Oikea ja väärä energiankäyttö

Kun Venäjäl­lä Neu­vos­toli­iton rom­ah­duk­sen jäl­keen alet­ti­in per­iä mak­sua sähköstä, joka siihen asti oli ollut ilmaista (Lenin: “Sosial­is­mi on sähköistämistä”) kysyt­ti­in muun muas­sa, pitääkö sairaaloidenkin mak­saa sähköstä?

Vähän samal­ta kuu­losti­vat ajatuk­set, että autol­la ajo on vält­tämätön­tä, loman viet­to ei ole. Tosin toinen keskusteli­ja vas­tusti kerosi­inin verot­tamista sil­lä, että näin vietäisi­in tavis­ten kanari­an­matkat, mut­ta liikemiesten ja poli­itikko­jen työ­matkat jäisivät.

On erit­täin mon­imutkaista määritel­lä, mikä ener­giankäyt­tö on tarpeel­lista ja mikä ei ole. Men­emät­tä sen tarkem­min teo­reet­tisi­in perustelui­hin, on aivan selvää, että opti­maa­li­nen tulos saavute­taan, kun ener­gia on kaikille yhtä kallista ja jos jokin toim­inta on tarpeel­lista, resurssoidaan sitä vas­taavasti enem­män. Jos sairaaloiden sydänkoneet ovatkin tarpeel­lisia, mik­si sairaalois­sakaan pitäisi suosia fal­skaavia ikkunoi­ta tai väl­tel­lä energiansäästölamppuja?

Onko työ­mat­ka vält­tämät­tömämpi kuin lomamatka?

Olete­taan, että Lahti­nen on sitä mieltä, että hänen per­heen­sä hyv­in­voin­ti edel­lyt­tää, että hän rak­en­taa talon­sa 40 kilo­metrin päähän työ­paikas­taan ja käy matkan päivit­täin yksin autol­la, käyt­täen siihen 14000 litraa ben­saa ja Vir­ta­nen tyy­tyy asumaan työ­paikan vier­essä, mut­ta vie per­heen­sä ker­ran vuodessa loma­matkalla. Jos molem­mat käyt­tävät ener­giaa yhtä paljon, miten voidaan perustel­la, että Lahti­nen on tässä asi­as­sa kunniakkaampi?

Lah­tisen ratkaisu on peru­ut­ta­mat­tomampi: ener­giakri­isin koit­taes­sa Vir­ta­nen voi lopet­taa etelän­matkailun­sa, mut­ta Lahti­nen ei saa siir­re­tyk­si taloaan lähemmäksi.

Entä ne, jot­ka ovat aina asun­neet hor­nan tuutis­sa, jos­ta työ­paikat ovat sit­tem­min kadon­neet? He saat­ta­vat olla oikeutet­tu­ja reilu­u­den nimis­sä kom­pen­saa­tioon, mut­ta mik­si mak­saa se ben­san hin­nas­sa? Voihan sen mak­saa suo­rana tulo­tuke­na. Kan­nat­taa suun­nitel­la edes kimp­pakyytiä naa­purin kanssa. Tai muut­taa järkeväm­pään paikkaan ja myy­dä talon­sa erakkokirjailijalle.

18 vastausta artikkeliin “Oikea ja väärä energiankäyttö”

  1. Ööö. Osas­tossamme Osmon loma­funtsin­to­ja.. 🙂 Ihan samaa mieltä, pääpe­ri­aat­teis­sa ainakin. Eli jospa alet­taisi­in reilun pelin nimis­sä mit­taa­maan jokaisen ekologi­nen jalanjälki 🙂

  2. Olet oike­as­sa. Yksi­ty­isautoilua perustel­laan usein sil­lä, että, töi­hin pitää kulkea…jne Mut­ta pitääkö sitä sit­ten men­nä asumaan sinne kor­peen, pitkien taival­ten taa?! –ja sit­ten mure­htia kun ben­sa maksaa.
    Ihan kuin se omakoti­ta­lo hor­nan tuutis­sa olisi jotenkin vält­tämät­tömämpi kuin lentomat­ka ulkomaille.

  3. Ööö. Osas­tossamme Osmon loma­funtsin­to­ja tot­ta tosiaan..

    Mik­si se on Vir­ta­nen kun läh­tee loma­lle, mikä estää Lahtista? Miten ihmeessä saat aja­tus­maail­mas­sasi linkitet­tyä ihmis­ten loma­len­tomäärät asuin­paikkaan? Min­un tun­te­mani ihmiset tekevät asun­toa han­kkies­saan kom­pro­missin hin­nan, neliöi­den ja sijain­nin suh­teen. Jos jotain jää vuodessä säästöön, niin lomabud­jetin sisäl­lä voi miet­tiä, kuin­ka saas­tut­ta­van loman pitää. Mut­ta pitäisikö kaik­ki raha pistää kalli­iseen asun­toon keskus­tas­sa sen vuok­si ettei vaan jäisi varaa lentämiseen? Vain ihmi­nen jol­la on liikaa rahaa voi halvek­sia halvem­man asun­non osta­jia tuol­laisil­la “hyv­in­voin­ti edel­lyt­tää” kommenteilla.

    Ja miten niin Lah­tisen ratkaisu olisi peru­ut­ta­mat­tomampi, työ­paikat vai­h­tuu. Pitäisikö aina muut­taa uuden työ­paikan viereen ja pistää lapset uuteen koulu­un eroon van­hoista kavereista sen nojal­la että iskän työ­mat­ka piteni 20 km? Entäs äidin työ­paik­ka, onko Osmon ajat­telus­sa tilaa vain vain yhdelle työ­matkalle per­het­tä kohden?

    Minä en pidä loma­len­te­lyäsi yhtään pahana, mut­ta tämä keskustelun jun­naami­nen paikallaan alkaa hie­man häir­it­semään. Siel­lä Ital­ias­sa on se Kato­li­nen kirkko, olisit men­nyt siel­lä rip­pituoli­in ja pyytänyt syn­tisi anteek­si niin ei tarvit­sisi jokaikisessä blo­givi­estis­sä selit­tää että minä en koskaan ole tehnyt mitään väärää ja kek­siä kaiken­laisia Virtas/Lahtis seliseli jut­tu­ja. Saat anteek­si, olet ihan hyvä ihmi­nen lentoine­si kaikkineen.

  4. Minä yritin sanoa, että kaik­ki ener­giankäyt­tö on yhtä haitallista, käyt­tää sitä sit­ten työ­matkoi­hin tai lentämiseen. Haitallis­in­ta on tietysti, että käyt­tää sitä molempiin.

  5. Min­ua on aina huvit­tanut yksi ekol­o­giseen jalan­jäl­keen liit­tyvä jut­tu. Joku tyyp­pi on kasvis­syöjä, ostaa vaat­ten­sa kirp­par­il­ta, käyt­tää julk­ista jne. On ekol­o­gisu­u­den esiku­va. Ja sit­ten hän lentää loma­matkalle Thaimaaseen. Hän elää pihisti sik­si, että pääsee törsäämään rahansa matkailu­un. Minäkö tyh­mä, nyt en ymmärrä.

  6. “Minä yritin sanoa, että kaik­ki ener­giankäyt­tö on yhtä haitallista …”

    Tuulisähkö on kai ympäristöys­täväl­lisem­pää kuin kerosi­inin polt­ta­mi­nen kymme­nen kilo­metrin korkeudella. 

    Uskon myös, että pul­lakuskin toim­inta olisi kestäväm­mäl­lä poh­jal­la kuin tur­istin, jos nimit­täin ajat­telee vai­h­toe­hto­ja ympäristön kannal­ta: ei pul­laa kau­pas­sa vs. ei tur­is­tia Roomas­sa. Aika suuri osa autoilus­ta lie­nee ekol­o­gisem­paa kuin autoilemat­to­muus tai ainakin huvi­matkailu lentokoneella.

    Se on tietysti tot­ta, että lyhyt työ­mat­ka on parem­pi kuin pitkä. Jos onnis­tuu asumaan työ­paikkansa vier­esssä, ehkä siitä tosi­aan pitää palki­ta tur­is­miop­ti­ol­la ikään kuin lisäbonuk­se­na. Mut­ta pitäiskö optio käyt­tää junamatkailuun … ?

    Tur­is­mia voi puo­lus­taa sil­lä, että se nos­taa kehi­tys­mai­ta ylös köy­hyy­destä. Uskon nimit­täin, että rutiköy­hyy­den pois­t­a­mi­nen on paras­ta ympäristöpoli­ti­ikkaa. Roomaa tämä puo­lus­tus ei kyl­lä kata.

  7. On todet­ta­va, oikein, että ilmake­hää ei kiin­nos­ta mikä on poli­it­tis­es­ti real­isti­nen päästö­ta­so­tavoite. Aivan samoin ilmake­hää ei kiin­nos­ta ovatko päästöt vält­tämät­tömiä vai turhia. On siis absur­dia sanoa, että “Aika suuri osa autoilus­ta lie­nee ekol­o­gisem­paa kuin autoilemat­to­muus tai ainakin huvi­matkailu lentokoneella.”

    En ole juuri lainkaan huolis­sani turhas­ta ener­gian huvit­telukäytöstä. Olen syvästi huolestunut tarpeel­lis­es­ta energiankäytöstä.

    Ongel­ma ei ole se että Pert­ti per­hei­neen ajaa katu­maas­turil­la mökille ker­ran kak­si kuus­sa. Ongel­ma on se että Per­tin per­he hoitaa työ­matkansa, ruokakau­pas­sa käyn­nin, har­rastem­atkansa, jne. tarpeel­lisen päivit­täis­li­ikku­misen kahdel­la-kolmel­la autolla.

    Ongel­ma ei ole se, että Per­tin mökissä on sähköläm­mi­tys mukavu­ussy­istä. Ongel­ma on se että on tarpeel­lista pitää sitä mökkiä 20 asteen läm­pöti­las­sa talotekni­sistä syistä, eli läm­mi­tysjär­jestelmä ei taivu siihen että se pitäisi talon vain lämpimäm­pänä kuin ulkoil­ma sil­loin kuin siel­lä ei oleskella.

    Nämä ovat pitkälti teknistaloudel­lisia ongelmia joi­hin on teknistaloudel­liset ratkaisut. Moral­isoin­ti kan­nat­taisi kohden­taa siihen ettei näitä teknistaloudel­lisia ratkaisu­ja ote­ta käyt­töön. Min­ulle on aivan se ja sama miten päät­täjä elää, mut­ta jos ko. päät­täjä kaavoit­taa asuinaluei­ta jois­sa ei ole kaukoläm­pöa ja päivit­täiseen liikku­miseen tarvi­taan henkilöau­to niin on syytä vai­h­taa päät­täjä pikimmiten.

    En pidä henkilöko­htais­es­ti juuri minkään­laise­na uhrauk­se­na sitä että jou­tu­isin käyt­tämään joukkoli­iken­net­tä, asumaan ener­giate­hokkaas­sa asun­nos­sa, asiomaan lähikau­pas­sa kehä­mar­ketin sijaan, osta­maan ener­giate­hokkaampia tuot­tei­ta… Olen kuitenkin kovin halu­ton luop­umaan sat­un­nais­es­ta sun­nun­ta­ia­jelus­ta tai lentämis­es­tä ker­ran kak­si vuodessa. Sem­minkin kun nuo viimeiset ovat mar­gin­aa­li­nen osa henk. koht. aihet­tamis­tani päästöistä.

    Ehkä ajatel­laan, täysin väärin, että on helpom­pi leika­ta näitä tarpeet­to­mia päästöjä. Jos lap­siper­heen pitää aloit­taa ener­gian säästö siitä että jätetään vuosit­tainen Kanari­an­mat­ka väli­in, niin tuskin aloit­ta­vat ollenkaan.

  8. Ajat­te­len tästä asi­as­ta aika samal­la taval­la kuin Pyy­louma. Erilisen moral­isoin­nin tuomi­nen ilmastopoli­ti­ikkaan on aivan turhaa. Tärkeätä, että käytämme fos­si­il­isia polt­toainei­ta vähän, ei se mihin niitä vähiä ener­giamääriä käytämme. Se taas mitä kukin pitää hyödyl­lisenä on hänen oma asiansa. Se, että elämästäpois­te­taan juh­la ei ole niinkään tärkeätä, kuin se, että arki muut­tuu järkevämmäksi.

  9. Minäkin olen samaa mieltä tästä:
    “Tärkeätä, että käytämme fos­si­il­isia polt­toainei­ta vähän, ei se mihin niitä vähiä ener­giamääriä käytämme.”

    Ongel­ma vain on, että jos käymme ker­ran vuodessa Thaimaas­sa tai Kanar­i­alle, emme käytä vähän, vaan ilmas­ton kannal­ta aivan liikaa. Siis liikaa, vaik­ka pär­jäisimme lop­pu­vuo­den ilman fos­si­ilista energiaa.

    Lop­ulli­nen kokon­ais­supis­tus­tarve päästöille on käsit­tääk­seni vähin­tään 60%, ja oikeu­den­mukaises­sa maail­mas­sa se tarkoit­taa meille törsäreille vähin­tään 80% supistusta.

  10. “On siis absur­dia sanoa, että ‘Aika suuri osa autoilus­ta lie­nee ekol­o­gisem­paa kuin autoilemat­to­muus tai ainakin huvi­matkailu lentokoneella’.”

    Ei ollut tarkoi­tus olla absur­di eikä ainakaan moral­isti. Pul­lakus­ki nyt vain sat­tuu ole­maan ekol­o­gisem­pi kuin ne vai­h­toe­hdot, joi­ta äkkiseltään keksin. Ainakaan ei olisi hyvä, jos ihmiset autoil­i­si­vat sinne tänne eri­lais­ten elin­tarvikkei­den perässä, sen sijaan, että he hak­i­si­vat ne keskite­tysti kaupasta

    Ill­make­hää ei tietenkään “kiin­nos­ta ovatko päästöt vält­tämät­tömiä vai turhia”, mut­ta niitä, joi­ta sat­tuu kiin­nos­ta­maan ympäristöasi­at, pitäisi myös kiin­nos­taa mikä on vält­tämätön­tä ja mikä turhaa, kuten myös se, onko pul­lakus­ki ekol­o­gisem­pi kuin real­is­tiset vaihtoehdot. 

    Juh­la pitää elämässä säi­lyt­tää. Itse olen päät­tänyt, että en kuitenkaan ala har­ras­taa afrikkalaisen suur­ri­is­tan met­sästys­tä tai san­o­taan, että goril­lat jätän väli­in. For­mu­laan en raho­jani anna … pait­si ehkä hiukan tänä iltana 😉 

    On tietysti niin, että ympäristön­suo­jelun ima­go ei saa olla liian synkkä.

  11. “Lop­ulli­nen kokon­ais­supis­tus­tarve päästöille on käsit­tääk­seni vähin­tään 60%, ja oikeu­den­mukaises­sa maail­mas­sa se tarkoit­taa meille törsäreille vähin­tään 80% supistusta.”

    Luvut kuten “60%” tai “80%” sinän­sä ovat täysin arbi­traarisia ja tieteeseen poh­jau­tu­mat­to­mia, mut­ta tosi­asial­lis­es­ti­han maail­man CO2-päästöt tule­vat seu­raavien 15–25 vuo­den aikana, läh­es väistämät­tömäl­lä toden­näköisyy­del­lä, kas­va­maan 1.5–2.0 ‑ker­taisik­si nykyiseen näh­den ennen kuin kään­tyvät laskusu­un­taan (tästä löy­tyy ennusteitakin, jos joku sel­l­aisia väestönkasvun ja teol­lis­tu­misen lainalaisuuk­sien ymmärtämisen tuek­si tarvit­see). Sil­loi­sista luvuista edel­lytet­täisi­in siis jopa 90% laskua nykyisel­lä matem­ati­ikalla. Myös niista Kiinan ja Int­ian 2+ mil­jar­dia ihmistä hyv­in­voin­ti­in aut­taneista omavarai­sista hal­pahi­ilivoimaloista, joil­la on sil­loin vielä puo­livu­o­sisa­taa käyt­töikää jäljellä.

    Län­si­maid­en syyl­listämi­nen maail­man ympäristöon­gelmista (jol­laisek­si en ns. ilmas­ton­muu­tos­ta juurikaan lue) onnis­tuu vain jos liikakan­soi­tus­ta ei ympäristöon­gel­mak­si las­ke­ta, vaan ruve­taan tämä funk­tio ohit­taen laske­maan kulu­tus­ta. 1.3–1.4 hedelmäl­lisyy­del­lä kan­ta-euroop­palaiset olemme suh­teel­lisen ekol­o­gista porukkaa, emme niinkään törsäre­itä. Paris­sa sukupolves­sa lisään­tyvä lukumäärämme tipah­taa puoleen nykyisestä.

    Ei tarvitse kuin seu­ra­ta uuti­soin­tia siitä, mis­sä päin maail­maa met­siä hakataan, mis­sä joet saas­tu­vat, mis­sä bai­ji, tiik­eri ja mui­ta laje­ja uhkaa kuol­la tai kuolee sukupu­ut­toon, mis­sä poh­javesi­varo­ja ylikäytetään, mis­sä eroosio aavikoit­taa laa­jo­ja aluei­ta (jne.) jot­ta ymmärtää ympäristöon­gelmien tosi­asial­lisen pääsyyn. Pääsyylli­nen ei ole teolli­nen län­si, jos­sa met­sä pin­ta-ala ja puun­määrä on edel­lisen 50–100 vuo­den aikana lisään­tynyt, jos­sa laje­ja on men­estyk­sekkäästi suo­jel­tu ja kan­to­ja elvytet­ty, jos­sa järvet ovat laa­jalti puhdis­tuneet men­neinä vuosikym­meninä aiem­paan näh­den, jos­sa hen­gi­tysil­ma on paran­tunut, hap­posateet pitkälti his­to­ri­aa, ja jos­sa lait ja ase­tuk­set lakivoimais­es­ti suo­jaa­vat ympäristöä, ja mm. otsonika­toon pystyt­ti­in puut­tumaan tehokkaasti. Län­si­maalainen, pääosin ympäristöys­tävälli­nen ihmi­nen, voi hyväl­lä oma­l­la tun­nol­la matkus­taa maail­mal­la. Varsinkin lapse­ton, tai yksi­lapsi­nen länsimaalainen.

    Ilmas­ton­muu­tok­sen psykologi­nen houku­tus on juuri pitkälti siinä, että siitä voi syyt­tää — vaik­ka sit­ten jälkivi­isaasti — hyv­in­voin­ti­in teol­lis­tunei­ta län­si­mai­ta, jot­ka nykyisel­lään lasken­tatavas­ta riip­puen tuot­ta­vat n. 33%-40% maail­man kasvi­huonekaa­supäästöistä, ja vuon­na 2025 enää vain hitusen yli 20%. (Mut­ta eiköhän sil­loinkin tiedostavais­to yritä his­to­ri­al­liseen pain­o­lasti­in vedoten syyl­listää ko. 20%:ia, eikä sitä 80% kuor­mi­tus­ta, jos ilmas­ton­muu­tos ylipään­sä enää agen­dal­la on).

    Linkolan ympäristö­filosofinen ydin (vaik­ka muus­ta olisikin pitkälti eri mieltä) on täysin vas­taansanoma­ton. Ihmis­ten liian suuri määrä on pohjim­mainen ympäristöön kohdis­tu­va uhka. Tästä ei mil­lään jär­jel­lisel­lä taval­la pääse ylitse eikä ympäri. Mut­ta kos­ka asi­as­sa on epä­mukavia kult­tuurisia ym. kon­no­taa­tio­ta, ja kos­ka se on niin etäi­nen, ja kon­trol­limme ulot­tumat­tomis­sa, päädymme pitkälti puhu­maan lil­lukan-var­sista ja muuhun luter­i­laiseen itseruoskintaan.

    Ympäristökysymyk­sis­sä län­si­mail­la on aihet­ta varovaiseen ylpey­teen ja perustel­lusti hyvään omaan­tun­toon ja ter­veeseen itseluottamukseen.

    Kel­paamme myös esiku­vak­si muulle maailmalle.

  12. “Ympäristökysymyk­sis­sä län­si­mail­la on aihet­ta varovaiseen ylpey­teen ja perustel­lusti hyvään omaan­tun­toon ja ter­veeseen itseluottamukseen.”

    Jos tämä on tosis­saan lausut­tu, kysy­isin mihin ylpey­teen meil­lä on aihet­ta, kun me län­si­maalaiset itse edis­tämme uusi­u­tu­mat­tomien käyt­töä ja ympäristöon­gelmia Kiinas­sa, Inti­as­sa ja muis­sa hal­pavalmis­tuk­sen mais­sa kär­räämäl­lä koti­in pil­vin pimein näis­sä mais­sa tuotet­tua rompetta.
    Robin Hood, Hong Kong, Tok­man­ni rules — eikö niin?

  13. Lain­aus Ode:

    “Onko työ­mat­ka vält­tämät­tömämpi kuin lomamatka?”

    —-

    Oma loma­mat­ka on aina vält­tämät­tömämpi kuin toisen työ­mat­ka. Toisaal­ta oma loma­mat­ka on vält­tämät­tömämpi kuin toisen työmatka. 

    Lain­aus Ode:

    “40 kilo­metrin päähän työ­paikas­taan ja käy matkan päivit­täin yksin autol­la, käyt­täen siihen 14000 litraa ben­saa ja Vir­ta­nen tyy­tyy asumaan työ­paikan vieressä”

    —-

    Aika huikea ben­sanku­lu­tus Lah­tisel­la. Pikaises­ti lask­ien 80l/100 km. Mah­ta­neeko Lahti­nen kulkea töi­hin perä­vaunullisel­la rekalla — ja eväät toisel­la samanlaisella. 

    Jos nyt ote­taan edel­lis­es­tä vain kymme­ne­sosa, niin ollaan ehkä lähempana totu­ut­ta. Eurois­sa Lahti­nen mak­saa siis noin kak­si ton­nia vuodessa päästäk­seen töi­hin. Kahdessa ton­nis­sa on 75% veroa (1500 €). Parikym­men­tä per­ife­ri­an­lahtista siis mak­saa polt­toain­everoina yhden keskus­tan virkamiesvir­tasen palkan. Toisaal­ta virkamieskun­nan palkat ovat nousus­sa, joten polt­toain­everoa lie­nee syytä nostaa 🙂 

    Lop­putule­ma siis on, että virkamiesvir­tasen loma­matko­jen kannal­ta on vält­tämät­tömäm­pää, että per­ifer­i­lahti­nen ajaa työ­matko­jaan autol­la kuin että Lahti­nen kulk­isi töis­sä esim. polkupyörällä.

  14. Tuotan­to itsessään ei ole läh­eskään yhtä suuri ympäristöuh­ka kuin sitä koske­vien stan­dar­d­i­en uupumi­nen. Kun tuotan­to tapah­tuu rajat­ul­la teol­lisu­usalueel­la, päästöt suo­dat­taen, ongel­ma­jät­teet tal­teenot­taen jne. niin ylitse pääsemätön­tä ongel­maa ei sinän­sä ole. Tämä on län­si­mainen malli, jon­ka syn­tyyn alku­peräi­nen vihreä liike vaikut­ti, ja jota ei mm. Neu­vos­toli­itossa toteutet­tu, eikä vielä toteuteta Kiinas­sa, vaik­ka siihen suun­taan kulkevatkin.

    Ympäristö­s­tan­dard­eille kin­taal­la viit­taavaa teol­lisu­ut­ta paljon suurem­pi ongel­ma on ihmis­pop­u­laa­tios­ta syn­tyvä paine, joka raivaa itselleen tilaa luon­non kus­tan­nuk­sel­la, ylikäyt­tää vesi­varo­ja, kaven­taa uhanalais­ten lajien elin­ti­laa jne.

    Län­ti­nen teol­lisu­us on pitkälti stereo­typ­ia, jota tois­tamme maail­man ympäristöon­gelmista. Suurim­mat ympäristöon­gel­mat eivät ole kovin teol­lisia, vaan usein linkit­tyneitä köy­hyy­teen, tieto­taidon puut­tumiseen, “vihrei­den resurssien” puut­tumiseen ja samanaikaises­ti tämän pop­u­laa­tion voimakkaaseen kasvuun.

    Itseään tois­in­tavas­sa ske­naar­ios­sa hakataan ensin met­sät, sit­ten las­kee ilman kos­teus, paikalliset sateet vähenevät, kuiv­u­us ja eroosio lisään­tyvät. Maan köy­hdyt­tyä ja kas­va­van pop­u­lan edel­lyt­täessä lisää ruoan­tuotan­toa, kas­ke­taan lisää met­siä. Lukeaa esim. Jouko Paran­taisen kir­joi­tus Tieteessä tapah­tuu lehdestä 6/2007.

    His­to­ri­as­ta löy­tyy muinaisia esimerkke­jä niin etelä-euroopas­ta kuin lähi-idästä.

    Ilmas­tokok­ousten sijaan meil­lä pitäisi olla kan­sain­välisiä ympäristökok­ouk­sia, jois­sa ympäristöon­gel­mat käsiteltäisi­in kokon­aisuute­na ympäristö- ja sosi­aalipoli­it­tis­es­ti. Voimavaro­ja jaet­taisi­in ongelmien aku­ut­tisu­u­den ja mit­ta­suhtei­den mukaan, samoin mm. avus­tus­varo­ja, (joi­ta tulisi jotenkin globaal­isti kerätä ympäristöveroin). Ilmas­to-ohjelmien ohes­sa pitäisi olla väestö- vesistö- met­sä- (maankäyt­tö) ym. ‑ohjelmia. Kuin­ka moni nos­taa käden pystyyn ja sanoo olleen­sa kiin­nos­tunut maail­man vesi­foo­ru­mista? Seu­ran­neen­sa maail­man troop­pis­ten met­sien tilas­ta käy­tyä keskustelua?

    Enköhän ole sitä myöten vihreän kan­tani esit­tänyt, ja kun­nioi­tan blo­gin isän­nän oikeut­ta omaan tilaansa (tup­paan kir­joit­taa aika pitkästi), mut­ta halusin väli­in kär­jistäen (kuten tuo lain­aus yllä) tuo­da esille toisen­laista näkökul­maa maail­man ympäristön­ti­laan, mikä oman pere­htymiseni, lukemisen ja ymmär­ryk­seni poh­jal­ta on nyky­istä pop­u­laarista kuvaa konkreettisempi.

    Jokin vihreä keskustelu­foo­ru­mi, jos­sa näistä voisi pidem­min deba­toi­da olisi jees, mut­ta sel­l­aista ei tai­da Suomes­ta löy­tyä (eikä vihrei­den pos­ti­tus­lis­takaan täl­laiseen oikein sovellu)?

  15. AZ kir­joit­taa, että län­si on kovin vähän syylli­nen kehi­tys­maid­en luon­non huonoon tilaan. Höpö höpö. Rikas län­si on ryövän­nyt sato­ja vuosia Afrikkaa, Aasi­aa ja Etelä-Amerikkaa. Sademet­siä hakataan surut­ta, että rikas län­si saa lihaa ja kahvia.

    USA kulut­taa maa­pal­lon ener­gias­ta lei­jo­nan osan. Sota Irakissa on öljyso­ta. Pitkälle myös Afgan­istanis­sa. Jos jol­lakin on syytä olla huono omatun­to, se on rikas län­si, jon­ka ekologi­nen jalan­jäl­ki on läh­es älytön. Yhden meistä jalan­jäl­jen alle jää sata frikkalaista.

  16. Rikkaiden ja köy­hien maid­en vas­tuu tai ylpey­de­nai­heet ympäristökysymyk­sis­sä eivät var­masti ole mus­tavalkoisia höpöhöpö kysymyksiä. 

    Esimerkik­si sademet­siä hakkaa­vat tai otta­vat hakkuiden jäl­keen maanvil­je­lyk­seen nälkära­jal­la keikku­vat köy­hät. Rikkaiden maid­en hitaasti, jos lainkaan kas­va­vat markki­nat eivät hei­dän kahvi­aan tarvitse. Rikkaiden maid­en tehtaat ovat aika saas­teet­to­mia — myös köy­hissä mais­sa — pait­si että ne käyt­tävät kai kaikkial­la fos­si­il­isia polt­toainei­ta. Rikkaiden maid­en luon­non tila on var­masti menos­sa parem­paan suun­taan kuin “ylikan­soitet­tu­jen” köy­hien maid­en, mut­ta mis­sä määrin me olemme kulut­ta­ji­na vain siirtäneet ongel­mat pois omil­ta takapi­hoil­tamme köy­hien murheiksi? 

    Tämä ei tosi­aan tai­da olla oikea paik­ka tälle keskustelulle, mut­ta jos joku luk­i­ja ker­toisi, mis­tä löy­tyy hyviä tek­ste­jä tai pod­caste­ja aiheesta, olisin kiitolli­nen. Tarkoi­tan siis: pitäisikö rikkaiden maid­en köy­htyä vai köy­hien maid­en rikas­tua vai molem­pia? Vai pitäisikö kaikkien rikas­tua? Tai köyhtyä?

  17. Mis­sä Europan alueel­la vil­jel­lään kahvia, tupakkaa, teetä, banaane­ja? Jos europ­palainen keskimäärin tarvit­see noin 1–2 jalka­pal­lo­ken­tän kokoista aluet­ta pelkästään vil­je­lyyn, mis­sä se europas­sa tuotetaan?. 

    Itse olen Etelä amerikas­ta kotoisin (anteek­si kir­joi­tusvirheistä), ja tiedän että jos köy­hät otta­vat maanvil­je­lyk­seen hakkuiden jäl­keen, se on sik­si että parhaat vil­jelyaluet ovat ns “cash crops” tai/ja suuromis­ta­jien käsis­sä, ja ne ovat suurien hakkuiden takana. Tuote­tut “cash crops” menevät USA:n tai Europpaan. 

    Rikkait­ten tehtaat köy­hissa mais­sa saas­tut­ta­vat eniten, ei kai tarvitse antaa esimerkke­jä, puhu­mat­takaan työoloista ja sen vaiku­tus ympäristön hoitoon. 

    Puheet ihmis­pop­u­laa­tion ympäristö­vaaras­ta ihmette­len myös. Jos kat­so­taan mitkä ovat maail­man tiheäm­min asu­tut maat, EU maat ovat kärk­isi­joil­laan. Afrikan maat ovat eteläeu­ropan mait­ten tasol­la, Etelä Amerik­ka on huo­mat­tavasti pienem­pi kuin EU, Kiina on melkein puo­let pienem­pi kuin sak­sa ja samaa luokkaa kuin Tan­s­ka. Int­ian tiheys on pienem­pi kuin Hol­lan­nin tai Bel­gian, läh­es samaa luokkaa (pienem­pi) kuin Japaani. 

    Onko sit­ten ihmis­pop­u­laa­tio ympär­sitöon­gel­ma tai ihmis­pop­u­laa­tion kulu­tus­tot­tumuk­set se todel­li­nen ongel­ma? On vaar­al­lista siirtää ja kiinit­tää huomion väärään kohteenseen. Ympäristöon­gel­mat ovat pohjilmil­taan sosi­aal­isia, kaikkien ulot­tuvuuk­sien, mei­dän elämän­ta­van aiheut­ta­ma, ja köy­hät ihmiset haaveil­e­vat samas­ta, ja ihan oikeutetusti.

    Ter­veisiä kaikille.

Vastaa käyttäjälle Tomi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.