkä ajatusta johtajan opetuksista alamaisilleen (ja karusta todellisuudesta kulissien takana). Tässä mielikuvassa oli ehkä jotain järkeä viimeksi itänaapurissa isä aurinkoisen aikaan.
Muistelin jostain lukeneeni tai kuulleeni ohimennen tuosta lehmien ulkoilutussäännöstä. Ja niinpä näyttäisi olevan: http://www.kotiseudunsanomat.fi/uutiset.php?ID=723. Kovin harjaantunut Finlex-käyttäjä en ole, mutta näyttäisi pitävän paikkaansa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960396, 18 §. Artikkelin mukaan tämä ei johdu EU:sta vaan on ihan kansallista säädäntöä. Onko EU kuitenkin yrittänyt jotain asian tiimoilta muttei ole mennyt läpi?
Ja nyt muistankin mihin liittyen olin asiasta ohimennen kuullut. Kyse oli siitä että lehmiä pitää lain mukaan ulkoiluttaa mutta vanhuksia ei tarvitse.
“… suomalainen karjatalous, jossa lehmät eivät pääse laitumelle koskaan eläessään. Muualla ne laiduntavat niityillä ja kerätään illalla lypsettäviksi, mutta Suomessa sellainen toisi maatalouteen liikaa työpaikkoja.”
Ainakin meitä lähinnä olevan maitotilan lehmät kyllä liikkuvat kesäaikaan niityllä… tiedän kun ne näkyvät mukavasti olohuoneen ikkunasta.
Elina, olet kirjoittanut jo 22 kommenttia yhteen kirjoitukseen. Pitäisköhän sun perustaa oma blogi, se voisi helpottaa.
Jussi,
21 (tai nyt siis 22), ensimmäinen Elina en ole minä, joskin mielipide olisi hyvin voinut olla minun, niin en tehnyt numeroa..
Miksei blogin voisikin perustaa.. kai niitä nettiavaruuteen mahtuu. Lähinnä minun kyllä pitäisi tehdä vaikkapa TÖITÄ!
Seppo H,
Jäin samaa miettimään. Käsittääkseni suurin osa lehmistä kyllä pääsee kesällä ulos Suomessa. Yritin jopa etsiä tietoa kuitenkaan onnistumatta.
Ja pääsevätkö ne sitten muualla useammin? Tietysti kaikkien lehmien pitäisi päästä ja tiedän kyllä, etteivät ne isoilla tiloilla useinkaan laidunna.
Sori Jussi, kun taas kirjoitan.
Jos osallistun keskusteluun, niin minulla on valitettava ja aikaavievä pakkomielle tarkistaa kaikki puhtaalla perstuntumalla heitetyt jutut, jotka vaikuttavat mielestäni vääriltä. Onneksesi (ja muidenkin) osallistun kuitenkin vain harvoihin aiheisiin 🙂 . Toisaalta tässä sivistyn ainakin minä itse..
Osmo väitti, että Suomessa lehmät laiduntavat vähemmän kuin Ranskassa. Näin voikin olla, mutta Suomen osalta tilanne on tämä: Siteraaus on maaseutuyrittäjien ammattijulkaisu Ajurista.
Artikkeli Helinä Kalaja-Altinbas 2.5.2006
Suomessa 90-luvun lopulla laidunsi yli 90% karjasta ja laiduntaminen on meillä edelleen yleisin lehmien kesäruokintamuoto, mutta suurissa karjoissa ei enää itsestäänselvyys.
1.7.2006 päättyy 10 vuoden siirtymäaika
lypsylehmien ja hiehojen tulee kesäaikana päästä laitumelle tai niille on järjestettävä muu tarkoituksenmukainen tila liikuntaa varten
jaloittelu/laiduntamispakko 60 päivää, 1.5.–30.9. koskee kytkettynä pidettäviä eläimiä
koskee vain lypsykarjaa ja yli 8 kk ikäisiä hiehoja jotka on rekisteröity maidontuotantoon
jaloittelutarhassa tilaa vähintään 6 m²/eläin, aina vähintään 50 m²
lääninhallitus voi myöntää (kerralla 3 vuodeksi) poikkeusluvan
–Laiduntaminen ei saa olla harrastusta ja puuhastelua, sen toki täytyy olla myös kustannustehokasta, toteaa Marjatta Suvitie MTT:n kotieläintutkimuslaitokselta Maaningalta ohjeistaessaan teemapäiväyleisöä Joensuussa järjestetyssä teemapäivässä.
Valitettavasti en Ranskasta vastaavaa tietoa löytänyt, mutta epäilen, että suurtiloilla siellä lehmät ovat olleet sisällä siinä missä täälläkin, jollei enemmänkin.
Osmo on vain taas ollut tricolor-silmälasit päässä katsellessaan idyllisiä maisemia vuoren rinteillä käyskentelevine lampaineen…
Mutta kuten sanottu ainahan Suomessa asiat huonommin ovat…Miten en sitä koskaan opi, voi minua!
Minulla ei ole mitään käsitystä tilanteesta Ranskassa, koska en ole siellä pyöräillyt, mutta muualla lehmiä näkee ulkona vapaina nurmikoilla, eikä vain viidenkymmenen neliön yksiöissä yhdessä seitsemän muun lehmän kanssa. (Mahtuuko lehmä sellaisessa tungoksessa edes kääntymään?) Suomalaiset lehmänkasvattajat vastustivat tuota direktiiviä kohtuuttomana. Suomessa näkee ulkona laiduntavia lehmiä aika harvoin. Kasvuolot ovat heikentyneet aika paljon.
Sonnia ja lihakarjaa ei tarvitse päästää jaloittelemaan koskaan.
Jaa että lehmät ja sonnit pakkaseen lumihankeen. Kannattaa joskus käydä myös kotimaisilla karjatiloilla. Olosuhteisiin (ilmasto, todellisuudesta vieraantunut disney-eläinasiantuntijasukupolvi) huomioon ottaen kaikki on helevetin hyvin.
Ihmisen suhde eläimeen kieroutunut nykyään. Joo, ja samalla todellisuuteen.
En osaa sano mikä on oikein ja mikä liikaa vaadittu, mutta Välimeren maista (Ranska mukaanlukien) on jäänyt mieleen se, että ruoka (lounaspaikassakin) on suuremmalla todennäköisyydellä HYVÄÄ. Tämä ei ole tyyppi vaan laatukysmys koska kysymyksessä voi olla kanankoipikin. Juottovasikoista en ryhtyisi hälinöimään (voi olla ilmankin), sillä hyvä kohtelu ei kyllä eläintä pahenna (bressen kana vs. perusbroileri?). Minusta HYVÄ on kivempaa kuin että ruoka on EI PAHAA tai KELVOLLISTA, lieneekö elämänlaatukysymys? Saarioisten äitien tekemä ruoka ei ole tehnyt vaikutusta. Kaupat taas myyvät sitä mikä kay kaupaksi…