Olen aikaisemminkin sanonut, että tällä seudulla pitäisi turvautua kaksiportaiseen malliin, jossa veronkanto, terveydenhuolto, joukkoliikenne ja yleiskaavoitus ja vastaavat isot ovat aluekunnan vastuulla ja peruskunnat huolehtivat päivähoidosta, detaljikaavoituksesta, peruskoulusta, katujen kunnossapidosta, urheilukentistä ja muusta paikallisesta. Tämä johtaisi huomattavasti parempaa lopputulokseen, mutta ajatuksella ei ole muiden puolueiden keskuudessa kannatusta. Keskusta ilmeisesti kannattaisi tätä, mutta keskittyy ennen kuntavaaleja vastustamaan kritiikittä kaikkea, joten sieltäkään ei ole tukea odotettavissa.

Entä jos sen tekisi toisin päin?

Yhdistetään nämä viisi kuntaa Suur-Sipooksi, mutta perustetaan sen alle viisi pitäjää tai enemmän. Pitäjät saisivat rahat peruskunnalta vaikka asukasluvun perusteella ja huolehtisivat päivähoidosta, detaljikaavoituksesta, peruskoulusta, katujen kunnossapidosta, urheilukentistä ja muusta sellaisesta.

Tässä olisi sekin hyvä puoli, ettei perustuslain osalta tule ongelmia. Kaarlo Tuori on keksinyt, että aluekuntamalli olisi perustuslakikysymys. Pitäjien perustaminen kunnan osiksi ei sitä varmaankaan ole. Se ei edellytä edes lain muuttamista paitsi siltä osin, että palautetaan mahdollisuus valita kunnanosavaltuustoja suorilla vaaleilla.

Näitä pitäjiä voisi olla enemmänkin kuin viisi, vaikkapa 12 niin, että Vantaa ja Espoo jaetaan kahtia, Helsinki viiteen osaan ja myös Sipoo kahtia. Tässä olisi se huono puoli, että vanhat rakenteet repeytyisivät ja hallinto pitää rakentaa alusta uudestaan, mutta toisaalta se hyvä puoli, että tulisi tilaisuus rakentaa hallinto alusta uudestaan. Helsingissä ainakin on paljon hallinnollista luupäisyyttä, jonka räjäyttäisi mielellään  tuoreemman tieltä.

Jos hallituksen sopu säilyy, valtio varmaankin asettaa alueelle kuntajakoselvittäjän. Kuntajakoselvittäjä taas voi ehdottaa tällaista ratkaisua. Näin hän varmaankin tekisi, jos riittävän moni sitä hänelle painokkaasti esittäisi.

Tämä pitäjä-malli voisi helpottaa myös monen pienen maalaiskunnan identiteetti- ja paikallisdemokratiatuskaa. Olen sähköpostaillut asiasta erään itäsuomalaisen kunnan kunnanjohtajan kanssa.

Pantiin pöydälle. Keskustelussa kävi ilmi esimerkiksi seuraavaa.

Asuinkorttelien tehokkuus on jonkin verran pienempi kuin Punavuoressa. Vanhan kantakaupungin tehokkuuteen ei ole mahdollista päästä pysäköintinormin takia.

Kysyin työpaikoista. Ne ovat joko olemassa olevia tai merellisyyteen liittyviä. Uusia toimistorakennuksia ei ole tulossa kuin ehkä merentutkijoiden piste. Työpaikka-alueena tämä on tyydyttävä. Alle puolen tunnin joukkoliikennematkan päässä asuu 155000 asukasta.

Blogia oli luettu. Ratikalle luvattiin 40 cm lisää tilaa jo esittelyssä. Kaupunkisuunnittelijat kiittävät syvään kumartaen, jos saadaan kaksisuuntaisia ratikoita, eikä tarvitse rakentaa kääntösilmukoita.

On hankalaa toteuttaa pysäköintiä vaiheittain.

On käynyt ilmi, ettei viljasiilo ole tyhjä eikä tyhjentymässä, vaan valtio aikoo säilyttää viljaa yhdellä Suomen kalleimmista tonteista. Herra Isä! Toisaalta, ei tässä ole mitään uutta. Oli postillakin aikanaan pääpostin rakennuksessa kaukoliikenteen automaattikeskusta.

Pienoismallia on testattu tuulitunnelissa, eikä lopputulos ole katastrofi.

Telakka voi ole paikallaan vuoteen 2018, joten ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan alueelle vasta 2020-luvulla.

Helikopterikenttä on kyllä aivan tolkuton. On aika vaikea kuvitella, että Helsingin budjetista löytyisi 83 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen. Jos yksityinen yrittäjä ryhtyy kenttää rakentamaan, siitä tulee paljon pienempi ja se tehdään ponttoonin päälle. Tallinnassa samalle kopterille riittää paljon pienempi tila. Jos sekä Helsinki että ja Espoo liitetään Suur-Sipooseen, koko hökötys siirtyy Keilaniemeen.

Koivusaaren metroasema

Kysyin, voisko sen metroaseman päälle rakentaa talon. Lauttasaaren puolella se ei oikein sovi vallitsevaan mittakaavaan, mutta Koivusaaren puolella niin on tarkoitus myöhemmin tehdäkin. Se Lauttasaaren puoleinen pää on siinä kohdassa, jossa kevyen liikenteen väylässä on alikulku Länsiväylän toiselle puolelle.   Hienon näköinen rakennus siihen on suunniteltu.

Pysäköintinormi

Ilmassa oli konsensushakuisuutta. Hyväksyttiin neljä pontta

Selvitetään, miten autopaikkamäärien laskentaohjeisiin voitaisiin lisätä aluekohtaista joustavuutta  (Mari Holopainen)

Asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeen hyväksymisen yhteydessä kaupunkisuunnittelulautakunta kehottaa virastoa selvittämään mahdollisuudet ja keinot siirtyä koko rakennusalaa koskevasta pysäköintipaikkojen minimivaatimuksesta huoneistoalalle asetettuun minimivaatimukseen. Tämän osalta tuodaan autopaikkojen määrää koskeva normisto tarvittaessa muutettuna kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyyn. (Lasse Männistö)

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää, että kaupunginhallitus selvittää, olisiko mahdollista siirtyä pysäköintipaikkojen osalta käytäntöön, jossa asuinkiinteistö voi saada lykkäystä pysäköintipaikkojen toteuttamiseen, mikäli asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä taataan pysäköintipaikkojen jako vuosittain huutokauppaamalla tai muulla tasapuolisella menetelmällä ja yhtiö sitoutuu hankkimaan lisää pysäköintipaikkoja, jos niiden kysyntä ylittää tarjonnan, vaikka perittävä vuokra myyntihinta vastaa tuotantokustannushintaa.  (Ode)

 Lautakunta kehottaa virastoa mahdollisuuksien mukaan kaavoittamaan osa pysäköintipaikoista (esimerkiksi maanpäällisinä pysäköintitaloina) siten, että paikkojen määrää voidaan lisätä joustavasti kysynnän mukaan.  (Ode)

Lisäksi Sampo Villanen (vas) teki vastaehdotuksen, jossa autopaikkoja on vähemmän. Esitys kaatui äänin 5-2 (Villanen, Holopainen) En kannattanut, koska olin kiinnpostuneempi pelisääntöjen muutoksesta.

Olin otettu siitä valtaisesta innosta, jolla tuhannet ihmiset tulivat kampanjaan mukaan täynnä luovia ideoita. En tiedä, onko kukaan dokumentoinut, mitä kaikkea tehtiin, mutta siitä saisi paksun kirjan. Politiikasta ei ole kahvitunneilla aiemmin paljon keskusteltu, koska ei ole ollut mistä keskustella, mutta viime aikoina on puhuttu ja paljon.

Jonkin teorian mukaan vihreä liike syntyi Suomessa Koijärvellä – ei sen järven takia vaan liikkeen synnyttämän verkostoitumisen takia. Nyt on syntynyt uusi verkosto, joka tulee vaikuttamaan suuresti Suomen politiikassa. En tiedä, kanavoituuko tarmo vihreiden kautta, sillä olihan mukana paljon vihreisiin kuulumatonta väkeä, mutta jotain kautta se kanavoituu. Poliittinen elämä ei palaa tämän jälkeen ennalleen.

Olen näkevinäni Niinistö – Haavisto –kamppailussa tulevaisuuden asetelman. Molemmat edustivat uudenaikaisia urbaaneja poliitikkoja. Tulevaisuudessa väki asuu yhä enemmän kaupungeissa ja nuoret kaupungeissa ovat yleensä joko kokoomuslaisia tai vihreitä. Urbaanilla en tarkoita mitään maaseutuvastaista.

Vähän surullinen olin Paavo Lipposen kohtalosta. Olen arvostanut Lipposta suuresti, ja olisi toivonut hänen poliittiselle uralleen toisenlaista loppua. Joku voi ihailuani ihmetellä, mutta Lipposen hallituksessa ministerinä olleena tunnen aivan eri Lipposen kuin useimmat tuntevat julkisuuden kautta. Vaikka arvostan, monesta asiasta olen toki eri mieltä.

Varajäseneni Mikko Särelä on kommentoinut listaa omalla blogillaan ja tulee tekemään näin jatkossakin siitä riippumatta, kumpi menee kokoukseen. Ne kommentit löytyvät tästä

Lausunto Guggenheim-museosta

Lautakunta lausuu vain siitä, onko se sovitettavissa Katajanokalle ja onhan se. Meille ei lautakuntana kuulu, kannattaako se rakentaa. Pysäköintipaikkoja mielitään luolaan. Katajanokalle on pitkään haikailtu suurta pysäköintiluolaa. Olisi loistavaa, jos sen turvin upeat jugend-kadut voisi muuttaa pihakaduiksi. Enää puuttuu maksaja. Puuttuu myös asunto-osakeyhtiöiden suostumus, nämä kun ovat omilla tonteillaan. Sitä suostumusta voi olla vaikea saada sen jälkeen, kun salaiseen tarkoitukseen luolaa rakentanut yritys tuotti kiinteistöille suurta vahinkoa – tai ainakin asunto-osakeyhtiöt niin uskovat. Louhintayritys ei usko, eikä maksa.

Hernesaaren osayleiskaava

Alueelle tulee asumista, noin 5000 asukasta, ja tämä edellyttää yleiskaavan muuttamista. Tätä on veivattu moneen otteeseen ja asia alkaakin olla valmis. Kysymyksiä ja huomioita:

3800 työpaikkaa Onko tämä itse asiassa hyvä paikka työpaikoille? Vähän on pussinperän tuntua. Ajattelin kysyä, kuinka monta ihmistä asuu alle puolen tunnin joukkoliikennematkan päässä.

Korkea rakentaminen Lautakunta oli vähän vihjaissut, että tänne sopisi korkeampikin asuinrakentaminen. Korkeaa rakentamista koskevassa kovin kiistellyssä tarkastelussa osoitettiin, ettei sovi. Siksi yli 16 kerroksen ei saa mennä.  Uskotaan.

Pysäköinti.  Normi on 115 paikkaa kerrosneliötä kohden eli paikka / 90 asuinneliötä (noin). Pysäköintinormi on pöydällä ja käsiteltäneen tiistaina. Tämä on niitä alueita, joissa pysäköintipaikka maksaa yli 50 000 euroa kappaleelta.  Voisiko ne panna proomuun ja proomun kannesta tehdä julkista tilaa ravintoloineen ja muiden huvituksineen?

Ratikkayhteys.  Ratikkaväki on jo lähestynyt minua huolella, että ratikalle varattu kaista 6,00 metriä on liian kapea, jolloin ratikka joutuu seisomaan ruuhkissa autojen tukkiessa tien. Neljäkymmentä senttiä lisää, please! Tännekin.  Kalliita senttimetrejä!

Helikopterikenttä Copterline kuljettaa vuosittain 30 000 ihmistä helikopterilla Helsingin ja Tallinnan välillä Hernesaaresta. Koska kapistus on aika meluisa ja sillä on riski törmäillä sinne tänne, kenttä pitää sijoittaa riittävän kauas asutuksesta keinosaarelle. Veneetkään eivät saisi kulkea aivan vierestä. Kieltoa tehostetaan keinomatalikolla. Tämä komeus maksaa 83 miljoonaa euroa + normaali alakanttiin laskemislisä. Herra isä! Jos kustannuksen sälyttää noille 30’000 matkustajalle vuotta kohden, vähän poistonopeudesta riippuen kenttä maksaa 150 – 200 euroa yhtä matkustajaa kohden. Jos verorahoja pitää säästää, säästetään tästä. On aivan selvä, että jos kaupunki rahastaisi tuon kustannuksen aiheuttamisperiaatteen mukaan kopteriyhtiöltä, sen toiminta loppuisi siihen. Mutta miksi keinosaari? Luulisi kelluvan kentän tulevan paljon halvemmaksi.

Koivusaaren metroasema

Tyhmä kysymys: miksi erillinen rakennus, miksi metroaseman päällä ei ole asuntoja/toimistoja?

Pysäköintinormi

Tästä yritetään nyt tosissaan vääntää järkevää kompromissia. Vastakkain eivät tällä kertaa ole autonpotkijat ja bensafasistit vaan hyvinvointiteoreettinen taloudellinen optimointi ja suunnitteluideologia. Nämä johtavat kovin eri tulokseen silloin, kun pysäköintipaikan hinta ylittää auton hinnan moninkertaisesti.

Koska tällä blogilla pyritään tasapuolisuuten, esitetään nyt sitten myös Niinistön kampanjan hengentuotteita. Sellainen löytyy  tästä.

Kysymyksen voi tehdä myös niin päin, kannattaako pienen maan suurvallan naapurissa edistää kansainvälisessä politiikassa kyynisyyttä vai periaatteellisuutta. Joskus mekin olemme tarvinneet ja voimme taas joskus tarvita sitä, että muualla maailmassa kunnioitetaan oikeudenmukaisuutta ja puolustetaan pienten kansojen oikeuksia eikä olla kyynisiä. Jos kukaan ei jänistä vaan kaikkien maiden johtajat ovat valmiit tapaamaan Dalai Laman, ei mitään maata voi rangaista. Onko siis syytä olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa?

Niinistö esitti suosittuja sloganeita. Meidän pitää säästää vimmatusti ettei velkaannuta ja tukea taloudellista kasvua, jotta rahaa riittäisi kaikkeen hyvään. Kuulostaa hyvältä, mutta nämä tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Niinistöllä on ollut kiireitä, joten häneltä on varmaankin jäänyt lukematta Sixten Korkmanin (ETLA) eläkkeellesiirtymishaastattelu, jossa tämä  varoittaa liian rajuista säästöistä ja manaa 1990-luvun laman aikana tehtyjä virheitä. Jos nyt säästetään liian nopeasti, ajetaan koko Europpa vain lamaan ja jättityöttömyyteen, mikä nyt ei ainakaan tervehdytä julkista taloutta. Työtön ei maksa veroja, vaan nostaa työttömyyskorvauksia.

Haavisto kyllä yritti huomauttaa ristiriidasta, mutta Niinistö ei joko ymmärtänyt tai luotti siihen, että hän voi talousosaajan maineensa turvin puhua mitä hyvänsä, ja kansa uskoo.  Mies meni oikein kehumaan Iiro Viinasen säästöjä 1990-luvun laman aikana. Asiasta ei ole tehty riidatonta ekonometrista analyysia, mutta yleinen käsitys ekonomistien piirissä taitaa olla, että nuo säästöt eivät hidastaneet valtion velkaantumista lainkaan, koska ne nostivat työttömyyden liki 20 prosenttiin. Sen sijaan niiden jäljiltä on kymmeniä tuhansia katkeroituneita omaisuutensa menettäneitä yrittäjiä, joita olisi tarvittu laman jälkeisessä nousussa. Samoin rakenteellinen työttömyys nousi aivan uudelle tasolle. Aina kun suhdannelasku tekee ihmisistä työttömiä, osa työttömäksi joutuneista suistuu pysyväistyöttömyyteen. Se oli kallista ja aivan järjetöntä säästämistä. Ilman niitä taloutemme olisi paljon paremmassa kunnossa ja valtion velka pienempi.

Ruotsissa hallituksen hermot pitivät paremmin, ja niinpä maa selvisi taantumasta paljon pienemmin vaurioin.  Toki Ruotsin talouteen Neuvostoliiton sortuminen vaikutti vähemmän.

Varsinaisesti säästöt toteutettiin kuitenkin Lipposen hallituksen hallitusohjelmassa. Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että säästetään 20 miljardia markkaa, mutta mielikuvitus loppui 15 miljardin kohdalla. Perustettiin Sisko Sepän giljotiinityöryhmä kaapimaan kasaan vielä viisi miljardia. Minulla oli kyseenalainen ilo kuulua tuohon porukkaan, joka runttasi säästöt kasaan kaikessa hiljaisuudessa Königstedtin kartanossa. Näitä säästöjä vihreät tukivat. Tämä oli järkevää säästämistä, koska säästöt pitää ajoittaa nousukauteen eikä panikoida laskukauden aikana. Viinasen säästöt eivät tuoneet nousukautta vaan lykkäsivät sitä. Nousun toi toisaalta pakkodevalvointi ja toisaalta Nokia-ihme, joka oli taloudellemme tavaton onnenpotku.

Jotenkin Niinistö on hirttäytynyt myös taloudellisen kasvun autuuteen. Ollaan pahassa ansassa, jos talouden pitää kasvaa kolme prosenttia vuodessa, tai tulee rutto ja kolera. Jo kahdessasadassa vuodessa tämä merkitsisi talouden 370-kertaistumista. Hah! Kasvua tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseen, mutta nollakasvu ei merkitse tuhoa. Muutenhan tuho olisi edessä enemmin tai myöhemmin.

Nollakasvu on ihan järkevä vaihtoehto, mutta ei toisaalta mikään ekologinen välttämättömyys. Taloudessa ei ole ruuvia, jolla kasvua voi kääntää alaspäin – paitsi tietysti ne Niinistön väärin ajoitetut säästöt. Koska insinöörien innovatiivisuutta keksiä uusia tehostavia innovaatioita ei kahlitse mikään, ekonometristen mallien mukaan kasvun pysähtyminen tuottaa työttömyyttä, lamaa ja tuhoaa valtion talouden. Tätä varmaankin Niinistö tarkoittaa pelätessään nollakasvua. On erittäin järkevää pitää pyörät pyörimässä niin, että kansantalouden tuotanto on lähellä kapasiteetin ylärajaa. Silloin kaikille riittää työtä ja valtiovarainministeri voi hengittää vapautuneesti. Ei nollakasvulla tätä tarkoiteta.

Nollakasvusta jokainen voi päättää omalta osaltaan ihan itse. Kun seuraava palkankorotus tulee, lyhentää työaikaansa niin paljon, että palkka pysyy ennallaan. Se on noin viikko vuosilomaa vuodessa lisää, esimerkiksi. Tämän pitäisi olla jokaisen vapaasti valittavissa, eikä se kuulu muille, ei edes Niinistölle. On aivan rationaalinen valinta arvostaa enemmän vapaa-aikaa kuin rahaa. Kun riittävän moni valitsee tämän vaihtoehdon, talous kääntyy nollakasvuun ilman työttömyyttä ja velkaantumista.

Tähän varmaan niinistöläiset vastaisivat, että menee kilpailukyky, koska kiinalaiset tekevät jo nyt paljon pidempää työpäivää. Kiinalaisten pitkä työpäivä ei tuota kilpailukykyä, vaan matalat tuntipalkat, jotka myös pakottavat tekemään työtä pitkään.  Euroopan lyhimpiä tosiasiallisia työaikoja on Saksassa. Onko Saksan kilpailukyky mennyt? Euroopan pisimpiä työaikoja taas on Kreikassa.

Enemmän aikaa, vähemmän roinaa! Olisimme paljon onnellisempia, jos valitsisimme leppoisamman elämäntavan ja tyytyisimme vähempään roinaan.

Seuraavaksi Niinistö varmaankin sanoo, että downsiftaaja maksaa liian vähän veroja. Jotenkin ne yhtälöt an saatu umpeen Saksassa ja Ruotsissakin, vaikka tosiasiallinen työaika on paljon lyhyempi. Voihan sitä nyt verottaa jotain muutakin kuin palkkaa, esimerkiksi energiaa ja saastuttamista. On aika avuton yhteiskunnallinen strategia pakottaa kaikki huhkimaan otsa hiessä ja ostamaan asunto täyteen turhaa krääsää vain, jotta tulisi siinä sivussa maksaneeksi veroja.

2) Ei ole
Se on merkki politiikan politisoitumisesta. Presidentinvaalien toisen kierroksen asetelma on aivan uutta suomalaisessa politiikassa – kasvavien kaupunkiseutujen osalta tämä jako on jo nykyisyyttä tai ainakin näyttää olevan tulevaisuutta. Kulttuuriväki on ehkä politiikan toimittajia herkempää ymmärtämään sen suuren eron, joka ehdokkaiden ja heidän taustojensa välillä on. Televisiokeskusteluissa puhuttaessa turvaneuvoston roolista kriisinhallinnasta tämä ero ei tule esille lainkaan niin vahvana kuin se on sosiaalisessa mediassa, katutapahtumissa ja vaalitilaisuuksissa, joihin pitkästä aikaa tunkee väkeä niin ettei sisälle mahdu. Kansa on myös ymmärtänyt, että nyt kamppaillaan ideologisesta ja elämänkatsomuksellisesta hegemoniasta Suomessa.
Molempien ehdokkaiden takana on paljon sekä kulttuurihenkilöitä että muita näkyviä kansalaisia. Nämä taustajoukot eroavat toisistaan ratkaisevasti. Se kertoo ehdokkaiden eroista paljon enemmän kuin poliittisten toimittajien analyysit.

Kulttuuriväki on ollut aina herkkää ottamaan kantaa politiikkaan, mikä on aivan oikein. Pitkään aikaan ei vain ole ollut asetelmaa, johon ottaa kantaa.

Juoksija on teko?

Äidinkielenopettajalla olisi työtä!

Esteettömyyttä toki kannatettiin, mutta huomautettiin, että kovin tiukkojen esteettömyysvaatimusten noudattamien voi joskus tuottaa palon haittaa muille tavoitteille. Erityisesti ollaan huolestuneita town-house –tyyppisestä rakentamisesta. Onko pyörätuolilla päästävä joka huoneeseen, vai riittääkö, että pyörätuolilla pääsee kylään.

Helsinkipuisto

Pöydälle. Puistan rajoja on helppo muuttaa niin kauan kun siitä ei tehdä kansallista kaupunkipuistoa. Niinpä se ei estä muuttamasta moottoriteitä bulevardeiksi, kuten Mikko Särelä pelkäsi.

Lausunnolla olleet kaavat

Listan mukaan.

Pysäköintinormi

Pöydälle. Mietitään viikko. Esitykseni siitä, että autopaikkanormista saisi lykkäystä, jos reilusta pelistä on huolehdittu yhtiöjärjestyksessä, herätti vilkkaan keskustelun.

Kun pysäköintipaikat on usein toteutettava samaan aikaan muun rakentamisen kanssa, niiden tarve joudutaan arvaamaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Tarjolla on kaksi ojaa. Jos paikkoja määrätään rakennettavaksi enemmän kuin siihen hintaan on halukkaita ottajia, tehdään kallis virhe ylöspäin. Jos paikkoja tehdään liian vähän eikä niitä myöhemmin saa rahallakaan, tehdään kiusallinen virhe alaspäin. Nykysäännöillä joudutaan vuoren varmasti molempiin ojiin. Pysäköintipaikkoihin menee rahaa aivan liikaa, mutta koska niiden kustannukset on upotettu asumisen hintaa, eikä paikan varaamisesta joudu maksamaan kuin huoltokustannukset, paikat loppuvat vuoren varmasti kesken. Kun paikat ovat kalliit, on paitsi oikeudenmukaisuussyistä että allokaatiosyistä oikein, että niiden hinta irrotetaan asunnon hinnasta. Kun paikan joutuu vuokraamaan 200 eurolla kuussa, ne riittävät kummasti paremmin kuin jos ne ensin pakkomyydään asunnon mukana ja paikan käytöstä ei joutuisi maksamaan juuri mitään. Kysymys on tärkeä, koska Helsingin rannoille ollaan nyt määräämässä pakollisia pysäköintipaikkoja satojen miljoonien eurojen edestä.

Sellaistakin on ehdotettu, että pysäköinti järjestettäisiin kelluvassa proomussa, jonka kannelle rakennettaisiin vaikka ravintoloita ja muuta hauskaa.