Huomasitte varmaan ilmaisun nurmijärville, jossa pieni kirjain ja monikko tarkoittaa itse Nurmijärven ohella muitakin sellaisia alueita, joissa auton omistaminen on välttämätöntä pitkien etäisyyksien ja huonojen palvelujen takia. Palvelu on huonoa, jos kauppa ja koulu eivät ole kävelymatkan päässä.

Tarkoitus oli, että sitä rakentamista, jota oli suunniteltu nurmijärville, keskitettäisiin metron varrelle Östersundomiin. Kun 10 000 kolmenkymmenen kilometrin autolla tehtyä työmatkaa päivässä jää väliin, säästyy yli kymmenen miljoonaa autokilometriä vuodessa; 250 kertaa maapallon ympäri, 600 000 litraa menovettä.  

Jos näin ei tehdäkään, vaan Helsinkiin suunniteltu rakentamista siirretäänkin Östersundomiin, nurmijärville joudutaan rakentamaan yhtä paljon kuin lähtötilanteessa eikä koko Östersundomin liittämisestä Helsinkiin olisi lainkaan hyötyä nurmijärvettymisen ehkäisyssä vaan lopputuloksena on kaupunkirakenteen hajoaminen edelleen

Helsingin seudun kunnat ovat sopineet 13 000 asunnon rakentamisesta vuosittain. Helsingin osuus tästä on 5 000 asuntoa. Joku voisi sanoa, että liian vähän, koska 8 000 asuntoa tulee muualle ja sieltä muualta tullaan yleensä autolla. Joku toinen voisi sanoa, että aika paljon, koska tuo rakentamistahti tarkoittaa Lahden kokoisen kaupungin ahtamista Helsingin rajojen sisälle kymmenessä vuodessa. Östersundomin alue vastaa noin kahden vuoden asuntotuotannosta Helsingissä.

On erittäin luonnollista, että ihmiset eivät halua lisärakentamista naapuristoonsa. Harva on kuitenkaan haluaisi poistaa omaa kotitaloaan, jos voitaisiin toimia kuin tietokonepelissä ja poistaa talo hiiren painalluksella ja palauttaa ne ainutlaatuiset luontoarvot, jotka sen tietä aikanaan uhrattiin. Kaupunkisuunnittelu on tasapainoilemista nykyisten ja tulevien asukkaiden etujen välillä.

Minun ihanteeni on tiivis, mutta harva kaupunki. Tiivis sikäli, että ne alueet, jotka rakennetaan, rakennetaan tiiviisti tilaa tuhlaamatta, mutta harva siinä mielessä, että asuinalueiden väliin jätetään kunnolla viheralueita. Jos voisin aloittaa Vuosaaren suunnittelun alusta, suunnittelisin sen munkkiniemeläisittäin tiiviiksi, ruutukaavan mukaiseksi alueeksi ja jättäisin sinne paljon viheralueita, joita siellä toki nyt onkin. Minun ei ollut vaikea äänestää Mustavuoren rakentamista vastaan, koska alue on kaukana metroradasta ja edustaen jo vähän nurmijärvettymistäö ja koska sillä on suuri arvo vfirfkistysalueena.

Vuosaaressa on tuhlattu tilaa raivostuttavalla tavalla 1960-luvulla. Viimeaikoina on kyllä kaavoitettu korkealla korttelitehokkuudella, mutta jostain syystä arkkitehtuuri ei ole ollut erityisen onnistunutta. Munkkiniemen puistotie näyttää kauniimmalta, anteeksi nyt vain. Tiivis rakentaminen vaatisi korkealaatuista arkkitehtuuria. Joskus mietin, pitäisikö Helsingin antaa rakennusyhtiöille isompia alueita yhtenäisemmän talosuunnittelun nimissä.

Joku voi tietysti kysyä, miksi kaikkien on muutettava kasvukeskuksiin. Se on ihan oma tarinansa, mutta jos muualla ei menestytä, ei ole oikeaa eikä inhimillistä padota muuttoliikettä asuntopulalla. Maan hinta Helsingissä osoittaa, että olemme kaavoittaneet pikemminkin liian vähän kuin liian paljon.

Huomautettakoon muuten, että jos heikkolahjaisuuden rahana pidetään alle 80 pisteen älykkyysosamäärää, näitä on koko väestöstä noin yhdeksän prosenttia, eli siis enemmän kuin työttömiä. Kaikki paloautotkaan eivät siis ole punaisia.

Onko työttömyys yhteiskunnan vain yksilön ominaisuus? Kun vertaa eri ajankohtia, työttömien määrä on eri ajankohtina vaihdellut rajusti. Koska ihmiset eivät ole muuttuneet noin nopeasti, työttömien määrä on yhteiskunnallinen ilmiö ja johtuu olosuhteista.

Jos kiinnitämme ajankohdan ja yhteiskunnallisen tilanteen – ja siis myös työttömien määrän – seuraava kysymys on, ketkä valikoituvat työttömäksi. Poliittisesti korrektia on sanoa, että työttömäksi valikoituminen on huonoa tuuria ja kuka tahansa voi joutua yhtä todennäköisesti työttömäksi, mutta ei kai siihen kukaan usko. Talouspolitiikan ollessa annettu, työttömäksi valikoituminen on henkilökohtainen ominaisuus. Tai tarkemmin: siinä on mukana myös sattumaa, mutta todennäköisyys joutua työttömäksi on henkilökohtainen ominaisuus.

Köyhyyttä ja työttömyyttä pitäisikin tutkia epidemiologian tutkimusmenetelmillä, samoilla, joilla tutkitaan todennäköisyyttä sairastua.

Alle 80 pisteen älykkyysosamäärä ei ole este työnteolle. Heinäpellolla pärjäsi aikanaan paremmin kuin hintelä lukutoukka. Edelleen on paljon työtehtäviä, joissa pärjää kehitysvammainenkin – tai pärjäisi, elleivät taas yhteiskunnan säännöt estäisi heidän työntekoaan.

Minä kyllä uskon, että useimmissa ihmisissä on piilewviä kykyjä. Olihan niitä 1980-luvullakin, jolloin Helsingissä ei ollut kuin muutama sata pitkäaikaistyötöntä. Edelleen uskon, että pitkä työttömyys ja yhteiskunnan ulkopuolelle joutuminen piilottavat nämä kyvyt ja vastaavasti työllistyminen kaivaa niitä esille. Näiden pakkoaktivointitoimien tehosta en ole yhtä varma: jos ne tehoavat, aika hyvin tämä teho on onnistuttu tutkijoilta piilottamaan.

Talouspolitiikka, joka johtaa työvoimapulaan, parantaa työllisyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä ja jossain määrin jopa parantaa jo syrjäytyneitä. Mutta kyllä siihen voi vaikuttaa monella muullakin tavalla.

 Rakenteellista työttömyyttä edistävät kaikki sellaiset toimet, jotka lisäävät työnantajan taloudellista riskiä terveydeltään tai muilta ominaisuuksiltaan vähän huonolaatuisesta työvoimasta. Otetaan esimerkkejä:

Työantajan vastuu työkyvyttömyyseläkkeistä. Eräs pääkaupunkiseudulla toimiva yritys suunnitteli palkkaavansa kehitysvammaisia varastotöihin, mutta tämä hanke kaatui työkyvyttömyyseläkkeiden pelkoon. Maksaa yritykselle aivan tolkuttomasti, jos 30-vuotias joutuu työkyvyttömyyseläkkeelle. Samasta syystä on yritykseltä edesvastuutonta palkata yli 50-vuotias, koska on liian todennäköistä, ettei hän jaksa työelämässä 63-vuotiaaksi. Todennäköistä se on 30-vuotiaankin kohdalla, mutt5a ennen eläköitymistään tämä ehtii sentään pitkään töissä.

Työnantajan vastuu sairausajan ja äitiysloman palkasta. Älä palkkaa ketään, jonka terveys näyttää vähän huteralta äläkä ketään, jonka sukupuoli ja ikä viittaavat raskauden mahdollisuuteen.

Työnantajan vastuu sairausajan palkasta, kun 300 sairauspäivää on mennyt umpeen. Jos työtekijä sairastuu samaan tautiin uudestaan, hänellä on oikeus palkkaan sairaquden ajalta, mutta työnantaja ei saa siitä mitään korvauksia Kelalta.

Esimerkkejä löytyy lisää vaikka kuinka paljon. Tällaisia sääntöjä pitäisi rukata siihen suuntaan, että vastuu jakautuisi työnantajien kesken tasaisemmin sen sijaan, että riski on sillä altruistisella työnantajalla, joka palkkaa riskityöntekijän. Nykyiset säännöt johtavat syrjintään työhönotossa.

Sitten sen hankalin ongelma. Mitä tehdään, jos työkyky on vain 60 prosenttinen (laskettuna työnantajalle työpanoksesta tulevana hyötynä) Kuka maksaa puuttuvan 40 %? Meillä on kyllä erilaisia osatyökyvyttömyyseläkkeitä ja muita vastaavia, jotka maksaisivat tuon puuttuvan 40 %, mutta kunta-alaa lukuun ottamatta työehtosopimuksissa kuitenkin edellytetään, että palkka maksetaan sataprosenttisen työsuorituksen pohjalta.  

Perustulo olisi myös automaattinen subventio huonotuottoiselle työlle ja parantaisi siten työllisyysastetta.

Näilllä pelisäännöillä työhön pääsevät vain ne, joiden työkykynsä, terveytensä, ulkonäkönsä, luonteensa ja raskausriskittömyytensä suhteen ovat sataprosenttisia.

Tässä meni samalla 2000 hengen asunnot. Virkamiehet totesivatkin, että tämän jälkeen ei pystytä pysymään maankäytön ja asumisen ohjelman tavoitteissa (5000 uutta asuntoa/vuosi). Pieni moraalinen velvoite meille tuli hyväksyä seuraava jonossa oleva kaava Vuosaaressa. Se on lähellä metroasemaa, toisin kuin tämä enemmän autokaupunkimainen Mustavuosi. Olen edelleen sitä mieltä, että pääsääntöisesti pitäisi kaavoittaa vain raideliikenteen ulottuville.

========

Kädenväännön Oulunkylän urheilupuiston parkkipaikoista hävisimme äänin 2-7 (vihreät vastaan muu maailma). Metsää kaatuu siis autoilevien urheilijoiden tieltä. Olisi kuulemma ollut liian kallista panna pysäköintipaikat kansiratkaisuna kahteen tasoon. Puistomaahan on ilmaista. Perusongelma tietysti on, että pysäköinti on ilmaista. Jos ei olisi, pienempi pysäköintipaikkamäärä kyllä riittäisi.

Muuta lautakunta ei koulutustilaisuuden vuoksi ehtinyt käsitelläkään.

Kunnallisvaaleilla on merkitystä.

Kävimme katsomassa tuon härvelin toimintaa Lassila & Tikanojan laitoksella Turussa. Ensin jäte murskataan  80 millimetrin riekalaiksi. Liian isot ja kovat kappaleet sylkäistään pois, jotteivät ne rikkoisi murskainta. Hihnalle voi laittaa vaikka vanhan sohvan. Sekin pannaan palasiksi. Sitten jakeet lajitellaan.

• - Magneetti vetää pois rautakappaleet,
• - Hiekka ja lasinsirut putoavat siivilän läpi
• - Jonkinlainen pyörivä sähkövirta laitteisto magnetisoi loput metallit, jotka siepataan hihnalta. (Valtiotieteilijän lukion fysiikka ei riittänyt ymmärtämään tätä)
• - Lopuksi kevyet ja painavat jakeet erotetaan ilmavirran avulla; kevyet poltetaan ja loput lajitellaan hyötykäyttöön ja kaatopaikalle. Kaatopaikalle päätyy vain pieni murto-osa alkuperäisestä jätteestä.

Siitä tulin vakuuttuneeksi, että YTV on valinnut aivan onnettomasti vanhanaikaisen teknologian tulevalle Vantaan polttolaitokselleen, jossa kaikki ainakin yritetään polttaa arinapoltossa.

Tuo jätteiden lajittelu tuo uuteen valoon myös kotitalouslajittelun. Oikeastaan jäte kannattaisi lajitella vain kuivaan ja märkään ja syöttää kuiva Tyrannosaurukseen, joka lajittelee sen kotitalouksia paremmin ilman, että monen auton pitää ajaa peräkkäin samoilla tonteilla jätteitä hakemassa. Se märkä ajettaisiin biokaasulaitokseen ja siitä tehtäisiin metaania poltettavaksi.

Ne, jotka eivät perustuloa ano, olisivat normaalin verotuksen piirissä. Veroasteikko olisi lineaarinen, mutta koska se alkaisi vasta kymmenen tuhannen euron kohdalta, maksuun tuleva vero riippuisi tuloista kuten nytkin. Esimerkiksi jos tienaa 15 000 euroa, maksaa veroa 0,42 x 5000 = 2100 euroa eli 14 prosenttia. Tämä toisi henkilökohtaiset ennakonpidätysprosentit, joita joutuisi muuttamaan, jos tulotaso muuttuu. Epäkäytännöllistä, mutta sujuuhan se nytkin.

(Tosin voisihan ennakonpidätys olla 42 prosenttia tuloista vähennettynä 350 eurolla. Tällainen se voisi olla muodoltaan nytkin, mutta ei ole)

Anomuksesta pääsisi perustulon piiriin. Tilille ropsahtaa 350 euroa joka kuukausi, ja ennakonpidätysprosentti on 42%. Lopputulos on aivan sama, mutta raha kulkee eritavalla. Nämä perustulon nostajat siis olisivat velvollisia osallistumaan aktivointeihin. Sellaisia ei varmaankaan tarjottaisi sille, joka kuitenkin nauttii ansiotuloja.

Syynä perustulon valitsemiseen voisi olla sekin, että tulot vaihteleva joka kuukausi niin, että perustulo ja kiinteä ennakonpidätysprosentti osuisivat paremmin kuin alati vaihteleva ennakonpidätysprosentti.

Suurin piirtein näin toimii Alankomaiden verojärjestelmään leivottu perustulo, joka suuruudeltaan on kovin vaatimaton, jotain 150 euroa kuussa. Sen saa joko tililleen suoraan tai se vähennetään ennakonpidätysestä. Alankomaissa perustulon ulkopuolella ovat työttömyysturvalla olevat.

====================

Tankovainion alue vaikuttaa selvästä, eivätkä edes asukkaat ole sitä juuri vastustaneet. Korkeintaan voisi miettiä, onko asuinalueen tehokkuus, 0,3 liian matala. Tuhlataanko tässä maata? Luonnonsuojeluyhdistys esitti kerrostalovaltaisempaa rakentamista.

===================

Oulunkylässä minun on vaikea hyväksyä puiston nirhimistä autoilevien urheilijoiden parkkipaikkojen alta. Minusta joko paikat pitäisi rakentaa kalliimmin kerrokseen talon alle tai kahteen kerrokseen ja jos tämä on liian kallista, pysäköintipaikkojen määrää tulisi supistaa.

===================

Mustavuoren kaava on hankala. Se on parhaiten tehtyjä kaavoja, joten siltä kannalta olisi sääli hylätä se. Asukkaat vastustavat kiivaasti, koska seutu on nyt virkistyspuisto hiihtolatuineen. Nykyiset reitit säilyvät, mutta toki siinä vähän tunnelma särkyy, kun metsän siimeksessä näkyykin asutusta.

Minun on hyvin hankala hyväksyä ajatusta kalliolle rakennetusta korttelista, vaikka se ulkoilureittejä katkokaan eikä edes näy niille. Tuollaiset kalliot ovat hauskaa retkeilymaastoa. Ei luonnossa liikkuminen pelkkää ulkoilureitin kulkua ole. Niiden muiden korttelien alle ei jää yhtä arvokasta maastoa. Kaava on taiten tehty.

Jos haluaisi kaavaa puolustaa, voisi todeta, että tämän jälkeenkin Vuosaaressa olisi virkistysalueita asutusta kohden selvästi yli kaupungin keskiarvon ja Vantaan osien liittäminen Helsinkiin avaa sieltä hyvää metsää luonnossa liikkumiseen, joten vuosaarelaisten osa olisi edelleen tältä osin hyvä.

Kaavan puolesta puhuu se, että valtuusto on hyväksynyt alueen rakentamiseen ja valtuuston tahto sitoo lautakuntaa. Vastaan taas puhuu se, että tässä välissä on ollut vaalit. Miksi vaaleja järjestetään, jos tulos ei saisi vaikuttaa päätöksiin?

Kaavaa vastaan on se, ettei alue ainakaan vielä ole erityisen hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä. Se on liityntäliikenteen varassa. Joskus myöhemmin siitä vierestä tulisi ehkä menemään Jokeri 2, mutta siitä ei ole vielä päätöksiä.

Vuosaareen on viime vuosina rakennettu ja edelleen rakennetaan aika paljon. Ihan siinä vieressä on kaavoitettu alue, jonka käynnistyminen odottaa laman päättymistä ja asuntomarkkinoiden toipumista. Östersundomin aluetta (Sipoolta saatu alue) ei ole vielä suunniteltu; tältä osin olennaisinta on, millaisia virkistysalueita Vuosaaren lähimaastoon on ehkä tulossa.

Jotenkin tuntuu, ettei tällä asialla olisi kiire, vaan koko hanke voisi odottaa sitä, että Östersundsomin maankäyttösuunnitelmat vähän selkeytyisivät.

Vihreiden ja demarien valtuustoryhmät käsittelevät asiaa keskiviikkona.

Kaikki eivät asu vuokralla. Tuo muutos tulisi kalliiksi, koska tätä asumislisää jouduttaisiin maksamaan niillekin, jotka asuvat velattomassa omistusasunnossa. Asia olisi yksinkertaista järjestää siten, että kaikki saisivat asumislisää, mutta vastaavasti oman asunnon asuntotulosta verotettaisiin. Kyse ei ole ihan pikkusummasta. Asuntojen omistaminen muodostaa noin kuusi prosenttia kansantulostamme. Tähän tilastoon tuloksi merkitään se vuokra, jota omistusasunnossa asuva ei maksa itselleen. Asuntotulon verotusta on silloin tällöin ehdotettu. Viimeksi Juhana Vartiainen sai ehdotuksen johdosta tappouhkauksia.

Nyt omistusasujaa verotetaan, jos hän on pienituloinen, ei verona vaan asumistuen menetyksenä. Pienituloisten omistusasunnossa asuvien kannattaisi vaihtaa suntoja keskenään ja maksaa toisilleen vuokraa.

 Lisäksi tarvitaan

1) Jo yllämainittu subjektiivinen oikeus saada noin 150 euroa enemmän, mutta vastikkeellisena. Sairauspäivärahan tulisi turvata tulottomillekin tuo 500 euron nettoansio tilapäisen sairauden ajalta. Pysyvästi sairaille on eläke ja alempana mainittu perustulon korotus

2) Perustulon korotus erityisten menojen (keliakiakorvaus, lapsilisä, vammaistuki) tai työllistymistä haittaavan vamman tai muun vajavaisuuden takia. Talous ei saa olla kilparata, jossa terveen ja rammat ovat samalla lähtöviivalla, vaan tasoitusajo, jossa erilaisia lähtökohtia tasataan sillä, että huonommasta lähtökohdasta ponnistava saa tuekseen korkeamman perustulon. Tämä perustulon korotus ei olisi tulosidonnainen vaan lapsilisän, keliakiakorvauksen ja vammaistuen tavoin sen saisi omista tuloista riippumatta.

3) Pienitulisten menokorvaus. Esimerkiksi asumistuki. Mutta muitakin tulosidonnaisia tukia voisi harkita. Nyt nämä ovat kaikki omassa erillisessä tuloharkinnassa, mikä voi aiheuttaa yhdysvaikutuksena tuloloukun. Minun ajatuksessani on, että nuo kaikki korvattavat menot lasketaan ensin yhteen, ja niiden summaa yhteensovitetaan tulojen kanssa esimerkiksi 20 %:n alenemalla. Sata-komiteassa on kaavailtu, että asumistuen yhteensovitus tulojen kanssa olisi 32 %. Perustulomallissa yhteensovitus alkaisi ensimmäisestä ansaitusta eurosta, jota myös verotetaan 42 prosentin verolla, joten lievempi asumistuen yhteensovitus olisi paikallaan – eikä tulisi nykyistä asumistukea kalliimmaksi. Sata-komitean kaavaileman asumistuen yhteensovitus alkaisi paljon korkeammalla tulotasolla ja siksi sen on oltava jyrkempi

4) Tulojen vakuuttaminen. Entiseen tapaan voisi vakuuttaa itsensä työttömyyttä ja sairautta ja muutra sellaista vastaan. Ansiosidonnaiset päivärahat säilyisivät, mutta ne tietysti nettoutettaisiin perustulon kanssa niin, että niiden tarjoama tulotaso säilyisi suunnilleen ennallaan.

Tähän kaavioon saisi mahtumaan jokseenkin koko nykyisen tulonsiirtosekasotkun kauniiseen järjestykseen, johdonmukaisesti ja ilman pahoja kannustinloukkuja. Näin helppoa se olisi, jos olisi haluja tutkia asiaa puhtaalota päydältä.

 Tuo perustulo 350 euroa kuussa olisi vähemmän kuin nykyinen työmarkkinatuki, joka verojen jälkeen on noin 400 euroa. Toisaalta perustulo olisi työmarkkinatukea edullisempi sille, joka vähän keikkailee samasta syytä kuin opintotukikin on työmarkkinatukea edullisempi keikkatyötä tekevälle. Sattumalta tuo 350 euroa on jokseenkin sama kuin se alennettu tuki, jolle toimeentulotuki alennetaan, jos kieltäytyy työstä tai koulutuksesta. Jos joku pelkää, että tällainen tuki johtaisi yhteiskunnan varoilla loisimiseen, hänen pitäisi vaatia työstä kieltäytyvälle myös suurempaa leikkausta toimeentulotukeen.

 Noin pieni perustulo ei tee turhaksi muuta sosiaaliturvaa eikä tulojensa vakuuttamista sairautta tai työttömyyttä vastaan.  Nykyisistä sairauspäivärahoista ja työttömyyskorvaukista kuitenkin vähennettäisiin perustuloa vastaava osuus.

 Perusturvaksi 350 euroa ei riitä. Minusta sopiva taso olisi 500 euroa + asumistuki, mutta se voisi silloin olla nykyistä selvästi ehdollisempi. Tämä on siis nettotaso, joten sitä ei pidä rinnastaa nykyiseen verolliseen työmarkkinatukeen. Pääsääntö olisi, että tuota ylimääräistä 150 euroa vastaan pitäisi tehdä joko kunnan työltä tai olla koulutuksessa tai muussa aktivoinnissa, mutta tähän olisi siis subjektiivinen oikeus.

 Netto palkka noista kunnan töistä voisi olla noin kolme euroa tunnissa, eli sitä 150 euroa vastaan pitäisi tehdä työtä noin 50 tuntia kuussa. Joku voi pitää tätä matalana, mutta nyt sovitellulla päivärahalla oleva ja asumistukea saava tekee töitä alle kahden euron tuntipalkalla – jos siis tekee. Subjektiivisena oikeutena olevan kunnan työn nettopalkan olisi oltava selvästi pienempi kuin vapaiden markkinoiden nettopalkan, jotta olisi haluja hakeutua “oikeisiin töihin”. Niistä siis jäisi käteen 58 % bruttopalkasta. Kun minimipalkka on käytännössä noin kahdeksan euroa tunnissa, oikeista töistä saisi vähintään vajaat viisi euroa tunnissa.

Tällainenuudistus voitaisiin mielestäni tehdä vaikka heti. Syvennän ajatusta seuraavissa postauksissa.