Kannattaisi harkita terveydenhuollon siirtämistä maakuntien vastuulle
Vaatimus 700 miljoonan euron ohjaamisesta
terveydenhuoltoon ensi vaalikauden aikana on perusteltu, mutta mikään
hallitus ei voi nykylainsäädännön vallitessa tätä
luvata. Terveydenhuollon rahoista päätetään kunnissa,
jokaisessa 448 itsenäisesti. Kuntien kyky huolehtia terveydenhuollosta
riippuu siitä, paljonko niillä ylipäänsä on rahaa
käytettävissä, mutta valtio ei voi pakottaa kuntia ohjaamaan
rahaa terveydenhuoltoon. Sillä annetaanko kunnille rahaa sosiaali-
ja terveydenhuollon valtionosuuksien tai vaikkapa yleisten valtionosuuksien
kautta,
ei ole kuin korkeintaan moraalista
merkitystä.
Valtio voi toki lainsäädännöllä
täsmentää, millaiseen hoitoon ja missä ajassa potilailla
on oikeus, mutta tämäkään tie ei ole ongelmaton. Se
voi johtaa
käytännön tasolla
aivan hullunkurisiin päätöksiin. On myös kavahdettava
tilannetta, jossa potilaiden oikeudesta hoitoon päätetään
oikeussaleissa.
Terveydenhuollosta ei pidä
tehdä lakitiedettä.
Suomalaisessa terveydenhuollossa tehtiin radikaali vallan hajautus kuntatasolle 1990-luvun alussa. Missään muualla maailmassa vastuuta terveydenhuollon järjestämisestä ja maksamisesta ei ole hajautettu näin alas. Hajautuksen seurauksena terveydenhuoltojärjestelmä on osittain ohjauskyvytön. Potilaiden oikeudet ja hoitokäytännöt vaihtelevat kohtuuttomasti alueittain. Asia ei ole korjautumassa, sillä sairastavuus ja menot vaihtelevat kuntakohtaisesti ennustamattomasti, eikä laskennallinen valtionosuusjärjestelmä pysty ottamaan tätä satunnaisvaihtelua huomioon.
Esitys erikoissairaanhoidon siirtämisestä
valtion vastuulle on torjuttava. Rahan vetäminen perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon väliin johtaisi
epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin,
kun perusterveydenhuollosta kannattaisi lähettää hyvinkin
vaatimatonta hoitoa tarvitsevat erikoissairaanhoitoon ja näin valtion
vastuulle. Terveydenhuoltoon ei tarvita lisää keinotekoisia raja-aitoja,
vaan loputkin pitäisi poistaa.
Kannattaisi sen sijaan harkita koko
terveydenhuollon - siis sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon
- siirtämistä kunnilta
sairaanhoitopiireille, käytännössä
siis maakunnille. Samassa yhteydessä keskussairaaloista voisi tehdä
itsenäisiä tuotantoyksiköitä, joiden johdossa
olisi ammattilaisista koostuvat
johtokunnat.
Sairaanhoitopiirien taloudelliselle
vastuulle voisi antaa Ruotsin tapaan myös sairausvakuutuksen. Jos
sama taho maksaa sekä hoidosta että lääkkeistä,
ei synny taktikointia siitä, hoidetaanko vaiva leikkauksella vai pillereillä.
Edelleen, jos sairauspäivärahojen maksaja on sama kuin hoidon
maksaja, jonotusaikojen kustannukset siirtyvät sille, joka leikkausjonoista
on vastuussa. Nyt Kansaneläkelaitos saattaa maksaa leikkausta odottavalle
jonotusajalta sairauspäivärahoja paljon enemmän kuin itse
leikkaus maksaa.
<<paluu etusivulle
