Nyt seuraa jälkiviisautta,sillä silloin kun hallitusohjelmaan otettiin maininta kakkosasunnon verotuesta, en minäkään tullut ajatelleeksi,kuinka hölmö järjestely se oli.
Ajatus kuulostaa hyvältä: koska työtä on kasvukeskuksissa ja koska moni työtön asuu kasvukeskusten ulkopuolella, helpotetaan heidän työssäkäyntiään siten, että he voivat vuokrata itselleen asunnon kasvukeskuksesta, asua siellä viikon ja tulla viikonlopuksi kotiin. Tässä on se vika, ettei asuntojen määrä kasvukeskuksissa tällä järjestelyllä lisäänny.
Ajatellaan kolmea joukkoa ihmisiä
A: Työ ja asunto samalla paikkakunnalla.
B: Työ eri paikkakunnalla kuin asunto. Viikonloput kotona, viikot kakkosasunnossa työpaikkakunnalla.
C: Työttömänä.
Voinemme sopia siitä, että ryhmä A on paremmassa asemassa kuin ryhmä B joka taas on paremmassa asemassa kuin ryhmä C. Eli siis A>B>C. Onko B paremmassa asemasssa kuin C on vähän maku asia, mutta se on tämän järjestelyn lähtökohtana eikä järjestely ole pakollinen. Jos kuuluu mieluummin ryhmään C kuin ryhmään B, voi pysyä ryhmässä C.
Hallistusohjelman mukaisen vuokratuen tarkoituksena on siirtää ihmisiä ryhmästä C ryhmään B, mutta niin ei nettomääräisesti tapahdu. Mitä tapahtuu on, että ryhmästä A siirrytään nettomääräisesti ryhmään B. En tarkoita, että samat henkilöt siirtyvät vaan että A pienenee ja B kasvaa. Jokainen kakkosasunto, joka tämän lain turvin vuokrataan, on pois joltakulta, joka asuisi paikkakunnalla. Siksi se pienentää ryhmää A.
Tämä ei lopu tähän.
Mekanismi, jolla asuntoja siirretään ryhmältä A ryhmälle B toimii vuokrien nousun kautta. Pienen sopeutumisvaiheen jälkeen se nostaa vuokria liki kaikilta kasvukeskuksissa asuvilta. Yksin tämän sosiaalinen hinta on korkea — asumistuen ja toimeentulotuen kautta myös julkinen talious pääsee maksamaan tätäkin laskua.
Vieläkö sen voisi perua?
Jos päätökset osoittautuvat huonoiksi niin ne pitää voida perua. RKP on aivan oikeassa tämän päiväisessä kannanotossaan, unohdetaan vähennys ja käytetään rahat vuokra-asuntojen rakentamiseen.
Toinen aika arveluttava verovähennys on työmatkakulujen vähennys. Onko järkevää että yhteiskunta subventoi sitä että käy töissä mahdollisimman kaukana kotoaan?
Periaatteena se että työstä koituvat kulut saa vähentää on ymmärrettävä, mutta käytännön rajanveto on toivotonta. Kuinka kaukana pitää asua jotta voi vähentää kakkosasunnon, ja eikö tämä houkuta siirtämään kirjat mökille? (Keksin juuri miksi Keskusta kannattaa vähennystä.) Missä menee raja ammatin ja harrastuksen välillä, esimerkiksi kirjojen kuiteissa? Jos on sekä kauppa, terveyskeskus ja työpaikka on lähikaupungissa, niin miten erotetaan työssäkäynti ja muu asiointi? Ja niin edelleen.
Iloisten Veronmaksajien paneelissa muistaakseni Jaakko Kiander totesi, että meillä uudistetaan verojärjestelmä noin kahdenkymmenen vuoden välein. Vähennyksiä siivotaan ja muutenkin selkeytetään verojärjestelmää. Näin tehtiin viimeksi 90-luvun alussa. Tämän jälkeen poliitikot pikkuhiljaa nakertavat verojärjestelmää erillaisilla verovähennyksillä, koska päinvastoin kuin menonlisäykset nämä eivät näy täysmääräisesti menoina budjetissa. Jonka jälkeen on pakko tehdä uudistus… Oletettavasti tämän tekee seuraava hallitus kun tällä ei siihen halua ole.
Jos ei se tuosta tullut selväksi, niin en pidä veronvähennyksistä. Jos yhteiskunta haluaa subventoida jotain niin se tulee tehdä suoralla tulonsiirrolla. Jos halutaan laskea veroja niin lasketaan veroja. Veronvähennyksille toki tuetaan kirjanpitäjien työllisyyttä.
Aloin tänään miettimään miten olisi ollut kannattavampaa Helsinkiin muuttaessa pitää kirjat Mikkelissä ja maksaa siellä yksiöstä vuokraa, joka on pienempi kuin kakkosasunnon verovähennys.
Toivottavasti tosta on poistettu se mahdollisuus, että ykkösasunto voi olla vanhempien omistama. Silloin tuo vasta älytön olisikin.
Olen itse ymmärtänyt, että tuota verovähennystä rajoitettaisiin vain perheellisille, mutta en tiedä voisiko tuollainen (epätasa-arvoisuus) mennä lopulliseen esitykseen asti?