Avaan blogikeskustelun näillä kotitivuillani pyöräretkestäni. Tähän voi kirjoittaa kysymyksiä kaikesta retkeen liittyvästä. Yritän vastailla, kun nettiyhteyden päähän pääsen.
Latasin kommukan hotellin töpselistä. Jos olisin nukkunut teltassa, tilanne olisi ollut hankalampi, mutta vielä olisi jäänyt mahdolliseksi pummata sähköä kuppiloista.
Toki läppäri olisi ollut kätevämpi, mutta sellainen painaa. Olisi ollut hyvä, jos olisi päässyt sellaisen tietokoneen äärellä, jossa on USB-liitin. Olisi voinut lähettää kuvat sähköpostilla. Nyt niiden lähettäminen tuli aika kalliiksi (noin 10 euroa/kpl) ja jouduin käyttämään Hesarin toimittajaa, joka kiinnitti kuvat paikalleen. Siksi niitä ei ollut viikonloppuisin. Vähän lastentauteja tuossa silloin vielä puolivalmiissa kommukan prototyyppiversiossa oli. En päässyt netin kautta sähköpostiini, mikä siis johti, etten voinut käyttää wlan-yhteyttä kuvien lähettämiseen silloinkaan kun sellainen oli. Sähköpostin synkronointi kyllä toimi, mutta siis vain puhelinverkon kautta.
En kuvitellut, että kommukan voisi laittaa kiinni ohjaustankoon telineellä. Pelkäsin sen hajoavan tärinästä, mutta ilmeisesti se olisi sen kestänyt. Niin, kestäähän matkamittarikin. Sehän ei hajonnut, vaikka kaaduin pahasti ja kommukka jäi siinä rytäkässä alimmaiseksi. Paljolta turhalta eksymiseltä olisin välttynyt, jos niin olisin tehnyt.
Kommukassa on ymmärtääkseni sanelukoneominaisuus, mutta en ole tottunut sellaista käyttämään.
Blogisi antoi minulle ja vaimolleni vahvistusta ideaan lähteä ensimmäistä kertaa yhdessä pyörämatkalle. Hyvin meni ja kivaa oli!
Ajoimme Tallinnasta alas Via Balticaa aina Riikaan asti. Sieltä käännyimme länteen kohti Ventspilsiä. Ventspilsistä on jatkoksi kätevä lauttayhteys Saarenmaalle. Kuressaaren ja Muhun kautta ajoimme Haapsaluun ja sieltä taas takaisin Tallinnaan. Reitti on muuten oikein mukava mutta tuo Via Baltica-osuus on kyllä tylsä. Onneksi meillä oli myötätuuli niinä päivinä – hirvittää ajatuskin ajaa vastatuuleen noita loppumattomia suoria teitä.
Kilometrejä kertyi yhdeksisensataa ja päiviä kului kaksitoista. Lepopäiviä pidimme oikeastaan vain yhden Ventspilsissä ja sitten siirtymispäivä Tallinnasta takaisin Helsinkiin. Sukulaisia ja tuttavia hirvitti ajamamme päivämatkat mutta itse pidimme niitä sopivina. Kaikkein tärkeintä on saada ajomatkan aikana riittävästi ruokaa, jotta energiataso ei pääse laskemaan alas. Se on joskus vaikeaa jos päivämatkan varrelle ei osu yhtään kahvilaa tai edes huoltamoa. Ostimme kotoa mukaan Lidlin myslipatukoita, joista oli suuri apu.
Omalta osaltani päätavoitteena oli, että saisin vaimonikin innostumaan pyörämatkailusta. Tuntuisi siltä, että tavoite on saavutettu. Mietimme jo uusia reittimahdollisuuksia ensi kesäksi.
Hyvä että näkyvän hahmon tempaus on saanut muitakin ihmisiä tutustumaan polkupyörämatkailun antoisaan maailmaan. Kotimaan pyörämatkailuhan on jo suhteellisen yleistä, mutta ulkomaille ei vielä kovin moni ole fillarilla uskaltautunut. Itse olen toistaiseksi tehnyt kaksi retkeä Euroopan sisällä, mutta tulevaisuudessa niitä tulee varmasti useita lisää.
Polkupyörällä matkustaessa kohdemaan ja sen kulttuurin erityispiirteet pääsee kokemaan aivan eri tavalla kuin vaikkapa autolla maan läpi huristaessa, puhumattakaan junamatkailusta.
Hei Osmo! Luin kirjasi tänä kesänä, olen käytännössä lukenut sen loppuun, enää jäljellä varusteita kuvaava loppuluku. Mahtava matkakertomus ja tosi kivaa kesälukemista! 🙂
Muutama polttava kysymys minulla olisi, toinen on reitinvalintajossittelua ja toinen on terminologiakysymys:
Kun sinulla kerta oli ehtimisongelma, niin miksi koukkasit niinkin itään kuin Popradin kautta? Krakovan seudulta Wieniiinhän olisit voinut polkea suoremminkin, esim. Żywiecin ja Čadcan kautta Žilinaan ennen Váh-joen alajuoksua? Olisihan siinäkin ollut vuoristoa, josta pidät. Tai sitten vielä lännempää, esim. Bielsko-Białan, Cieszynin, Zlínin ja Břeclavin kautta, jolloin olisit kulkenut Tšekin ja Slovakian kukkulaisen rajaseudun poikki. Tällöin olisit päässyt kätevästi Tonavan pyörätielle Stockeraun tienoilla.
(Tässä siis lähinnä kartasta katselen seudun tieverkostoa, en ole itse useimpia noita teitä ajanut enkä ainakaan polkenut, enkä ole itse pyörämatkailua harrastanut vaan omat pyöräilyni rajoittuvat ihan kotiseudulle…)
Mainitsit, että valtatie Krakovasta Slovakiaan oli ikävän rekkainen (ilmeisesti Rabka-Zdrójn kautta Ružomberokiin vievä tie?), ja siksi et käyttänyt sitä, mutta olisihan ollut muitakin teitä ihan lännempänä? Ei se mitään, Váhin yläjuoksu on tosi kaunista seutua, sitä olen kulkenut junalla ja lomaillutkin siellä, mutta olihan tuo selvä kiertotie joka vaaransi ehtimisesi Nizzaan…
Jäikö sinulle Nizzassa lainkaan lepopäiviä ennen lentoa kotiin?
Olin kirjaa lukiessani varma, että koska kerta ajoit Popradiin, ajat sen jälkeen takuulla Unkarin ja Slovenian kautta, Alpit itäpuolelta kiertäen. Mutta toisin kävi, ajoit sittenkin läntisintä mahdollista reittiä! 😮
Toinen kysymys, koskien Alpit-nimeä. Kirjan loppuvaiheessa toivoit voivasi ”ylittää Alpit eikä ajamaan Brennerin solan kautta”. Mutta onhan Innsbruckin eteläpuolella sijaitseva Brennerin sola yhtä lailla Alppeja kuin St. Moritzin seutukin! Alpithan ulottuvat idässä Sloveniaan asti. Tunnen Alpit-nimen vain tässä laajassa merkityksessä, jota Wikipediakin käyttää. Onko siis olemassa jokin suppeampi ”Alppien” määritelmä, joka sisältäisi vain esim. Sveitsin Alpit, mutta joka ei enää kutsu Innsbruckin seudun vuoria Alpeiksi?
Mukavaa kesän jatkoa ja kiitos mainiosta lukukokemuksesta! 🙂
Jouduin vaihtamaan reittiä Puolassa sen vuoksi, että sunnittelemani tie oli remontissa. Piti ensin ajaa Varsovan kautta ja lännempää.
Halusin jaa Tonavan pyörätietä mainostaakseni sitä – olihan minulla hesarin blogilla suuri seuraajamäärä, 400 000 käyntiä.
Brennerin solaa en halunnut käyttää, koska olin sen jo aiemmin ajanut.
Mytta kyllä, Itävallan alppejakin kutsutaan Alpeiksi. Sveitsin alpit vain ovat komeampia.
Syosittelin niitä, jotka halusivat tehdä saman matkan (heitä on ollut monta) ajamaan Slovenian kautta. Siinä on kyllä ongelmana Pohjois-Italia, jonka tiet ovat aika autoisia, myös pikkutiet, koska moottoritiet maksullisia.
Hieno tempaus, varsinaista ekomatkailua.
Nokia E90 kommunikaattori oli tärkeä navigointi- ja kommunikointiväline jolla hoidit yhteydenpidon kotiin.
Kysymyksiä :
Miten latasit kommukkaa ? ( yöllä majapaikan töpselistä ? )
Millä käytännön teknisillä ratkaisuilla bloggaus olisi sujunut vielä kätevämmin ?
– kitkattomalla napadynamolla tai
aurinkokennot selässä olevalla takilla
– kunnon telineellä laitteelle, aina esillä, suojattu ja ladattuna
– sanelukone-ominaisuus
PS. Olen itse vähän päälle 40:nen perheenisä espoosta.
Latasin kommukan hotellin töpselistä. Jos olisin nukkunut teltassa, tilanne olisi ollut hankalampi, mutta vielä olisi jäänyt mahdolliseksi pummata sähköä kuppiloista.
Toki läppäri olisi ollut kätevämpi, mutta sellainen painaa. Olisi ollut hyvä, jos olisi päässyt sellaisen tietokoneen äärellä, jossa on USB-liitin. Olisi voinut lähettää kuvat sähköpostilla. Nyt niiden lähettäminen tuli aika kalliiksi (noin 10 euroa/kpl) ja jouduin käyttämään Hesarin toimittajaa, joka kiinnitti kuvat paikalleen. Siksi niitä ei ollut viikonloppuisin. Vähän lastentauteja tuossa silloin vielä puolivalmiissa kommukan prototyyppiversiossa oli. En päässyt netin kautta sähköpostiini, mikä siis johti, etten voinut käyttää wlan-yhteyttä kuvien lähettämiseen silloinkaan kun sellainen oli. Sähköpostin synkronointi kyllä toimi, mutta siis vain puhelinverkon kautta.
En kuvitellut, että kommukan voisi laittaa kiinni ohjaustankoon telineellä. Pelkäsin sen hajoavan tärinästä, mutta ilmeisesti se olisi sen kestänyt. Niin, kestäähän matkamittarikin. Sehän ei hajonnut, vaikka kaaduin pahasti ja kommukka jäi siinä rytäkässä alimmaiseksi. Paljolta turhalta eksymiseltä olisin välttynyt, jos niin olisin tehnyt.
Kommukassa on ymmärtääkseni sanelukoneominaisuus, mutta en ole tottunut sellaista käyttämään.
Blogisi antoi minulle ja vaimolleni vahvistusta ideaan lähteä ensimmäistä kertaa yhdessä pyörämatkalle. Hyvin meni ja kivaa oli!
Ajoimme Tallinnasta alas Via Balticaa aina Riikaan asti. Sieltä käännyimme länteen kohti Ventspilsiä. Ventspilsistä on jatkoksi kätevä lauttayhteys Saarenmaalle. Kuressaaren ja Muhun kautta ajoimme Haapsaluun ja sieltä taas takaisin Tallinnaan. Reitti on muuten oikein mukava mutta tuo Via Baltica-osuus on kyllä tylsä. Onneksi meillä oli myötätuuli niinä päivinä – hirvittää ajatuskin ajaa vastatuuleen noita loppumattomia suoria teitä.
Kilometrejä kertyi yhdeksisensataa ja päiviä kului kaksitoista. Lepopäiviä pidimme oikeastaan vain yhden Ventspilsissä ja sitten siirtymispäivä Tallinnasta takaisin Helsinkiin. Sukulaisia ja tuttavia hirvitti ajamamme päivämatkat mutta itse pidimme niitä sopivina. Kaikkein tärkeintä on saada ajomatkan aikana riittävästi ruokaa, jotta energiataso ei pääse laskemaan alas. Se on joskus vaikeaa jos päivämatkan varrelle ei osu yhtään kahvilaa tai edes huoltamoa. Ostimme kotoa mukaan Lidlin myslipatukoita, joista oli suuri apu.
Omalta osaltani päätavoitteena oli, että saisin vaimonikin innostumaan pyörämatkailusta. Tuntuisi siltä, että tavoite on saavutettu. Mietimme jo uusia reittimahdollisuuksia ensi kesäksi.
Pyöräilyterveisin,
Matti
hei, osmo, ei jäänyt Sulle mitään pysyviä arpia kesän kommelluksista? lähinnä pyöröretkestä
Peukalo murtui kaatumisen yhteydessä, mutta sekin on jo lähes oireeton.
Hyvä että näkyvän hahmon tempaus on saanut muitakin ihmisiä tutustumaan polkupyörämatkailun antoisaan maailmaan. Kotimaan pyörämatkailuhan on jo suhteellisen yleistä, mutta ulkomaille ei vielä kovin moni ole fillarilla uskaltautunut. Itse olen toistaiseksi tehnyt kaksi retkeä Euroopan sisällä, mutta tulevaisuudessa niitä tulee varmasti useita lisää.
Polkupyörällä matkustaessa kohdemaan ja sen kulttuurin erityispiirteet pääsee kokemaan aivan eri tavalla kuin vaikkapa autolla maan läpi huristaessa, puhumattakaan junamatkailusta.
Ajelin kesällä 2006 reitin: Rovaniemi-Kirkkoniemi-Hurtigruten laivalla Hammerfestiin-Alta-Kautokeino-Jyväskylä.
Tänä kesänä on tarkoitus pyöräillä uudestaan Pohjois-Norjassa naiskaveri mukana.
Linkissä lisää. Olen tehnyt näitä pyöräretkiä vaihtelevin kokoonpainoin 16 kesän aikana ml. Venäjä ja Viro.
Hei Osmo! Luin kirjasi tänä kesänä, olen käytännössä lukenut sen loppuun, enää jäljellä varusteita kuvaava loppuluku. Mahtava matkakertomus ja tosi kivaa kesälukemista! 🙂
Muutama polttava kysymys minulla olisi, toinen on reitinvalintajossittelua ja toinen on terminologiakysymys:
Kun sinulla kerta oli ehtimisongelma, niin miksi koukkasit niinkin itään kuin Popradin kautta? Krakovan seudulta Wieniiinhän olisit voinut polkea suoremminkin, esim. Żywiecin ja Čadcan kautta Žilinaan ennen Váh-joen alajuoksua? Olisihan siinäkin ollut vuoristoa, josta pidät. Tai sitten vielä lännempää, esim. Bielsko-Białan, Cieszynin, Zlínin ja Břeclavin kautta, jolloin olisit kulkenut Tšekin ja Slovakian kukkulaisen rajaseudun poikki. Tällöin olisit päässyt kätevästi Tonavan pyörätielle Stockeraun tienoilla.
(Tässä siis lähinnä kartasta katselen seudun tieverkostoa, en ole itse useimpia noita teitä ajanut enkä ainakaan polkenut, enkä ole itse pyörämatkailua harrastanut vaan omat pyöräilyni rajoittuvat ihan kotiseudulle…)
Mainitsit, että valtatie Krakovasta Slovakiaan oli ikävän rekkainen (ilmeisesti Rabka-Zdrójn kautta Ružomberokiin vievä tie?), ja siksi et käyttänyt sitä, mutta olisihan ollut muitakin teitä ihan lännempänä? Ei se mitään, Váhin yläjuoksu on tosi kaunista seutua, sitä olen kulkenut junalla ja lomaillutkin siellä, mutta olihan tuo selvä kiertotie joka vaaransi ehtimisesi Nizzaan…
Jäikö sinulle Nizzassa lainkaan lepopäiviä ennen lentoa kotiin?
Olin kirjaa lukiessani varma, että koska kerta ajoit Popradiin, ajat sen jälkeen takuulla Unkarin ja Slovenian kautta, Alpit itäpuolelta kiertäen. Mutta toisin kävi, ajoit sittenkin läntisintä mahdollista reittiä! 😮
Toinen kysymys, koskien Alpit-nimeä. Kirjan loppuvaiheessa toivoit voivasi ”ylittää Alpit eikä ajamaan Brennerin solan kautta”. Mutta onhan Innsbruckin eteläpuolella sijaitseva Brennerin sola yhtä lailla Alppeja kuin St. Moritzin seutukin! Alpithan ulottuvat idässä Sloveniaan asti. Tunnen Alpit-nimen vain tässä laajassa merkityksessä, jota Wikipediakin käyttää. Onko siis olemassa jokin suppeampi ”Alppien” määritelmä, joka sisältäisi vain esim. Sveitsin Alpit, mutta joka ei enää kutsu Innsbruckin seudun vuoria Alpeiksi?
Mukavaa kesän jatkoa ja kiitos mainiosta lukukokemuksesta! 🙂
Jouduin vaihtamaan reittiä Puolassa sen vuoksi, että sunnittelemani tie oli remontissa. Piti ensin ajaa Varsovan kautta ja lännempää.
Halusin jaa Tonavan pyörätietä mainostaakseni sitä – olihan minulla hesarin blogilla suuri seuraajamäärä, 400 000 käyntiä.
Brennerin solaa en halunnut käyttää, koska olin sen jo aiemmin ajanut.
Mytta kyllä, Itävallan alppejakin kutsutaan Alpeiksi. Sveitsin alpit vain ovat komeampia.
Syosittelin niitä, jotka halusivat tehdä saman matkan (heitä on ollut monta) ajamaan Slovenian kautta. Siinä on kyllä ongelmana Pohjois-Italia, jonka tiet ovat aika autoisia, myös pikkutiet, koska moottoritiet maksullisia.