Asuntorakennusyhdistys ARY järjesti eilen seminaarin peintalorakentamisesta. Aika kivoja alueita nyt syntyykin. Kun pyritään tiiviiseen pientalorakentamiseen, kaiken hukkatilan toivoisi pois.
Minä en ymmärrä, miksi yhä kaavoitetaan jalkakäytävän ja talon väliin kolmen metrin hyödytön etupiha. Jos minulla olisi 250 neliön tontti omakotitaloa varten, en mitenkään ilahtuisi siitä, että 30 neliötä tästä haaskautuu hyödyttömään etupihaan. Nuo etupihat myös muuttavat kadun tieksi. Katu on potentiaalinen kohtauspaikka, tien tarkoituksena on vain mahdollistaa siirtyminen paikasta toiseen. Etelä-Euroopan maissa minua ovat ihastuttaneet nimenomaan kapeat kadut, jotka tekevät ympäristöstä ihmisläheisemmän.
Sellaisenkin väitteen olen kuullut, että talot siirretään kauemmas kadusta jonkin ympäristöministeriön normin takia. Jos sellainen normi todella on olemassa, poistettakoon se pikimmiten.
En myöskään ymmärrä, miksi maata haaskataan pyöräteihin korttelikaduilla. Jos kadulla on 30 kilometrin nopeusrajoitus, pyörällä on PALJON turvallisempaa ajaa autojen kuin koirantaluttajien seassa. Eikö senkin maan voisi siirtää sinne takapihoille? Mieluummin voitaisiin vaikka korvata ne kadut pihakaduilla, joilla siis on nopeusrajoituksena 20 km/h.
Hyvän kysymyksen esität. Toisaalta omalla asuinalueellani Vantaan ”Eirassa” (kukin nyt esittäköön valistuneen arvionsa mistä alueesta on kyse) ne muutamat rivitaloasunnot, joilla ei ole etupihaa, tuntuvat jotenkin vaikeilta hahmottaa. Pitäisikö minun oven edessä menevällä jalkakäytävällä siirtyä hieman kauemmas ovesta? Miten asukkaat uskaltavat päästää lapsensa ovesta ulos yksin, jos vaikka pyöräilijä sattuu tulemaan juuri kohdalla jalkakäytävällä (siinä ne todellakin ajavat eivätkä 30km/h ajotiellä)? Toisaalta taas sisäänkäynti ilman etupihaa tuntuu liian paljaalta, koska sen edessä ei ole etupihan muodostamaa suojavyöhykettä.
Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että utilitaristisesta näkökulmasta katsoen etupiha on täysin hyödytön. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin yrittää leikata nurmikkoa alueelta, jossa ruohonleikkuria (edes käsikäyttöistä) ei pysty käyttämään pihan pienuuden takia. Esteettisestä näkökulmasta katsoen asia onkin toinen ja tietenkin tästä turvahakuisuuden näkökulmasta.
Tuo turvallisuusnäkökohta on hoidettavissa pienillä esteillä ja talosuunnittelulla. Ihan pieni koholla oleva laatta (yksi sentti) siihen oven eteen, esimerkiksi. Helsinkiläisillä kerrostaloalueilla ei tuota etupihaa ole, eikä sielä mitenkään päivittäin kanneta raatoja pois. Kannattaa käydä pitempään urbanismia harjoittaneissa maissa katsomassa, miten tämä tehdään. Toki sen voi tehdä huonostikin.
Sinänsä hyvä huomio pyöräteistä korttelikaduilla. Itselläni on onni asua päättyvän kadun varrella, jossa liikenne on siinä määrin rauhallista, että nuoriso pelaa kadulla sählyä (sählymaalit keskellä katua). Tien vieressä kulkee pyörätie, mutta tuskinpa siitä kukaan haluaisi luopua koska se taas soveltuu erinomaisesti nuorison potkulautailuun ja muuhun sosiaaliseen toimintaan ja sen harjoitteluun.
Ode: Etu-Töölössä asuneena tiedän, että lapset ja etenkin pienet sellaiset kulkevat lähes aina takapihan kautta (lastenvaunut, pyörät siellä) kadulle.
Koholla oleva laatta portin (tai oven) edessä on hyvä idea, mutta lumenaurauskoneet tekevät laatasta selvää jälkeä ensimmäisenä talvena.
Koholla oleva laatta portin (tai oven) edessä on hyvä idea, mutta lumenaurauskoneet tekevät laatasta selvää jälkeä ensimmäisenä talvena.
Urbaaneimmissa ja lämpimämmissä maissa ovi aukeaa sisällepäin. Täällä voisi sen oven tuoda syvennykseen, reilu puoli metriä syvä syvennys jonka lattia olisi hieman kadun pintaa korkeammalla riittäisi.