En tiedä, tietävätkö suomalaiset, että sokerinviljelystä Suomessa käytetään kansainvälisessä keskustelussa humoristisena esimerkkinä siitä, kuinka älyttömään työnjakoon maataloustuki voi johtaa. Kaiken järjen mukaan sokeri pitäisi tuottaa tropiikissa, mutta kun oikein tuetaan, sitä voi viljellä melkein napapiirillä.
Kun tätä ollaan järkeistämässä, mitä tekee Suomi? Nostaa tämän lähes tärkeimmäksi maatalouspolitiikkansa kysymykseksi. Kun ottaa vitsin tosissaan, muuttuu naurettavaksi.
Nyt kuulemma pelätään, että viljan maailmanmarkkinahinnan nousu voi houkutella suomalasia sokerinviljelijöitä siirtymään ilmastoomme paremmin sopivien kasvien viljelyyn. Mitä vikaa siinä olisi?
Kotimaisen maatalouden tukea on yritetty perustella omavaraisuuden tuomalla turvallisuudella. Viljan osalta tässä on hitunen järkeä, mutta sokerin osalta ei hitustakaan, koska sokeri säilyy varastoissa vuosia.
Se on sinänsä totta, että sopimus EU:n sokerinviljelyn vähentämisestä ei ole toteutunut kunnolla. Mutta eikö Suomen pitäisi pikemminkin vaatia sokerin viljelyn tuen lopettamista koko Euroopassa ja oikeutta ostaa järkevästi tuotettua sokeria Afrikasta? Tukirahoja säästyisi johonkin järkevämpään, saisimme halpaa sokeria kauppoihimme ja Mosambikin kaltaiset kehitysmaat vaurrastuisivat oikeutetusti.
Niiden, jotka haluavat EU:ssa nostaa metelin naurettavista asioista, kannatttaisi lukea lastensatu Paimen ja susi. Joskus nimittäin Suomi saattaa tarvita ymmärrystä ihan oikeisiin kansallisiin ongelmiin.
PS. Tutustu kirjoihini tästä! Niitä voi myös ostaa edullisesti sivulla olevia ohjeita noudattaen.
No ehkä vielä Suomen sokerin viljelyä hölmömpi tapaus on Etelä-Euroopan tupakan viljely ja sen tukeminen. Samaan aikaan kun kreikkalaiset viljelijät tuottavat laadullisesti ala-arvoista kessua (joka ei kelpaa savuketuotantoon Euroopassa tai Amerikoissa) massiivisella tuella ja vievät sitä vientituella Euroopan ulkopuolelle, niin Komissio suuressa viisaudessaan lapioi rahaa tupakoinnin vastaisiin kampanjoihin ja näpertelee varoitustekstejä savukeaskeihin.
Eikös tuossa nyt ole ristiriita? Ai niin. Tupakkatuen perusteena on kuulemma se, että mikään muu kasvi ei alueella kasva ja viljelijöille tulee kuitenkin antaa jotain tukea kun he ovat siihen oikeutettuja. Ode hyvä. Maataloustuissa on kyse korkeammista asioista kuin mitä tavallinen tiedemies pystyy ymmärtämään. Ei kannata purnata koska tuki on ja pysyy. Sen määrä ja maksuperusteet vain muuttuvat.
Hyötykasvi kuituhamppu kuuluu muuten Suomen neuvottelemiin tuettuihin kasveihin ja sitä ja sen viljelyä tutkittiinkin vuosia kunnes paikallinen poliisi kävi niittämässä tutkimuskohteen ja monen vuoden työ meni hukkaan. Poliisien mielestä kyse oli huumekasvista. Go figure!
Ilmeisesti kaiken muutoksen jarruna toimii kepu, pelätään että juurikkaasta vaikka ruikseen vaihtava viljelijä vaihtaa myös puoluetta, tai sitten se maatalousneuvojana toimiva serkkupoika menettää suojatyöpaikkansa koska on erikoistunut vain tuohon juurikkaan viljelyyn.
Mahtaako se Mosambikin talous siihen kaatua, jos Suomessa säilyy yksi sokeritehdas.
Ajatus sokerinviljelyn tuen lopettamisesta koko Euroopassa on ihan hyvä, mutta eivät Euroopan suuret maat siihen ikinä suostu. Ne eivät luovu pennistäkään omia maataloustukiaan.
Elintarvikkeiden tuotannon ja energian omavaraisuus pitäisi hoitaa EU-tasolla. Tarvittaisiin kolmenlaisia, toisiinsa kietoutuvia päätöksiä:
1) Mitä hyödykkeitä sopimus koskee: Sähkö ja leipävilja nyt lienevät ilmeisiä, mutta olisiko käytännön mahdollisuuksia varmistaa kaasun omavaraisuus/yhteinen huoltovarmuus? Miten ’ylellisiä turhakkeita’ pitää eurooopanlaajuisesti huoltovarmentaa: Hajuvedet? Deodorantit? Shampoo? Saippua? Tässä siis ilmaistaisiin aikomus varmistaa tiettyjen tuotteiden saatavuus kuluttajille, teollisuudelle yms.
2) Käytännön menetelmät huoltovarmuudesta huolehtimiseen. Tässä siis varmistettaisiin, että on teknisesti mahdollista toimittaa sähköä ja kaasua Suomeen/Viroon yms. tarpeellisella aikataululla.
Ja tärkein:
3) Sovittaisiin taksoista, joita huoltovarmuuden toteuttamatta jättäminen maksaisi apua panttaavalle maalle. Jos Venäjä vääntää kaasuhanoja tiukemmalle, on Puolalla huomattavasti pienempi houkutus käyttää Saksan osuutta kaasusta omaan käyttöönsä, jos toimittamaton kaasu automaattisesti maksaisi esim 50-kertaisesti normaalitaksaan verrattuna. Tässä siis varmistettaisiin, että kohdan 1 kauniit toiveet myös toteutuvat käytännössä.
Ottaen huomioon kuinka epäselvä kirjaus EU perustuslakiehdotukseen on saatu EU turvatakuista sotilaallisesta näkökulmasta, olisi hyvä että edes tämä ei-sotilaallinen puoli olisi kunnossa.
PS Muuten olen sitä mieltä, että Sakasn-Venäjän kaasuputki pitäisi toteuttaa jatkamalla Suomen kaasuputkiverkostoa Ruotsin (ja ehkä Tanskan) kautta Saksaan – vaihtoehtoinen reitti vauraiden maiden (joilla sitäpaitsi ei ole mainittavia Saksa-komplekseja historiastaan) saattaisi sopia saksalaisillekin.
Suomen maakaasuputkea ei voi jatkaa Ruotsin kautta Saksaan, koska se on liian pieni. Pitää rakentaa paljon paksumpi, kokonaan uusi putki. Baltian läpi olisi varmaan lyhyempi matka. Loppu on politiikkaa.
Mihin tota sokeria – valkoista kuolemaa – yleensä tarvitaan?!?
Kattilakunnassa tuotetta ei käytetä lainkaan – no vierasvarana joku pala jossain jemmassa.
Tehtäköön suomalaisesta sokerijuurikkaasta vaikka viinaa tai biodiiseliä!