Ympäristöministeri Enestam vastusti Kauppalehdessä päästökaupan tuomien windfall-voittojen verotusta, koska "se rankaisi niitä, jotka ovat toimineet oikein".
Ehdotukset windfall-voittojen verottamisesta koskevat vain laitoksia, jotka on rakennettu ennen päästökaupan alkua. Uusia laitoksia ei verotettaisi, jotta ohjaavuus säilyisi.
Pohjoismainen sähköpörssi ohjaa käynnistämään voimalaitoksia marginaalikustannusten mukaisessa järjestyksessä. Kysynnän kasvaessa hinta nousee epäedullisempien voimaloiden houkuttelemiseksi käyntiin. Melkein aina tarvitaan vähintään osaa hiilivoimaloista. Niiden käynnistämiseksi riitti ennen noin 17 euroa megawattitunnilta. Nyt tarvitaan noin 33 euroa, koska hiilivoimala polttaa sekä hiiltä että päästöoikeuksia.
Myös vesi- ja ydinvoima saavat hinnan nousun hyödykseen. Ylimääräistä voittoa niille kertyy noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Myös hiilivoimaloille rahaa sataa parisataa miljoonaa, koska ne ovat saaneet päästöoikeutensa ilmaiseksi.
Olosuhteiden muutoksesta aiheutuvat kannattavuuden vaihtelut kuuluvat markkinatalouteen, mutta nyt on kyse poikkeuksellisen suuresta ja poikkeuksellisella tavalla syntyneestä voitosta. Siksi niiden verottaminen on perusteltua. Vero voisi olla noin 10 euroa/MWh. Jos päästöoikeuksien hinta laskisi niin, että vero ylittäisi saadun hyödyn, erotus palautettaisiin. Tällainen vero EI NOSTAISI sähkön hintaa, joka määräytyy hiilivoiman kustannusten mukaan.
Vähintään hiilivoimaloiden päästöoikeudet pitäisi myydä huutokaupalla, jotta hiilivoimaakin ei tuettaisi.
Miksi windfall-voittojen verosta ei päätetty päästökaupan alkaessa ja miksi ihmeessä päästöoikeudet annettiin voimaloille ilmaiseksi?
Ehkä joku hairahtui kuvittelemaan, etteivät lahjaksi saadut päästöoikeudet nostaisi sähkön hintaa. Luulevathan monet kunnallispoliitikotkin, että asunnoista tulee halvempia, jos rakennusliike saa tontin puoli-ilmaiseksi.
Enemmän uskon, että tarkoituksena olikin tukea voimayhtiöitä. Vuosituhannen alkuvuosina marginaalihinnoitteluun perustuva sähköpörssi piti sähkön hinnan niin alhaalla, ettei kiinteille kustannuksille saatu riittävää katetta. Viides ydinvoimalakin tarvitsi rahoitusta.
Yllätyksenä tuli, että päästöoikeuksien hinta nousisi niin korkealle kuin se nousi. Miksi nousi, vaikka hiilidioksidipäästöjä voi alentaa paljon halvemmalla? Ehkä yritykset eivät ole heränneet näille tuottoisille markkinoille, koska eivät luota järjestelmän pysyvyyteen.
Direktiivi tosin olisi sallinut huutokaupata vain kuusi prosenttia päästöoikeuksista, mutta päästöoikeuksien ilmaisuus kirjattiin hallitusohjelmaan ennen direktiivin valmistumista. Nykyinen hallitus neuvotteli direktiivin sen nykyiseen muotoon.
Erityisesti Fortumin Mikael Lilius on vastustanut windfall-voittojen verotusta vedoten siihen, että juuri päästökaupan takia hänen yhtiönsä on investoinut päästöttömiin kohteisiin. Yhtiö on ostanut valmiita voimaloita muilta, mikä ei hiilidioksidipäästöjä vähennä. Samasta asiasta on kyse, kun sijoittajat ovat ostaneet Fortumin osakkeita. Verosta olisi pitänyt päättää heti päästökaupan alkaessa. Monen miljardin moka hallitukselta!
En ymmärrä, miksi olisi enemmän väärin leikata Fortumin tuotto-odotuksia hallinnollisella päätöksellä kuin oli kasvattaa niitä hallinnollisella päätöksellä. Moni, joka pitää ansiottomien voittojen verotusta vääränä, vaatii toisaalta koko päästökaupan lopettamista. Veisihän se yhtälailla namun voimayhtiöiden suusta! Eikö päästöoikeuksien hintaa ja Fortumin tulosta alenna sekin, että valtio hankkii päästöoikeuksia joustavia mekanismeja hyödyntämällä ja lahjoittaa ne tarvitsijoille?
Jos windfall-voitot verotettaisiin yhteiskunnalle, tällä rahalla pystyttäisiin korvaamaan kuluttajille sähkön hinnannousu tuloveronalennuksilla. Silloin olisi myös perusteltua alentaa teollisuuden sähköveroa. Nyt se on kyseenalaista, koska raskas teollisuus omistaa suurelta osin itse omat voimalansa, eikä siksi kärsi sähkön hinnannoususta kuin houkutuksena myydä omistamansa sähkö muille.
