Minun piti tehdä illansuussa huomista esitelmää, mutta jotenkin en pystynyt. Voisin tietysti sanoa selitykseksi,että piti tukea järkyttyneitä lapsia, mutta aika huono selitys sekin oli. Olin järkyttynyt itsekin.
Minun piti mennä televisioon keskustelemaan autoverotuksesta, mutta onneksi se peruttiin. Motivaatio oli heikko.
Tässä vaiheessa etsitään tietysti syyllisiä. Parempi olisi tietysti etsiä syitä kuin syyllisiä. Hallitus piti tiedotustilaisuuden ja oli pitkään tentivänä. Kuusi vuotta sitten tämä olisi ollut minun vastuullani. Mitä tämä ministerille kuuluu? Paitsi, jos ampuja on hakenut apua mielenterveysongelmiin eikä ollut saanut. Silloin vähän kuuluu,
Kohde (poliisiterminologiaa, ihan hirveä minustakin, mutta käytän sitä, kun en muutakaan keksi) oli kuulemma kirjoittanut jollakin internetsivustolla aikomuksistaan. Televisiotoimittaja kyselipalvelun tarjoajalta, miten tämä on mahdollista ymmärtääkseni kysyäkseen, miksei tätä viestiä poistettu sivuilta. Miten se viestin poistaminen olisi auttanut ja miten sivuston ylläpitäjä olisi pystynyt viestin löytämään.
Kymmenet ihmiset lukivat tuon viestin. MIKSI HE EIVÄT TEHNEET MITÄÄN? Kymmenet ihmiset lukivat myös Myyrmannin pommittajan viestin, eivätkä hekään tehneet mitään. Tosin tämä jälkimmäinen vieti oli vähän vaikeammin tulkittava, muttas tuo edellinen oli selkeä ilmotus mitä tulee tapahtumaan, missä ja milloin. Oliko se avunpyyntö? Pitäiskö olla ”ilmianna asiaton viesti” osoitteiden lisäksi ”ilmianna vaarallinen viesti” -osoite?
Lähipiiriä voidaan tietysti syyttää, etteivät he nähneet, mitä on tapahtumassa. Jäähyväiskirjeen (jota ei olisi pitänyt lukea julksiuudessa, kts. alla) mukaan kyse oli erittäin lahjakkaasta henkilöstä. Kymppi ainekirjoituksessa, sanoisin! Minä en kuitenkaan syyttäisi. Jälkiviisaus on liian helppoa.
Luokatonta lukiota on syytetty tästäkin. En ole varma. Minä olen käynyt luokallisen lukio, ja kyllä melläkin oli pari pahasti syrjään vetäytyvää oppilasta.
Tälle tapahtumnalle ei ole syyllisiä vaan syitä. Seuraavalle samanlaiselle voi ollakin. Tätä revitellään lehdistössä ainakin viikko. Mielenterveydeltään järkkyneitä on muitakin, ja he ottavat mallia. Lehdistöllä on nyt suuri vastuu siitä, etteivät he usuta muita samaan. Itsemurhatkin menevät aaltoina.
Aina tulee mielenterveyden häiriöitä. Silloin olisi turvallisempaa, jos maassa olisi vähemmän aseita. Puukollakinvoi tappaa, mutta ei monta kerralla.
Kaikista vähiten haluan syyttää poliisia mistään, koska en kadehdi heitä. Kuitenkin, koska pahoin pelkään, että tällaisia tilanteita tulee vastaan lisää, haluaisin tehdä tyhmän kysymyksen. Vuonna 2001 menin lentokoneella Itävaltaan pyöräilemään, Wienin lentoasemalla joku oli jättänyt matkalaukun keskelle käytävää. Halli tyhjennettiin, mutta pystyin kuitenkin käytävän päästä katsomaan, kuinka Michelin-miehen näköinen kaveri kävi hakemassa ”pommin” pois ja sijoitti sen panssaroituun säiliöön. Jos pommia vastaan voi pukeutua, täytyy olla olemassa myös haarniska pistoolia vastaan. Ymmärtääkseni kului aika kauan siitä, kun ”kohde” oli ampunut itseään, siihen kun lääkintähenkilökunta pääsi katsomaan, voiko uhrien hyväksi tehdä mitään.
Tehyssa varmaan ollaan helpottuneita, että tämä tapahtui tänään, eikä 19.11.
Liikenteessä kuolee sama määrä ihmisiä viikottain.
Hei.
Osmo hyvä. Olisiko nyt kuitenkin niin, että olisi kannattanut nukkua rauhassa yön yli ja miettiä vasta sitten rauhassa ajatuksen kanssa mitä sitä oikein kirjoittaakaan.
Muista Osmo että kun osoittaa sormella muita, osoittaa tällöin aina kolme sormea itseen päin!
Syyttäminen ja ”raivoaminen” tällaisessa tilanteessa on inhimillistä, mutta Osmo, kysyn, onko se ammatillista ?
-lepokatti
Tehy voisi kyllä omasta mielestäni tämän karmean tragedian jälkeen teetättää kamppanjansa uusiksi.
Nykyinen lausevalinta on – kaiken tapahtuneen jälkeen – jotenkin groteski. Se – siis lausevalinta – ei aja enää näiden ammattilaisten asiaa.
Olen kaiken kaikkiaan tapahtuneen johdosta – toistaiseksi – kovin sanaton.
Suomi ei ole tämän päivän jälkeen sama Suomi kuin eilen. Valitettavasti.
Syvin osanottoni kaikille Teille, joita tämä tragedia on kohdannut henkilökohtaisesti.
Poika oli saanut jotain SSRI-nappeja ja tilitti niistä youtuubissa. Serotoniinin takaisinestäjien yleisiä sivuvaikutuksia lapsilla ja nuorilla ovat mania, kaikkivoipaisuusharhat ja kouluammuskelut.
Hätäisempi voisi jopa päätellä, että Kellokoskella ei ehkä sittenkään ole resursseja avohoidon potilaiden riittävään seurantaan.
Eräs amerikkalainen nettituttu tapaa todeta näissä yhteyksissä, että ”no corpse left unused.” Pidän jotenkin mauttomana sitä että puhutaan mielenterveystyön resursseista ennen kuin ruumiit ehtivät edes kylmetä, vaikka asia sinänsä on hyvä.
Vaimo oli samaa mieltä kuin Osmo tuosta mallin antamisesta, ja kirosi televisiota youtube videoiden veivaamisesta. Mediaeettisesti ongelma on mielestäni siinä, että uhrien ja omaisten yksityisyyden sinänsä aiheellinen ja säädyllinen kunnioittaminen tekee heistä anonyymeja. Tekijän motiivit ja mielentila on henkilötasolla käsiteltävissä, mutta suru ja kipu jäävät ilman kasvoja. Kaikki muistavat Petri Gerdtin, mutta kuka osaa nimetä ensimmäisenkään Myyrmannissa kuolleen tai vammautuneen?
Lepokatti.
”Syyttäminen ja “raivoaminen” tällaisessa tilanteessa on inhimillistä, mutta Osmo, kysyn, onko se ammatillista ?”
Minusta sillä, mitä ”lepokatti” on lukenut, ja mitä Ode on kirjoittanut, ei ole mitään tekemistä keskenään.
Voimmeko me ihmiset todellakin elää näin eri maailmoissa?
Jos poliisi olisi tiennyt varmaksi (jälkikäteen tietysti tiesi), että ampujalla oli .22 kaliiberinen, niin varmaan sitä vastaan panssaroituminen olisikin ollut mahdollista. Toinen juttu on sitten se, että pyssymies voi alkaa koheltaa entistä rajummin, jos poliisi yrittää mennä sisään. Minusta poliisia ei voi kyllä kritisoida tässä asiassa oikein mistään.
En ota mitään kantaa mihinkään.
Yritin kirjoittaa kirjoituksen niin, etten syyttäisi ketään, mutta ainakin nimimerkin Lepokatti -puheenvuorosta päätellen en täysin onnistunut.
En kritisoinut mielestäni edes poliisia, eikä siihen ole mitään syytäkään. Poliisi tulee varmasti analysoimaan omaa toimintaansa. Jos virheitä on sattunut, luotan siihen, että niistä yritetään ottaa oppia ilman ulkopuolisten nälvimistä. Halusin vain sanoa, että kun Suomessa on paljon aseita ja paljon mielenterveydeltään horjuvia, poliisin pitäisi varautua haarniskoitumiseen niin, että linnoittautunut voidaan käydä hakemassa pois, jos tälllä ei ole panttivankeja.
Jälkikäteen varmaan keskustellaan siitä, olisiko paikalle ensimmäiseksi tuleen poliisin pitänyt ampua ”kohdehenkilö”, mutta siitä minä en neuvo ketään, varsinkin kun en tiedä, olisiko tämä ollut edes mahdollista. On sinänsä hyvä asia, että poliisi ammustkee meillä niin vähän.
Itse olen selaillut nettireaktioita tässä pari tuntia, ja suren sitä, miten niin moni käyttää tätä tragediaa omien mieliaiheidensa ajamiseen. Syyllisiksi ovat päässeet niin libertaristit, monikulttuurikriitikot, stalinistitoimittajat kuin aseharrastajatkin.
Kuitenkin tekijä oli vakavasti sairas ja harhainen. Mutta mistä se olisi voitu tietää etukäteen? Netti on täynnä sairaita tuotoksia (vaikka jälkiviisaana voisi sanoa, että noin yksityiskohtainen uhkailu kannattaisi ottaa vakavasti). Hänen vuodatuksensakin olivat loppujen lopuksi melko tyypillistä teiniangstia kenelle tahansa introvertille ”toisinajattelijalle” (omat lukiolaisena kirjoittamani vuodatukset olivat varsin samantapaisia, joskin erilaisena persoonana suuntasin vihan enemmän sisään- kuin ulospäin).
Miten siis parantaa mielenterveysongelmien tunnistamista, hoitoa ja hoitoonpääsyä? Mielestäni hyvä alku olisi se, että mielenterveysongelmien hoito nostettaisiin yhdeksi valtakunnan ykkösprojekteista.
lepokatti sanoo:
”Syyttäminen ja “raivoaminen” tällaisessa tilanteessa on inhimillistä, mutta Osmo, kysyn, onko se ammatillista ?”
Perustelisitko, miksi Osmon pitäisi tässä asiassa olla ammatillinen eikö hän saa olla täysin ulkopuolisena vain inhimillinen?
Nykyajan yletön yksilön lähes anarkistisen vapauden korostus, yhteisöllisyyden mureneminen, välittämisen kariseminen, jokainen taaplatkoon tyylillään – tähän se johtaa…
Lukemattomille nettifoorumeille tulee päivittäin kaikenlaisia epämäärisiä uhkauksia ja henkilökohtaisia agressiivisia vuodatuksia. Välillä foorumeilla myös pohditaan avoimesti miksi jokin terroristi teki niin tai näin, tai miten kannattaisi toteuttaa kauhea terrori-isku.
Suomen laki ei kiellä tuollaista. Pitäisikö kieltää?
Itsekin luotan siihen, että poliisi analysoi oman toimintansa, mutta kommentoin nyt amatöörinä kumminkin.
Miten poliisi olisi voinut tietää tilanteen sisällä riittävän tarkasti? Mitä jos ”kohde” olisikin siihen asti pidättäytynyt tappamasta, mutta varustautunut pistoolin lisäksi luotiliiveillä ja puoliautomaattikiväärillä. Tällöin hätiköiden tehty rynnäkkö oli saattanut päättyä pahempaan verilöylyyn. Ampujia olisi saattanut jopa olla useampi, kuten Columbinessa.
En kannata netin sensuroimista. Ihmettelin vain sitä, että jos joku ilmoittaa aikovansa murhata ihmisiä, kertoo tarkasti ajan ja paikan ja tekotavan, miksi kenellekään ei juolahtanut mieleen ilmoittaa asiaa poliisille.
Ei sensuroinnissa mitään järkeä olisi. Silloin kaheli kirjoittelisi päiväkirjaansa ja tekisi tekonsa kuitenkin.
Itse mietin eilen käsi sydämellä, olisinko tehnyt mitään, jos olisin nähnyt tuon videon etukäteen. Vähän aikaa sitten mietin pitkään, varoittaisinko erästä ystävääni hänelle ongelmallisesta henkilöstä, jonka pelkäsin keskustelujemme perusteella saattavan ryhtyä väkivaltaiseksi. En kuitenkaan sanonut mitään, koska en halunnut huolestuttaa häntä turhan takia. Kävi ilmi, että huoleen oli aihetta. Onneksi mitään peruuttamatonta ei tapahtunut. Silloin päätin, että tästä eteenpäin mieluummin hössötän turhan takia kuin kadun ihmisen kuoltua tai vammauduttua, etten sanonut mitään.
Siis että mitenkö ”sivuston ylläpitäjä olisi pystynyt viestin löytämään”. Ehkäpä viranomainen voisi lisensoida sitä ohjelmaa, jota se käyttää löytääkseen internetistä Suomeen kohdistuvia terroristiuhkia … ja jos valtiolla sellaista ei muka ole, voisivat firmat ostaa sellaisen vaikkapa USA:sta.
Viesti olisi tietysti pitänyt löytää jo sen takia, että vasta sitten viranomainen olisi voinut edes harkita, mitä tekee vai
tekeekö mitään … ehkä harkitsikin, mistä sitä tietää?
Mutta pelkkä viesti poistaminen olisi voinut auttaa, sillä noiden ampujasurkimusten suunnitelmaan kuuluu oleellisena osana hankkia julkisuutta teolleen. Jos maailma ei saa tietää, miten ”ylevät päämäärät” murhaajalla on, teko voi jopa jäädä tekemättä. Tosin julkisuuden minimoiminen vaatisi kansainvälistä yhteistyötä varsinkin jenkkifirmojen kanssa.
Eikä internetin valvominen tietenkään ole ainoa mahdollinen tapa huomata, että jotain on pahasti pielessä. Olisiko esim. auttanut, jos joukkomurhaajan ampumaharjoituksia olisi ollut aikuinen valvomassa, kuten kai suuressa osaa Eurooppaa, toisin kuin Suomessa, pitää olla? Entäs toimiiko koulun valvonta parhaalla mahdollisella tavalla?
No, ei seulaa voi tietenkään koskaan tehdä niin tiheäksi, että jokainen sekopää jäisi varmuudella kiinni. Mutta toivottavasti ministeri silti kantaa vastuuta edellisen tapaisissa asioissa.
Jos jotain myönteistä haluaa sanoa — jotta ei tarvitse ajatella kuolemia täysin tarkoituksettomina — tämä jälkeen, jos joku ei pidä koulukiusaamista vakavana ongelmana, ei tarvitse kuin sanoa: ”Jokela”.
Julkisuudessa on muuten viitattu lähinnä tekijän yhdysvaltalaisiin esikuviin. Itse kuitenkin muistelen, että joku vuosi sitten riehunut saksalainen joukkomurhaaja ilmoitteli teostaan netissä hyvin samaan tappaan, samanlaisella retoriikalla jopa, kuin tämä suomalainen versio. Olisiko Auvinen jäänyt kotiin kiillottamaan aseensa piippua, jos netistä ei olisi löytynyt esikuvaa?
Tämän ikävän tapauksen jälkeen on selvää, että jotain näkyvää pitää tehdä ja nopeasti. Ainakin populistipoliitikkojen mielestä. Todennäköisesti poliisille vaaditaan ja poliisi saa lisäoikeuksia ja kansalaisvapauksia rajoitetaan edelleen. Sarkastinen voisi kutsua seuraavien viikkojen debattia jälkiviisasteluksi. Mielenkiinnolla seuraan.
Mutta. Ajattelija kysyykin: Mitä auttavat esimerkiksi Jouha-joukot tai Karhuryhmän hienot taktiset suunnitelmat. Eiväthän ne tätäkään pystyneet estämään, kuten eivät pystyneet Myyrmäen pommi-iskuakaan.
Jos joku haluaa pahaa tehdä, niin silloin se tekee pahaa. Eikä sitä pysty estämään vai pystyikö? Onneksi Suomi on kohtuullisen syrjässä ja mitäänsanomaton maa, joten täällä voi ehkä elää kansainväliseltä terrorismilta suojassa.
Lotta Roti, unohdit listastasi demarit ja vapaan kasvatuksen (kyllä, Hesarin keskustelupalstalla aiheesta, 5. tai 6. kirjoittaja taisi laittaa demarien viaksi tämänkin).
Ehkä tähän pätee sama kuin itsemurhaa hautovan juttuihin, jotka tämä sitten vääntää leikiksi tai kuittaa naurulla. Eli kysymyksessä on myös epätoivoinen tapa hakea huomiota, pyytää jotakuta estämään itseään. Mutta on vaikea kuvitella, että joku ihan normaalinen oloinen suunnittelee sellaista, ihan tosissaan. Fantasioista tämäkin varmaan on alkanut. Monet ihmiset unelmoivat vihaamiensa ihmisten surmaamisesta tai yleensä vain väkivallasta. Missä vaiheessa siitä tulee pakkomielle ja siirrytään fantasiasta todellisuuteen? Ehkä kannattaisi tällaiset ”vitsit” aina ottaa todesta.
”Lotta Roti, unohdit listastasi demarit ja vapaan kasvatuksen (kyllä, Hesarin keskustelupalstalla aiheesta, 5. tai 6. kirjoittaja taisi laittaa demarien viaksi tämänkin).”
Jep, näiden tasapäistävä koululaitos kun ei tarjoa nuorelle nerolle haasteita. Toisaalta myös Kokoomus ja Amerikka ovat syyllisiä. Sekä kehitysopin opettaminen koulussa, terveydenhoitaja ja rehtori (jotainhan voi päätellä siitä, että heidät ammuttiin!), hevimusiikki, internet, väkivaltaviihde ja tietokonepelit. Sekä tietysti vanhemmat sekä hallitus.
TL kertoo totuuden:
”Lukemattomille nettifoorumeille tulee päivittäin kaikenlaisia epämäärisiä uhkauksia ja henkilökohtaisia agressiivisia vuodatuksia.”
Näinhän se on! Eikä edes kovin epämääräisiä, vaan erittäinkin konkreettisia.
Täälläkin monella, ilmeisen aikuisella ihmisellä on ihan hukassa netin luonne foorumina. Lottakin pohti olisiko ilmoittanut poliisille Auvisen konstruioiman videon, jossa koulu menee veriseksi mosaiikiksi. (Oletan, että L tarkoitti tätä.)
Samankaltaisia videoita (ja sata kertaa raaempia) on netti pullollaan ihan avoimilla sivuistoilla puhumattakaan rekisteröitymistä vaativilla sivuilla. Jos niistä ruvettaisiin tutkintapyyntöjä tekemään, ei poliisilla muuhun aikaa riittäisikään. Teinipoikien valveutuneena äitinä olen täysin tietoinen netin sairaimmistakin sisällöistä. Olen usein äimistynyt, kun muut luulevat eläinseksin tai autenttisen kivitysmurhan olevan kamalinta kamaa netissä.
”Onneksi Suomi on kohtuullisen syrjässä…”
Onko se silloin syrjässä, jos/kun kansainvälinen terrorismi iskee Suomeen. Kaikki on mahdollista ja kaikkeen pitää varautua. Siltikään kotomaamme ei ole mikään suojaisa linnunpesä. Enää.
Osmo hämmästelee:
”Ihmettelin vain sitä, että jos joku ilmoittaa aikovansa murhata ihmisiä, kertoo tarkasti ajan ja paikan ja tekotavan, miksi kenellekään ei juolahtanut mieleen ilmoittaa asiaa poliisille.”
Noh, viittaan osittain edelliseen kommettiini.
Muista myös, että tämä tarkka tapahtumakuvaus oli postattu vasta verilöylypäivän aamuna. Sturmgeistin ja Natural Selectorin pitkään Youtubessa olleet hengentuotteet oli poistettu ja hän tuli aivan muita polkuja uudestaan esiin. Oliko kukaan edes välttämättä näitä uusia ehtinyt nähdä? Nettihän on kuin avaruus, ei joka kolkkaan kukaan ilman tarkkaa koordinaatistoa välttämättä eksy.
Joukkomurhaaja/terroristi löytyy verkosta kai lähinnä kahdella tapaa: joko hän ilmoittaa aikeistaan selväsanaisesti (kuten Auvinen teki) tai sitten hän nousee esiin miljoonien joukosta käyttäytymällä netissä niin, että sopii joukkomurhaajan/terroristin profiiliin. Eli ei se, Elina, niin älytön idea ole. Ainakin terrorismia on onnistuttu estämään. Toinen asia on, paljonko tällaisiin asioihin kannattaa resursseja uhrata.
Luulin muuten, että Suomi ei enää ollut lintukoto Myyrmannin jälkeen …
Käykää lukemassa Vastentahtoinen Selibaatti -blogia. Siellä nimimerkki LordSelibacy tekee Jokelan ampujasta marttyyria.
LS on teknillisessä korkealoulussa opiskeleva mies, joka kannattaa jonkinlaista kansallissosialistista yli-ihmisideologiaa.
Viimeisimmässä tekstissä hän käyttää käsitettä kognitiivinen
alaluokka, joka on käsittääkseni erään ulkosuomalaisen tekniikan tohtorin keksimä nimitys amiksille ja muille hänen mielestä vähempiarvoisille ihmisille.
Eli kyllä näitä löytyy. Kysymys kuuluu, että miten pystytään tunnistamaan ajoissa todella vaaralliset yksilöt?
Lotta luulee:
”Kuitenkin tekijä oli vakavasti sairas ja harhainen.”
Mikään ei tämän hetkisen käytettävän tiedon perusteella viittaa siihen, että tekijä olisi ollut varsinaisesti mielisairas eli psykoottinen.
Pikemminkin ajattelisin jonkinlaista erittäin vakavaa persoonallisuuden kehityshäiriötä ja mahdollista rajatilaa. Tähän varmasti tulee täsmennyksiä seuraavien päivien/viikkojen aikana. Vanhemmat saattavat olla pitkäänkin tilassa, jossa heitä ei voi kuulla.
Osmo on vähän hölmö eikä omaa psykologista tajua:
Auvinen oli laittanut nettiin selkeän ilmoituksen siitä, mitä tulee tapahtumaan, missä ja milloin. ”Oliko se avunpyyntö?”, kysyy Osmo.
Yhtä hyvin voisi kysyä oliko Hitlerin hyökkäys Puolaan avunpyyntö?
Itse pääsen aivan vaivattomasti Auvisen pään sisään. Tahtoi tappaa enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa, oli päättänyt tappaa, ja teki sen. Ei mitään mahdollisuutta kenelläkään pysäyttää….
”Pikemminkin ajattelisin jonkinlaista erittäin vakavaa persoonallisuuden kehityshäiriötä ja mahdollista rajatilaa.”
Minusta tuo kyllä täyttää vakavan sairauden ja harhaisuuden tuntomerkit manifestoituessaan joukkomurhana.
Niin joo videosta vielä. Sanoin itsekin, että netti on täynnä toinen toistaan sairaampaa tavaraa. Tässä kuitenkin oli paikka ja päivämäärä – mikä lienee astetta harvinaisempaa. Se viittaa yksityskohtaiseen ja pitkälle kehiteltyyn fantasiaan. Mitä olen lukenut noista Jenkkilän koulumurhista, niin Pekkamme on aika tyypillinen tapaus.
Kyllä minusta video voi olla avunpyyntö. Auvinen ymmärtää itsekin tuhoavansa paljon, myös oman elämänsä, jos toteuttaa fantasiansa. Hän haluaa tulla otetuksi vakavasti, huomatuksi, kuunnelluksi. Jos hänen tavoitteensa oli vain ja ainoastaan tappaa mahdollisimman paljon ihmisiä, miksi mainostaa sitä etukäteen, kun on olemassa sellainen mahdollisuus, että tulee estetyksi? Näen prosessin analogisena itsemurhaa suunnittelevan kanssa: toisaalta pelottaa, toisaalta houkuttaa. Mieli on sen verran sairas, että itsemurha tuntuu sekä hyvältä että ainoalta ratkaisulta. Toisaalta sittenkin joku osa toivoo, että jostain tulisi joku toinen ratkaisu.
Vaikka mitäpä tätä enempää spekuloimaan.
”Minusta tuo kyllä täyttää vakavan sairauden ja harhaisuuden tuntomerkit manifestoituessaan joukkomurhana.”
Mikään teko ei sinänsä riitä mielisairauden diagnoosiin. Jos et minua usko, konsultoi jotakuta psykiatrian asiantuntijaa. Toisaalta on psykoottisia henkilöitä, jotka eivät koskaan tee pahaa sen enempää itselleen kuin muillekaan.
Niin Lottaa siis siteeraan tässä yllä.. unohtui laittaa, viitsitkö lisätä, kun tällasta viestiketjua on ilman sitaatteja niin vaikea seurata.
Tässä matskua marttyyrista, jota ei enää löydä alkuperäisiltä sivuilta.
http://www.kimmo.org/jokela/sturmgeist-suomi24.txt
hei, jos joku ei tätä ehtinyt ennen poistoja nähdä, niin tässä on se manifestikin…
http://www.kimmo.org/jokela/puretut/Manifesti.doc
Itseäni hieman ihmetyttää miksi tapahtuma synnyttää kollektiivisen surun? Ikäänkuin tapahtuma koskettaisi jollain tavalla niitäkin, joita asia ei loppuen lopuksi koske lainkaan.
Rupesin pohdiskelemaan asiaa sen jälkeen kun pelästyneenä tajusin, että vaikka lööpit ovat mustana niin mieleni ei. Miksi näin?
Määrittelen kollektiivisen surun seuraavasti.
1. Surevalla ei ole henkilökohtaista suhdetta uhriin.
2. Sureva kokee empatiaa kohdetta/uhria kohtaan, mikä synnyttää surua.
Miksi sureva kokee empatiaa?
Surija kokee kuuluvansa samaan joukkoon uhrin kanssa, koska näillä on jokin yhteinen tekijä. Se voi olla ihonväri, kansallisuus tai maantieteellinen sijainti, jne. Nyt riittää sama kansallisuus ja ihonväri liittämään surijajoukot Jokelan tapauksessa yhteen.
Harvat suomalaiset ovat surullisia esimerkiksi Afrikassa tapahtuvien kauheuksien takia.
Tarkkaavainen lukija huomaa, että olen poistanut pari Elinan ja Pekka Raukon viestiä. Vika on minun. Pyysin Elinaa hankkimaan itselleni erään tiedon, jossa arvaukseni osui oikeaan.
Elina pani tiedon myös blogiin. Hyväksyin sen lähettäjän nimen perusteella kommunikaattorilla pystymättä lukekaan viestiä. Kotiin tultuani postin sen ja koko seuranneen ketjun, koska tuskaa tässä asiassa ei pidä enitsestään lisätä
(Kirjoitan taas pitkästi, mutta en osaa oikein muutakaan tapaa. Lisäksi muilla foorumeilla oli niin asiatonta kirjoittelua, että päädyin tänne, jossa sentään on suhteellisen seesteistä mielipiteenvaihtoa.)
Ketään ei kannata syyttää tai syyllistää. Taustavaikuttimia on niin monia, ei niitä voi yksilöidä.
Tässäkin maassa on koulukiusattuja arviolta satojatuhansia. Psyykelääkkeitä syö 300,000 (ulkomuistista, korjatkaa jos väärin), linkolan ja naessin tai nietzschen ajatuksiin tutustuneita ja niitä omaksuneitakin on sankoin joukoin. FPS-pelaajista tai väkivallan romantijoista nyt puhumattakaan. Kuitenkin tällaisia tapauksia on ollut vain yksi Suomessa. (Raumanmeri 1989 oli luonteeltaan erilainen ja Petri Gerdtistä ei ymmärtääkseni koskaan saatu varmuutta, aikoiko hän räjäyttää itsensä ja sivullisia, vai oliko hän vain matkalla räjäyttämään pommia jossain muualla – kuten hän oli aiemminkin harrastellut – ja pommi laukesikin vahingossa. Mitään itsemurhaviestiä tai selitystä hän ei jättänyt taakseen, mikä viittaisi jälkimmäiseen.)
Ei Amerikassakaan, käsittääkseni, olla voitu takaisin johtaa mitään selkeästi toistuvia korrelaatioita kouluampujista.
En myöskään kiinnittäisi merkittävästi huomiota nettiin lähetettyihin viesteihin. Vastaavia radikaaleja ajatuksia ovat kirjoittaneet, suomenkielelläkin, useammat ihmiset. Suuri osa niistä provokaatiotarkoituksessa tai henkisenä, ei tosissaan tarkoitettuna, purkautumisena. Myös aseiden ihannointia ja ampumisvideoita löytyy. Ei poliisi voi keskittää resursseja kontrolliyhteiskunnan luomiseen tällaisten tapausten seuraamiseksi IP-jäljityksineen ym.
Tuo viimeinen ainoa varsinaisesti tekoa enteillyt video näytettiin lähetetyn edellisenä iltana(?), ja teko tapahtui seuraavana aamuna. On hyvin mahdollista, että videota ei kukaan katsonut tuona aikana.
Tapahtuneesta tullaan kuitenkin käymään paljon yhteiskunnallista keskustelua, ja – ikävä kyllä – populaarilehdistö tulee piehtaroimaan tapahtuneella lapsuuden kaveria ja nettityttöystävää myöten. Odotan vain koska ensimmäinen lehti (ehkäpä seiska?) kehtaa vetää mukaan tekijän äidin, joka on linkolalainen vihreä (net-kirjoituksissaanhan tekijä mainitsee Linkolan kunnioittavassa sävyssä useampaan otteeseen). Kuten Lotta Roti totesi, monella on jo nyt löytynyt syyllisensä ja syytettynsä.
Yleisemmällä tasolla (jota ei siis tähän yksittäistapaukseen hyvinkään mahdollisesti voi yleistää) pohtisin laajempaa tunnekehityksellistä vuorovaikutussuhdetta kasvuympäristön kanssa. Perheisiin politiikalla ei voida juuri vaikuttaa, mutta päiväkoteihin ja peruskouluihin kyllä, tärkeimpiin vertais- ja viiteryhmäympäristöihin, joiden vaikutus nuoren kehitykselle on hyvin merkittävä.
Utopiassa päiväkotien ja koulujen piha-alueet olisivat laajoja, puistomaisia ja virikkeellisiä. Ryhmäkoot olisivat noin kymmenen hengen suuruisia, mahdollistaen yksilöllisen opetuksen ja ohjauksen. Opettajien ja ohjaajien palkkaus olisi yhteiskunnan kilpailukykyisimpiä. Opetus/ohjaus perustuisi rakentavaan ja kuuntelevaan vuorovaikutukseen oppilaiden kanssa, opettajan perimmäisestä auktoriteettiasemasta luopumatta.
Luokkatilat olisivat avaria, ilmanvaihdoltaan toimivia, tuoleiltaan pehmustettuja.
Niin oppiaineiden välillä, kuin oppiaineiden sisällä yksilöllinen valinnanvara ja etenemismahdollisuudet olisivat nykyistä paljon laajempia (tämä edellyttää em. mainittuja n. 10 oppilaan luokkakokoja).
Tärkein yksilön omakohtaisen oppimisen edellytys on kiinnostus, ja perusopetuksen ympäriltä maailmasta löytyy valtavasti tärkeitä asioita joita opiskella. Tärkeämpää on oppia merkityksiä, oppia hankkimaan ja käsittelemään tietoa kuin detaljeja (kuka niitä päntättyjä vuosilukuja, varpuja, nimiä, kaupunkeja, yksittäisiä kaavoja, taulukoita tms. muistaa! Ei juuri kukaan!) Lahjakkaat pitää myös huomioida ja tarjota heille virikkeitä. Ei ole mieltä tai henkisesti kovin haastavaa/tyydyttävää oppia lukemaan sujuvasti parissa viikossa ja seurata koko lukuvuosi tavaamista, tai osata jo 6. luokan matematiikan verran ala-asteen ensimmäisillä luokilla, ja vastailla 2×5 kysymyksiin. (Tämä on taas kysymys luokkakoista.)
Taideaineita vähentänyt ja matematiikkaa ja äidinkieltä lisännyt tehokkuusajattelu on vakava pedagoginen harha, joka heikentää nuorten kouluviihtyvyyttä, eikä paranna oppimisedellytyksiä tai lisää opittua pääomaa.
Tärkeimmän yksittäisen oppiaineen tulisi olla vapaamuotoinen keskustelu. Opettaja (ja tällainen oppiaine vaatisi paljon opettajalta, mikä on yksi ongelma) voisi asettaa aiheita keskustelulle, tai oppilaat voisivat niitä ehdottaa. Tarkoitus olisi ohjata oppilaita ymmärtämään erilaisuutta, kuuntelemaan toisten ajatuksia ja tuntoja, pohtimaan omaa elämäänsä ja maailmaa laajemmin (opettajan pitäisi luonnollisesti hallita nämä, mikä ei suinkaan aina toteudu). Ketään painostamatta, oppilaiden iän ja kehityksen huomioiden, arvosanoja antamatta, vain keskustellen maailmasta. Tätä tärkeintä oppiainetta varten voisi olla erityinen luokka, jossa olisi mukavasti pehmeitä tyynyjä lattialla, ja oppilaat voisivat myös vain levätä ja kuunnella toisten keskustelua. Edellytettyä olisi vain osallistuminen tunneille.
Tämän suuntaista oppiainetta kokeili amerikkalainen nais-psykologi, josta luin n. 10 vuotta takaperin ja siitä lähtien kysymys on ajoittain pohdituttanut. Myös Japanissa on ollut yksittäisiä kokeiluja. Nimiä en nyt muista, mutta googlettamalla löytynee tarvittaessa.
Suuntaviivoista muistan sen, että amerikkalaisessa päiväkodissa (jossa oli esim. keskusteltu onko avaruus loputon ym. mitä uteliaat lapset keksivätkin kysyä) lasten oppimisedellytykset ja henkinen hyvinvointi oli kohentunut. Amerikkalaisten nuorisorikollisten kohdalla rikosten uusiminen oli vähentynyt, ja kyky sietää epämukavia tilanteita kohentunut.
Japanilaisella luokalla (jonka miesopettaja oli aivan mahtava, dokumentti tuli Canal+ kanavalta muutama vuosi sitten, jos joku toinenkin sattui näkemään) koulukiusaamista ei juuri esiintynyt ja lapset osoittivat toisilleen spontaania solidaarisuutta ja empatiaa huomattavasti keskivertoa enemmän.
Todella paljon kiusaamisesta perustuu erilaisuuteen. Joku toinen lapsi on älykkäämpi, tyhmempi, lihavampi, rumempi, silmälasipäinen, heikompi, puhuu oudolla tavalla jne. Tarha- tai ala-asteikäiset kiusaajat (mistä nämä kierteet lähtevät) eivät usein ymmärrä miltä toisesta todella tuntuu, eivät osaa asettua riittävästi kiusatun asemaan. Kiusaaminen voidaan jopa kokea harmittomaksi. Tämän kysymyksen lähestyminen sekä kiusatun että kiusaajan näkökulmasta – ja monen muun vuorovaikutusta, toisen kuuntelemista edellyttävän kysymyksen – on lähestyttävissä keskustelun kautta, rakenteellisena osana koulujärjestelmää, joka ohjeistaa, tunnekehykseltään edesauttaa ihmisiä yleisemmin elämään (kuka niistä faktojen toistamisesta mitään muistaa? mikä on elämässä pärjäämiselle tärkeää?), toisten kunnioittamiseen, toisten asemaan asettumiseen, elinympäristön pohtimiseen ja erilaisuuden ymmärtämiseen. Tällainen oppiaine voisi merkittävästi lieventää myös monikulttuurisuuteen sisältyviä riskejä.
Oppiaine- ja oppimiskehyksen sisältömuutoksia lukuunottamatta (ja niidenkin kohdalla varauksen synnyttää merkittävä opettajien uudelleenkouluttamisen tarve) tällainen utopistinen malli ei ole luotavissa nykyresurssein. Poliittisen tahdon löytyessä (mihin en ollenkaan usko) voitaisiin toisaalta tehdä sitoumus esim. kahden vuosikymmenen mittaisesta sitoumuksesta määrärahojen tasaiseen kasvattamiseen. Mutta ei niin tule tapahtumaan. Siitäkin huolimatta, että kyse on pohjasta koko elämän mittaiselle hyvinvoinnille. Tärkeimmäistä ihmisten hyvinvointia koskevasta asiasta, johon politiikan keinoin voidaan vaikuttaa.
Mutta ehkä jonain päivänä reaalipolitiikan tuolla puolen, kun ruvetaan ymmärtämään, mistä ihmisten henkisen hyvinvoinnin, informaatiotulvassa pärjäämisen, sosiaalisen vuorovaikutuksen, hyväksytyksi tulemisen kokemisen (ym.) taustat pitkälti juontuvat. En sano varmaksi, mutta jos tämän teon tehnyt olisi keskustelutunnilla saanut purkaa ajatuksiaan, väitellä niistä ja tulla kuulluksi ja kokenut että häntä kuunnellaan, olisiko välttämättä 9 ihmistä kuollut. Minulle tämän kaltaisista teoista tulee usein mieleen valtavan voimakas ja epätoivoinen ”kuunnelkaa minua!” ”nyt te huomioitte minut!” huuto.
Tämä on oma näkemykseni, jonka mukaan taas tullaan puhumaan ja moralisoimaan valtavia määriä symbolisia sisältömerkityksiä, mutta jos nuorten yleiseen pahoinvointiin halutaan konkreettisesti puuttua, se edellyttää konkreettisia muutoksia lasten ja nuorten tärkeimpiin kasvuympäristöihin. Ne eivät selvästikään voi niin hyvin kuin ne voisivat voida.
Siinä vaiheessa kun kysytään mielenterveyshoidon varojen perään – mikä sikäli on hyvin tärkeää – on jo ensimmäinen ja toinenkin mahdollisuus menetetty.
Mielestäni ihminen, joka ammuskelee ihmisiä silmittömästi tarkoituksena tappaa kaikki, ei ole terve millään mittapuulla mitattuna. Ihminen voi seota joko heti tai pitkän prosessin tuloksena.
Kannattaako tähän liittää Hitleriä, Mainhofia ynnä muita sekopäitä. Ja kannattooko tässä edes pohtia yhteiskunnan syntyjä syviä. Ongelma on lähinnä lääketieteellinen. Murhaajat ovat meillä aina keskuudessamme.
No, se kuitenkin on sanottava, että täysjärkisten yhteisöjen kannattaa aina kiinnittää huomiota fanaattisuuteen, joka liittyy aina uskontoon ja politiikkaan. Murheellinen tapaus, joka tapauksessa, (jolla media mässäilee.)
Otan osaa myös ampujan omaisten kohtaloon.
Kertoisitko Elina, jos kerran omaat itse psykologista tajua, miksei Auvisen ilmoitus tulevasta verityöstä voinut olla avunpyyntö? Ontuva vertaus v. 1938 tapahtumiin ei vakuuta.
Itse olen ymmärtänyt, että alitajuisesti apua haluava saattaisi toimia näin.
jouni lundqvist, lainaan seuraavan pätkän netistä, niin ei tarvitse itse kirjoittaa samaa:
”Persoonallisuushäiriöt (F60-) muodostavat keskenään heterogeenisen, mutta kuitenkin muista mielenterveyden häiriöistä erottuvan ryhmän. Tällöin yksilön persoonallisuudessa ja käyttäytymistaipumuksissa on vakavia häiriöitä, jotka eivät suoranaisesti aiheudu elimellisestä syystä eivätkä muusta psykiatrisesta häiriöstä. Persoonallisuushäiriöille on ominaista huomattava pysyvyys, mikä ilmenee pitkäkestoisuutena, alkamisena yleensä nuoruusiässä (vaikka nuoruusikäisistä tätä diagnoosia ei ole vielä syytä tehdä persoonallisuuden ”keskeneräisyyden” vuoksi) tai varhaisaikuisuudessa, usein sairaudentunnon puuttuminen, riippumattomuus tietystä sairausjaksosta ja ominaisuuksien korostuminen oireiden sijaan.”
ja, persoonallisuushäiriöstä voi parantua ja persoonallisuushäiriö voi ympäristön ja elämänkokemusten avulla lieventyä. Persoonallisuushäiriöitä esiintyy erityisesti alle 30-vuotiailla miehillä. Alhaisempaa esiintymistä vanhempien ihmisten joukossa on perusteltu ns. spontaaniparamisella (kypsymisprosessilla) ja persoonallisuushäiriöisten korkeilla itsemurhamäärillä.
Lisätietoa: http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6t
Näissä ampumatapauksissa kuten useimmiten ihmisten väkivaltaisessa käyttäytymisessä on usein kyse pitkään kehittyneestä, syvästä persoonallisuushäiriöstä ei niinkään psykopatiasta, skitsofreniasta tai psykoosista.
Persoonallisuushäiriöistä paraneminen on hyvin hidasta, mutta niiden syntytaustoihin voimme yrittää vaikuttaa. Tämä antaa ripauksen toivoa. Psykopatian ja skitsforenian syntyyn ei käsittääkseni pysty juuri vaikuttamaan ja niillä on vahva synnynnäinen korrelaatio, eikä niistä ainakaan nykykeinoin voi parantua.
Tekijän leimaaminen mielisairaaksi olisi (oletan vastoin tarkempaa tietoa) harhaanjohtavaa.
Perun kaikki latentit epäilyni poliisin tunaroinnista. Ne perustuivat mm. Helsingin Sanomien julkaisemaan tietoon, että ampuja olisi löydetty koulun käytävältä vasta klo 16:n paikkeilla, neljän tunnin piirityksen jälkeen. Tämä tieto ei pitänyt paikkaansa. Ei pitänyt paikkaansa sekään,että nopeampi apu olisi pelastanut haavoittuneita kuolemalta.
Osmo:
”Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku”
Kiitos
Tuomo:
Vertaus oli tosiaankin ontuva.. Olen ihan samaa mieltä. Keksi parempi!
Tosi vaikea perustella intuitioon perustuvia asioita, myönnän. Kuulemme varmasti ihka oikeiden psykiatrien ja psykologienkin lausuntoja riittämiin tästä asiasta seuraavien päivien aikana. Pekkaa olisi ehkä voinut auttaa, mutta ei enää silloin kun manifesti oli netissä.
Teko oli Auvisen Suuri Tehtävä, se oli Pakko, se oli jotain mitä ilman hän ei voinut elää ja minkä vuoksi hänen piti kuolla. Ei sellaisella missiolla enää huudella äitiä .. ponnistellaan vain kohti jotain, jota vain harva ilmeisesti ymmärtää… Paitsi ne sata tuhatta, jotka ovat rekisteröityneet kansainväliselle fanisivustolle.
Hän halusi jäädä historiaan, minkä yhteiskunta suruliputuksineen ja kynttilämerineen onkin mahdollistanut. Jumala hän halusi olla.. päättää kuka kuolee, kuka jää eloon, nauttia täydellisestä vallantunteesta. Muut juoksevat, kirkuvat, isot pojat pissaavat alleen..
Miten ette tajua, minä tajuan..!
Ari Aaltonen,
En minä ainakaan sure!
Lähinnä kauhistuin ja järkytyin. Empatiaa kyllä tunnen, koska voin äitinä eläytyä siihen, miltä lapsensa menettäneistä tuntuu.
Tällaiset tapahtumat muistuttavat siitä, että joka kerran kun lapsi lähtee kouluun, on mahdollista, että kotiin tulee ruumis. Näinhän se on aina, mutta tämä muistuttaa siitä rajulla tavalla. Kyseessä on siis myös pelko.
Siihen, miksi tunteeni ovat voimakkaammat Jokelan kuin esim. Darfurin tapahtumiin, vastaat itse.
Lotta Roti kirjoitti: ”Netti on täynnä sairaita tuotoksia (vaikka jälkiviisaana voisi sanoa, että noin yksityiskohtainen uhkailu kannattaisi ottaa vakavasti). Hänen vuodatuksensakin olivat loppujen lopuksi melko tyypillistä teiniangstia kenelle tahansa introvertille ’toisinajattelijalle’…”
TL kirjoitti: ”Lukemattomille nettifoorumeille tulee päivittäin kaikenlaisia epämäärisiä uhkauksia ja henkilökohtaisia agressiivisia vuodatuksia. Välillä foorumeilla myös pohditaan avoimesti miksi jokin terroristi teki niin tai näin, tai miten kannattaisi toteuttaa kauhea terrori-isku.”
Elina kirjoitti: ”Täälläkin monella, ilmeisen aikuisella ihmisellä on ihan hukassa netin luonne foorumina. … Samankaltaisia videoita (ja sata kertaa raaempia) on netti pullollaan ihan avoimilla sivuistoilla puhumattakaan rekisteröitymistä vaativilla sivuilla.”
Aivan niin. Milloin tahansa voi käydä jopa aivan viattomilla harrastuspalstoilla lukemassa pelottavia vihakirjoituksia ja virtuaaliyhteisösivuilla sairaiden asioiden esittelyjä. Ihmiset purkavat aggressioitaan ja perversioitaan Internetissä, eivätkä nuo purkaukset yleensä toteudu mitenkään. Verkossa paljon liikkuvana olen vasten tahtoani törmännyt sivuihin, joita en olisi halunnut nähdä. Ei ole mahdollista reagoida jokaiseen sairaaseen sivuun. Tietenkin jokainen netinkäyttäjä voisi ottaa periaatteekseen ilmoittaa jokaisen näkemänsä sairaan sivun poliisille. Paljonko tietotekniikka-asiantuntijoita tarvittaisiin selvittämään kaikkien ilmoitettujen nettikirjoittajien ja video- ja kuvapostaajien henkilöllisyydet? Mitä sitten tehtäisiin, jos mitään ei (vielä) olisi tapahtunut?
Jonkinlaisia mahdollisuuksia EHKÄ voisi olla tutkia sellaiset sivut, joissa esitetään tarkasti ajallisesti ja paikallisesti Suomeen yksilöity konkreettinen uhkaus. En tiedä kuinka paljon sellaisia on. Ehkä sellaiset olisi syytä ottaa tavaksi ilmoittaa poliisille. Vaan olisiko poliisilla resursseja tutkia edes niitä?
Tämä on Internetin pimeä puoli. Helsingin Sanomien artikkelissa (http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Netiss%C3%A4+ihaillaan+Auvisen+tekoa/1135231667586 ) asia tulee hyvin esille.
Internet tulee vaikuttamaan ihmiskunnan kulttuurien kehitykseen dramaattisesti. Internet on siunaus ja kirous samanaikaisesti.
Niin kauan kuin ihminen ei saanut sairaita ja tuhoavia ajatuksiaan ja mielitekojaan kaikkien nähtäville, sellaisten hautoja jollakin tasolla tajusi että ajatuksensa ja mielitekonsa eivät ole hyviä. Nyt, kun ne saadaan julki, niille saa AINA myönteistä vastakaikua. Sairaimmatkin mieliteot voimistuvat ja rupeavat tuntumaan ihan normaaleilta ja sallituilta, kun löytyy samoin ajattelevia ja ymmärtäjiä.
Pandoran lipas on jo avattu, kiinni sitä ei saa. Tämän asian kanssa on vain elettävä ja toivottava ettei omalle kohdalle osu. Tappiomielialaa, myönnän, mutta voiko asialle mitään? Onko jollakulla ratkaisu ongelmalle?
Laaja ja dramaattinenkin kulttuuriantropologinen tutkimuskenttä odottaa tutkijoita. Jonkin verran tutkimuksia virtuaalimaailmoista jo on tehtykin, mutta en ole tietoinen sellaisista joissa todella arvioitaisiin ja mallinnettaisiin mitä tuleman pitää nimenomaan Internetin pimeän puolen siivittämänä.
Tämä Internetistä – kokonaan toinen asia on kiusaajien kiusatussa herättämä vihantunne. Se, miten kiusattu vihaansa käsittelee ja miten siitä selviää, on tuhannen taalan kysymys.
Siivuja maratonkirjoittaja Azin kommentista:
”Tässäkin maassa on koulukiusattuja arviolta satojatuhansia.”
Noh, ei kai nyt sentään, kun peruskoulun puolella oppilaita on noin puoli miljoonaa ja lukiossa reilu satatuhatta ja siellä kiusaaminen on paljon harvinaisempaa.
”Psyykenlääkkeitä käyttää 300 000”
Tuon luvun vedit kyllä ihan hatusta. Oikea luku on yli 700 000 ihmistä ja näistä noin 150 syö psyykoseihin tarkoitettuja lääkkeitä.
Miksi muuten tämä kiusaaminen tähän koko ajan keskustelussa vedetään esiin joka puolella. Auvisen toveri ja naapuri Miro vakuuttaa, ettei tätä kiusattu. Auvinen itse ei viittaa kiusaamiseen mitenkään ja opettajat ja muut koulukaveritkin kiistävät kiusaamisen.
Yhdessä haastattelussa eräs Auvista juurikaan tuntematon henkilö oli heittänyt tämän kiusaamiskortin peliin, ja nyt sitä heilutellaan ahkeraan. Onhan se yksi aikamme muoti-ilmiöistä kauhistella kiusaamista. Mitään perää siinä ei siis välttämättä ole.
”Tuo viimeinen ainoa varsinaisesti tekoa enteillyt video näytettiin lähetetyn edellisenä iltana(?), ja teko tapahtui seuraavana aamuna. On hyvin mahdollista, että videota ei kukaan katsonut tuona aikana.”
Tätä minäkin sanoin, kun niin kovasti syyllistetään nämä veltot lusmut, jotka eivät ilmoittaneet mitään. Sturmgeister oli vaihtanut kaikki tunnuksensa uudessa postauksessa. Ja kuten sanottu, tuollaista matskua nyt on niin pilvin pimein netissä.
”Odotan vain koska ensimmäinen lehti (ehkäpä seiska?) kehtaa vetää mukaan tekijän äidin, joka on linkolalainen vihreä (net-kirjoituksissaanhan tekijä mainitsee Linkolan kunnioittavassa sävyssä useampaan otteeseen)”
Tieto oli jo täällä, mutta Osmon sensuuri iski… Minä kehtasin!
Az listaa yhteiskunnallisia parannusehdotuksia:
”Luokkatilat olisivat avaria, ilmanvaihdoltaan toimivia, tuoleiltaan pehmustettuja.”
Ei juma…., mä repeen… puhuria päähän ja tyyny perseen alle, niin johan loppuu joukkoteurastukset. Et kai sentään tosissasi ole?
Kyllä tällainen todella vakava persoonallisuuden kehityshäiriö lähtee varhaisesta kasvuympäristöstä, joka on 90 prosenttisesti perhe ja koti. Kyllä se luokan seinien värin, päiväkodin tädin ja pihapensaiden osuus on varsin marginaalinen.
Lukekaa vaikka tästä asiantuntijaa:
http://www.mielenterveys-taimi.fi/mielekas/2004_4/12.htm
(älä nyt sensuroi please, kun näin kauheeta vaivaa mennä ylösalas ton Azin kirjoituksen kanssa ja hain tiedot sille.)
Siis tietenkin 150 000 syö psykooseihin tark. lääkkeitä. Kannattais lukea ennen kuin postittaa… Sori!
Osmo viittaa kirjeeseen:
”Jäähyväiskirjeen (jota ei olisi pitänyt lukea julksiuudessa, kts. alla) mukaan kyse oli erittäin lahjakkaasta henkilöstä”
Osmo sekoittaa ilmeisesti netissä olleen testamentin ja Auvisen perheelleen jättämän jäähyväiskirjeen. Netissä julkaisemista kukaan ei voi estää, ja perheelle suunnattua kirjettä ei ainakaan tietääkseni vielä ole poliisi julkaissut. Eikä ainakaan silloin, kun kirjoitit aloituksen, se on varma.
Osmo, minusta on kyllä epäreilua, että kun otsikko on ”kenen syy”.. niin se minne useiden mietteet kohdistuvat, onkin sensuurin piirissä. Eli älä sitten kysy, jos et hyväksy vastauksia. Eli miksi kysyt, jos haluat vain mieleisiäsi vastauksia? Tyhmää!
”Taideaineita vähentänyt ja matematiikkaa ja äidinkieltä lisännyt tehokkuusajattelu on vakava pedagoginen harha, joka heikentää nuorten kouluviihtyvyyttä” (az)
Ei millään pahalla, mutta lapselle, jolla ei ole vaadittuja lahjoja, taideaineet (ja liikunta ja käsityöt) ovat kouluviihtyvyyttä vähentävä tekijä. Lukuaineita voi opetella, taideaineet ja liikunta ovat armottoman elitistisiä: huonoksi synnytään.
”Tärkeimmän yksittäisen oppiaineen tulisi olla vapaamuotoinen keskustelu.” (az)
Jotenkin tällainen ajattelu tuo mieleen ikivanhat konservatiiviset mielipiteet siitä, miten rahvaalle on turhaa ja vahingollista opettaa mitään muuta kuin uskontoa. Kun ne osaavat olla hyviä kristittyjä (az käyttäisi eri ilmaisua, koska kuuluu eri uskontokuntaan, mutta tarkoittaisi ihan samaa), niin se on siinä, mitään käytännön tietoja ei tarvita.
Mielenkiintoisia pohdintoja Anna-Liisa. Netti on eittämättä synnyttänyt vertais- ja viiteryhmiä ääriajatusten ympärille, joita ei ennen internettiä niin helposti muodostunut. Toisaalta asialle ei voi juridisesti tehdä yhtään mitään.
Masentaa kyllä tämän jutun uutisointi. Alkaen siitä MTV3:n rikostoimittajasta, joka teon tapahduttua etsiytyä tekijän kotitalon edustalle kyselemään ohikulkijoilta, että tiesittekö, että murhaaja asui tässä? Tänään Iltalehti on tavoittanut Anna Abreun ja Antti Tuiskun kertomaan mielipiteensä tapahtuneesta. Surrealistista. Jukka Paarma näkee osasyyllisyyden kovassa talouselämässä.
Kaikki keskustelufoorumit ovat tietysti alusta lähtien olleet täynnä äidin (ja Linkolan) syyllistämistä maailmanvihan tartuttamisesta poikaan. Nyt tällä linkillä spekuloivat myös – ainakin – Turun Sanomat (Linkolan puhelinhaastattelua myöten) ja Iltalehti, ei tarvinnut odottaa Seiskaa.
En ymmärrä mihin kaikella moralisoinnilla lopulta tähdätään. Meillä on internet, meillä on syväekologia, muita ääriajatuksia, mahdollisuus ampuma-aseharrastukseen ja lukemattomia nuoria miehiä jotka n. 16-25 vuoden iässä päätyvät romantisoimaan väkivaltaa. Eivät nämä ole häviämässä mihinkään. Näiden syyttelyn sijaan, niiden kanssa pitäisi oppia ja auttaa lapsia, nuoria elämään.
Siksi erehdyin ylempänä kirjoittamaan koulujärjestelmästä, tätä pohtiessani, mutta nyt sekin tuntuu vastenmieliseltä, ja viestin voisi melkeinpä poistaa. Tuntuu kuin kukin näkemyksinemme olisimme haaskalla tässä keskustelussa, silloinkin kun yritämme muotoilla, ettei asia näin olisi, kuka syyttämässä tahoa a tai b, tai vaatimassa asiaa y tai x. Jotenkin tuntuu, että niiden pitäisi olla oma keskustelunsa, eikä ratsastaa tällaisilla tapauksilla, kun teoista ei ole edes tapahtunut kuin päivä tai pari.
Tämä tapaus kaikkinensa, ihmisten reaktioita myöten (omani mukaan lukien, ja varmaan tämänkin viestin kirjoitus) tuntuu jotenkin surulliselta ja väärältä.
Esillä olleiden tietojen perusteella pojalla oli koulukavereita, ja ainakin yksi ystävä, eikä hän varsinaisesti ollut koskaan ollut koulukiusattu (ehkä tähän saadaan vahvistus myöhemmin suuntaan tai toiseen), ja ainakin ”Heli” sanoo, että tytöt symppasivat Pekkaa. Mieleen jäi tämän lähimmän ystävän kertomus, kuinka Pekka-Eric oli kaljapullo kädessä viettämässä juhannusjuhlaa muiden ikäistensä kanssa, ja kesken juhlien ilmoittaa lähtevänsä kotiin kirjoittamaan kirjaa kavereiden pyytäessä häntä jäämään. Mitä tällaiseen voi sanoa? Ei yhtään mitään.
En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta ehdotan, että viestiketjun voisi siivota ja sulkea tai poistaa kokonaan.
Tämä on ollut masentavin uutistapaus pitkään aikaan.
äh keskustelu menee nyt täysin vikaraiteille, ja saa henkilökohtaisia sävyjä.
300,000 syö masennuslääkkeitä, luvut menivät sekaisin
koulukysymys oli monen tekijän kokonaisuus jota erehdyin pohtimaan, ei yksittäisiä merkitykseltään vähäpätöisiä kohtia ivattavaksi
vaikuttavatko perheet vai koulu/kaveriympäristö enemmän persoonallisuushäiriöiden syntyyn on paljon väitelty kysymys, selvä on että molemmat ovat merkittäviä
kouluun voimme politiikalla vaikuttaa, muuhun emme niinkään
lurkki, ei kyseessä ollut todellakaan mikään elitistinen kauna ”rahvaita” vastaan. ko. kaltaisen oppiaineen on todettu parantavan oppimisedellytyksiä, vuorovaikutustaitoja ja kouluviihtyvyyttä. otos on pieni, mutta lupaava. päädyin vain pohtimaan sitä väärässä yhteydessä
olet oikeassa etteivät kaikki pidä taideaineista, mutta useimmat kyllä (tämähän on selvitetty kyselyinkin).
vain pienemmät ryhmäkoot (vaatii enemmän opettajia) voivat lopulta mahdollistaa suuremman yksilöidyn valinnanvapauden, joten nykytilanteessa kysymys on relevantti, mutta tämä on väärä yhteys tälle keskustelulle
enempää en tähän ketjuun kirjoita, joten ei kannata jatkaa ”väittelyä”
Osmo tehköön johtopäätökset esim. Elinan viestien sävystä, ja sopivatko ne tämän tragedian yhteyteen
harmittaa, että erehdyin ottamaan osaa koko keskusteluun
tuntuu täysin väärältä
Az kysyy:
”En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta ehdotan, että viestiketjun voisi siivota ja sulkea tai poistaa kokonaan.”
Jos sinä tunnet tällä hetkellä syvää maailmantuskaa (mikä sinänsä on ymmärrettävää), niin ei se kuitenkaan tarkoita, että keskustelu meitä järkyttäneistä tapahtumista tulisi tukahduttaa. Eihän sinun enää tarvitse tulla tähän ketjuun, jos tunnet sen epämiellyttäväksi.
Maailma on kovin harvoin tismalleen sellainen kuin sen toivoisi olevan… edes parin metrin säteellä
Tässä uutinen Afganistanista. Tuskin kukaan on edes huomannut täällä kotosuomessa. Tapahtui pari päivää sitten myös.
http://plaza.fi/ulkomaat/afganistanin-itsemurhaiskussa-kuoli-kymmenia-lapsia
Olen sitten loppuelämäni haudanvakava, onhan tämä nyt moninkertaisesti vielä kamalampi tragedia kuin Jokela. Älä sinäkään Az naura enää koskaan.. älä edes hymyile.
Elinan sensuroitu viesti
Maratonkirjoittaja Az (0,0001% hänen tekstistään):
”Ketään ei kannata syyttää tai syyllistää. Taustavaikuttimia on niin monia, ei niitä voi yksilöidä.”
Kyllä minusta voi ihan reilusti syyttää vanhempia. Jos kotona asuva nuori kasvaa noin kieroon ilman että mitenkään reagoidaan, niin kenen vika se sitten on ellei vanhempien? Geenien (no siinäkin tapauksessa vanhempien)? Vai ihan itsensä vika?
Kyse on siitä, ettei halutakaan nähdä, miten omituinen ja eristäytynyt friikki se oma finninaama on. Ei haluta! Ei sittenkään kun tämä yksinäinen synkistelijä, sotapelien pelaaja ja death metal -musan kuuntelija hankkii aseen. Ei haluta nähdä mitään!
Voi, voi, ettei tässä nyt liikaa syyllistettäisi… Ainahan se on hallituksen vika ja mielenterveyspalvelujen puutteen.. Niinhän se korrekti mantra menee!
Oletteko kuulleet kasvatusvastuusta? Outo käsite ehkä monelle. Se tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat vastuussa siitä, että lapsesta tulee yhteiskuntakelpoinen. Ja jos näyttää siltä, ettei ole tulossa, niin niskavilloista kiinni ja lähimpään psykiatriseen päivytykseen. Ja se on tehtävä heti!
Näin on jämpti! Ja itselläni on samanikäinen poika, tiedoksi vain, ettei joku luule vittumaiseksi vanhaksipiiaksi…
Laitoin tuon Elinan viestin, vaikka sen aluksi sensuroinkin, koska keskustelu on joka tapauksessa tällä blogilla ja erityisesti muuallakin mennyt suuntaan, jota yritin varjella.
Olen Elinan kanssa eri mieltä tuosta vanhempoien syyttämisestä. Ensinnäkin kasvattaminen, erityisesti lahjakkaan lapsen kasvattaminen, on joskus vaikeata.
Toiseksi kaikki eivät ole eivätkä koskaan tule olemaankaan hyviä vanhempia. Minä en tiedä kyseisen perheen kotioloista mitään, jote puhun yleisellä tasolla tarkoittamatta juuri heitä. Puhun vain tuosta Elinan julistamasta periaatteesta.
Koska huomattavalla osalla vanhemmista on kasvatusongelmia, yhteiskunta, joka jättää kasvatusvastuun vain vanhemmille,tulee kokemaan paljon epäonnistumisia. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Silloin, kun omat vanhemmat eivät ole aivan optimaalisia, terveessä yhteiskunnassa lapsi hakeutuu itsestään johonkin toiseen seuraan. Privatisoituneessa yhteiskunnassa se ei vain onnistu. Siksi tulee niin paljon huteja.
Kodin vastuusta minulla on mielessäni erään opettajan neuvo vanhemmille; Vaikka lapsenne asiat ovat kuinka päin peetä, niin yrittäkää roikkua paidanhelmassa, se on teidän vanhempien osa. Ja alinomaan pitää kysyä, miten menee ja missä ollaan. Tärkeintä lapselle on tietää, että vanhemmat välittävät hänestä.
Tämä viesti ei ole Tuusulaan, kun en tiedä höykäsen pöläystä surullisen perheen tilanteesta. Eikä sillä ole enää mitään merkitystä.
Asiasta kolmanteen. Minusta pitäisi alkaa harrastaa kansalaiskasvatusta siitä, mitä netissä tapahtuu ja miten viesteihin pitää reagoida. Myyrmäen ja Tuusulan tapauksista oli tietoa netissä jo ennakkoon. Miksi nuoret lukijat eivät reagoineet niihin.
Jos yritetään iskeä läpi ajatus, että netissä kaikki valvovat kaikkia eli tuntevat vastuun myös toisista, niin eikö se olisi aika hyvä juttu. Ennen kyläyhteisö valvoi asukkaitaan. Miksei nettikyläyhteisö voisi toimia samoin.
Elina.
”Näin on jämpti! Ja itselläni on samanikäinen poika, tiedoksi vain, ettei joku luule vittumaiseksi vanhaksipiiaksi…”
En luullut vanhaksipiiaksi.
Pidän kutenkin todella raukkamaisena toimintana syyllistää anonymiteetin suojista tappajan vanhempia.
Elinan kirjoituksista nousee minusta väistämättä esille yhteiset piirteet ampujan kanssa.
Lähinnä tarkoitan tuota naivia ”yli-ihmisuhoa” – ”Miten ette tajua, minä tajuan..!”
Tai sitä harhaista käsitystä, että on yksinomaan hänen henkilökohtaisen kyvykkyytensä ansiota, että hänen oma poikansa ei ole (toistaiseksi) tappanut ketään.
”Pidän kutenkin todella raukkamaisena toimintana syyllistää anonymiteetin suojista tappajan vanhempia.”
Juuri näin. Varsinkin kun on näyttöä ettei psykiatriset sairaudet mitenkään itsestäänselvästi ole redusoitavissa kasvatuksesta (tai edes ympäristöstä kokonaisuutena) johtuvaksi edes persoonallisuus häiriöiden kohdalla. Varsinkin asosiaalisen persoonallisuuden/psykopatian (joka siis on myös personallisuuden häiriö eikä rinnastettavissa skitsofrenian kanssa) kohdalla on vahvaa näyttöä sairauden biologisesta pohjasta. Yllä oli linkki Psykiatri J. Tähkän haastatteluun jossa hän korostaa nimenomaan varhaisen vuorovaikutuksen merkitystä mutta huomauttaisin että J. Tähkä on ns. psykodynaamisesti suuntautunut (nykytermi Freudin ajatuksiin pohjautuvista teorioista/malleista) ja psykoanalyysi oli puolivuosisataa sitten ehdottoman väärässä skitsofrenian ja autismin syistä (syynä pidettiin äidin ominaisuuksia) ja tämä johti silloin turhaan vanhempien (tai tarkemmin äidin) syyllistämiseen.
-psyk. SH
Osmo:
”Laitoin tuon Elinan viestin, vaikka sen aluksi sensuroinkin, koska keskustelu on joka tapauksessa tällä blogilla ja erityisesti muuallakin mennyt suuntaan, jota yritin varjella.”
Hyvä niin!
Ihmettelinkin, kun älykkyyskeskustelussa toit useampaankin otteeseen esiin arvoinasi sananvapauden, tabujen rikkomisen ja avoimen keskustelun. Sitten sivuutettiin tässä keskutelussa se kaikkein ytimistä ydin eli koti ja vanhemmat… Ettei vain syyllistettäisi ketään!
Pekka haluaa riitaa:
”Pidän kutenkin todella raukkamaisena toimintana syyllistää anonymiteetin suojista tappajan vanhempia.”
Sinulla on varmasti omat vahvat syysi ladata näin täysillä minua kohti. Tämä on kuitenkin ihan laillinen foorumi, jossa saa kirjoittaa anonyymina (Osmo päättää) ja niin kauan kuin se on mahdollista pidän tämän oikeuden.
En koe syyllistäväni nyt juuri näitä vanhempia. Puhun yleisemmällä tasolla kasvatusvastuusta, mutta ymmärrän, että koet asian tuolla tavoin. Olen ymmärtänyt, että olet varsin läheinen ihminen heille?
”Elinan kirjoituksista nousee minusta väistämättä esille yhteiset piirteet ampujan kanssa”
Niin, eiköhän meillä kaikilla ole yhteisiä piirteitä hänen kanssaan? Kyllä jokainen on joskus halunnut räjäyttää maailman tai ainakin se vittumaisimman tyypin. En ole kuitenkaan koskaan suunnitellut tappavani ketään puhumattakaan toteutuksesta, joten saat nyt kyllä perustella väittämäsi, tarkemmin jos haluat jatkaa keskustelua. Miksi juuri minä olisin se pahis?
”Tai sitä harhaista käsitystä, että on yksinomaan hänen henkilökohtaisen kyvykkyytensä ansiota, että hänen oma poikansa ei ole (toistaiseksi) tappanut ketään.”
Yleensä ei tarvitä mitään erityistä henkilökohtaista kyvykkyyttä, jotta lapsesta ei tule massamurhaajaa. Tarvitaan erityinen epäkyvykkyys, että näin käy..
Elina:
Yleensä ei tarvitä mitään erityistä henkilökohtaista kyvykkyyttä, jotta lapsesta ei tule massamurhaajaa. Tarvitaan erityinen epäkyvykkyys, että näin käy..
Ode:
Aika inhottavasti sanottu.
Sarjassa Osmon tyhjät (vaihda konsonantti tarvittaessa M-kirjaimeksi) puheet:
”keskustelui on joka tapauksessa tällä blogilla ja erityisesti muuyallakin mennyt suuntaan, jota yritin varjella.”
Aika hurja aatos, että Osmo, 56 v. varjelisi kaikkea mediassa vellovaa keskustelua, mutta kaikkivoipaisuuskuvitelmat eivät ilmeisesti ole vain massamurhaajien ja kaksivuotiaiden oikeus.
”Olen Elinan kanssa eri mieltä tuosta vanhempoien syyttämisestä. Ensinnäkin kasvattaminen, erityisesti lahjakkaan lapsen kasvattaminen, on joskus vaikeata.”
Jaa, että lasten kasvattaminen on vaikeaa…noh, öööö. mihin verrattuna? Mikä on lauseen informaatioarvo? Koirienkin kasvattaminen on vaikeaa tai minun on ainakin erittäin vaikea pitää hengissä viherkasveja… Lapset ovat hengissä kyllä..
Sitten vielä erityisesti (huutomerkki) lahjakkaan lapsen kasvattaminen on erittäin vaikeaa.? Onko tästä jotain tilastoja? Oma 12 kympin oppilaani on ollut helppo kasvatettava minulle. Ja Pekankaan kiusaksi ei omaa massamurhaajan profiilia. Eli miten niin …? Linkkejä tilastoihin, kiitos. Mikä siinä on vaikeaa? Miksi lahjakkaan lapsen kasvatus on jotenkin erityisen vaikeaa, kerro!
Osmo jatkaa kuolemattomia totuuksiaan:
”Toiseksi kaikki eivät ole eivätkä koskaan tule olemaankaan hyviä vanhempia”
Tämäpä yllätys…., nyt kyllä haukotuttaa siihen malliin, että pakko vetäytyä yöpuulle.
”Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä”
Valitettavasti se ”kylä” muodostuu vain yksinkertaisesti terveen perheen ihmissuhteista. Terveellä perheellä on ympärillään sukulaiset, naapurit, tuttavat, ystävät ja ne satunnaiset tervehtijät ja kaikkien näiden lapset. Ei ole mitään kylää ilman yksikköä, joka sen yhteisön ympärilleen luo.
(ja opettele nyt saakeli käyttämään näppistä niin, että joka toinen sana ois ees oikein)
Osmo,
Kyllä inhottavasti sanottu! Totuus on välillä äärimmäisen inhottavaa.
Ymmärrän ihmisten hätää ja raivoa ja sitten taas en. Raivoa on kuulemma aiheuttanut, että ampujan isä on omistanut kitarasoolon kuolleelle pojalleen. Kyllä kai perhe saa surra myös omaa menetystään? Omalla tavallaan se on jopa suurempi kuin ammuttujen perheiden menetys.
Jos heidän poikansa olisi amfetamiinihöyryissä varastanut kuorma-auton ja ajanut päin pikkubussia, jossa täsmälleen samat ihmiset olisivat kuolleet, eivätkö he olisi yhtä kuolleita ja yhtä epäoikeudenmukaisesti kuolleita kuin nyt. Otsikot vain olisivat olleet vähän pienempiä.
Suunnitelmallisuus tekee teosta katalamman, mutta ei uhreista sen kuolleempia.
Saavathan ne omaa menetystään surra, ei kai sitä kukaan kiellä. Mutta aika irvokasta julkistaa netissä tällainen ”oodi sankarille”- henkinen juttu. Surisivat nyt ihan itsekseen hiljaisuudessa.
Siitähän ne tappouhkauksetkin niille lähti. On se nyt äärimmäisen loukkaavaa ja irvokasta uhrien omaisille täällaiset kuulumiset.
Ihme, että joidenkin sympatiat tuntuvat olevan vain tämän murhaajan ja murhaajan perheen puolella?
Elina:
”Sinulla on varmasti omat vahvat syysi ladata näin täysillä minua kohti. Tämä on kuitenkin ihan laillinen foorumi, jossa saa kirjoittaa anonyymina”
En yrittänyt estää sinua lymyilemästä pensaassa ja roiskimaan sieltä kommenttejasi. Totesin vain että se on mielestäni raukkamaista.
Minusta on aivan OK kirjoittaa nimimerkillä, kun kirjoitetaan asioista. Kun kirjoitetaan toisesta ihmisestä, jonka henkilöllisyys tunnetaan, vain kurjimmat pelkurit piiloutuvat anonymiteetin taakse.
Elina:
”Yleensä ei tarvitä mitään erityistä henkilökohtaista kyvykkyyttä, jotta lapsesta ei tule massamurhaajaa. Tarvitaan erityinen epäkyvykkyys, että näin käy..”
Kun ilmeisesti olet keskimääräistä älykkäämpi ja kyvykkäämpi, niin kerrotko mikä Jokelan tappajan kasvatuksessa on mennyt pieleen, ja kuinka hänen saama kasvatus on poikennut siitä, jota sinä itse olet antanut.
En osaa eritellä, mutta olen Osmo Soininvaaran autokolaririnnastuksen kanssa samaa mieltä. Ajattelen, että ihmiset joutuivat onnettomuuden uhreiksi ja haluan kunnioittaa heitä. Moni asia meni pahasti ja yhtä aikaa vikaan ja vakava onnettomuus sattui. Jos tämä oli sattuma yksi miljoonista, niin se tuskin toistuu. Jos tämäntapaisten onnettomuuksien riski on suurempi kuin oli luultu, täytyy varautumista (mm. asekontrolli) lisätä. Mutta tämä on yksi tekijä yhteiskunnallisessa kokonaisturvallisuudessa, joka tietysti on ensiarvoinen asia.
En tiedä kenen syy mutta aikalailla masensi eilen katsoa 7 uutisia kun repotteri kysyi lukiolaiselta ”Näit kun sun rehtorisi ammuttiin, miltäs nyt tuntuu?”.
Pekka,
On aivan normien mukaista keskustella netissä nimimerkillä julkisuuden henkilöistä ja sitähän nämä Auvisen vanhemmat tällä hetkellä ovat, vaikkakin varmasti erittäin vastentahtoisesti.
En sitä paitsi ole sanonut näistä nimenomaisista henkilöistä mitään, olen vain kirjoittanut kasvatusvastuusta yleisellä tasolla. Isän nettisekoiluja kitarasoolojensa kanssa pidän todella harkitsemattomina enkä ihmettele, että sai vihat niskaansa. Tässäkään kohdassa en kuitenkaan moittinut häntä ihmisenä, vaan tekoa.
”vain kurjimmat pelkurit piiloutuvat anonymiteetin taakse.”
Miksi solvaat? Kiistän olevani kurja pelkuri, vaikka naisena haluan netissä esiintyä anonyymina.
Jos välttämättä haluat tietää koko nimeni, niin Osmo sen tietää kyllä. En vain nyt tiedä, mihin sitä aiot käyttää ja vaikutat niin aggresiiviselta, että täytyy harkita. Täällä aion kirjoittaa jatkossakin Elinana oli aihe mikä tahansa.
Kasvatusvastuusta:
Minusta on ihmeellistä, että jos nuori haistattelee opettajille ja töhrii ratikoita, niin syyttävä sormi osoittaa ilman muuta kotikasvatukseen. Sitten, kun nuori ampuu nauraen ja huutaen vallankumousta kahdeksalta ihmiseltä hengen, niin yhtäkkiä kodilla ei olekaan osaa eikä arpaa.
Tämä laskeva lineaarinen yhtälö siis menee: mitä pienempi rike, sitä suurempi vanhempien vastuu, mitä kamalampi rikos, ei vastuuta siis ollenkaan? Ei ymmärrä pieni minä tätä. Selittäisikö joku?
Luulen, että ihmiset käyttäytyvät näin defensiivisesti siksi, että pelkäävät kuollakseen, että heidän lapsensa tekisivät jotain vastaavaa. He siis irtisanoutuvat jo etukäteen jyrkästi tällä tavoin mistään vastuunkannosta. Syyllisyys ja häpeä ovat surua vaikeampia tunteita käsitella.
Pekka arvelee:
”Kun ilmeisesti olet keskimääräistä älykkäämpi ja kyvykkäämpi”
En tiedä mistä olet tämän käsityksen saanut, en ota kantaa.
Kasvatan lapsiani niin, että meillä on mahdollisimman avoimet välit. Tiedän, mitä he ajattelevat mistäkin, mitä tekevät ja miten suhtautuvat omiin ja muiden ajatuksiin ja tekemisiin.
Tämä ei tarkoita sitä, että joka keskikaljapullon korkkauksen tietäisin, mutta tiedän suuntaviivat hyvin. Seuraan lasteni tekemisiä siten, että jos jokin näyttää poikkeavalta, otan sen heti puheeksi heidän ja myös ulkopuolisten kanssa saadakaseni erilaisia näkökulmia ja mahdollisimman syvän perspektiivin asiaan. Kyllä meillä on tällaisia tilanteita ollut paljonkin. En ummista silmiäni vaikeiltakaan asioilta. Vanhin poikani on mm. ollut ESY-luokalla yhden lukukauden.
Seuraan myös poikieni netin käyttöä, mutta eivät tunnu tuntevan mitään vetoa väkivaltaan. Jos huomaisin pienimpiäkään viitteitä sellaisesta arvomaailmasta lapsillani kuin Auvisella oli, turvautuisin välittömästi intensiiviseen terapeuttiseen apuun. Mikään pilleripurkki kourassa ei sieltä lähdettäisi.
En tiedä, mikä on Auvisen kasvatuksessa on mennyt pieleen, mutta jotain fundamentaalista se tietysti on. Ainakin vanhemmat ovat kääntäneet ongelmille jossain vaiheesa selkänsä.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Raisa Cacciatore arveli lapsuuden kaikkivoipaisuuskuvitelmien jäämistä päälle tietynlaisen lapsen idealisoinnin vuoksi. Mutta asiantuntijat ovat luonnollisesti nyt hyvin varovaisia sanoissaan. Varsinaisia diagnoosejahan ei kuolleista tehdä.
Kun oma mitättömyys sitten törmäyksessä ulkomaailman kanssa ikään kuin paljastuu, panssariksi muodostetaan muiden ali-ihmisyys ja oma jumallallisuus. Tätähän näkee ympäristössä pienimuotoisempana jatkuvasti. Jokainen tuntee tyypin, joka pitää itseään muita parempana. Historiasta sitten tiedetään ne tyypit, joilla tämä ajattelu on mennyt överiksi.
Vanhemmat ovat laiminlyöneet tässä tapauksessa lapseensa tutustumisen. Kyllä kotona asuvan nuoren mielen maailma ja sen muutokset täytyy vanhempien aistia. Jos nuori pelaa kaikkein raaimpia väkivaltapelejä tuntikausia päivässä, ja hankkii aseen, niin vanhempien tulee ihan viimeistään tässä vaiheessa reagoida. Uskon kyllä, että myöhäistä se olisi ollut aseen hankkimisen ja manifestin jälkeen, valitettavasti.
Tämä tulee olemaan minun mielipiteeni loppuun asti, vaikka oma poikani tekisi jotain tällaista, mitä kovasti tunnut toivovan. Minut saa sitten kyllä syyllistää ja pitääkin syyllistää. Saat olla, Pekka, ensimmäisenä heittämässä kiviä….
Elina: ”Siitähän ne tappouhkauksetkin niille lähti. On se nyt äärimmäisen loukkaavaa ja irvokasta uhrien omaisille täällaiset kuulumiset.”
Ovatko Auviset syypäitä tätä kautta muidenkin Tuusulassa asuvien Auvisten saamiin uhkailuihin? Siis sellaisten henkilöiden, jotka eivät edes perhettä tunne…
Tappouhkailu aiheen tiimoilta lähentelee hupsuuden huippua. Muttei yksin.
”Ihme, että joidenkin sympatiat tuntuvat olevan vain tämän murhaajan ja murhaajan perheen puolella?”
Se vaikutelma tullee siksi, että puhe on ollut lähinnä murhaajan perheestä eikä uhrien perheistä. Minun sympatiani saavat molemmat, mutta Oden tavoin näen, että murhaajan perheen menetys on hiukan omanlainensa ja ehkä hiukan musertavampi, sillä heidän menetykseensä liittyy syyllisyys, jota muiden perheiden ei tarvitse kantaa.
Elina.
Siitä miten asiat ovat, ei voi päätellä, kuinka niiden pitäisi olla.
Vaikka netissä henkilöön käyvä loanheitto anonyyminä olisi ”normi”, ei se tee minusta sitä yhtään reilummaksi.
Kyllä minä tiedän sinun oikean henkilöllisyytesi, mutta en ole ajatellut käyttää sitä mihinkään.
Agressiivisuudesta minulla on juuri päinvastainen käsitys kuin sinulla. En tiedä, kumpiko meistä olisi todellisuudessa agressiivisempi. Sinun näennäinen agressiivisuus voi olla heijastusta anonymiteetistä, joka ”vapauttaa” ihmisen osittain moraalisten tunteiden kahleista.
Kotikasvatuksen ja Jokelan murhenäytelmän yhteydestä kasaamasi kehäpäätelmä jatkaa kunniakkaasti Speden aloittamaa ”naisen logiikka” -sarjaa.
Normaalilla logiikalla ei olisikaan mahdollista kertoa mitään sellaisesta asiasta, josta ei tiedä mitään.
Ode on minusta oikeassa siinä, että tappajan omaisten osa on lopulta vielä kurjempi kuin uhrien omaisten. Helppoa ei ole kummillakaan, mutta tappajan omaiset saavat myötätunnon sijaan nimettömien idioottien ja besserwissereiden vihat niskaansa. Luulen että he tuntisivat surun lisäksi syyllisyyttä ja häpeää riittävästi ilman ulkopuolisten ”apuakin”.
Minäkin Elinan tapaan tuomitsen jyrkästi isän toiminnan. Halveksittavaa tosiaan tuollainen ”oodi kuolleelle” -juttu … Hetkinen, tsekkasin tuossa jutun. Ei se isä mitään oodia julkaissutkaan, kunhan omisti erään aiemmin kilpailuun lähettämänsä soolon pojalleen, pyysi ettei sitä äänestettäisi, kertoi ettei tiedä koska seuraavan kerran osallistuisi ja syytti lopuksi harhailevia ajatuksiaan viestinsä sekavuudesta.
Sori pikku moka.
(Mutta kyllä me Elinan kanssa oltaisiin kuitenkin hoidettu juttu tyylikkäämmin, kirkasjärkisemmin. Varmana oltais.)
Pekka,
”Vaikka netissä henkilöön käyvä loanheitto anonyyminä olisi “normi”, ei se tee minusta sitä yhtään reilummaksi.”
Voisitko osoittaa ne kohdat, missä mielestäsi olen syyllistynyt loanheittoon jotakuta henkilöä kohtaan, että muutkin voivat arvioida asiaa?
”Kyllä minä tiedän sinun oikean henkilöllisyytesi, mutta en ole ajatellut käyttää sitä mihinkään.”
Omaat sitten yliluonnollisia kykyjä, koska ainakaan Osmo ei sitä ole sinulle kertonut. Mutta, jos tiedät niin hyvä niin, ei minulla mitään salattavaa ole….
”Agressiivisuudesta minulla on juuri päinvastainen käsitys kuin sinulla. En tiedä, kumpiko meistä olisi todellisuudessa agressiivisempi. Sinun näennäinen agressiivisuus voi olla heijastusta anonymiteetistä, joka “vapauttaa” ihmisen osittain moraalisten tunteiden kahleista. ”
En minäkään tiedä kumpi meistä olisi todellisuudessa aggressiivisempi, enkä ehkä halua tietääkään. Voi hyvin olla, että minä.. Sinähän vaikutat itse Rauhan Ruhtinaalta.
”Kotikasvatuksen ja Jokelan murhenäytelmän yhteydestä kasaamasi kehäpäätelmä jatkaa kunniakkaasti Speden aloittamaa “naisen logiikka” -sarjaa.
Normaalilla logiikalla ei olisikaan mahdollista kertoa mitään sellaisesta asiasta, josta ei tiedä mitään.”
Nyt siis jo hyökätään sukupuoltani vastaan. Kerrot lähinnä itsestäsi näillä rimanalituksilla, tajuatko sen.
”tappajan omaisten osa on lopulta vielä kurjempi kuin uhrien omaisten.”
Näin minäkin ajattelen. Silti minulla saa olla näkemyksiä asiasta ja kaikilla saa olla. Tiedän muuten enemmän kuin arvaatkaan..
”Mutta kyllä me Elinan kanssa oltaisiin kuitenkin hoidettu juttu tyylikkäämmin, kirkasjärkisemmin. Varmana oltais.”
Joo.. niin oltaiskiii
Jos nyt jotain oli heti omistettava, niin kaikille uhreille tietenkin. Itse olisin ollut todennäköisesti hiljaa. Mutta eihän sitä tiedä, miten shokissa toimii.
”Naisen logiikka” on minusta käsite, joka ei todellisuudessa ole sukupuoleen liittyvä ominaisuus.
Se, että sinä käytät keskustelussa ”naisen logiikkaa”, ja olet nainen, on uskoakseni puhdas tilastollinen sattuma.
”Naisen logiikka” on alkuperäisessä muodossa komiikkaa, mutta tosissaan käytettynä tragikomiikkaa.
Arvaat muuten enemmän kuin tiedätkään…
Elinan ja Pekka Raukon keskinäinen sanailu päättyi tällä palstalla tähän.
Pekka Raukko kirjoitti:
”Kun ilmeisesti olet keskimääräistä älykkäämpi ja kyvykkäämpi, niin kerrotko mikä Jokelan tappajan kasvatuksessa on mennyt pieleen, ja kuinka hänen saama kasvatus on poikennut siitä, jota sinä itse olet antanut.”
Tämän toisen Pekan äiti on Mikaela ”Micco” Vuorio. Vuorio toimii Elonkehä ry:n rahastonhoitaja. Tämän pitäisi herättää joitain ajatuksia itse kussakin.
Elonkehä ry:n hallitus 2007
Puheenjohtaja: Eetu Myllymäki
Varapuheenjohtaja: Samu Tirronen
Sihteeri: Göran Ekström
Rahastonhoitaja:Mikaela Vuorio (surmaajan äiti)
Jäsen: Piia Häkkinen
Jäsen: Pentti Linkola
Varajäsen:Anni Kytömäki
Varajäsen: Taito Mikkonen
Varajäsen: Eero Paloheimo
En tiedä Sinusta – Pekka – mutta ainakin minä olen tutustunut erään tämän saman yhdistyksen hallituksen jäsenen mielipiteisiin ja kirjoituksiin. Minun ymmärtääkseni näissä piireissä Pentti Linkolaa pidetään suomalaisittain eräänä tärkeimpänä syväekologian oppimestareista.
Syväekologian kahdeksan teesiä Arne Naesin ja George Sessionsin mukaan kuuluvat seuraavasti:
”1. Inhimillisen ja ei inhimillisen elämän hyvinvointi ja kukoistus ovat
arvoja sinänsä. Nämä arvot ovat itsenäisiä riippumatta ei-inhimillisen
maailman hyödyllisyydestä inhimillisiin tarkoituksiin.
2. Elämänmuotojen rikkaus ja moninaisuus edistävät näiden arvojen
toteutumista ja ovat arvoja itsessään.
3. Ihmisellä ei ole oikeutta vähentää tätä rikkautta ja moninaisuutta
lukuun ottamatta elämälle välttämättömien tarpeiden tyydyttämistä.
4. Ihmiselämän ja kulttuurin kukoistus edellyttää ihmispopulaation
olennaista vähentämistä. Ei-inhimillisen elämän kukoistus vaatii tätä
vähennystä.
5. Nykyinen ihmisen puuttuminen ei-inhimilliseen maailmaan on kohtuuton
ja tilanne huononee nopeasti.
6. Politiikkaa on siksi muutettava. Muutos vaikuttaa taloudellisiin,
teknologisiin ja ideologisiin perusrakenteisiin. Siitä seuraava
asiantila tulee olemaan syvästi erilainen nykyiseen verrattuna.
7. Ideologinen muutos on pääosin elämän laadun arvostamista yhä
korkeamman elintason tavoittelun sijasta. Tulee olemaan syvä tietoisuus
erosta suuren ja merkittävän välillä.
8. Niillä, jotka allekirjoittavat edellä olevat kohdat, on velvollisuus
joko suoraan tai epäsuorasti yrittää panna toimeen välttämättömät
muutokset.”
Kuten jo totesin – en vielä juurikaan kommentoi. Kyselen ja seuraan mihin suuntaan keskustelu liikkuu.
En todellakaan tiedä – mutta sen tiedän, että toisten syyttelyn sijaan kannattaisi kaikissa piireissä katsella hieman peilin suuntaan ja miettiä löytyisikö sieltä kenties osasyitä tapahtuneeseen?
Vihreydessäkin on tummia – jopa mustia – sävyjä.
Ja toivon todella, että Ode julkaisee myös tämän kommentin.
Kirjoitin jotain aikaisemmin tosiasioiden tunnustamisesta….
Julkaisin, koska Kullervo saa tämän viestin julki kuitenkin jossain.
Nämä linkolalaiset ja paloheimolaiset eivät ole koskaan olleet suuressa suosiossani, enkä minä heidän, mutta minusta on väärin syyttää heitä tästä tapahtumasta. On helppo löytää molemmilta tekstejä, joita voi kuvitella murhaajan käyttäneen toimintansa perusteina, mutta kyllä ne esikuvat todellisuudessa löytyvät Yhdysvalloista. Kun mieli järkkyy niin se järkkyy.
Lehdistöä varten faktana kuitenkin todettakoon, että Mikaela Vuorio on eronnut vihreistä ja myös Tuusulan valtuustoryhmästä ja liittynyt Tuusulan Puolesta ryhmään.
Kannattaisiko silti katsoa peiliin?
Vihreissä piireissä on – yleisesti – helppo syytellä nationalisteja sodanlietsojiksi ja rasisteiksi – ja kovin vaikeaa löytää omassa aatteessaan mitään vikaa.
Ihminen joka pitää itseään ja aatettaan virheettömänä on omasta mielestäni luisunut varsin kauas inhimillisyydestä.
Kullervo:
”En tiedä Sinusta – Pekka – mutta ainakin minä olen tutustunut erään tämän saman yhdistyksen hallituksen jäsenen mielipiteisiin ja kirjoituksiin. Minun ymmärtääkseni näissä piireissä Pentti Linkolaa pidetään suomalaisittain eräänä tärkeimpänä syväekologian oppimestareista.”
Olen tutustunut ilmeisesti kaikkien esittämäsi listan ihmisten ajatuksiin. Tilaan nimittäin lehteä, jota yhdistys julkaisee.
Useita listan ihmisistä tunnen myös henkilökohtaisesti (mm. Mikaelan).
Linkolaa en tunne, mutta hänen ajatuksiin olen kyllä ensimmäisen kerran tutustunut jo vuosikymmeniä sitten, ja arvostan häntä selvästi enemmän kuin Ode. En tosin niinkään yhteiskunnallisena ajattelijana, kuin todellisuuden tarkkanäköisenä hahmottajana ja älyllisesti rehellisenä ihmisenä.
Jos kuitenkin ajatellaan, että Linkolaa lukemalla tulee joukkosurmaajaksi, niin arvostelukyvyssä on minusta kotalaisen runsaasti toivomisen varaa.
Syväekologiaa en ymmärrä sen osin ”mystisten” ja rajoittuneiden käsitysten vuoksi, mutta on siinä valtavan paljon enemmän järkeä, kuin valtauskonnossamme, markkinauskossa.
Jokelan surmien kanssa samana päivänä katsoin TV:stä toistakin traagista ”tapahtumaa” – eduskunnan keskustelua ilmastonmuutoksesta. Siellä esitettiin täysin järjettömiä ja moraalittomia ajatuksia, joiden seurauksena voi tulevaisuudessa kuolla miljoonia ihmisiä ja lukemattomat muut joutua elämään sietämättömissä oloissa.
Terve ihminen kestää sitäkin soopaa kuunnella ilmeisesti loputtomiin, mutta mieleltään järkkyneelle se voi aiheuttaa tuhoisaa käytöstä.
Pekka Raukko:
Lopetan keskustelun tästä aiheesta kanssasi. Toivottavasti joskus ymmärrät miksi.
Kullervo
> Kaikista vähiten haluan syyttää poliisia mistään, koska en
> kadehdi heitä. Kuitenkin, koska pahoin pelkään, että
> tällaisia tilanteita tulee vastaan lisää, haluaisin tehdä
> tyhmän kysymyksen. Vuonna 2001 menin lentokoneella
> Itävaltaan pyöräilemään, Wienin lentoasemalla joku oli
> jättänyt matkalaukun keskelle käytävää. Halli tyhjennettiin,
> mutta pystyin kuitenkin käytävän päästä katsomaan,
> kuinka Michelin-miehen näköinen kaveri kävi hakemassa
> “pommin” pois ja sijoitti sen panssaroituun säiliöön. Jos
> pommia vastaan voi pukeutua, täytyy olla olemassa myös
> haarniska pistoolia vastaan. Ymmärtääkseni kului aika
> kauan siitä, kun “kohde” oli ampunut itseään, siihen kun
> lääkintähenkilökunta pääsi katsomaan, voiko uhrien
> hyväksi tehdä mitään.
Kuinka tyhmä voi joku kansanedustaja olla! Kommenttia tulee, jälkikäteen tietysti kun faktat ovat selvillä.
Poliisilla ei ollut mitään tietoa ampujan aseesta tai edes aseiden lukumäärästä. Poliisin ainoa kuulohavainto oli, kun poliisia kohti ammuttiin. Siinä tilanteessa ei pysty varmuudella sanomaan, että kyseessä oli 22-kaliiberinen ase, jonka luoteja vastaan luotiliivit kyllä tehoavat. Tosin päätä nekään eivät suojaa. Tuleen vastaaminen olisi myös ollut riskialtista, sillä lähellä juoksi paljon pakenevia lapsia. Eikä ampuja varmasti jäänyt paikalleen seisomaan ja odottamaan poliisien laukauksia. Sitäpaitsi poliisin virka-aseen luodilla on niin paljon energiaa, että useampaankin kertaan kimmonneena se vielä pystyy tappamaan.
Kun sitten poliisi ryhtyi tutkimaan koulurakennusta, oli pakko varmistua siitä, ettei esim. oven takana ole viritettyä pommia. Ei ollut myöskään täysin varmaa tietoa siitä, että ampuja toimi yksin. Ampuja oli myös yrittänyt sytyttää koulua tuleen. Tämän asian löytyminen varmasti lisäsi epäilyjä mahdollisesta räjähteestä.
Poliisin toimintaan Wienin lentokentällä en ota enempää kantaa. Kuitenkin on olemassa räjähteitä, että matkalaukullinen niitä vie mennessään sekä Michelin-miehen että käytävän, eikä nurkan takaa kurkkiva Soininvaarakaan jää osattomaksi.
Mielestäni poliisi toimi suunnilleen oikein koko tragedian ajan. Osa lehdistöä on narissut tiedotuksen hitaudesta. Tottakai, lehtimiehillehän ei tarjoiltu kaviaaria eikä shamppanjaa eikä päästetty kuvaamaan kuolleita. Sehän on törkeää sananvapauden rajoittamista. Pisimmälle tässä menee Aamulehti, joka virittelee salaliittoteorioita poliisien epätoivoisesta virheiden peittelystä. Lehti jopa laskee aikataulua ampujan liikkeistä ja poliisin reaktioista.
Kaikkein pisimmälle menee kuitenkin ministeri Sarkomaa, joka kehuskelee käyneensä paikalla heti tapahtuman alettua. Miksi? Mitä hän luuli tekevänsä siellä? Saionmaa tai Sarkomaa, eroa ei ole. Ruumiin päällä seisoessa näkyy kauemmas.
Kullervo,
Minä ainakin ymmärrän…..
Matti ei tarkista asioita:
”Kuinka tyhmä voi joku kansanedustaja olla!”
Ei Osmo ole kansanedustaja… mutta voi tietysti entinenkin kansanedustaja olla tyhmä…
Itsekin kyllä vähän ihmettelin tätä vuodatusta fiksulta (?)ihmiseltä. Suomessa on kaikkien tiedossa olevien kriteerien mukaan erittäin ammattitaitoinen poliisi myös psykologisen koulutuksen huomioiden. Tällöin maallikoiden täysin tunnekuohuihin perustuvat ryöpyt tulee jättää omaan arvoonsa.
Itse luettelitkin jo lähes kaikki asiat, joiden vuoksi mikään harkitsematon rynnäkkö ei olisi ollut viisas teko. Myös tapahtumien ajautuminen panttivankien ottamiseen ja täydelliseen pattitilanteeseen oli takuuvarmasti koko ajan johdon mielessä.
Jälkiviisaus on todella se viisauden kevyin lajityyppi.
(ja jos joku, esim Pekka Raukko nyt haluaa kommentoida, niin korostan, että mielipiteeni kotikasvatuksen osuudesta tapauksessa ei ole muuttunut, vaikka se tekisi kuinka kipeää)
Jokelan isku ei tietenkään mitenkään liity tavanomaiseen vihreyteen, mutta ns. syvävihreyteen se liittyy tavalla tai toisella. Auvisen jälkeensä jättämässä manifestissa, hänen äitinsä eräissä kirjoituksissa sekä Pentti Linkolan usein esiin tuomissa ajatuksissa on yhtäläisyyksiä runsaasti.
Olen tähän nyt päätynyt, kun olen useasti aina yön yli nukuttuani verrannut keskenään Auvisen manifestia, hänen äitinsä keskeisiä kirjoituksia sekä Linkolan keskeisiä ajatuksia.
Onko sitä vaikea tunnustaa? Totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan.
Kaikkihan nyt pohtivat Jokelan surmien syitä. Miksi jotain pitäisi salata ja paasata vain koulukiusaamisesta, Amerikan mallista ja muusta vastaavasta silloin, kun Suomi ehkä on saanut ensimmäisen oikean ekoterroristin, joka oli valmis itse tappamaan ja kuolemaan sekä manifestoimaan sen puolesta, että ihmiskunta harvenisi ja harveni edes vähän, jotta maapallon luonnonmukainen elämä saisi elintilaa.
Päättele nyt loppuun asti. Auvinen ei lähtenyt pelastamaan maailmaa väestöräjähdykseltä vaan vapauttamaan älykkäät yli-ihmiset tyhmän massan diktatuurilta. Ei tämä ole Linkolaa vaan jotain aivan muuta.
Osmo muistuttaa:
”Auvinen ei lähtenyt pelastamaan maailmaa väestöräjähdykseltä vaan vapauttamaan älykkäät yli-ihmiset tyhmän massan diktatuurilta.”
Näinhän Auvinen itse sanoo, mutta ei tarvitse kovin kummoista aasinsiltaa vetää linkolalaiseen ihmiselämän mitätöintiin, jotta ollaan hänen ajatusmaailmassaan.
Kaipa Linkolakin on itsensä jotenkin ylentänyt, kun ei tähän päivään mennessä ole aloittanut harvennusta itsestään. Se kai olisi luonteva ele esimerkkinä meille muille.
Ei pitänyt enää osallistua tähän, mutta tämä Osmon sitten lopulta kuitenkin sallima keskustelu jäi häiritsemään. (Koska sitä käydään laajemminkin.)
Elina, maailma on täynnään tapauksia, joissa rakastavan ja välittäneen perheen jälkikasvu on tehnyt hirveitä tekoja.
Kukaan meistä ei tiedä, millaiset olot tuossa perheessä oikeasti olivat.
Et anna itsestäsi kovin fiksua tai inhimillistä kuvaa kuvatessasi vanhempia mm. ”poikkeuksellisen epäkyvykkäiksi”. Olet vain tavattoman ilkeä, kuten Osmo totesi.
Varmasti he itse itkevät tuhanteen kertaan jokaisen ”ihmiskunta saisi menehtyä, jos ei opi elämään luonnon kanssa” henkisen lausahduksen, jonka nyt voi yhdistää joukkomurhaan (mutta joka oikeasti on sellaisesta äärimmäisen etäinen itsessään). Itkevät lohduttoman toivottomina, mitä kukaan meistä ei voi ymmärtääkään.
Mitä edesauttaa vihan lietsominen vanhempia vastaan jota net nyt on pullollaan tämän Linkola-yhteyden takia, ja jota useampi tähänkin ketjuun kirjoittanut on omalla panoksellaan edesauttanut?
Mieti perheen 10-vuotiaan pojan tilannetta. Kuinka monta kertaa hän joutuu anomaan anteeksi antoa ja hyväksyntää kavereiltaan, opettajiltaan, ympäristöltään, ettei hän ole veljensä? Kuinka pelokas, järkyttynyt hänen tilansa on? Kuinka hän pelkää, ettei hän ole oma yksilönsä? Ettei häntä hyväksytä enää yksilönä? Pelkästään hänen seuraava koulupäivänsä, tuon koulupäivän välitunnit, ihmisten katseet? Entä vanhempien asioiminen kylällä? Vanhempien jaksaminen tämän pojan vanhempina? Elämän jatkuminen? Ettei tragedia synnytä vielä lisää uhreja?
Elina, Elina Hirvonen kirjoittaa uusimmassa vihreässä langassa tapahtuneesta harkituimman nähdyn puheenvuoron, kehotan lukemaan: http://www.vihrealanka.fi/node/839
Aaseja alkaa taas olla sillalla aivan tungokseen asti.
Jos Auvinen olisi toteuttanut Linkolan ajatuksia, hän olisi kohdistanut tekonsa talouselämän tai politiikan merkittävimpiin vaikuttajiin, ei koululaisiin. Jokainen Linkolaa oikeasti lukenut tietää tämän.
Jos tarkoitus oli hillitä väestöräjähdystä, niin hän olisi ampunut tyttöjä, ei poikia ja vanhempia, jo synnyttäneitä, naisia.
Häntähän ei käsittääkseni kuvata idiootiksi, vaan hyvin koulussa menestyneeksi, eli sellaiseksi, jollaiseksi täällä juuri käydyssä keskustelussa korkea ÄO ennustaa ihmisen tulevan.
Tapahtumien kuvauksesta voidaan minusta yksiselitteisesti päätellä, että tarkoitus ei ollut tappaa mahdollisimman monta ihmistä, vaan uhrit oli valikoitu sukupuolen ja kouluasteen mukaan. Kuinkahan tämä sopii ekoterroristin profiiliin?
az.
Hieno kirjoitus!!
Az,
”Elina, maailma on täynnään tapauksia, joissa rakastavan ja välittäneen perheen jälkikasvu on tehnyt hirveitä tekoja.”
Sinäpä tietäväinen olet? Rakastaa ja välittääkin voi väärin. Massamurhaajat eivät tule oikealla tavalla rakastavista ja välittävistä kodeista.
”Kukaan meistä ei tiedä, millaiset olot tuossa perheessä oikeasti olivat.”
En ole väittänytkään tietäväni. Mutta tiedän, että lapsen tunne-elämän kehitykseen ei mikään vaikuta niin paljon kuin vuorovaikutussuhteet kotona ja etenkin varhaislapsuudessa, jolloin lapsella ei vielä ole mitään kognitiivisia keinoja hallita kokemuksiaan. Tästä perusasiasta ei ole koulukuntaeroja, tämä ei siis ole vain psykodynaamisesti suuntautuneiden tutkijoiden teoriaa.
”Et anna itsestäsi kovin fiksua tai inhimillistä kuvaa kuvatessasi vanhempia mm. “poikkeuksellisen epäkyvykkäiksi”. Olet vain tavattoman ilkeä, kuten Osmo totesi.”
En ole antamassa täällä mitään kuvaa itsestäni, vaan keskustelemassa otsikon ”kenen syy?” alla. Persoonani ei kuulu tähän. Osmo kirjoitti, että sanoin inhottavasti, ei että olisin ilkeä. Henkilöön tai tekoon kohdistuva moite on eri asia.
Az maalailee vanhempien sielunmaisemaa tällä hetkellä:
”Itkevät lohduttoman toivottomina, mitä kukaan meistä ei voi ymmärtääkään.”
Tämä on minusta niin itsestäänselvää, että sen toisteleminen täällä on turhaa. Kyllä heidän suunnattoman tuskansa kaikki ymmärtävät, ei siitä ole kyse. Tällainen nyyhkiminen ja voihkiminen ei minuun vetoa.
”Mieti perheen 10-vuotiaan pojan tilannetta.”
On käynyt mielessä, karmaisevaahan se on hänelle. Hän tietysti on aivan osaton kaikilla mittareilla tapahtuneeseen. Eiköhän hän saa kuitenkin niin paljon nyt myötätuntoa ja asianmukaista terapiaa, että selviytymismahdollisuudet ovat hyvät.
Tuo Elina Hirvosen lässytys nyt oli ihan tyhjää täynnä. Minä en usko, että psykiatristen palvelujen saatavuudella on tämän tapauksen kanssa mitään tekemistä. Ei psykiatrit mitään poppamiehiä ole. Jos ihmisellä ei ole sairaudentuntoa, niin ei häntä voida hoitaa. Pahasti harhaiset ja väkivaltaa tehneet voidaan tietysti tietyin kriteerein passittaa laitokseen. Mutta kuten asiantuntijat sanovat, ei Auvinen ollut realiteettitajultaan poikkeava kuin korkeintaan rajatilaan asti, ei siis psykoottinen. Ei vääristyneihin arvoihin ole hoitoa!
Pekka,
Yksinkertaistat nyt! Ei kukaan väitä, että Auvinen olisi toiminut suoranaisesti Linkolan opetuslapsena ja pyrkinyt toteuttamaan suurisuuntaista väestön harvennusta.
Auvisen arvomaailma ihmiselämän mitätöimisineen ja ihmisten käsittäminen arvottomana massana vain muistuttaa varsin merkittävästi linkolalaisen ajattelun ideologista pohjaa. Itsensä ylentäminenkin on Linkolan teeseissä vahvasti mukana. Kirjoittaahan Linkola, että ihmiskunnalla on selviytymismahdollisuuksia vain, jos vallassa on tarkoin valikoitunut eliitti.
Elina Says:
12. marraskuuta 2007 kello 9.42
”Yksinkertaistat nyt! Ei kukaan väitä, että Auvinen olisi toiminut suoranaisesti Linkolan opetuslapsena ja pyrkinyt toteuttamaan suurisuuntaista väestön harvennusta.”
Minusta sinä mitätöit Tapion kirjoituksen. Kuulisin Mielelläni Tapiolta itseltään, mitä hän tarkoitti?
Joo, sori!
Lukaisin huonosti tuon Tapion… Hänhän tosiaan ajattelee ekoterrorismia täsä yhteydessä. Itse pidän sitä ehkä kaukaa haettuna…. Toisaalta Auvinenhan korosti tekoaan poliittisena iskuna eikä itse halunnut häntä muisteltavan ”vain” kouluammuskelijana.
Kauhean ohutta on ollut analysointi mediassa tästä aiheesta. Tapion kanssa olen siinä kyllä samaa mieltä, että koulukiusaamiset, psykiatriset hoidot ym. joutavat romukoppaan tämän tragedian motiiveja tarkastellessa.
”Jos pommia vastaan voi pukeutua, täytyy olla olemassa myös haarniska pistoolia vastaan.”
Poliisi ei tiedä montako ampujaa paikalla on ja mitä muita aseita tiloissa on (nk. plus yksi-periaate). Haarniska pistoolia vastaan sinänsä on, niitä kutsutaan panssaroiduiksi ajoneuvoiksi. Mikään vaate ei ole satavarma suoja.
Poliisi toimi mielestäni ihan oikein myös jälkitarkastelun valossa. Ihmisiä hekin ovat eikä vaaratilanteeseen voi suinpäin lähettää ketään.
Jrn,
Niin täysin oikeassahan olet. Tämähän asia täällä jo pitkälti käsiteltiinkin. Ensi järkytyksessä ihmisen usein täytyy löytää jokin helppo selitys tapahtumien kululle. Sellainen yksinkertainen kausaalisuhde, jonka mieli kykenee sillä hetkellä käsittelemään.
Koska Osmon lojaali ja lämmin mieli ei voi syyttää yksilöä eli tekijää itseään, kohteeksi muodostuu kasvoton instituutio, poliisi. Valitettava, mutta kovin inhimillinen ilmiö on tämä. Pahuutta on vaikea katsoa silmiin. Se sattuu..
Jos luette koko ketjun läpi, peruin jo ihmettelyni poliisin toiminnasta. Se perustui lehdissä julkaistuun tietoon, jonka kyllä itsekin kuulin omin korvin poliisin suusta tiedotustilaisuudessa: että ampuja oli läydetty vasta klo 16 ja koulun käytävältä.
Tieto oli väärä. Niin kauan poliisi ei kouluun tunkeutumista ollut sittenkään viivytellyt.
Joo, kyllä minä ainakin luin läpi ja huomasin perumisesi.
Ihan yleisellä tasolla vain halusin kiinnittää huomion tähän ilmiöön. Oma pieni, rajoittunut mieli yrittää löytää ratkaisuja psyyken tasapainon säilyttämiseksi tragedian kohdatessa. Näinhän se menee… Ensisijainen kohde yleensä syyttämiselle ovat ne, jotka ovat täysin osattomia tapahtumiin ja parhaansa ovat yrittäneet auttaakseen.
Pahuus on hyvään uskovalle niin käsittämätöntä ja suurta, että helpompi syytellä auttajatahoa.. Ei sitä pahuutta voi kohdata silmästä silmään.
Auvinen ei lähtenyt pelastamaan maailmaa väestöräjähdykseltä vaan vapauttamaan älykkäät yli-ihmiset tyhmän massan diktatuurilta. Ei tämä ole Linkolaa vaan jotain aivan muuta.
Linkolan viimeisimmät tuotokset lukeneena sanoisin että ei. Turun Sanomain toimittaja muotoili asian ihan oikein tähän tapaan: ”Linkola halusi elvyttää eliitin käsitteen myönteisessä mielessä ja katsoi suurten massojen turmelleen kulttuurimme. Hän käytti muun muassa nimityksiä ”roskaväki” ja ”paarialuokka”. Hyvin samanlaisia ajatuksia esitti myöhemmissä internet-viesteissään Tuusulan ampuja.”
Satuinpa törmäämään tähän vanhaan kirjoitukseen kun asia valitettavasti edelleen ja uudelleen on ajankohtainen.
Itseäni kiinnostaisi mitä ihmettä tarkoitit tuolla ”Kymppi ainekirjoituksessa, sanoisin!” kommentillasi?
Auvisen ”julistus” oli katkera ja sairaalloisen vihan täyttämä vuodatus, jonka sisältämät ”ajatukset” johtivat 9 ihmisen väkivaltaiseen kuolemaan. Se ei kirjallisesti ollut mitenkään ansiokkaampi kuin ”Mein Kampf”, jota ei yleisesti pidetä minään maailmankirjallisuuden merkkiteoksena.
Mikäli tämä on edelleen kantasi niin odotan puolivakavissani sinun ehdottavan seuraavaksi Matti Saarta ”Vuoden Ampujaksi”.
”Luokatonta lukiota on syytetty tästäkin. En ole varma. Minä olen käynyt luokallisen lukio, ja kyllä melläkin oli pari pahasti syrjään vetäytyvää oppilasta.”
Nykyään on luokkia ilman lukujärjestystä. Vain ruokailu on merkitty. Jos on huono fiilis siirrytään kuvaamataito-modeen.
Kouluampumiset ja teot Myyrmäki, Jokela, Kauhava, Hyvinkää… kaikki nuorten miesten tekoja…
Jos sosiologi Erik Allard tai filosofi Georg Henrik von Wright eläisivät, he kertoisivat, missä on syy.
Koulussa ei enää opetata selkeitä arvokoodeja eikä normeja. Kun pitäis mennä armeijaan seuraa katastrofi. Psyyke ei kestä kuria.
Psyyke ei myöskään kestä, kun tyttöystävä jättää tai joku on kettuillut. Pitää kostaa ampua takaisin kovilla…
Suosittelisin jälki-istuntoja ja suvivirttä, kasvatusta ja tukea, kasvatusmenetelmien palauttamista aikaan ennen koulusurmia. Moraalikoodia.