Uraanin hinta rajussa nousussa

Uraanin (uraan­iok­sidin) hin­ta liikkui vuosi­tun­nen vai­h­teen tienoil­la alle kymme­nessä dol­laeris­sa paunal­ta. Vuo­den 2003 lop­ul­la se kään­tyi jyrkkään nousu­un, joka on sen jäl­keen jatkunut kiihtyvänä. Nyt hin­ta on jo 136 dol­lar­ia paunal­ta, siis 14-ker­tais­tunut. Niistä ajoista, jol­loin ulko­maiset kaivosy­htiöt kiin­nos­tu­i­v­at Suomen uraa­niesi­in­tymistä, hin­ta ja samal­la esi­in­tymien taloudelli­nen kiin­nos­tavu­us on moninkertaistunut.

Tämä merk­it­see kah­ta asi­aa: ensin­näkin keskuis­telu vaikka­pa Askolan uraa­niesi­in­tymän hyö­dyn­tämis­es­tä ei var­maankaan ole päättynyt.

Toisek­si kohtu­uhin­taisen uraanin riit­tävyys alkaa olla kiin­nos­ta­va kysymys nyt, kun maa toisen­sa jäl­keen ilmoit­taa moninker­tais­ta­vansa ydin­voimaka­p­a­siteet­tin­sa. Juuri sen takia, että uraanin osu­us ydin­sähkön hin­nas­ta on kovin pieni (kir­joituk­sis­sa san­o­taan sen ole­van viisi pros­ent­tia. Sama viisi pros­ent­tia se oli jo vuosia sit­ten ennen hin­nan moninker­tais­tu­mista) ydin­voimalan kan­nat­taa mak­saa uraanista melkein mitä tahansa, jos vai­h­toe­htona on laitok­sen pysäyt­tämi­nen. Ennen kuin uraanin hin­ta johtaa ole­mas­sa ole­vien laitosten seisokkeisih, se tietysti alkaa vähän hillitä uusien rak­en­tamista. Van­ha laitos ei voi tehdä mitään jo upote­tu­ille pääo­makus­tan­nuk­sille, mut­ta uusi­in laitok­si­in pääo­mia ei kan­na­ta upot­taa, jos toim­inta uhkaa käy­dä kannattamattomaksi.