Meillä on Suomessa suuri kansallinen hanke päästä tukemaan omaa maatalouttamme Suomesta kerättyjen verotulojen muodossa. Ilman tätä tukea maatalous kuulemma loppuu Etelä-Suomesta. Päädyttäisiin järjenvastaiseen tilanteeseen,jossa Pohjois-Suomessa viljely kannattaisi, Etelä-Suomessa ei.
Tuki annetaan hehtaaritukena pellon omistajalle. Ellei tuken sääntöjä ole aivan västikää muutettu, vuorapelloista, joita taitaa olla aika suuri osa Suomen pelloista, tuki menee omistajalle, eikä viljelijälle. Viljelijän ei kannata viljellä, ellei vuokraisäntä saa tukea?
Jos tuki on muutetaan tai on jo muutettu maksettavaksi omistajan sijasta viljelijälle, pellon vuokra vain nousee tuen verran. Vuorapeltoja viljelevä ei siis saa hehtaaritukea lainkaan, mutta silti vuokrapeltoja kannattaa viljellä ja pelloista kannattaa vielä maksaa korkeaa vuokraa.
Kansantaloustieteen peruskurssille meille opetettiin Ricardon maanvuokralakia. Sen mukaan viljavilla pelloilla maan vuokra on korkea ja raukoilla rajoilla lähellä nollaa. Molemmilla vuokraviljelijä on yhtä rikas tai köyhä. Hyöty maan viljavuudesta menee pellon omistajalle.
Jos viljelyn kannattavuus on Suomessa ihan kiikun kaakun, peltomaan on oltava täällä halpaa. Siis sen Ricardon mukaan. Ei kuitenkaan ole. Peltojen vuokrat ovat oudon korkeat ja kuolinpesää jaettaessa viljelyä jatkava joutuu maksamaan maltaita kaupunkeihin muutteneille sisarilleen. Jos maatalous on oikeasti kannattamatonta, miksi pellot ovat niin kalliita? Tätä ei kaupunkilaisjärjellä ymmärrä.
Maataloustuki kapitalisoittuu pellon hintaan. Pellon hinta taas on viljelijälle kustannus eikä tulo. Käytämmekö siis kansallista tukea viljelystä luopuneiden pellon vuokraajien eläkkeen tukemiseen ja siihen, että maalta muuttavat viljelijän sisaret rikastuvat?
Jos kyse olisi EU-tuesta, niin kaikki olisi kunnossa. Kaikki, mitä EU:sta saadaan kupatuksi Suomeen, on kotiin päin. Mutta kyse on kansallisesta tuesta, siis siitä, että sinä ja minä maksamme veroissamme se, että viljelijä maksaa sisarilleen suuret sisarosuudet pelloistaan. Eikö sen tuen suuruutta harkitessa voisi ajatella, että viljan hinnan raju nousu vähentäisi hehtaarituen tarvetta?
Jos maataloustuki kapitalisoituu pellon hintaan ja jos viljelijä joutuu kolme kertaa vuosisadassa ostamaan pellot sisariltaan, viljelijä ei tuesta hyödy vaan ne sisaret. Näin siis pitkässä juoksussa. Viljelijä, joka on juuri suurin kustannuksin ostanut sisarensa ulos tilalta, tarvitsee tukea selvitäkseen sisarosuuslainoistaan. Jos tukea olisi alennettu aikaisemmin, hän olisi joutunut maksamaan sisarilleen vähemmän eikä tarvitsisi niin korkeaa tukea. Mutta samalla tuki kasvattaa hänen poikansa tai tyttärensä taakkaa seuraavassa sukupolvenvaihdoksessa.
Eikö sille rahalle olisi mitään parempaa käyttöä? Keksittäisiin vaikka maatalouden ympäristötuki, jota maksettaisiin vain oikeisiin ympäristötekoihin!
“Eikö sille rahalle olisi mitään parempaa käuyttöä? Keksittäisiin vaikka maatalouden ympäristötuki, jota maksettaisiin vain oikeisiin ympäristötekoihin!”
Olisi.
Itse en kuitenkaan sotkisi ympäristönsuojelua tähän, koska se jos mikä toisi mukaan aivan mielettömän määrän besserwissereitä, jotka lopulta tuhoaisivat koko homman.
Maatalouden tukeminen pitäisi jotenkin laskea kylmän rauhallisesti huoltovarmuuden kautta ja pakottaa myös viljelijät sitoutumaan siihen hyvää korvausta vastaan. Huoltovarmuudessa pitäisi sitten huomioida jotenkin myös se, että tilakoon jatkuva kasvu ja tilojen väheneminen ei ole suoranainen etu.
Olen minäkin näitten peltojen hinnannousua ihmetellyt. Mutta mekanismi varmaan menee, niin kuin yllä on kuvattu. Ihan käytännön elämästä tiedän esimerkkejä. Tunnen tapauksia, missä henkilö on saanut elantonsa muualta kuin maanviljelystä. Mutta on samalla harjoittanut raviurheilua siis ainoastaa hevosia omistaen ja nämä ovat yleensä olleet vuokratalleilla.
Mutta kun päästään eläkkeelle siis muusta ammatista kuin maataloudesta; ostetaan tyhjäksi jäänyt jokin perikunnan tila. Nyt viedään nämä hevoset tänne tilalle, ja aluksi annetaan nämä tilalle kuuluvat pellot tietämättä näistä EU:n tuista vuokralle, kun niitä niin kovasti kysytään. Elikkä nämä hehtaarituet menee nykyään tietääkseni viljelijälle.
Mutta kun asiat todellinen laita selviää nykyiselle raviurheilun harrastelijalle. Tottakai hän ottaa pellot omaan käyttöön, ja nyt hän saa myös korjata heinät pelloilta tähän ravipisnekseen, ja tuet tulee kuin manulle illallinen myös suurena hämmästyksenä omistajalle itselleen. Veroton tulo, mikä on huomattava.
Voi syystäkin kyllä ihmetellä, onko tässä kansallisten varojen haaskausta, ja tällä mekanismilla nostetaan keinotekoisesti pellon hintaa.
Jos hehtaarituki on x euroa hehtaarilta vuodessa, tämä tuki tulee pellon omistajalla aivan siitä riippumatta, kummalle se ensin maksetaan, omistajalle vai viljelijälle. Pellon vuokrahinta nousee markkinoilla x euroa hehtaarilta. Vaikka tuo ravihevostelija ei tuesta mitään tietäisikään, muut tietävät, ja siksi yleinen vuokrataso on se mikä se on.
Mistä lähtien maataloustuet on olleet verottomia? Olisi kiva tietää kun toi verottaja on aina omansa ottanut…
Mitä tulee tuohon tukien vuokrahintoja nostavaan asiaan niin se on kyllä totta. Osa vuokranantajista kilpailuttaa peltonsa lähes vuosittain. Onneksi on niitäkin jotka katsovat hiukan peltojensa kunnonkin perään ja tekevät pitkiä sopimuksia.
141-tuesta puhuttaessa totta vain toinen puoli.Annetaan ymmärtää, jotta koko eteläinen maatalous on uhattuna.
Tuki koskee pääsääntöisesti vain muutamaa tuhatta kotieläintilaa, joiden kurimus johtuu vain ja ainoastaan kansallisen tukipolitiikan epäonnistumisesta , pääpainon ollessa keskustahenkisen c‑alueen tuottajien tukemisessa, etelän kustannuksella.
Ilmankin mahdollisesti pois jäävää 141-tukea kotimainen maanviljelijä voi vallan hyvin, jos maatalouspolitiikka halutaan kohdistaa viljelijäväestön tehokkaaseen toimintaan maamme suotuisimmille alueille.
Tähän asti kotimainen EU-ajan maatalouspolitiikka on ollut vain tehottomuuden tehostamista, kauaksi jalostavista tuotantolaitoksista ja kuluttajista, kaikkein huonoimmille luonnonolosuhteista johtuville alueille.
Tämän hetkinen maatalouspolitiikka on ainoastaa ja vain keskustapuolueen puoluepolitiikkaa.
Pääministerin tehottomuus,hampaattomuus ja ponnettomuus viittaa siihen, jotta kaikki kotieläintuotanto halutaan c‑tukialueelle, keskustapuolueen toimesta, mutta tässäkin asiasa halutaan mennä unionin selän taakse.
Kittilässä (kaukana napapiirin pohjoispuolella) on Suomen suurin lihakarjatila. Vasikat tuodaan Etelä-Pohjanmaalta. Rehu myös jostain etelänpää. Tämä kertoo hyvin siitä paljon, missä karjaa kannattaa Suomessa kasvattaa.
MTK on aika hampaaton tämän edessä, sillä enemmistö sen jäsenistä on Salpausselkien pohjoispuolelta. Samoin keskustan äänestäjistä.
On hölmölöisten hommaa, että Suomessa viljely on kannattavinta siellä, missä se luonnonsuhteiltaan on epäedullisinta, Minäkö tyhmä, nyt en ymmärrä.
Arvoisa Soinivaara
141-tuki ei ainakaan maito puolella jyvity peltoon vaan maksetaan litrojen mukaan. Siksi se on niin tärkeä tuki.
Muut tuet maksetaan hehtaari perusteella ja toimivat kyllä vähän niinkuin edellä kirjoitit.
Tuet maksetaan kuitenkin aina viljelijälle omistipa pellon kuka hyvänsä, toki tuet heijastuu esim. vuokriin ja sitä kautta valuu omistajalle, paikallisen kilpailu tilanteen mukaan.
Maatalous on ongelmallista, koska siihen liittyy paljon asioita, joita ei haluta antaa vapaan kilpailun hoidettaviksi.
Jo yksin halu huoltovarmuuden ylläpitämiseksi tekee mahdottomaksi maatalouden kuulumisen aidosti vapaakaupan piiriin.
Kyse on siis yksinkertaisesti valinnasta, noudatammeko ihmisten vapaasti muodostamaa kansallista tahtoa, vai markkinaliberalismiksi kutsutun opin dogmia.
Maatalous pitäisi minusta poistaa EU:n vapaakaupan piiristä ainakin niin pitkäksi aikaa, että olemme EU:ssa “yhtä suurta perhettä”, jolla on sisäinen luottamus siihen, että turvaamme yhdessä koko EU-alueen huoltovarmuuden. Se aika ei ole vielä aivan ovella…
Osmo,
olet varmasti hyvin tietoinen siitä, että maan hinta määräytyy tonttihinnan perusteella. Maataloustuen vaikutus on kokonaisuudessaan marginaalinen ja kohdentuu tuotantohintoihin. Ihailemasi kaupunkilainen elämäntapa on siis se tekijä, mikä nostaa maan hintaa. Maaseutuvaltainen yhteiskunta ei tue maanviljelyä, vaan kaikki viljelijät ovat yrittäjiä ja yrittäjäriskillä.
Maataloustuen syntyminen on ay-liikettä vastaava prosessi. Työväenliikkeen ja maataloustukien tarkoitus on sama; rajoittaa vapaata markkinataloutta. Maataloustuen keskeinen tehtävä on alentaa yrittäjäriskiä, jotta maanviljelijät olisivat poliittisesti myötämielisiä (kovemmalle verotukselle). Samoin ay-liikkeen ympärilleen rakentamat työvoiman liikkuvuuden rajoitukset (irtisanomissuoja) tähtäävät ennen kaikkea työväen rauhoittamiseen.
Raittiusliike, työväenliike ja vasemmistolaisuus perinteisesti ovat ihailleet maaseudun “rehellistä” ja “moraalista” elämäntapaa. Kaupungit ovat olleet paheiden ja synnin pesiä — niissä on harjoitettu itsekeskeistä nautinnonhakuista elämää vastakohtana maaseudun vaatimattomalle ja kollektiiviselle kulttuurille. Samat asetelmat edelleen ovat hengissään, ja vihreys tästä syystä rinnastuu vasemmistolaiseen ja sosialistiseen aatesuuntaan aina tunnusmerkistöstään alkaen. Ympäristökiihkoilussa tähdätään samoihin päämääriin — spartalaiseen elämäntapaan.
Siitäpä aasinsiltaa pitkin Skattalle:
Eilen saatiin vihdoin viimein oiva uutinen, kun todettiin sähkön loppuvan Suomesta talvella. Politiikka on siitä hauska laji, että tulokset nähdään vasta kauan suorituksen jälkeen. Yleisö ikään kuin seuraa pituushyppyradan alastulohietikkoa, mutta ei tiedä kuka on maratoonari, kuka sprintteri ja kuka korkeushyppääjä.
Nyt aiheutettu tilanne on pitkälti 80–90 ‑lukujen hallitusvastuussa olevien tahojen päätösten seurausta. Varmaan monet ovat onnesta soikeina, mutta minusta Suomen päästäminen tähän tilaan on ollut edesvastuutonta. 90-luvulla Suomessa hämmästeltiin kuinka Karjalassa putket jäätyivät talvisin, kun sähköä ei riittänyt. Sinäkin ihmettelit viime viikolla blogissasi, miksi asuntoja edelleen lämmitetään puulla. Itse päätin jo 70-luvulla, että asuntoni sisälämpötila ei riipu poliittisten päätöstentekijöiden kyvystä hoitaa asioitamme.
Viimeksi hiukan provosoin sinua, Osmo, progressiivisella energiaverokannalla. Käytännössä henkilökohtainen hiilidioksidikiintiö on pahimman laatuista reaalikommunismia: Se ei perustu tieteelliseen näyttöön ja se kohdentuu epätasaisesti. Poliittinen ja talouselämän eliitti eivät joudu kiintiöitä noudattamaan, koska heille syntyy viran ja toimen puolesta tarve kuluttaa enemmän kuin rahvaalla. Heidän päästökiintiönsä ylitykset maksetaan siis verovaroin tai korkeampina hyödykkeiden hintoina. Kaunis ajatus päästöjen sosialistisesta tasa-arvosta saisi Orwellin esitämät ja Neuvostoliiton valtaapitäneiden etuoikeudet näyttämään piparkakuilta kultakaupassa.
Kannattaa lukea Talouselämän päätoimittaja Pekka Seppäsen kolumni “Tärkeintä on ruuan kasvattaminen”
http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1250725
Pellon hinta määräytyy tonttimaan mukaan kasvavien kaupunkien ympärillä, mutta ei laajalla maaseudulla. Pellon vuokrahintaan ei spekulointi maan tulevalla käyttötarkoiitukseen vaikuta periaatteessa hitustakaan.
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/maa/talou/vk/pyykkonen/factorsa.pdf
Pyykkösen erinomaisessa tutkimuksessa esitetään, että peltomaan hinta nousee erityisesti siellä, missä tilat ovat elinvoimaisia. Väitteesi siitä, että pellon vuokrahintaan ei maan tulevalla käyttötarkoituksella ole periaatteellista vaikutusta, ei ainakaan tutkimuksen mukaan saa tukea.
Koko EU:n maatalouspolitiikka on mätää, tämä on tullut selväksi monissa yhteyksissä jo aiemminkin. Tuo suora maan omistamiseen perustuva tuki on hyvä esimerkki siitä ja aiheuttaa juuri sitä haitallista maan arvon nousua mitä Ode tuossa jo sanoikin. Ihmettelen ettei yksikään puolue ole ottanut voimakkaasti kantaa tähän epäkohtaan. Maataloustukien saajien henkilöllisyyden salailu on toinen asiaan tiiviisti liittyvä epäkohta; EU:n suurimpia maataloustukien saajiahan ovat monet suuryritykset, joilla ei välttämättä ole edes tekemistä maatalouden kanssa kuten lentokenttiä hoitavat yhtiöt yms. ja muutamat erittäin varakkaat yksityishenkiöt, joukossa mm. kuninkaallisia ja muuta perintöaatelistoa joiden ratsastusmaita EU:n veronmaksajat sitten tukevat.
Samanlainen mekanismi toimii myös asumistuessa; merkittävä osa siitä valuu suoraan vuokranantajien ylikorkeisiin vuokrapyynteihin. Tämä vasemmiston ja kepun yhdessä luoma järjestelmä hyödyttääkin siten pääosin rikkaita; siis erilaisia isäntämiehiä sijoitusasuntoineen. Asia tuskin on vahinko.. Mikäli asumista halutaan subventoida, voitaisiin se tehdä vuokrataloyhtiöille annettavalla suoralla ja vuoria pienentävällä tuella jolloin pahamaineiset kaupungin ja VVO:n vuokrataloyhtiöt suorastaan pääsisivät valitsemaan asukkaansa, sanoisinko vaikka ‘aamulla heräävien’ joukosta, ja ko. asumismuodon maine näin paranisi. Saattaisi samalla vähetä myös remonttien tarve ja asukkaiden vuokrarästit. Edulliset julkiset vuokra-asunnot hillitsisivät myös yksityisen puolen vuokrapyyntejä, todellinen win-win case siis..
Tällä kertaa olen ihan samaa mieltä Pekka Raukon kanssa. Asiantuntemukseni ei riitä minkään voimakkaan mielipiteen muodostamiseen siitä, miten tarkalleen ottaen maataloutta pitäisi tukea, mutta mielestäni sen rooli yhteiskunnassa on jotain muuta kuin yksi hyvinvointia tahkoava elinkeino muiden joukossa. Sen omavaraisuus on osa kansakunnan kriisivalmiutta.
En minä nyt tiedä, että se olisi niin huono idea, että ympäristöystävällisyyttä parantaviin intevestointeihin saisi tukea valtiolta.
Maataloustuki pitäisi poistaa kokonaan. Jos joku haluaa maksaa ylimääräistä suomalaisista tuotteista, maksakoon.
Traktoribensa loppuu aiemmin kuin ruokavarastot, joten huoltovarmuus riippuu ruokavarastoista eikä suomalaisesta maanviljelystä. Jos huoltovarmuutta halutaan parantaa, kasvatettakoon siis ruokavarastoja.
Ennen EU-jäsenyyttä Virossa ei ollut maataloustukea. Kansa selvisi keveillä veroilla ja sai lisäksi halpaa ruokaa, suurelta osin ulkomaista.
Nim. Totuuskomissio kirjoitti täyttä potaskaa. Maatalouspolitiikasta määrää nykyisin EU ja tiettävästi siellä ei kepu päätä asioista pätkääkään. Etelä-Suomen ongelma johtuu siitä, että EU antaa parhaat tuet parhaille alueille ja Etelä-Suomikaan ei yllä läheskään EU:n parhaisiin.
Osmo kirjoitti aivan oikein maankorkoteoriasta, se pitää paikkansa nykypäivänäkin. Jos tuet maksetaan maahan sidottuna (jota EU nykyisin ajaa kuin käärmettä pyssyyn), niin satavarmasti tuki päätyy Osmon kuvaamalla tavalla. Hintatuki ja tuotantoon sidottu tuki sen sijaan leviää laajemmalle eli kaikkien tuotannontekijöiden hintoihin, joten ehkä siitä mahdollisesti jokunen murunen jäisi viljelijällekin vaivan palkaksi.
Kaiken kaikkiaan minusta olisi hyvä, jos maataloustukia suunnittelevilla ja niistä päättävillä olisi hiukan myös kansantaloustieteen perusteiden tuntemusta. Näin tiedettäisiin edes vähän, minne ne tuet lopulta päätyvät. Ympäristötekoihin kohdistuva tuki olisi hyvä ehdotus, mutta tarvitaan myös tulotukia viljelijöiden toimeentulon turvaamiseksi. Ennen vanhaan oppikirjassani MIT:n professori Samuelson puhui negatiivisesta tuloverosta tuen maksuperusteena, ehkä se olisi syytä kaivaa uudelleen naftaliinista. EU:n CAP-politiikan sanotaan olevan saksalaisen prof. Tangermanin kynänjälkeä. Suuresti ihmettelen, miten hän on päätynyt nykyiseen viljelysmaa ‑resurssin käyttöön perustuvaan tukijärjestelmään. Kuuntelin 1980-luvun alussa yhden hänen luentonsa, ja hänen kantansa tuolloin oli, että nimenomaan peltoon tukia ei tulisi sitoa. Silloin hän luonnosteli jonkinlaista perhekohtaista tukijärjestelmää.
“Traktoribensa loppuu aiemmin kuin ruokavarastot”
Millaista ainetta se “traktoribensa” on?
“Traktoribensa” on viralliselta nimeltään moottoripolttoöljyä, myös tavallinen dieselöljy käy.
Ruoka on yleensä melko helposti pilaantuvaa, joten kovin pitkää kriisiä ei ruokavarastojen varaan voi laskea. Ruuan “raaka-aineet” sen sijaan ovat paremmin säilyviä varastossakin, joten niiden avulla voidaan selvitä vähän pidemmistäkin kriiseistä. Tärkeä poikkeus on sähkö, jota ei voi varastoida ja josta nykymaatalous on kuitenkin hyvin riippuvainen. Se voidaan korvata osittain työvoimalla, mutta se asuu nykyisin kaupungeissa. Kriisin sattuessa tarvitaan Pol Pot ‑tyyppinen hallitus, joka uskaltaa määrätä kaupunkien palveluelinkeinoissa työskentelevät töihin pelloille ja navetoihin.
Suomessa kannattaa viljellä, koska:
— elintarvikeomavaraisuus mahdollistaa päätösvapauden kriisitilanteessa,
— suomalainen normaalituotanto on vielä ollut puhtaampaa kuin keski-eurooppalainen luomutuotanto ja
— maanviljelys säilyttää ihmisen monimuotoisuutta.
Koska ensimmäinen kohta, elinehto pienelle kansakunnalle, on oleellisesti muita tärkeämpi. Tämän takia EU:n nykyinen maatalouspolitiikka ei ole Suomenkaan edun mukaista. Suomelle keskeistä on tukea kykyä tuottaa tarvittaessa kaikki elintarvikkeet itse. Eli Suomen etu on tuen kohdistaminen tiloilla oleviin siemenviljan, polttoaineen ja lannoitteiden varmuusvarastoihin ja koneisiin.
Osmo on oikeassa ihmetellessään tuen valumista kaupunkilaissiskoille. Yksi iso osatekijä jäi huomaamatta: perintövero. Perintöverot maksetaan tilanteessa, jossa tila muutenkin on haavoittuvaisimmillaan.
Perintö- ja lahjaveroa ei tietystikään tarvitse maksaa, jos sukupolvenvaihdos tapahtuu lähelläkään verottajan hyväksymiä käypiä arvoja. Todellisuudessa useimmat sukupolvenvaihdokset tehdään kuitenkin huomattavasti lähempänä tuottoarvoa olevilla hinnoilla, jolloin joudutaan kyllä tekemisiin perintöverottajankin kanssa eikä toisaalta varallisuutta valu niin paljoa kaupunkilaissiskoille ja veljille.
Puhe korkeista maanhinnoista johtuu osittain tilastojen laatimistavasta: niistähän suodatetaan kokonaan pois sukulaisten väliset kaupat. Niiden kohdejoukkona on siten ainoastaan lopettavilta tiloilta vapautuvat pellot eli aivan marginaalinen osa kokonaisuutta. Osmolla ammattimiehenä voisi olla jotakin sanomista tähän. Minusta huippuhintojen esittäminen muka tilastona on omiaan jopa aiheuttamaan inflaatiota maan hinnoissa.
Pellon korkeita vuokria Suomessa selittänee myös meidän pitkä perinne maksaa pellon viljelemättä jättämisestä. Nuo paketoimis‑, kesannointi- yms. korvaukset tekevät eräänlaisen pohjahinnan, johon sitten varsinaisen viljelyn tuotto-odotukset on lisättävä. Nyt EU on luopumassa kesannointipalkkioista, muuta sen tilalle Suomi on heti esittämässä uutta tukimuotoa, “luonnonhoitopellot”, jossa maksettaisiin huomattava korvaus (Esko Seppäsen mukaan jopa 900 euroa/ha) ja jonka saisi käytännössä tekemättä mitään pellon eteen. En kiistä, että joissakin tilanteissa olisi ympäristön kannalta erittäin suotavaa pidättäytyä viljelytoimenpiteistä, mutta nuo kohteet pitäisi valita tiukasti ympäristöperusteilla eikä luoda mitään uutta yleistä tukiautomaattia, joka tekee sitten uuden pohjanoteerauksen vuokrille. Itse asiassa tuo ehdotettu korvaus on niin korkea, että hyvin harvalla tilalla tavanomaisia kasveja viljelemällä päästään lähellekään tuota tuottoa. Kohta kaikki pellot olisivat noita “luonnonhoitopeltoja”.
Maataloustuet ovat verollisia mutta ovat arolisäverottomia.
Katselin tuoretta EU:n maataloustukipäätöstä. Saariston rooli ihmetyttää siinä. Joitain poimintoja ensin päätöstiedotteesta:
Lypsylehmäpalkkio
Lypsylehmät Manner-Suomi AB-tukialue
30,5 miljoona euroa, 600 euroa / eläin, ha
Lypsylehmät Manner-Ahvenanmaa
1,14 miljoonaa euroa, 700 euroa / eläin, ha
Lypsylehmät ulkosaaristo AB-tukialue
0,36 miljoonaa euroa, 1 000 euroa / eläin, ha
Nautapalkkio
Sonnit, härät Manner-Suomi AB-tukialue
13,70 miljoonaa euroa, 515 euroa / eläin, ha
Sonnit, härät Manner-Ahvenanmaa
0,60 miljoonaa euroa, 515 euroa / eläin, ha
Sonnit, härät ulkosaaristo AB-tukialue
0,50 miljoonaa euroa, 1 200 euroa / eläin, ha
Uuhipalkkio
Uuhet Manner-Suomi AB-tukialue
1,00 miljoonaa euroa, 45 euroa / eläin, ha
Uuhet Manner-Ahvenanmaa
0,30 miljoonaa euroa, 80 euroa / eläin, ha
Uuhet ulkosaaristo AB-tukialue
0,20 miljoonaa euroa, 100 euroa / eläin, ha
Lähde:
https://vnk.fi/-/1410837/eu-n-suorat-maataloustuet-vuodelle-2021-vahvistettiin
En ollut tiennyt, että eläinten kasvatusta tuetaan erityisesti saaristossa ja Ahvenanmaalla. Esimerkiksi EU:n uuhet ‑palkkioista kolmasosa maksetaan yhteensä ulkosaaristoon ja manner-Ahvenanmaalle ja lypsylehmäpalkkioistakin 4,7 %. Minkä takia karjankasvatustukia kohdennetaan painottaen erityisesti saaristoa? Karjan merenrantakasvatuksessa on ympäristöongelmia ravinnevalumiin liittyen, joten miksi EU-tuilla kannustetaan kasvattamaan karjaa erityisesti saarilla?
Olen ollut siinä luulossa, että EU-tuilla tuettaisiin erityisesti pohjoista viljelyä, mutta karjankasvatuksessa näyttäisi olevan niin päin, että korotettuja EU-tukia kohdistetaankin erityisesti meren keskellä olevilla saarilla tapahtuvaan karjan kasvattamiseen.