Uudenmaan liitto järjesti Maakuntaparlamentin Ruotsinristeilynä. Kun keskustelussa varsin moneen kertaan valitettiin yhdyskuntarakenteen hajoamista, huomautin, että Uudenmaan liitto on hyväksynyt jokaikisen kaavan ja kysyin, pitäisikö meidän tästä eteenpäin ryhtyä tiukemmiksi. Jos haluamme ehyempää yhdyskuntaa, emme hyväksy rakennetta hajottavia kaavoja. Tähän maakuntaliiton hallituksen puheenjohtajaTapani Mäkinen sanoi, että me olemme poliittisesti sopineet, että maakuntakaava on salliva eikä pyri rajoittamaan kuntien kaavoitusta.
Minusta asia ei voi olla noin. Ei maakuntakaavoja ole turhanpäiden rakennuslakiin otettu. Ajatuksena nimenomaan on ollut, että irralliset, toisistaan riippumattoman kunnalliset päätökset maankäytössä eivät johda järkevään tulokseen. Siksi tarvitaan maakunnallinen taso ohjaamaan kokonaisuutta. Poliittinen päätös, että emme ohjaa kaavoitusta, on paitsi huono, myös lähes lainvastainen.
Maakuntakaavaa tarvittaisiin nykyistä enemmän myös siksi, ettei pääkaupunkiseudun kuntien vapaaehtoisesta maankäytön yhteistyöstä näytä tulevan mitään.
Joskus tuntuu siltä, että maakuntaliitot käyttävät tavattomastio aikaa erilaisten (mielestäni joutavien) EU-rahoitusinstrumenttien pyörittämiseen ja kaavoitustyö vähemmän trendikkäänä, on jäänyt turhan vähälle huomiolle.