Kummallinen maataloustuki

Meil­lä on Suomes­sa suuri kansalli­nen han­ke päästä tuke­maan omaa maat­alout­tamme Suomes­ta kerät­ty­jen vero­tu­lo­jen muo­dos­sa. Ilman tätä tukea maat­alous kuulem­ma lop­puu Etelä-Suomes­ta. Päädyt­täisi­in jär­jen­vas­taiseen tilanteeseen,jossa Pohjois-Suomes­sa vil­je­ly kan­nat­taisi, Etelä-Suomes­sa ei. 

Tuki annetaan hehtaar­ituke­na pel­lon omis­ta­jalle. Ellei tuken sään­töjä ole aivan västikää muutet­tu, vuo­rapel­loista, joi­ta taitaa olla aika suuri osa Suomen pel­loista, tuki menee omis­ta­jalle, eikä vil­jeli­jälle. Vil­jeli­jän ei kan­na­ta vil­jel­lä, ellei vuokraisän­tä saa tukea?

Jos tuki on muute­taan tai on jo muutet­tu mak­set­tavak­si omis­ta­jan sijas­ta vil­jeli­jälle, pel­lon vuokra vain nousee tuen ver­ran. Vuo­rapel­to­ja vil­jelevä ei siis saa hehtaar­itukea lainkaan, mut­ta silti vuokrapel­to­ja kan­nat­taa vil­jel­lä ja pel­loista kan­nat­taa vielä mak­saa korkeaa vuokraa.

Kansan­talousti­eteen peruskurssille meille opetet­ti­in Ricar­don maan­vuokralakia. Sen mukaan vil­jav­il­la pel­loil­la maan vuokra on korkea ja raukoil­la rajoil­la lähel­lä nol­laa. Molem­mil­la vuokrav­il­jeli­jä on yhtä rikas tai köy­hä. Hyö­ty maan vil­javu­ud­es­ta menee pel­lon omistajalle.

Jos vil­je­lyn kan­nat­tavu­us on Suomes­sa ihan kiikun kaakun, pel­tomaan on olta­va tääl­lä hal­paa. Siis sen Ricar­don mukaan. Ei kuitenkaan ole. Pel­to­jen vuokrat ovat oudon korkeat ja kuolin­pesää jaet­taes­sa vil­je­lyä jatka­va joutuu mak­samaan mal­tai­ta kaupunkei­hin muut­teneille sis­ar­illeen. Jos maat­alous on oikeasti kan­nat­tam­a­ton­ta, mik­si pel­lot ovat niin kalli­ita? Tätä ei kaupunki­laisjär­jel­lä ymmärrä.

Maat­alous­tu­ki kap­i­tal­isoit­tuu pel­lon hin­taan. Pel­lon hin­ta taas on vil­jeli­jälle kus­tan­nus eikä tulo. Käytäm­mekö siis kansal­lista tukea vil­jelystä luop­unei­den pel­lon vuokraa­jien eläk­keen tukemiseen ja siihen, että maal­ta muut­ta­vat vil­jeli­jän sis­aret rikastuvat?

Jos kyse olisi EU-tues­ta, niin kaik­ki olisi kun­nos­sa. Kaik­ki, mitä EU:sta saadaan kupatuk­si Suomeen, on koti­in päin. Mut­ta kyse on kansal­lis­es­ta tues­ta, siis siitä, että sinä ja minä mak­samme verois­samme se, että vil­jeli­jä mak­saa sis­ar­illeen suuret sis­aro­su­udet pel­lois­taan. Eikö sen tuen suu­ru­ut­ta harkites­sa voisi ajatel­la, että vil­jan hin­nan raju nousu vähen­täisi hehtaar­ituen tarvetta?

Jos maat­alous­tu­ki kap­i­tal­isoituu pel­lon hin­taan ja jos vil­jeli­jä joutuu kolme ker­taa vuo­sisadas­sa osta­maan pel­lot sis­ar­il­taan, vil­jeli­jä ei tues­ta hyödy vaan ne sis­aret. Näin siis pitkässä juok­sus­sa. Vil­jeli­jä, joka on juuri suurin kus­tan­nuksin ostanut sis­aren­sa ulos tilal­ta, tarvit­see tukea selvitäk­seen sis­aro­su­us­lain­ois­taan. Jos tukea olisi alen­net­tu aikaisem­min, hän olisi joutunut mak­samaan sis­ar­illeen vähem­män eikä tarvit­sisi niin korkeaa tukea. Mut­ta samal­la tuki kas­vat­taa hänen poikansa tai tyt­tären­sä taakkaa seu­raavas­sa sukupolvenvaihdoksessa.

Eikö sille rahalle olisi mitään parem­paa käyt­töä? Kek­sit­täisi­in vaik­ka maat­alouden ympäristö­tu­ki, jota mak­set­taisi­in vain oikeisi­in ympäristötekoihin!