Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään, että nivelrikot voisivat parantua, jos potilas saisi jo reuman alkuvaiheessa kallista biologista lääkettä. Lisäksi kirjoituksessa puututuaan siihen, että lääkärit määräävät mieluummin kallista itsehoitolääkettä kuin puolta halvempaa suonen sisäistä.
Tähän jälkimmäiseen ongelmaan liittyy vakava järjestelmävirhe, joka pitäisi pian korjata. Tämä asia painaa minua erityisesti siksi, että olen aikanaan ollut osasyyllisenä virheen aikaansaamiseen.
Suomessa Kela (=valtio) maksaa sairausvakuutuksen kautta apteekeista haettavat lääkkeet. Jos lääkkeitä annetaan julkisissa sairaaloissa tai terveyskeskuksissa, sen maksaa kunta. Olin peruspalveluministerinä yhdessä Maija Perhon kanssa sopimassa tästä järjestelystä noin kuusi vuotta sitten. Silloin jako tuntui luontevalta, eikä tiedossa ollut mitään hankalaa rajanverotapausta.
Sitten tulivat nämä biologiset reumalääkkeet. Markkinoilla kilpailee lääke, jonka potilas voi itse pistää lihakseen kuten insuliinin ja Remicade-niminen lääke, joka annostellaan suonensisäisesti, jolloin toimenpide tehdään terveyskeskuksessa.
Niinpä kunta maksaa Remicaden käytön ja valtio nuo apteekista saatavat. Kun kunta päättää, kumpaa käytetään, on aika luonnollista, että valinta osuu tuohon valtion maksamaan. Harmi vain, että se on kaksi kertaa kalliimpi. Vuoden hoidossa hintaeroa kertyy kai noin 10 000 euroa potilasta kohden. Tämä tieto tosin voi olla vanhemntunut, koska lääkkeiden hinnat muuttuvat alati.
Tämä ei ole taloudellisilta vaikutuksiltaan aivan vähäinen asia. Sellaisia reumapotilaita, joiden oli perusteltua saada noita kalliita lääkkeitä, on noin 10 000. Jos hintaero potilasta kohden on 10 000 euroa, syntyy tästä ohjausvirheestä noin sadan miljoonan euron ylimääräinen lasku. Helsingin Sanomien mukaan STM kieltäytyy edelleen korjaamasta tätä järjestelmävirhettä. Tuo jääräpäisyys tulee meille veronmaksajille kalliiksi.
Sitäkin olen pitkään ihmetellyt, miksi tuota taudin pysäyttävää lääkettä annetaan vasta, kun tauti on edennyt riittävän pahaksi – nivelet ovat siis jo menneet pilalle.
PS. Tutustu kirjoihini tästä! Niitä voi myös ostaa edullisesti sivulla olevia ohjeita noudattaen.
Nivelrikko ja -reuma ovat kaksi eri sairautta, joten nivelrikkopotilaat tuskin paranevat vaikka reumalääkitystä muutettaisiin. Työkuntoisuuden palauttaminen puolessa vuodessa oikealla hoidolla ei ymmärtääkseni ole mikään uusi tutkimustulos, joten tämä tieto lienee ollut jo ministeriaikanasi saatavilla.
Kirjoituksesi ydin on mielestäni siinä, että osa ihmisistä uskoo yksilöiden kykyyn tehdä päätöksiä ja osa on sitä mieltä, että kaikki viisaus majailee ministeriöissä. Itse uskon, että ministeriöissä majailee enemmän viisautta kuin keskivertoihmisellä voi empiirisesti karttunutta tietoutta joitain yksittäisiä asioita lukuunottamatta olla. Samalla kerta toisensa jälken on kuitenkin ilmennyt, että tätä viisautta käytetään ministeriöissä niin, että taloudellisella ohjauksella pyritään ohjaamaan markkinoiden toimintaa. Sosialismin virheistä ei aina olla valmiita oppimaan – vieläkään.
Kaikkein käsittämättömimmillään tämä ohjaaminen on Suomen lääkemarkkinoilla. Kun periaatteessa millään muulla toimialalla ei valtio ohjaa kysyntää ja tarjontaa, joku ihmeen viisaus on pesiytynyt niihin virkamiehiin, jotka päättävät lääkemarkkinoiden toiminnasta Suomessa. Kokemusperäisesti olen oppinut, että kun ihminen uskoo vapaiden markkinoiden toimintaan muilla kuin omalla erikoisalallaan, ollaan luomassa toimimatonta järjestelmää.
Lääkealan kustannuksia ei voi vertailla eri maiden kesken. Paras, joskin vaikeasti toteutettava, menetelmä olisi laskea kaikille päätöksille vaihtoehtoiskustannus. Onko esimerkiksi apteekkiverkon ylläpitäminen koko maassa kustannuksiin nähden tavoiteltavaa? Onko järkevää ylläpitää terveyskeskuslääkäreiden osaamislistalla reumasairauksien hoito? Lista on loputon.
terveydenhuollossa ei ole mitään markkinataloutta, koska asiakas ei maksa laskua, vaan sen maksaa kunta tai Kela.. Siksi asiakkaan kannattaa haluta kaikkea. Siksi se on ja tulee aina olemaan hallinnollisten päätösten alainen. Jos verovaroin kustannettaisiin kuukausikortti Stockmannin tavarataloon, varmaan silloinkin vähän kontrolloitaisiin, mitä sieltä ulos kannetaan.
Tässä on kuitenkin julkisen talouden sisäinen markkinavirhe, jota yritin tuossa puheenvurossani selostaa.
Tässä voi vain miettiä kuinka kalliiksi tämä ns. säästö tulee valtiolle. Halvemmatkin lääkkeet maksavat ja tähän lisäksi tulee huonomman hoitovasteen vuoksi ei vain kuntouksen hinta, vaan työkyvyttömyyseläkkeen kustannukset (esim 10-20 vuotta), menetty työpanos ja potilaan huonompi elämänlaatu.
Muutenkin tahdotaan ainoastaan tuijottaa lääkepaketin hintaa, eikä pystytä laskemaan lääkehoidolla säästyviä summia. Tietenkin joissakin lääkkeissä on ”ylihintaa”, mutta melkein voisi väittää, että kehittyneellä lääkehoidolla on voitu hidastaa huomattavasti terveydenhuollon kokonaiskustannusten nousua.
Ymmärsin kyllä kritiikkisi kohteen, mutta tarkoituksenani oli kritisoida ongelman ydintä, mutta ilmeisen huonosti minäkin kirjoitin. Ydin on siinä, että terveydenhuolto on täysin hallinnollisten päätösten alainen.
Mainitsemasi Stockmann on hyvä esimerkki; nostetaan veroaste 100%:iin ja annetaan kaikille Stockmannin kortti (tietty se edellyttää muiden kauppojen sulkemista, koska muuten ei voida vahtia mitä Stokkalta kannetaan ulos). Itseasiassa käyttämäsi vertaushan on loistava ellei nerokas!
Kuinka moni suomalainen olisi halukas hoitamaan ostoksensa valtion antamalla Stockmann-kortilla annetuista toimipisteistä virkamiesten sopimilla hinnoilla ja tarjonnalla? JUURI SE suomalaisessa terveydenhoidossa mättää.
Julkisella taloudella on mainitsemassasi esimerkissä todellakin virhe, mutta se on kokonaisuuden kannalta pienimerkitykseninen, koska suurempi ongelma on itse rakennelma. Ei kukaan voi hallita terveydenhuoltoa niin hyvin, että sitä voitaisiin ohjata hallinnollisesti.
Markus, nykyisenkaltaista terveydenhuoltoa ohjataan hallinnollisesti, on se sitten yksityistä tai julkista. Näin siksi että julkisen terveydenhuollon ainoa todellinen vaihtoehto on yksityinen vakuutus. Eli joko virkamies tai vakuutustarkastaja riitelee lääkärin kanssa siitä mikä on tarpeellista hoitoa.
teme, hyvä huomio. Koitin kiinnittää huomion laajemmalle kuin pelkkään kliiniseen hoitotyöhön.
Ensiksi, valtio myöntää lääkepatentit. Patentit eivät ole mitään pyhiä sakramentteja, vaan poliittisia kannanottoja. Samalla tavalla päätetään tekijänoikeuksista ja liikesalaisuuksista. Ne ovat asioita, joihin ei ole yhtä oikeaa totuutta.
Toiseksi, valtio päättää korvattavuudesta, tukkuhinnoista ja lääkkeen myyntiluvasta (EU-aika ei tuonut merkittäviä muutoksia). Missä muussa palveluntuotannossa tapahtuu vastaava?
Kolmanneksi, valtio on myöntynyt kahden (nyt kolmen) jakelijan duopoliin – millä muulla toimialalla on vastaava hyväksytty?
Neljänneksi, valtio rajoittaa lääkemyyntiä lähinnä Alkoon verrattavissa olevilla menetelmillä. Valtio siis päättää lähestulkoon apteekkikohtaisesti katemarginaalin, ja myöntää osalle naurettavia ikiaikaisia nautintaoikeuksia.
Viidenneksi, julkisen terveydenhuollon linjavalinnat tehdään virkamieslähtöisesti. Terveyskeskus ja väestövastuutoiminnot ovat syntyneet virkamiesten intuitiosta – eivät markkinoiden kysynnästä.
Vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon, mutta koska se virkamieskunta, kuka nykymenetelmöstä hyötyy pystyy pakenemaan sellaisen jargonin taakse, ettei kukaan täysjärkinen jaksa alkaa tappelemaan muutoksen puolesta, olemme pakotettuja tällaisiin järjettömyyksiin, joista Osmo alkuperäisessä kirjoituksessaan kertoi. Kuten jo totesin, ongelman ydin on rakenteessa, ei sen itseohjautuvuuden puutteessa.
…eikö kukaantäysjärkinen jaksa alkaa…? Sairaiden ja voimattomienko sitten pitäsi jaksaa?
Markukselle ja Juhalle tiedoksi, että ennen lääkkeitä täytyisi luopua kaikista luonnottomista aineksista, jotka voivat aiheuttaa tulehdusta elimistöön. Entisenä migreenipotilaana (ikinä en estolääkkeitä ostanut, vaikka ne 4 kertaa mulle määrättiin jo, voin kertoa, että migreeni johtuu lisäaineista, mutta lopputekstistä saa jokainen tehdä omat johtopäätökset – tässä sellaista, mikä löytyy myös mun kirjahyllystä:
”Minulla on joitakin tieteellisiä julkaisuja Paavon kanssa, ja joskus hän on maininnut minunkin nimeni luennossaan. Kävimme usein samoissa kokouksissa ja kongresseissa. Yhteistyö ajautui kriisiin, kun Paavo julisti johtamani työryhmän kirjoittaman neurologian oppikirjan pannaan niin pitkäksi ajaksi kuin hän olisi alan professorina yliopistossaan. Tosin yhteistyö kangerteli jo aiemmin kun silloin vielä Turussa työskentelevät Paavo ja Urpo halusivat saada nähtäväkseen laboratorioni uusimpia tieteellisiä tuloksia ja julkaisivat ne saman tien omissa nimissään. Paavo pyysi menettelyään anteeksi barceloonalaisella puistonpenkillä, kun sitä ponnekkaasti vaadin, mutta Urpo vastasi kiukkuisesti: ”Samahan se on, kuka ne julkaisee.”
Pätkä on Jorma Palon kirjasta Oravasyndrooma:
http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/author&id=301
Taustatietoja vähän, tässä:
Rinne
http://fi.wikipedia.org/wiki/Urpo_Rinne
Riekkinen:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Riekkinen
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Palo
Evoluutioko teoriaa:
http://yliopistolehti.helsinki.fi/1996_14/ylrost.htm
MOT – ohjelmassa 02.10.2000:
http://www.yle.fi/mot/021000/kasis.htm
Punaisessa langassa:
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=74&t=486&a=2860
Kirjat:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Palo#Kirjoja
Kirja Neurologia
http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789510210536
http://worldcat.org/isbn/9510127426
kirjastossa:
http://www.helmet.fi/search*fin/i?SEARCH=9510127426
Medikalisaatio tekee meistä kaikista sairaita:
”Asiahan on perin yksinkertainen. Aivojen vasemmassa lohkossa on järki ja oikeassa tunteet. Kriisissä oikea puoli aktivoituu (tunteet). Järki ja looginen ajattelu väistyy tilapäisesti, kun tieto hukkuu tunnemyrskyn alle. Tähän saumaan markkinamiehet iskevät tietoisesti. Ihmisten ahdistusta käytetään häikäilemättä hyväksi.”
http://orton.navigo.fi/html/orton/www.invalidisaatio.fi /verkkolehti/alasivu3aed.html?cd=21075&doc=21188&bigcd=21074
Glutamiinihappoa on eineksissä, vaikka se on lääkettä hapottomaan mahaan, Hypochylin- nimistä valmistetta apteekissa. Mutta miksi sapuskassa??? Niistä mun migreeni tuli, eikä tule muusta. Mutta enemmistö migreenipotilaista saa sen estolääkityksen, kun eivät tiedä asiasta eikä edes lääkärit kerro. Miksi tuo kirja Neurologia joutui pannaan?
Seuraavassa lainattu lause tuosta oppikirjasta, vuodelta 1996:
Neurologia, kirjoittanut Palo, Jokelainen, Kaste,Teräväinen, Waltimo. Sivulla 180 lukee:
”Kemiallisiin aineisiin tai niiden poisjättöön liittyvä päänsärky:
Päänsärkyä aiheuttavia aineita ovat alkoholi,
angina pectorisksen hoitoon käytetty nitroglyseriini,
lihan punavärin säilyttämiseen käytetty nitriitti,
säilöntäaineena käytetty natriumglutamaatti,
lyijybensiini
ja hiilitetrakloridi… jne.”
E621 sisältää mahahappoja lisäävää lääkeainetta, glutamiinihappoa:
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/1/123691.shtml
Tosin eihän se E621 ole säilöntäainetta, vaan ihan turhaa aromia vahvistavaa ainetta. Kannattaa kokeilla, miten sen poisjättäminen vaikuttaa reumaan. Sairaalassa lisäaineetonta ruokaa ei voi saada ollenkaan ja niinpä moni sairastuu siellä lisää. Remicaden ym lääkkeiden hinnalla voisi saada parempaa ruokaa sairaalaan, mutta miten sitä voisi saada esimerkiksi opiskelija, joka sairastuu kouluruoasta?