Kuka käänsi Chavezin pään?

Hugo Chavez hävisi kansanäänestyk­sen Venet­sue­lan perus­tus­laista pros­en­tein 49–51. Min­un on vaikea uskoa, että äänestys oli niin rehelli­nen, ettei Chavez tuol­laista eroa olisi halutes­saan kirinyt kiin­ni ään­ten­lasken­nan edetessä. Kuka tai mikä taho ker­toi pres­i­den­tille, että elinikäisen pres­i­dentin elinikä voi jäädä lyhyeksi?

9 vastausta artikkeliin “Kuka käänsi Chavezin pään?”

  1. Yleen­säkin tääl­lä pohjo­las­sa on Etelä-Amerikan asioista aika vääristynyt kuva. Mielestäni Suomes­sa medi­an anta­ma kuva on lähin­nä USA:n näkökul­mas­ta katsottu.
    Toisaal­ta on aika has­sua, että me tääl­lä ajet­tele­memme demokratin toteu­tu­van tai ole­van toteu­tu­mat­ta jos­sain Etelä-Amerikan maas­sa. Varsinkin kun erästä pohjolan maa­ta hal­lit­si sama pres­i­dent­ti melkoisen pitkään.
    Venezue­lan pres­i­dent­ti on valit­tu aika mon­ta ker­taa demokraat­ti­sis­sa vaaleis­sa. Ei ole tarvit­tu soti­laal­lista val­lankaap­paus­ta jne.
    Etelä-Amerikan mon­es­sa val­tios­sa suurin ongel­ma on köy­hyys tai elin­ta­so­ero­jen suu­ru­us. Joten ei ole mitenkään sat­tumaan, että sosial­is­tisi­in aat­teisi­in nojaa­va poli­tikko saa kan­na­tus­ta. Varsinkin, jos hän todel­la on tehnyt jotain köy­hien hyväk­si. Hugon ohjel­maa­han on jopa kiitel­ty YK:n taholta.
    USA kat­soo ilmeis­es­ti Etelä-Amerikan kuu­lu­van hei­dän revi­ir­ille. Joten jos siinä maanosas­sa jotain tapah­tuu, niin melkem­pa aina jäl­jet johta­vat sylt­tyte­htaalle. Valitettavasti.

  2. Venezue­lan viimeaikainen kehi­tys ei ole ollut kovin suo­tu­isaa demokra­tialle, vaik­ka ei uskoisikaan USA:n näkökul­maan. Se ei ole ollut yksi­no­maan Chavezista kiin­ni; kan­nat­taa muis­taa, että oppo­si­tion isoim­mat pelaa­jat yrit­tivät kam­meta hänet väki­val­loin pois ja epäonnistuivat. 

    Käsit­tääk­seni Chavezia lähel­läkin ole­vat piir­it vas­tus­ti­vat aika äänekkäästi tätä viimeis­in­tä uud­is­tus­ta, jol­la pres­i­dent­ti yrit­ti de fac­to tehdä itses­tään elinikäisen johta­jan. On hyvin mah­dol­lista, että hänen tiukim­mil­ta tuk­i­joil­taankin alkoi into lop­pua ja että äänestys­tu­los oli “rehelli­nen”.

  3. Täy­tyy yhtyä täysin Ciclis­tan kom­ment­ti­in län­si­me­di­as­ta ja Etelä-Amerikan (vasemmisto)politiikan raportoinnista. 

    Tuo Tiedemiehen mainit­se­ma väki­val­tainen kam­peami­nen alkoi 13.4. 2002. Muis­te­len (ja tsekkasin juuri hesarin ark­istos­ta että näin on), että kuukausikau­pal­la tätä ennen puhut­ti­in paljon Chavezin epäsuosiosta. 

    Yllät­täen Chavezin syr­jäyt­tämi­nen nos­tat­ti niin laa­jalti spon­taane­ja proteste­ja, että hän nousi takaisin val­taan ennä­tysa­jas­sa — 48 tun­nin kulues­sa sen menet­tämis­es­tä. Ja Chavez­in­han piti olla epä­su­osit­tu! Ja sit­ten kävikin ilmi että kyseessä oli CIA:n avus­ta­ma oikeis­ton vallankaappausyritys. 

    En ole poli­ti­ikan enkä medi­an tutk­i­ja, joten en esit­tele tässä omia arvailu­jani siitä miten uutisväl­i­tys voi noin pahasti vinoutua, saatik­ka siitä kuin­ka jär­jestelmäl­listä tämä edelleen mah­taa olla. Kysyn vaan, että miten ihmeessä län­si­me­dia saat­toi kuukausien ajan käsit­tää ja välit­tää niin väärin sen mitä mieltä 25 milj venezue­lalaista oli maansa politiikasta?

  4. Chavezin suuri ansio on öljy­varo­jen kansal­lis­t­a­mi­nen. En oikein tiedä, kenelle maail­man öljy­varo­jen pitäisi oikeu­den­mukaises­sa maail­mas­sa kuu­lua, mut­ta ei ainakaan kv. suuryri­tyk­sille. Väkirikkaissa mais­sa val­tio on aika hyvä omistaja.

    Minä en väit­tänyt tätä äänestys­tu­losta manip­u­loiduk­si. Olin ilois­es­ti häm­mästynyt, että sitä ei manip­u­loitu, kun aika vähäl­lä olisi saatu toisen­lainenkin tulos.

    Minä en oikein tiedä, miten Chavezin kaltaisi­in johta­ji­in pitäisi suh­tau­tua. Vasem­mistopop­ulis­mi on saanut Etelä-Amerikas­sa paljon pahaa aikaan. Per­o­nis­mi suisti aikanaan vau­raan Argen­ti­inan pitkän alen­nusti­laan. Ennen toista maail­man­so­taa maa oli Bri­tan­ni­aa vau­raampi. Argen­ti­inan nykyi­nen suun­taus näyt­tää toimi­van aiem­paa paremmin.

    Pop­ulis­ti­sis­sa johta­jis­sa on se vika, että kansan­su­o­sion säi­lyt­tääk­seen näi­den on tehtävä hyvin lyhyt­näköistä poli­ti­ikkaa. Asi­aa ei mitenkään helpota se, että oikeis­to taas ajaa ryöstökap­i­tal­is­mia ja armei­ja taas on mitä on.

    Chavezi­in liit­tyvä vaara on, että hän onnis­tuu karkot­ta­maan maas­ta koulute­tun keskilu­okan. Sitä ilman ei mikään yhteiskun­ta toimi.

  5. Voi kysyä vaik­ka Nor­jalaisil­ta, kenelle hei­dän pump­paa­man öljyn voitot kuuluisivat.

  6. Kyl­lä minus­ta on aika selvää, että jyrkän lin­jan sosial­is­tista lin­jaa aja­vat val­tion­päämiehet ovat yleen­sä enem­män maalleen (siis kansalaille) haitak­si kuin hyödyk­si. Toisaal­ta on jotenkin kieroa ajatel­la, että ulko­val­to­jen tehtävä olisi suo­jel­la jonkun maan kansalaisia näi­den omil­ta demokraat­tisil­ta päätök­siltä, kuten USA on per­in­teis­es­ti Etelä-Amerikas­sa tehnyt.

    Asi­as­ta tekee han­kalan myös se, että luon­non­va­roista tehdään yleen­sä jonkin­lainen sopimus. Eivät ne öljy-yhtiöt mene sinne ja vaan ota öljykent­tiä itselleen. Ja öljyn etsimi­nen ja porausvä­linei­den pystyt­tämi­nen on kallista, monel­la köy­hem­mäl­lä maal­la ei ole varaa heti lähteä niitä hyö­dyn­tämään. Yhtiöt, joil­la osaamista on, voivat siten taivutel­la hal­li­tuk­set epäoikeu­den­mukaisil­ta kuu­lostavi­in sopimuk­si­in. Ne ovat toisaal­ta saat­ta­neet vaikut­taa ihan reiluil­ta sopimuk­sil­ta sil­loin, kun niitä on tehty joskus 90-luvul­la, kun öljyn hin­ta oli nau­ret­ta­van alhainen.

    Kansal­lis­t­a­mi­nen on vähän monipi­ip­puinen jut­tu. Jos sen ris­ki on suuri, niin taloudelli­nen toim­inta tup­paa näivet­tymään. Ja val­tio on yleen­sä aika huono omis­ta­ja, kos­ka poli­itikot tup­paa­vat ajat­tele­maan lähin­nä seu­raavia vaale­ja. Eri­no­mainen esimerk­ki tästä muuten on monien kehit­tyvien maid­en ener­giapoli­ti­ik­ka. Suures­sa osas­sa näistä maista val­tio säätelee polt­toainei­den hin­to­ja. Esimerkik­si Inti­as­sa val­tio käyt­tää enem­män polt­toainei­den sub­ven­toin­ti­in (siis hin­nan pitämiseen alhaal­la) kuin ter­vey­den­huoltoon. On vain poli­it­tis­es­ti mah­do­ton­ta antaa oikei­den hin­to­jen tun­tua kansan lompakossa.

    Chavez tekee öljyl­lä samaa ja pait­si että antaa oma­lle kansalleen sitä ali­hin­taan, myös myy sitä muille alen­nuk­sel­la. Siis rosvoaa oma­l­ta kansaltaan saadak­seen kan­sain­välisiä kavere­i­ta! Täl­lä ei ole mitään tekemistä oikeu­den­mukaisu­u­den kanssa.

  7. Venezue­lan vaalit eivät olleet suo­raan rehelliset. Mon­es­sa äänesty­s­paikois­sa oli ongelmia, puut­tei­ta ja uhkauk­sia. Chavez syyt­tää nyt hänen omia avus­ta­jia vale­htelus­ta ja manipuloinnista.

    Toisaal­ta Chavez luot­ti liikaa omaan karis­maan ja hänen aja­mansa muu­tos oli yksinker­tais­es­ti liian radikaali maalle joka on amerikan van­hin demokratia.

    Chavez uskoi enem­män absten­tioon kuin saa­da tukea reformi­in, mut­ta boli­vari­nen seg­men­ti äänesti hän­tä vastaan.
    Eli merkit­tävä osa niistä ketkä äänes­tivät “EI” tuli­vat Chavezin omista tukijoukoista.

    Yksi vahvem­mista boli­var­i­lais­es­ta joukoista oli­vat opiske­li­jat, joil­la on sosial­isti­nen taus­ta mut­ta pelkäävät Chavezin yli­val­lan keräämistä ympärilleen ja hänen ylilyön­nit. Venezue­las­sa usko­taan että opiske­li­jali­ike on ollut tämän vuo­den poli­ti­ikan ilmestys, ja Chavezin häviön takana.

    Tämä opiske­li­ja liike osoit­tau­tui erit­täin voimakkaak­si, rauhanomainen ja hyvin organ­isoitu ja he veivät oma sanomaa fik­susti hyvin pitkälle Venezue­lan yhteikunnassa.

    RCTV sulkem­i­nen oli myös kään­neko­h­ta joka osoit­ti että Chavez voisi olla arbi­traari­nen omia kohtaan myös. Chavezin karis­ma alkaa olla ruti­inia kuten hänen lupaa­ma toi­vo. Chavezil­la oli aikakaut­en­sa, nyt pop­u­laarisek­torit halu­a­vat demokraa­tia jos­sa sol­i­daarisu­us luokkien välil­lä olisi poli­ti­ikan perusta.

    Viva Venezuela libre y chevere!

  8. Seli­tys sille, mik­si HS uuti­soi Chavezin olleen epä­su­o­sios­sa, voi olla varsin via­ton ja yksinker­tainen. Hän oli sitä, nimit­täin kes­ki- ja etenkin ylälu­okan kesku­udessa, jot­ka eivät olleet järin innos­tunei­ta tämän köy­hi­in vetoavas­ta vasem­mistopop­ulis­mista. Sit­tem­min suit­sit­tu media oli täl­löin avoimen vihamieli­nen Chavezia kohtaan, ja mus­ta­maalasi tätä parhaim­pansa mukaan. En yhtään ihmettele, että län­si­mainen kir­jeen­vai­h­ta­ja, joka hyvin mah­dol­lis­es­ti pysyt­teli enim­mäk­seen kaukana slum­meista, saat­toi saa­da El Pres­i­den­ten kansan­su­o­sios­ta varsin karun kuvan.

    Tämä äänestys­tu­los on varsin hyvä uuti­nen. Ken­ties boli­vari­aa­ni­nen val­lanku­mous ohjau­tuu nyt ter­veelle, pitkäl­lä tähtäimel­lä kestävälle uralle, eikä mätänekään kor­rup­toituneek­si autokratiaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *