Osta “Vauraus ja aika” joululahjaksi

Helpol­la pääset joul­u­lah­jan han­k­in­nas­ta, kun ostat lah­jak­si alku­vuodes­ta ilmestyneen kir­jani “Vau­raus ja aika”. Kir­jas­sa perustel­laan, mik­si Suomes­sa kan­nat­taisi lyhen­tää työaikaa ja ottaa ren­nom­min mielu­um­min kuin aina vain kas­vat­taa kansan­tu­loa. Sen saa pait­si kir­jakau­pas­ta min­ul­ta signeer­at­tuna. Tilaami­nen tapah­tuu mak­samal­la 21 euroa tilille.

800011–925842 Tilin omis­ta­ja Tietokeino Oy

Samal­la taval­la voit tila­ta myös van­hempia kir­jo­jani. Niistä, niiden hin­noista ja kir­jas­ta Vau­raus ja aika saat tarkem­paa tietoa kohdas­ta julka­isut.

20 vastausta artikkeliin “Osta “Vauraus ja aika” joululahjaksi”

  1. Juuri lopetin kir­jan lukem­i­nen ja onnit­te­len ja kiitän eri­no­mais­es­ta kir­jas­ta. Jotain kysymyk­siä jäi mieleen, toiv­ot­tavasti sin­ulle sopii komen­toi­da vähän kirjoittamasi. 

    San­ot että tarvi­taan ainakin 3% taloudel­lista vuosikasvua estämään työt­tömyy­den kasvun, tai että se pysyy kuris­sa. Mik­si tämä on näin, mihin se perus­tuu? onko se kestävää ja olisiko se pitävä myös kaikissa mah­dol­li­sis­sa talous ja varsinkin kehi­tys skenaarioissa. 

    Osios­sa “voiko muu­tos tapah­tua itses­tään”, muu­tos pitää olla henkilöho­htainen ja päät­täjät sal­lia tätä muu­tos­ta, ok. Mut­ta onko meil­lä tarpeek­si aikaa ? Onko joku puolue ole­mas­sa jos­sain maail­mas­sa jon­ka ide­olo­gia ja päämäärä olisi ajaa kansalais­ten onnel­lisu­u­den mak­si­moin­ti talouden kasvun sijaan? Uskon että sitä nimeno­maan tarvitaan.

    Mik­si kehi­tys­maat eivät voisi keskit­tyä myös onnel­lisuuten taloudenkasvun sijaan? Minä en antaisi niin paljon tilaa ja huomio­ta taloudel­liselle kasvulle (en yhtään). Sanon kaik­ki tämän min­un syvän tietämät­tömyy­den poh­jal­ta. Kiitos.

  2. Uno­hdin sanoa että kir­jasi kun on inspiroi­va ja ideoita kehit­tävää, on sääli että sitä on saata­vana ain­oas­taan suomen kielellä.

  3. Tuot­tavu­us kas­vaa tietyn määrän; eli samal­la työmääräl­lä saadaan aikaisek­si enem­män (tai pienem­mäl­lä työmääräl­lä sama). Jos talous ei kas­va tuot­tavu­u­den mukana, tuot­tavu­u­den kasvu vähen­tää työn kysyntää.

  4. En ole lukenut kir­jaasi, mut­ta olen kiin­nos­tunut samas­ta asi­as­ta kuin “Juani­to”. Han­nu Rait­ti­la kysyi joskus HS:n kolum­nis­saan, mik­sei talous voi pysyä samana, mik­si sen pitää kas­vaa. Minä kysyn samaa.

  5. Talouskasvu voitaisi­in pysäyt­tää niin, että kuin mikä tahansa fir­ma tek­isi voit­toa poli­isit kävi­sivät takavarikoimas­sa rahat ja upot­taisi­vat ne Itämereen. Tosin koh­ta talous olisi syöksykier­teessä kun kaik­ki yrit­tämisen kan­nus­timet katoaisi­vat, joten ei se noin toimisi sit­tenkään. Hmm. Jotkut ekon­o­mistit ovat laske­neet, että Neu­vos­toli­iton talous ei viimeis­inä vuosi­na kas­vanut lainkaan mut­ta ei myöskään pienen­tynyt merkit­tävästi. Ehkä sieltä löy­ty­isi viisas­ten kivi?

  6. Mik­si talouskasvu itsessään olisi ongel­ma? Sehän tarkoit­taa tuotan­non rahal­lisen arvon kas­vamista ja resursse­ja eri­lais­ten tarpei­den täyt­tämisek­si ja ongelmien ratkaisemiseksi.

    Luon­non­va­ro­jen ja ympäristön kulu­tuk­sen ja saas­tut­tamisen ei tarvitse lisään­tyä, vaik­ka talous kas­vaisi. Kasvu voi tul­la palvelu­iden ja laadun parane­misen kautta.

  7. En usko ennen kuin näen. Tois­taisek­si talouden kasvu on edel­lyt­tänyt kulu­tuk­sen kasvua.

  8. Talous ei voi pysyä sel­l­aise­na kuin se on, kos­ka suuri osa taloud­es­ta on investoin­te­ja. Jos sal­limme investoin­nit, sal­limme, että talous muut­tuu. Jos kiel­lämme investoin­nit, talous muut­tuu myös.Investointeja rak­en­ta­vat jäävät työttömiksi.

    Talous ei voi myöskään pysyä saman­laise­na, jos joku kek­sii jotain. Kek­simi­nen voidaan tietysti kieltää, mut­ta en oikein osaa sitäkään kannattaa. 

    Insinöörit kek­sivät koko ajan uut­ta, joka nos­taa työn tuot­tavu­ut­ta. Samas­sa ajas­sa syn­tyy yhä enem­män tuotan­toa tai sama tuotan­to syn­tyy vähem­mässä ajassa. 

    Kolmes­sa vuodessa olemme rikas­tuneet yhdek­sän pros­ent­tia. Jos olisimme tyy­tyneet vuo­den 2004 vihe­liäiseen elin­ta­soon (muis­tat­teko vielä, kuin­ka kur­jaa sil­loin oli?) voisimme viet­tää kuukau­den pidem­pää kesälo­maa. Kysymys on valin­noista ja kir­jas­sani kehotan val­it­se­maan toisin. Miten sit­ten käy kil­pailukyvyn, lop­pu­vatko tavarat kau­pan hyl­ly­iltä, kuka mak­saa verot?

    Enem­pää en pal­jas­ta. Ei dekkarikir­jail­i­jakaan ker­ro, että murhaa­ja oli hovimestari.

  9. Oike­as­sa olet “tiedemies” vaik­ka eivät kaik­ki tiedemiehet ole aina oike­as­sa. Mut­ta tuot­tavu­us on olta­va sidot­tu päämäärään mikä on sen arvoinen, ja mis­tä yhteiskun­nal­lis­es­ti sovi­taan. Sen arvoinen päämäärä näyt­tää ole­van elämän­laadun ja hyv­in­voin­nin säi­lymi­nen tule­vaisu­udessa kaikille maail­mas­sa. Talouskasvul­la tuskin luulen että se onnistuu. 

    Palveluy­hteiskun­nas­sa on myös fyysi­nen mate­ri­aa­li­nen ulot­tuvu­us mikä kulut­taa resursse­ja ja bios­fer­aa. Talouden de-mate­ri­aal­isoin­ti on epäon­nis­tunut ja ole­tus että teknolo­gia ja pelkästään palve­lut “pelas­ta­vat” maail­maa ei näytä pitävän paikkaa. U. Beck kut­sui tätä riskiyhteiskunnaksi. 

    Palataak­seni taas siihen 3% kasvu­un ja kehi­tys­maat. rikkait­ten maid­en keskimääräinen: 

    aine­ton pääo­maa 80%
    tuotet­tu (krääsä) 17%
    ainelli­nen pääo­maa 2,25%

    Vas­taavasti köy­hien keskimääräinen:

    aine­ton pääo­maa 55%
    tuotet­tu (krääsä) 16%
    ainelli­nen pääo­maa 29%

    http://www.reason.com/news/show/120764.html
    http://www.reason.com/news/show/122854.html

    Kyse mielestäni on kehi­tyk­ses­tä, ja siinä Osmon kir­ja on silmiäavaa­va, eikä kasvus­ta. Talous voi kehit­tyä lop­ut­tomi­in mut­ta kasvun rajat tulee väistäämät­tä. Teknolo­gia pystyy vaan siirtämään rajaa tulevaisuuteen.

    Pitäisi kai erotel­la tarkem­min taloudelli­nen kehi­tys ja kasvu. Eikös insinöörit pysty kek­simään yhteiskun­nan hyväk­si vai onko rahalli­nen kan­nus­tus ain­oa ja parem­pi kuin kun­nia, maine ja eettisyys?

    Ei ole vieläkään selvin­nyt tuo 3% kasvun tarpellisuus.

  10. Karkeasti ottaen taloudel­liseen tuotan­toon (siis siihen, mitä ihmiset tekevät uut­ta sel­l­as­ta, joka rahas­ta vai­h­taa omis­ta­jaa) tarvi­taan kah­ta asi­aa: työtä ja pääo­maa. Pääo­ma on kaiken­laisia konkreet­tisia työkalu­ja sekä “henkistä pääo­maa”, eli taito­ja, joil­la kaiken­laista asi­aa voidaan rakentaa.

    Pääo­man tekem­i­nen on nykyään aivan käsit­tämät­tömän paljon halvem­paa kuin ennen, kos­ka niitä tehdään — juuri niin — koneil­la. Ja se halpe­nee koko ajan, kun koneet joil­la niitä tehdään, paranevat kun niitä opi­taan tekemään parem­min ja kos­ka niiden tekemiseen tarvit­ta­vat koneet ovat halvem­pi jne. 

    Ihmiset sen­si­jaan ovat entistä kallimpia. Koulut­tamista tarvi­taan enem­män ja se vaatii paljon työvoimaa, joka on siis kalli­im­paa jne jne. 

    Kun halu­aa teet­tää työtä, pitää päät­tää mis­tä halu­aa mak­saa. Jos halu­aa takapi­halleen kaivet­ta­van ojan, voi palkata kolme miestä päiväk­si lapi­oimaan. Tai voi palkata kaivinkoneen ja kul­jet­ta­jan kolmek­si var­tik­si. Pääo­maa ja työtä voi vai­h­taa toisik­seen. Kos­ka jokainen halu­aa tehdä sen halvim­mal­la, mil­lä saa, niin kaivurim­ies pystyy kil­paile­maan aika hyvin, jos kaivuri ei ole älyt­tömän kallis. Ja mitä halvem­mak­si kaivu­rit muut­tuvat, sitä halvem­mak­si ojan kaivami­nen muuttuu. 

    Jos talous ei kas­va — eli ojia ei kaive­ta enem­pää — niin lapi­omiehet jäävät hyvin pian kokon­aan ilman työtä. 

    Tässä en ota kan­taa mielekkyy­teen, vaan talous toimii suun­nilleen näin. Minus­ta se on hyvä, kos­ka kuten Osmo sanoi, se antaa mah­dol­lisu­u­den ottaa ren­nom­min, jos halu­aa. Käytän­nössä aika har­va halu­aa, kos­ka ihmiset tun­tu­vat halu­a­van aina lisää.

    En muista kuka sanoi, enkä tarkkaa sana­muo­toa (muis­taak­seni Elaine Mor­gan kir­jas­sa “Falling Apart”) että ihmisiä on tutkit­tu ja yritet­ty selvit­tää, mitä ihmettä ihmiset oikeas­t­aan halu­vat, mut­ta että ain­oa yhteinen nimit­täjä tun­tuu ole­van “lisää”.

  11. Olen samaa mieltä. Mitä san­ot on perustalousti­etoa. Luulen että kaik­ki tääl­lä tiede­tään suun­nilleen sitä. Mut­ta kun asia ei ole talouden perus­te­o­ri­oista, pait­si se 3%, mik­si ei 0,5% tai 1%. 

    Näen sen niin että talous voi kehit­tyä käyt­tämäl­lä rahaa tai “mak­samal­la” palveluil­la tai tiedol­la, taidoil­la ei vält­tämät­tä vaan rahalla. 

    Toinen asia on kulu­tus, mut­ta mik­si pitää “kulut­ta”, mik­si “lisää” mate­ri­al­ista kulu­tus­ta ja perus­taa kasvun kulu­tuk­seen. Kehi­tys tuo hyv­in­voin­tia, kasvu voi sitä tuo­da mut­ta tuo enem­män eri­ar­voisu­ut­ta ja kil­pailua, yhteistyön sijaan, ja kulut­taa luon­non­va­ro­ja tehottomasti.

    “Pääo­man tekem­i­nen on paljon halvem­paa, kos­ka niitä tehdään koneil­la”. Ja mik­si se on niin halvem­paa? Onko­han se siinä että kaik­ki ympäristö­vaiku­tuk­set, luon­non­resursse­ja, öljy, päästöt, sosi­aaliset vaiku­tuk­set eivä ole ikinä sisäl­let­ty niihin hintoihin? 

    Kehit­tynei­den maid­en tuotan­to nousi kos­ka resurssien hin­ta oli niin “hal­pa”, kos­ka he eivät mak­sanet nuo “exter­nal­i­ties”, mut­ta oli sen ver­ran kallis että köy­hät maat eivät saan­net niitä käyt­töön ja piti tuho­ta suo­raan luon­toa, eli toinen “exter­nal­i­ty”.

    Se on ollut taloudel­lista kasvua. Mut­ta edelleen, mik­si nimen­no­maan 3%? mik­si ei 1%, tai 0,25%? mikä on opti­i­mi?, mil­lä perus­teel­la? Peruste ei voi olla klassi­nen talouden oppi kos­ka se ei ota huomioon nämä ulkoiset vaikutukset.

  12. Talouskasvu­un kuu­luu mm eri­lais­ten härvelei­den kuten auto­jen, lentokonei­den, kän­nyköi­den, polkupyörien jne. tuotan­to. Ei näitä voi­da lop­ut­tomi­in tuot­taa enem­män ja sekin vielä, että kyse on lop­un­perin ekspo­nen­ti­aalis­es­ta kasvusta.

    Vähän sama jut­tu mihin Rooman klu­bi otti kan­taa ikikauan sit­ten eli väestönkasvu. Esimerk­ki luon­nos­ta; Jos lammes­sa on yksi lumme, ja niitä tulee joka vuosi lisää kaksinker­tainen määrä. Kun lampi on puo­lik­si peit­tynyt lumpeisi­in, kuin­ka kauan täl­lä matem­ati­ikalla menee, että lampi on kokon­aan peit­tynyt. Vas­taus on yksi vuosi.

  13. Mis­tä se kolme pros­ent­tia on tul­lut? Se on empi­iri­nen havain­to viime vuosil­ta. Tuot­tavu­us on nous­sut keskimäärin 3 % vuodessa, mut­ta tämä 3 % ei ole mikään luon­non­la­ki. Se on peräisin teknolo­gian kehi­tyk­ses­tåä ja työ­tahdin kiristymis­es­tä tai löysentymisestä. 

    Jos talous kas­vaisi vain 2%, mut­ta ottaisimme sen ver­ran ren­nom­min, että tuot­tavu­us nousisi vain pros­entin, työl­lisyys paranisi pros­entin, vaik­ka kasvu on jäänyt tuon maagisen kol­men pros­entin alla.

  14. On ole­mas­sa ihmisiä, joiden mielestä teknolo­gial­la on “negati­ivi­nen sosi­aa­li­nen ulkois­vaiku­tus”, kun se vähen­tää työn tarvet­ta. Mielestäni Osmon esit­tämä argu­ment­ti ren­nom­minot­tamis­es­ta voidaan ymmärtää näin: tämä vaiku­tus ei a) ei ulkoisvaiku­tus, eikä se ole negati­ivi­nen. Ihmiset vain usein tekevät enem­män työtä, kun siitä ker­ran mak­se­taan enemmän. 

    Jokainen­han voi itse vali­ta, tekeekö vai ei.

  15. Mik­si 3%?

    Voisiko kyseessä olla luon­non­va­kio, joka riip­puu ravin­non (rav­in­tokasvien ja kar­jan) kasvusta? 

    Pot­tu­ja ei kan­nat­taisi pitkän päälle kaivaa kevääl­lä maa­han, jos maas­ta saisi nos­tet­tua joka vuosi vähem­män ja vähem­män muku­loi­ta; ennen pitkää siemenet lop­puisi­vat. Kun ote­taan huomioon sadot ja kadot pitkääl­lä aikavälil­lä, ehkä tuo 3% — tai jotakin sinne päin — tulisi esi­in? Muu talous sit­ten pee­sailee perustuotantoa.

    Tämä on arvaus, eikä perus­tu mihinkään lähteeseen.

  16. Tiedemiehen väite, että jokainen voi tehdä työtä niin paljon tai vähän kuin halu­aa, saat­taa koskea hän­tä ja kos­kee min­u­akin, mut­ta ei useimpia. he tekevät kiin­teätä työaikaa, jos­ta ei saa poikkeuksia.

    Niis­sä työpaikoissa,joissa lomara­hat saa vai­h­taa lomapäiviksi,enemmistlö tekee niin. He siis arvosta­vat aikaa enem­män kuin rahaa, kun saa­vat valita.

    Osa-aikatyön määrä lisään­tyy koko ajan. Val­taosa osa-aikatyön tek­i­jöistä tekee sitä omas­ta tahdostaan.

    Nim­imerkin “Ken” arvaus tuon kol­men pros­entin syistä on ymmärtääk­seni väärä. Maat­alouden osu­us taloud­estamme on sen­tään aika vähäi­nen. Teknolo­gian keskimääräis­es­tä kehi­tys­vauhdista on kyse.

  17. “Jokainen­han voi itse vali­ta, tekeekö vai ei.”

    Väit­täisin että tuo ei pidä paikkaansa. 

    Aja­tuskoe valkokaulusam­mateista: Vaik­ka läh­es kaikille opiske­li­joille jonkun sortin säästämi­nen — ruuis­sa, kaljois­sa, vuokris­sa — on tut­tua: aika har­va käyt­tää opiskelu­aikanaaan tehokkaaseen opiskelu­un edes viit­tä tun­tia ark­isin (joka päivä), päästäk­seen nopeasti ansait­se­maan itselleen rahaa. Silti samat ihmiset, saavutet­tuaan elin­ta­son joka aiem­paan näh­den on vähin­tään tyy­dyt­tävä, käyt­tävät puo­let enem­män aikaansa sen lisäämiseen entis­es­tään. En usko että mil­lään talousti­eteen laiskot­te­lu­teo­ri­al­la tämän voisi selit­tää ratio­naalise­na päätöksentekona. 

    Niinkuin Ode var­maan kir­joit­taakin (täy­tyy lukea kirja!),syy on työelämän rakenteissa. 

    Ainakin palvelusek­to­ril­la har­va (aka­teem­i­nen) työn­tek­i­jä voi päät­tää itse työ­tun­neis­taan päivä‑, viikko- , eikä aina edes kuukausi- ja vuositasolla. 

    Ääries­imerkkinä eri­laiset kan­nustin­jär­jestelmät johta­vat työ­paikkailmapi­iri­in jos­sa kahdek­san tun­nin työpäivään pitäy­tyvä erot­tuu muista selvästi alisuo­ri­u­tu­jana (näitä työ­paikko­ja on paljonkin pankkialal­la ja kon­sult­ti- sekä lak­i­fir­moissa). Niin­pä moni tekeekin pitkää päivää vain pysyäk­seen muiden tahdis­sa ja vält­tääk­seen leimaan­tu­mista. Tot­ta­han toki siitä mak­se­taan. Mut­ta moni ei ottaisi mak­sua vaan vali­ti­sisi lyhyem­män päivän jos voisi oikeasti vali­ta. Ongel­ma onkin tehdä tämä val­in­ta mahdolliseksi.

  18. “Ihmiset vain usein tekevät enem­män työtä, kun siitä ker­ran mak­se­taan enem­män”. Mielestäni ei pidä paikkaa. Tehdään työtä enem­män ja enem­män kos­ka niin on vaadittu. 

    Kil­pailuy­hteiskun­ta, maail­man­laa­juinen ilmiö jos­sa kil­pail­laan toisi­aamme vas­taan mut­ta ei tiede­tä mik­si. Tätä peruste­taan talouskasvun vaatimuksena. 

    Sosi­olog­it ja psikolog­it maail­man­laa­juis­es­ti sanovat että ihmiset halu­a­vat olla onnel­lisia sekä työssä että sen ulkop­uolel­la, elämässä. Tähän asti ekon­o­mis­teil­la on ollut yliote kehi­tyspoli­ti­ikas­sa, ja siitä talouskasvu. Poli­ti­ikot pitäisi keskit­tyä tehdä kansalai­sista onnel­lisia eikä vauraita.

    Amartya Sen on tutki­mas­sa täl­lä het­kel­lä miten mita­ta quan­ti­tati­ivis­es­ti ja qual­i­tati­ivis­es­ti onnel­lisu­ut­ta ja sisältää sen talousti­eteeseen. Tarkoituk­se­na toivon että olisi sisältää onnel­lisu­u­den mak­si­moin­ti poli­ti­ikkaan ja kehi­tyk­seen ihan niin kuin itse J. Ben­tham aikon­aan toivoi, kuten se on ilmais­tu USA: perustuslaissa. 

    Ei ain­oas­taan kehit­tynei­den maid­en poli­ti­ikkaan vain maail­man laa­juis­es­ti ja siten uno­htaa koko talouskasvu ja kilpailu. 

    Jos 3% on empi­iris­es­ti todet­tu, hyvä niin. Maail­ma jatkuu ja niin kehi­tys, mitä tänään luul­laan todek­si huomen­na voi olla toisin empi­iris­es­ti todettu.

    Kiitok­sia kaikille hyvistä komenteista ja terveisiä.

  19. Osmo:

    “Jos olisimme tyy­tyneet vuo­den 2004 vihe­liäiseen elin­ta­soon (muis­tat­teko vielä, kuin­ka kur­jaa sil­loin oli?) voisimme viet­tää kuukau­den pidem­pää kesälo­maa. Kysymys on valin­noista ja kir­jas­sani kehotan val­it­se­maan toisin.” 

    Sinivihreä:

    Tuo ajat­te­lu­ta­pa on usein myös ikään liit­tyvä. Olen huo­man­nut, että ainakin omas­sa lähipi­iris­säni, van­hentues­saan ihmiset alka­vat usein ajatel­la tuo­hon tapaan. Liekö se sit­ten sitä iän mukanaan tuo­maa viisaut­ta. Täl­lä en tarkoi­ta, että Osmo olisi vanha 🙂

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.