Kansallinen rokoteasiantuntijaryhmä oli tehnyt erinomaisen selvityksen siitä, mitä vaikuttaisi koronarokotteiden jakelu tartuntavaaran mukaan. Olivat tehneet valmiiksi kompromissin, jonka mukaan (teoreettinen) sairaanhoitopiiri, jossa ei olisi ollut koskaan yhtään koronatartuntaa saisi kuitenkin kolmasosan siitä rokotemäärästä, joka sille kuuluisi pelkän asukasluvun mukaan.
Tulos oli selkeä. Esimerkiksi sairaanhoitoa vaativat tartunnat vähenisivät yli 20 prosenttia verrattuna siihen, että rokotteet jaetaan niin kuin niitä nyt jaetaan, tartuntariskiä katsomatta. Tämän teho olisi siis samaa luokkaa kuin nyt suunnitteilla olevien liikkumisrajoitusten. Tosin liikkumisrajoitusten vaikutus tulisi vähän nopeammin. Voisi joka tapauksessa olla niin, että liikkumisrajoituksia ei tarvittaisi lainkaan, jos rokotusjärjestyksen muutoksesta päätettäisiin nopeasti.
Ajattelin, että tämä oli tässä. Vaikka asia on aluepoliittisten intohimojen aihe, noin vakuuttavaa näyttöä ei kukaan voi vastustaa. Muuhan tarkoittaisi turhia kuolemia ja riskiä sairaaloiden tukkeutumisesta. Tämä on tutkittuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa parhaimmillaan.
Kansalaisen todennäköisyys joutua koronan takia sairaalahoitoon on kahden todennäköisyyden tulo
P(sairaanhoito) = P(tartunta) x P(sairaanhoito, jos tartunta).
Koronatartunta on 70-vuotiaille niin paljon vaarallisempi kuin nuoremmille, että oli perusteltua rokottaa heidät ensin ja ehkä myös riskiryhmä 1. Riskiryhmään 2 kuuluvien vakavan sairauden riski on suurempi kuin muun väestön, mutta nämä erot ovat paljon pienempiä kuin alueelliset erot. Siksi alueelliset erot ovat olennaisempia sen jälkeen, kun yli 70-vuotiaat on rokotettu. Tämänkään jälkeen ei pidä vaihtaa strategiaa kokonaan, vaan perustaa rokotusjärjestys niin hyvin kuin osataan kokonaisriskiin, eli noiden kahden tekijän tuloon.
Tartuntariskin vaihtelevat sairaanhoitopiireittäin yli kolmekymmenkertaisesti ja rokotuksen hyöty siis yhtä paljon. Erot ovat olleet pysyviä. Kohdistamalla rokotteet riskin mukaan niistä saa paljon enemmän terveyshyötyä. Alueelliset erot ovat suuria. Uusmaalainen on 30-kertaisessa tartuntariskissä Keski-Pohjanmaalla asuvaan nähden, joten rokotuksen hyöty on Uudellamaalla 30-kertainen.
Käsittämätön lausunto
Olin kuin puulla päähän lyöty, kun näin THL:n tämän pohjalta tehdyn lausunnon. Toimenpiteen vaikutukset jäisivät vähäisiksi ja ne ovat ongelmallisia yhdenvertaisuuden kannalta. En ollut ainoa yllättynyt. Kummeksuntaa tämä on aiheuttanut myös THL:n sisällä.
Aloitetaan tuosta yhdenvertaisuudesta. Ei voi olla niin, terveydenhuollon resurssien suuntaaminen vaikuttavuuden mukaan sotisi yhdenvertaisuutta vastaan. Jos tämä tulkinta otettaisiin, paljon pitäisi nykyisistä käytännöistä muuttaa, esimerkiksi syöpäseulonnat suunnata paljon tehottomammin. Ei niin tehdä myöskään rokotteiden kohdalla. Kuka tahansa voi saada puutiaisaivokuumeen Suomessa, mutta riski vaihtelee maan eri osissa. Ilmaisen rokotteen saa vain suuren riskin alueilla.
Miten THL sai tulokseksi, että vaikutukset sairaanhoitoon tarpeeseen olisivat vähäiset, vaikka KRAR oli juuri laskenut, että ne olisivat merkittävät?
Sillä, että lausunnossa oletettiin, että kohdentaminen alueellisesti aloitettaisiin vasta, kun melkein kaikki on jo rokotettu.
Keksittiin, että 69-vuotias kokkolalainen on kuitenkin suuremmassa riskissä kuin 20-vuotias vantaalainen, koska tartunta johtaa 20-vuotiaalla harvoin sairaanhoitoon. Niinpä ensin pitäisi rokottaa yli 70-vuotiaat ja sitten kaikki erilaisiin riskiryhmään kuuluvat ja sitten vuelä kaikki 50–69 vuotiaat ja vasta kun tämä on tehty, tehtäisiin päätös rokotteiden alueellisesta porrastamisesta. Logistisista syistä se tulisi voimaan vasta kolmen viikon kuluttua ja niinpä – hokkus pokkus – teho jäisi vähäiseksi.
Tämä on silmänkääntötemppu. Vaikka 20-vuotias vantaalainen todella on pienemmässä riskissä joutua sairaanhoitoon kuin 69-vuotias kokkolalainen, 69-vuotiaan vantaalaisen riski on 30-kertainen samanikäiseen kokkolalaiseen nähden. Alueiden sisällä kannattaa käyttää henkilökohtaista riskiä (ikä ja esimerkiksi ylipaino), mutta myös riskiryhmien sisällä kannattaa ottaa huomioon tartuntariski ja rokottaa myös riskiryhmiin kuuluvat nopeammin siellä, missä heidän riskinsä saada tartunta on suurempi. Jos noudatettaisiin KRAR:n hahmottamaa algoritmia, vantaalainen 20-vuotias saisi rokotteensa viimeisten joukossa, suunnilleen yhtä aikaa kokkolalaisen 20-vuotiasen kanssa.
Koska päätöksen tekemisestä kuluu kolme viikkoa siihen, kun se alkaa vaikuttaa rokotustahtiin, pitää päätös tehdä heti, mielellään jo huomenna.
Tämä vaatii kuulemma asetuksen. Olen antanut peruspalveluministerinä asetuksia. Ei sellaiseen mene kuin päivä.
KRAR:n hahmottama rokotusjärjestys säästäisi siis noin viidenneksi sairaanhoitojaksoista ja vähentäisi samassa suhteessa myös kuolemia. On häkellyttävää, että Suomessa jotkut ovat valmiita uhraamaan ihmishenkiä ja tuottamaan sairautta aluepoliittisten intohimojen vuoksi.
= = = =
THL:n asema koronakriisissä on ollut vaikea, kun se on joutunut seilaamaan tieteen ja politiikan ristiaallokossa. Olisi kuitenkin hyvä, että THL:n kannat olisivat tiedettä ja politiikka jäisi politiikan tekijöille, eikä kallistaa korvaansa edes voimakassanaiselle omistajaohjeukselle.