Lastenpsykiatrian valtionapu

Taas on käynistynyt jokasyksyi­nen näytelmä las­tenpsyki­a­tri­an kor­vamerk­i­ty­istä val­tion­avuista. Hal­li­tus ei ole niitä bud­jet­tiesi­tyk­seen­sä mah­dut­tanut, kuten muis­taak­seni ei koskaan. Eduskun­ta tulee las­ten pelas­tuk­sek­si ja lisää rahat bud­jet­ti­in joulukuussa.

Miten meil­lä voi olla poli­it­tis­es­ta väristä riip­pumat­ta niin nui­jia hal­li­tuk­sia, että noin ikävästi kohtel­e­vat sairai­ta lapsia?

Todel­lisu­udessa tuos­ta kor­vamerk­i­tys­tä rahas­ta ei ole lap­sille kuin hait­taa. Kun raha tuli bud­jet­ti­in yllä­tyk­senä muis­taak­seni vuon­na 2000, siitä toki oli mar­gin­aal­ista hyö­tyä, kos­ka kun­nat oli­vat siinä vai­heessa jo lyöneet bud­jet­tin­sa kiinni.

Rahan kor­vamerk­in­tä on han­kala asia, ellei koko tehtävää ote­ta val­tion rahoitet­tavak­si. Jos val­tio antaa kun­nalle miljoona euroa las­tenpsyki­a­tri­aan, kun­ta voi vähen­tää omaa rahoi­tus­taan miljoon­al­la eurol­la. Näin­hän ratio­naalis­es­ti ajat­tel­e­va kun­ta tekeekin. Jos ennen val­tion kor­vamerkit­tyä rahaa kun­nas­sa on pan­tu järjestyk­seen rahan tarpeen las­tenpsyki­a­tri­aan, van­hus­ten hoitoon, perusk­oulu­un ja muuhan sel­l­aiseen, tuo opti­mi ei muu­tu mihinkään siitä, että jokin näistä kohteista saa “kor­vamerkit­tyä” rahaa. Edelleen kaikkia noi­ta tarpei­ta ver­rataan toisi­in­sa ja rahaa ohjataan niihin sen käsi­tyk­sen mukaan, mikä kun­nas­sa asioiden tärkeysjärjestyk­ses­tä val­lit­see. Teo­ri­as­sa las­tenpsyki­a­tri­aa aut­taa yhtä paljon tai vähän se, että van­hus­ten­huolto saa kor­vamerkit­tyä rahaa. Tämä teo­ria voi kuu­lostaa kyyniseltä, mut­ta jok­seenkin noin kun­nat näyt­tävät toimivan.

Tämän ilmi­selvän ansan vält­tämisek­si kor­vamerkit­tyä rahaa ei jae­ta kun­nille tasais­es­ti vaan hake­musten perus­teel­la eri­laisi­in pro­jek­tei­hin. Tässä on kak­si ongel­maa: kun­ta saat­taa laskea — ja aika moni on niin tehnytkin — että saat­ta­mal­la las­tenpsyki­a­tri­an tilanne oikein huonoon jamaan, val­tion rahaa ohjau­tuu mei­dän kun­taan herkem­min. Tältä osin tuos­ta rahas­ta on vain haittaa.

Nuo pro­jek­tit ovat vielä vihe­liäisem­pi asia. Heti kun tuo raha tuli, kun­nat naamioi­vat “uusik­si” pro­jek­teik­si kaikkea sel­l­aista, jon­ka oli­si­vat tehneet muutenkin. Jos kymme­nen miljoo­nan euron ver­ran muutenkin toteutet­tavia han­kkei­ta naamioidaan val­tiono­su­uskelpoisik­si, ja val­tion­suut­ta riit­tää vain kuu­den miljoo­nan ver­ran, neljän miljoo­nan euron edestä pro­jek­te­ja, jot­ka olisi toteutet­tu ilman val­tiono­su­ut­ta, jää odot­ta­maan seu­raa­van vuo­den rahan­jakoa. Havait­semme, että val­tiono­vas­tuk­set ovatkin vähen­täneet rahankäyt­töä las­tenpsyki­a­tri­aan, vaik­ka niiden piti sitä lisätä.

Min­ul­la on tästä käyt­täy­tymis­mall­ista omako­htaista koke­mus­ta. Aikanaan perus­palve­lu­min­is­ter­inä olin lakkaut­ta­mas­sa sosi­aali- ja ter­veyshuol­lon investoin­ti­avus­tuk­sia ja siirtämässä nämä rahat käyt­tö­talouden val­tiono­suuk­si­in. Tämä johti investoin­tien selvään lisään­tymiseen, kos­ka enää ei kan­nat­tanut jäädä odot­ta­maan sitä, saisiko avus­tus­ta ken­ties ensi vuonna.

Ope­tus­min­is­ter­iön puolel­la vas­taavaa siir­toa ei ole tehty. Val­tio avus­taa kun­tia esimerkik­si home­k­oulu­jen remon­teis­sa. Tämä käytän­tö altistaa kym­meniä tuhan­sia koul­u­laisia home­elle, sil­lä val­tion rahaa ei ole käytet­tävis­sä tarpeek­si. Jos sitä ei olisi lainkaan, kun­nat pani­si­vat koulut kun­toon oma­l­la rahal­laan, mut­ta nyt bni­iden kan­nat­taa odot­taa vuosia val­tion mukaan tuloa. Nuo home­k­oulu­ra­hat pitäisi pan­na ope­tus­toimen hyleisi­in valtionosuuksiin. 

Aina kun jonkin tehtävän rahoi­tus­vas­tuu on jaet­tu ja epämääräi­nen, syn­tyy ongelmia.

Tästä huoli­mat­ta. Eduskun­ta lisää vuoren­var­masti ne las­tenpsyki­a­tri­an määrära­hat jouluku­us­sa budjettiin.

PS. Tutus­tu kir­joi­hi­ni tästä!

9 vastausta artikkeliin “Lastenpsykiatrian valtionapu”

  1. Teo­ria ei edes kuu­losta kyyniseltä, käsit­tääk­seni se esitetään jokaisel­la julk­istalouden johdan­tokurssil­la, jos ei ensim­mäisenä, niin viimeistään toise­na tai kolmantena. 

    Kor­vamerk­in­tää halvem­mak­si ja kan­nuste­vaiku­tuk­seltaan oikeam­min toimi­vak­si annetun rahan saa mak­samal­la sitä sub­ven­tiona. Näin­hän val­tio tekee infra­hankkeis­sakin, lupaa 20 pros­ent­tia tms, jos kun­ta pistää loput. 

    Tämähän vähen­täisi las­tenpsyki­a­tri­an jär­jestämisen kus­tan­nuk­sia kun­nille ja siten saisi kun­nat tuot­ta­maan sitä enem­män. Toisaal­ta, kun­tien toim­inta vaikut­taa siltä, että las­tenpsyki­a­tria on niin infe­ri­or­i­nen hyödyke niiden tärkeysjärjestyk­sessä, että hin­nan putoami­nen saa ne panos­ta­maan siihen vähem­män, vaik­ka absolu­ut­ti­nen panos­tus lisään­ty­isikin. Tämäkin on kuitenkin selvästi tehokkaam­paa kuin projektimalli.

  2. Täl­lainen pros­en­tu­aa­li­nen val­tiono­su­usjär­jestelmä meil­lä joskus oli, mut­ta siitä luovut­ti­in, kos­ka se tuot­ti tavat­tomasti hallinnol­lista työtä ja kos­ka siihen liit­tyi val­tion oikeus hyväksyä jokaiki­nen vir­ka, joka kun­ti­in perustettiin.

    Toinen vai­h­toe­hto olisi suoritepo­h­jainen val­tiono­su­us, euroa/hoidettu poti­las, mut­ta siihen taas liit­tyy mit­taamisen ongelmia.

    Tämä kor­vamerk­i­tyn val­tiono­su­u­den ongel­ma ei ole ain­oa jär­jestelmävirhe pryki­a­trises­sa hoi­dos­sa. Sama hempeämieli­nen eduskun­ta kek­si ava­ta kelan psyki­a­trisen kuntoutuk­sen rahat. Meil­lä on sel­l­ainen sään­tö, että kun­nat mak­sa­vat sairaan­hoidon , mut­ta kela mak­saa kuntoutuk­sen. Miten ne erot­taa toi­sis­taan? Kun­tien mielestä eimitenkään, vaan kaik­ki mie­len­ter­veyshoito on kuntou­tus­ta ja kuu­luu kelan maksettavaksi.

    Kelan mak­samas­sa kuntoutuk­ses­sa vaan on se vika, että täl­löin rahat mak­se­taan yksi­ty­isille ammat­in­har­joit­ta­jille (ter­apeu­tit) joil­la on oikeus itse päät­tää, paljonko hoitoa hei­dän­poti­laansa tarvit­se­vat. Tot­ta kai ne tarvit­se­vat sitä kaik­ki, paljon ja mon­ta ker­taa viikossa.

    Las­ten ja nuorten psyki­a­trisen kuntoutuk­sen määrä on muis­taak­seni 20-ker­tais­tunut tuon päätök­sen jäl­keen. (Tämä tieto on muistin­varainen ja voi olla ihan väärä) Yksi­ty­is­prak­ti­ikas­ta tuli psyki­a­treille niin houkut­tel­e­vaa, että kun­tien palveluk­ses­sa ole­vat psyki­a­trit siir­tyivät suurin joukoin yksi­tyis­sek­to­rille. Suomes­sa on asukaslukua kohden kai toisek­si eniten psyki­a­tre­ja maail­mas­sa, mut­ta silti niistä on pulaa. Mie­len­ter­veyshoitoa annetaan Suomes­sa erit­täin paljon, mut­ta se kohdis­tuu kovin tehottomasti. 

    Ter­vey­den­huol­los­sa ohjausjär­jestelmil­lä on merkitystä.

  3. Ymmär­rän, että se aiheut­ti hallinno­lista työtä, mut­ta eikö tähän luulisi löy­tyvän jokin tekni­nen ratkaisu? Ja lisäk­si, eihän tuol­lainen koplaus ole mitenkään olen­nais­es­ti sisään­raken­net­tu rahoituk­seen, vaan luulisi, että sen olisi voin­ut purkaa erikseen.

    Onko sin­ul­la käsi­tys­tä siitä, miten tämä kohdis­tu­mi­nen sit­ten tapah­tuu, eli kos­ka hoitoa ker­ran annetaan, niin kuka saa sitä liikaa?

  4. Jos tuo val­tiono­su­us­pros­ent­ti on kovin korkea, on aika ymmär­ret­tävää, että val­tio halu­aa vähän valvoa sen käyt­töä. Ei myöskään ole yksikäsit­teistä, mikä meno on las­tenpsyki­a­tri­an meno: sisäiset vuokrat esimerkik­si? Miten sälytetään kiin­teät kustannukset.

    Kuka saa psykoter­api­aa liikaa?
    Kan­nat­taa muis­taa, että kyse on erit­täin kalli­ista hoi­dos­ta, jon­ka kohden­tu­misen perään on hyvä kat­soa. San­o­taan nyt vaik­ka niin, että jos kaik­ki tar­jol­la ole­vat poti­laat olisi mah­dol­lista pan­na jonoon hoidon tarpeen ja hoidon vaikut­tavu­u­den mukaan ja samal­la kri­teeristöl­lä arvioitaisi­in vielä se, onko parem­pi antaa yhdelle pitkää ter­api­aa vai use­am­malle lyhyt­tä, nykyi­nen hoidon kohden­tu­mi­nen olisi kaukana optimista.

    En ole tämän alan asiantun­ti­ja, mut­ta min­ua viisaam­mat ovat sanoneet, että suuri osa psykoter­api­as­ta on teho­ton­ta. Suuri osa ei tarkoi­ta samaa kuin kaik­ki. Esimerkkinä käytetään amerikkalaisia seu­rapi­irirou­via, joil­la jokaisel­la kuu­luu olla oma kallonkutistaja. 

    Suomes­sa on meneil­lään laa­ja tutkimus psykoter­api­an eri muo­to­jen vaikut­tavu­ud­es­ta. Tosin psyko­ana­lyyt­ti­nen koulukun­ta onnis­tui luumuile­maan itsen­sä tämän kokeen ulkop­uolelle, mitä ihmette­len ja pahek­sun suuresti. Kun tämä tutkimus valmis­tuu, tiedämme paljon siitä, onko kallis pitkä ter­apia niin paljon parem­paa kuin lyhyt ter­apia, että sitä kan­nat­taa antaa.

    Sitä ei kuitenkaan tutki­ta, paljonko ter­api­as­ta on hyö­tyä ver­rat­tuna siihen, ettei hoide­ta ollenkaan. Tämä olisi ollut kuulem­ma epäeet­tistä. Kun moni joka tapauk­ses­sa jää hoidon ulkop­uolelle, en ymmär­rä mitä epäeet­tistä olisi siinä, että tämä epäon­ni­nen joukko valit­taisi­in arval­la erikä pärstäk­er­toimel­la, jol­loin voitaisi­in tutkia hoidon vaikut­tavu­us ver­rat­tuna hoita­mat­ta jättämiseen. 

    Ymmärtääk­seni Bri­tan­ni­as­sa täl­lainen epäeet­ti­nen tutkimus on tehty, eikä tulos ollut eri­tyisen mairit­tel­e­va psykoter­api­an kannal­ta. Mut­ta kuten san­ot­tu, joukko mie­len­ter­veyspoti­laista selvästi hyö­tyy psykoterapiasta. 

    Yksi psykoter­api­an ongelmista on, että vaik­ka se ei paran­taisi poti­las­ta, se aiheut­taa voimakkaan hoitoriippuvuuden.

    Kun nyt aloitin tabu­jen mur­tamisen niin jatke­taan: Kun mitä tahansa ikävää tapah­tuu, joukko ammat­ti­aut­ta­jia ryn­tää paikalle anta­maan kri­isi­a­pua. Tämän vaikut­tavu­ut­ta on tutkit­tu ja toim­inta on havait­tu enim­mäk­seen haitallisek­si. Tämä tieto ei ole kri­isi­avun anta­jia lan­nistanut. En ole alku­peräistä tutkimus­ta itse lukenut. Ymmärtääk­seni siinäkin löy­tyi myös joukko, joka jopa hyö­tyi kriisiavusta.

  5. Per­hanan kun­nat. Olen ehkä nai­ivi, mut­ta eikö val­tion rahan­jakoa voisi ajoit­taa toisin kunt­abud­jet­tei­hin näh­den, antaa ehdol­lise­na ja vain suurim­mis­sa vaikeuk­sis­sa oleville kun­nille (että saat­te jos ette pura omaa bud­jet­tianne psyki­at­sian osalta) tms? Uno­htaisi sen sanan projekti. 

    Se, että val­tion­a­pu tosi­asi­as­sa vähen­tää las­tenpsyki­a­tri­aan käytet­tyjä varo­ja kun­nis­sa pistää lähin­nä huokaile­maan. Olen samaa mieltä siitä, että Suomes­sa pitäisi tarkastel­la psykoter­apia-monop­o­lia vähän kri­it­tisem­min. Pitkä hoito ei ole mon­es­sakaan tapauk­ses­sa se käypä hoito, mut­ta aina kallein…

  6. Vaikeuk­sis­sa olevil­ta pitäisi pääsään­töis­es­ti ottaa pois, ei antaa lisää. Tämä sik­si, että jos rahaa annetaan niille, joil­la on vaikeuk­sia, niin sit­ten muutkin han­kki­vat vaikeuksia.

    Tiedän että näke­mys on karu, eikä näin voi oikeasti toimia, mut­ta mikä muu auttaa?

  7. Tiedemiers on kyl­lä tässä lähempänä oikea­ta. Aivan suo­hon joudu­taan, jos kun­tia ale­taan palik­ta siitä, että ne ovat hoi­ta­neet jonkin asian huonosti.

    Aja­tus pros­en­tu­aal­i­sista val­tiono­suuk­sista, jon­ka tiedemies myös esit­ti tuol­la vähän ylem­pänä, on lähim­pänä oikea­ta, mut­ta on siinäkin vaikeuk­sia. Las­ten­suo­jelus­sa oli täl­lainen suurten kus­tan­nusten tasausjär­jestelmä, joka lakkautet­ti­in, kun siitä hyö­tyivät ne kun­nat, jois­sa asui paljon ongelmaper­heitä — kuten kai kyl­lä oli tarkoi­tuskin. Maalaiskun­nat (kesk) jou­tu­i­v­at näin osal­lis­tu­maan kaupunkikun­tien ongelmi­in, joten Van­hasen hal­li­tus lopet­ti käytän­nön. Niin kauan kuin tämä jär­jestelmä toi­mi, siinä oli se ongel­ma, että se suosi myöhäistä puut­tumista. Kun­ta, joka puut­tui per­heen ongelmi­in ajois­sa, kär­si tästä menettelystä.

    Nyt voimas­sa on val­tiono­su­usjär­jestelmä, joka antaa rahaa huostaan­ot­to­jen suh­teessa. Toivon, että tämäkin jär­jestelmä lakkaute­taan ennen kuin se alkaa vaikut­taa kun­tien käyttäytymiseen.

    Las­tenpsyki­a­tri­as­sa pros­en­tu­aa­li­nen val­tiono­su­us syr­jisi ennal­taehkäisyä ja hyvin jär­jestet­tyä koulutervbeydenhuoltoa.

    Nor­mit­ta­mi­nen lie­nee aijnoa jäl­jelle jäävä vaihtoehto.

  8. Ode viitan­nee Helsin­gin psykoter­api­apro­jek­ti­in, joka on kan­sain­välisessäkin ver­tailus­sa kun­ni­an­hi­moinen, vaikkei sekään tietysti kaikkea selvitä, eikä ole asetelmil­taan ongel­ma­ton. Jos viit­taat tähän pro­jek­ti­in, on todet­ta­va, että psyko­ana­lyyt­ti­nen koulukun­ta on siinä vah­vasti mukana sekä psyko­ana­lyyt­tisen psykoter­api­an että psyko­ana­lyysin muodossa. 

    Heit­tosi, että suuri osa psykoter­api­as­ta on teho­ton­ta, on häm­men­tävä esim. sen val­os­sa, että tutkimuk­sis­sa psykoter­a­pi­oiden efek­tikoot ovat useim­miten vähin­tään lääke­hoito­jen tasol­la, mon­esti selvästi niitä parem­pia. Amerikkalaiset seu­rapi­irirou­vat eivät ole kovin rel­e­vant­ti ver­tailuko­h­ta nyky­i­sis­sä mie­len­ter­vey­den hoidon olois­samme. Sitä pait­si yksi­tyiset prak­tikot tuot­ta­vat samo­ja palvelu­ja selvästi edullisem­min, kuin kol­le­gansa julkisel­la sek­to­ril­la. Lisäk­si monien asiantun­ti­joiden mielestä julk­isten mt-hoito­jen osit­tainen tehot­to­muus liit­tyy mm. ylikuor­mi­tuk­seen, jon­ka vuok­si kenellekään ei voi­da antaa riit­tävää hoitoa. Jos ver­taus seu­rapi­irirou­vi­in on sal­lit­tu, sal­lit­takoon myös ver­taus syöpähoito­jen antamis­es­ta ker­ran kuus­sa, jos suosi­tus olisi ker­ran viikos­sa. Veikkaan, että hoidon tehokku­us kärsisi.

    Psykoter­api­an vaikut­tavu­ut­ta on toki tutkit­tu ver­taa­mal­la inter­ven­tion saanut­ta ryh­mää sel­l­aiseen, joka ei ole mitään saanut, mut­ta tänä päivänä kukaan ei usko tuol­laisel­la asetel­mal­la saatavia tulok­sia. Näyt­töön perus­tu­va lääketiede-liike on tuonut mukanaan kaikkialle ulot­tuvan vaa­timuk­sen kon­trol­loiduista, kak­sois­sokkoasetelmista, jot­ka muo­dosta­vat ns. kul­taisen stan­dard­in tutkimusten teolle. Jos tutk­it veteläm­mäl­lä asetel­mal­la, et julkaise ainakaan arvokkaim­mis­sa lehdis­sä. Ja kaup­pi­askin tajuaa, että seu­raa­vana vuon­na et saa parhai­ta raho­ja seu­raavien pro­jek­tiesi rahoituk­sek­si. Eet­tisyy­den perään voitaisi­in kysyä tässäkin suunnassa. 

    Psykoter­api­an vaikut­tavu­ud­es­ta ja sen tutkimis­es­ta puhut­taes­sa on hyvä muis­taa, että näytön puut­tumi­nen jonkin menetelmän vaikut­tavu­ud­es­ta ei ole sama asia, kuin vaikut­tavu­u­den puut­tumi­nen sinäl­lään. Kaikkien ilmiöi­den tutkimi­nen kak­sois­sokkoasetel­mal­la ja muut­tu­jia riit­tävästi kon­trol­loiden on tuskin mah­dol­lista ja ainakaan kaikkien tutkimi­nen ei ole yhtä help­poa ja hal­paa. On eri asia kuva­ta kohta­laisel­la tarkku­udel­la mitä tehdään 15 psykoter­api­at­a­paamisen aikana hoit­o­muo­dos­sa, joka nou­dat­taa tiukasti man­u­aalia (kuten autonko­r­jaa­ja ikään), kuin kuva­ta luotet­tavasti mitä tehdään esim. 150 psykoter­api­at­a­paamisen aikana toises­sa hoit­o­muo­dos­sa. Kun väli­in tule­vien muut­tu­jien määrä pitu­u­den myötä kas­vaa, tarvi­taan ymmärtääk­seni vas­taavasti suurem­pi N, jot­ta tulok­si­in saadaan mitään merkitsevyyttä.
    Pidem­pi­en inter­ven­tioiden tutkimi­nen on näin ollen oleel­lis­es­ti kalli­im­paa ja hitaam­paa. Jos siis halu­at saa­da meri­it­te­jä (hyvis­sä lehdis­sä julka­istu­ja jut­tu­ja) psykoter­apiatutk­i­jana ja kisa­ta nelikymp­pisenä men­estyk­sel­lä pro­fes­su­ureista, et perus­ta uraasi pidem­pi­en inter­ven­tioiden tutkimiseen. Tämä markki­namekanis­mi osaltaan on johtanut siihen, että lyhyi­den inter­ven­tioiden vaikut­tavu­ud­es­ta on enem­män tietoa, kuin pitkien. Se on kuitenkin aivan eri asia, kuin vaikut­tavu­u­den puut­tumi­nen pidem­mistä hoitomuodoista. 

    Sama markki­namekanis­mi toimii siinä, että jatku­vasti kehitetään uusia lyhytkestoisia, man­u­al­isoitu­ja psykoter­api­amenetelmiä, joista saadaan kohtu­ullisel­la vaival­la aikaisek­si lupaavia vaikut­tavu­us­tu­lok­sia (usein sel­l­aisil­la poti­la­saineis­toil­la, joista on siiv­ot­tu ulos monion­gel­maiset poti­laat), sit­ten kek­sitään dynaami­nen nimi hoidolle (yleen­sä lyhen­net­tävis­sä vielä dynaamisem­mak­si kolmikir­jaimisek­si isku­sanaksi, brändik­si) ja sit­ten ker­ro­taan kovaan ääneen, että vaikka­pa DDT on tehokas kaikessa. Uusista menetelmistä pide­tään suur­ta meteliä, niin­hän on tapana tehdä, kun uut­ta tuotet­ta markki­noidaan. Ja kuten markki­noin­nis­sa usein muu­toinkin, täl­läkin alueel­la usein uno­hde­taan ker­toa oman tuot­teen ongelmista ja kil­paile­vien menetelmien hyvistä puolista.

  9. Kun sanoin, että psyko­ana­lyyt­ti­nen koulukun­ta luumuili itsen­sä kokeesta ulos, tarkoitin, että he onnis­tu­i­v­at tuhoa­maan tutkimusasetel­man sel­l­aisek­si, ettei siitä voi päätel­lä mitään. Poti­laat pitäisi arpoa eri hoit­o­menetelmi­in, mut­ta nämä valit­ti­in. Valin­nan perus­teena oli, että psyko­ana­lyysi sovel­tuu vain osaan poti­laista. Tämän seu­rauk­se­na tulok­sista ei voi päätel­lä mitään.

    Voi olla tot­ta, että psykoan­halyysi sovel­tuu vain lah­jakkaam­mille poti­laille, mut­ta mik­si ei tehty niin, että psyko­ana­lyytikot oli­si­vat saa­neet vali­ta 200 sovel­tuvaa ja näistä olisi arvot­tu 100.

    Kak­sois­sokko­tutkimuk­sia tarvi­taan siihen, että elim­i­noidaan poti­laan usko hoitoon, siis että nämä paranevat pelkästä kalkkitabletista uskoes­saan lääk­keen tehoon. Kak­sois­sokko­tutkimus­ta ei voi tehdä psykoter­api­as­ta, kos­ka potias havait­see, saako hän hoitoa vai ei.

    Tämä vaikut­taa päin­vas­taiseen suun­taan. Se on taval­laan antilume­hoitoa, kos­ka hoidot­ta saanut voi kuvitel­la tule­vansa entistä sairaam­mak­si. Tämän meto­di­virheen pitäisi vaikut­taa siihen suun­taan, että hoito osoit­tau­tuu todel­lista vaikuttavammaksi.

    En ole henkilöko­htais­es­ti käynyt läpi noi­ta tutkimuk­sia. Min­ulle ovat kuitenkin varsin arvo­val­taiset tahot sanoneet, että psykoter­api­an vaikut­tavu­udessa on ongelmia suurel­la osal­la niistä poti­laista, joi­hin sitä sovel­letaan. Mut­ta kyl­lä se joi­hinkin vaikut­ta ihan toiv­o­tul­la tavalla.

    Jos lyhyt­ter­apia joka tapauk­ses­sa toimii muil­la kuin monion­gel­maisil­la poti­lail­la ja on pitkää ter­api­aa huo­mat­tavasti halvem­paa, en ymmär­rä, mik­si sitä ei voisi soveltaa näi­hin help­poi­hin poti­laisi­in. Paljon rahaa siinäkin säästyisi.

    Mikään muu hoit­o­muo­to ei vaatisi kym­me­nien tuhan­sien euro­jen hoitoa veron­mak­sajien raho­ja vain sil­lä perus­teel­la, ettei niitä ole voitu todis­taa tehot­tomik­si. Sik­si vähän ihme­tyt­tää se aggres­si­ivi­su­us, jol­la ala suh­tau­tuu vaikut­tavu­u­den tutkimiseen.

Vastaa käyttäjälle Ode Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.