Omaa vihreätä talousteoriaa ei tarvita, mainstreram-talousopit ovat varmaankin parhaita. Eihän vihreään energiapolitiikkaankaan olla luomassa omia luonnontieteitä. Muutamat suositut harhaopit kuten Zeitsgeist –liikkeen raha on velkaa –teoriat ryntätään tylysti. Pidin tästä otteesta.

Jos kirjaa katsoisi demari-lasien läpi, sitä pitäisi hyvin oikeistolaisena.  Kirjassa asetutaan selkeästi markkinatalouden ja jopa nykyistä vapaamman markkinatalouden puolelle. Demarien suosima puitetalous lytätään sillä, että nykyinen valtion tuki politiikka on mennyttä säilyttävää ja siten uudistamista estävää. Sama koskee maataloutta.

Oikeistolaisin silmälasien läpi katsoen kirja taas näyttäisi harmillisen vasemmistolaiselta, koska siinä markkinatalouden keinoja käyttäen pyritään ohjaamaan yhteiskuntaa voimakkaasti sekä vihreämpään että tulonjaoltaan tasaisempaan suuntaan.

Ilmastopolitiikkaa koskevassa tekstissä on suoranaista päällekkäisyyttä oman äskettäin ilmestyneen kirjani Vihreä politiikka kanssa.  Emme ole nähneet toistemme tekstejä. Ajatukset vain kulkevat kovin samaan suuntaan.

Kirjassa käydään tiiviisti läpi yhteiskuntapolitiikan lohkot. Kumotaan myös monia vihreitä väittämiä. Minussa se herätti ajoittain jatkuvia riemunkiljahduksia. Ajoittain on keskustelun valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä, esimerkiksi koulutuksen inflaatiosta.

Paljon asiaa on saatu mahtumaan pieneen sivumäärään, mistä lukija kiittää. Monia teemoja olisi toki voinut viedä pidemmällekin.

Kirja olisi ansainnut pidemmän arvion, mutta USA:sta käsin tiukan matkaohjelman puitteissa se ei ollut mahdotonta. Palaan kirjan teemoihin myöhemmin.

Aivan loistava kirja!

Tilaa kirja
Tilaa kirja sähköisessä muodossa

Näyttely on auki enää keskiviikkona 16.5., klo 11-19.

(viikonpäivä korjattu)

Käykää katsomassa. Ulko-ovea on vähän vaikea löytää, koska Jätkäsaari on yhtä rakennustyömaata. Jos löydätte itsenne Verkkokauppa.com:in sisäänkäynnin luota, olette jo lähellä. Kiertäkää myötäpäivää, kunnes kyltit osoittavat, että rasti on siinä. Vielä kolme kerrosta kivuttavaa ja siinä se on: iso halli täynnä kilpailuehdotuksia.

Talvivaaran kaivos sai ympäristöluvan, jossa oli määritelty päästöjen enimmäismäärä. Sen jälkeen kaivos on kylmäverisesti ylittänyt lupaehdot monikymmenkertaisesti ja on ilmoittanut, ettei sillä ole pienintäkään aikomusta yrittää sopeuttaa toimintaansa alkuperäisten lupaehtojen mukaiseksi, koska ne ovat epärealistisen tiukat.  Mikä tässä on ympäristöhallinnon epäonnistumista, ellei sellaiseksi lueta sitä, ettei kaivosta määrätty välittömästi suljettavaksi, mitä taas kokoomus erityisesti vastustaa?

Raahen kultakaivos taas toimi niin, että se teki suunnitelman jätehuollosta, joka oli ihan kunnossa, mutta pani paukut kaivoksen avaamiseen ja ilmoitti, että jätehuolto tulee joskun myöhemmin. Eikä toimintaa pysäytetty!

Miten niistä Talvivaaran lupaehdoista tuli epärealistisen tiukat? Koska yhtiö itse niitä ehdotti. Siihen, että todelliset päästöt ovat monikymmenkertaiset, on kaksi selitystä:

1) Yhtiö pyrki saamaan aloitusluvat esittämällä hakemuksessaan silkkaa lööperiä olettaen, että kun rahaa on pantu kiinni tarpeeksi ja monet ovat sitoneet omakotitalojen lainat kaivoksesta saatavaan palkkaan, valtio ei uskalla panna kaivosta kiinni. Kokoomuksen käyttäytyminen osoittaa, että tämä ei välttämättä olisi aivan väärin laskettu. Oma kantani tämän oletuksen valossa on, että tietoinen valehtelu ei saa olla kannattavaa. Jos tuolle tielle lähdemme, siltä ei ole paluuta. Koska yhtiö on itse esittänyt tällaisia päästömääriä, sen on niitä myös noudatettava. Jos se perustui harkittuun valheeseen, konkurssipesä ja vasta konkurssipesä voi esittää uutta rehelliseen tietoon perustuvaa lupaa, jota sitten harkitaan uudestaan.

2) Kysymys on osaamattomuudesta. Tästä vedettävät johtopäätökset ovat vähän päinvastaisia. Lapin tyhjentämistä luonnonvaroista on lykättävä edes sen verran, että käytettävä teknologia osataan ja se on testattua.

Kimmo Sasin mukaan kokoomus on kiinnostuneempi työpaikoista kuin ympäristöstä, kun taas vihreät haluavat tuhota työpaikkoja. Ero on aikajänteessä. Niin yrityshenkisiä kuin siellä kokoomuksessa ollaankin, pitäisi oppia katsomaan seuraavan kvartaalin toiselle puolelle. Sielläkin on elämää tai ainakin pitäisi olla. Mikä ihmeen kiire on tyhjentää Lappi luonnonvaroista yhden sukupolven aikana vielä niin, että kiireessä käytetään teknologiaa, jota vasta kokeillaan, jolloin seurauksen on matkailuelinkeinon tuhoutuminen. Voisiko ajatella, että yritetään maksimoida työpaikat vaikka seuraavien sadan vuoden aikana. Mitä ideaa on myllätä koko Lappi parissa vuosikymmenessä sepeliksi ja tyhjentää se sitten asukkaista ja soveltaa tähän vielä pelisääntöjä, jotka suosivat ulkomaisia yrityksiä ja syrjivät kotimaisia?

Julkisuuteen tihkuneista tiedoista käy ilmi, että hyvitysmaksua ollaan taas uudistamassa. Olin aivan varma, että viimevuotinen päätös uudistaa järjestelmä perin pohjin merkitsisi meilläkin rationaalisinta vaihtoehtoa eli, että valtio maksaa tekijöille hyvityksen kansalaisten kopiointioikeudesta verorahoista.

Tätä luontevinta vaihtoehtoa ei olla vieläkään esittämässä, vaan muinainen C-kasettimaksu levitetään ylimääräisenä noin prosentin verona jokseenkin kaikkeen, millä on tekemistä tiedon välittämisen tai tallettamisen kanssa. Välillisesti myös tämä blogi joutuu maksajaksi saamatta korvausta siitä informaatiosta, jota tätä kautta jaetaan. En voi myöskään täysin hahmottaa, miksi e-kirjojen ostajien pitää maksaa korvausta levy-yhtiöille.

Kun maksu on näin pieni, se ei merkittävästi häiritse markkinoita toisin kuin nykyinen, joka on karkottanut esimerkiksi ulkoisen kovalevyn ostajat ulkomaisiin nettikauppoihin. Mutta järki käteen: näitä yhden prosentin verokorotuksia voisi tämän ideologian mukaan levitellä sinne tänne. Voisiko lenkkimakkaraverolla parantaa jalkakäytävien asfaltointia? Kertokaa demareille, ettei yhden prosentin arvonlisäveron nosto merkitse oikeastaan mitään!

Esitetty vaihtoehto on parempi kuin nykyinen, mutta silti huono. Koko hommalla kerätään noin kymmenen miljoonaa euroa. Keräyskustannukset – mukaan luettuna ammattikäyttöön tarkoitettujen tallennusalustojen hyvitysmaksujen palautusjärjestelmä ­– maksaa varmaankin enemmän kuin hyvitysmaksusta päätyy lopulliseen tarkoitukseensa. Aika paljon sitä nimittäin kuluu hukkaan senkin jälkeen, kun raha on tuloutettu Teostolle. Onhan Teostolla Lauttasaaressa kokonainen talo rahan jakamiseen. Julkista sektoria piti järkevöittää ja rationalisoida. Tämä nyt ainakaan ei tee sitä. Lisäksi erilaiset pisteverot on helppo osoittaa taloudellisesti epätarkoituksenmukaisiksi, elleivät ne kohdistus asioihin, joiden kysyntää halutaankin vähentää. Onko informaatioteknologia haittaveron ansainnut?

Miksi tällainen korvamerkitty pistevero sen sijaan, että moinen rääpälesumma kerättäisiin yleisistä veroista kuten Norjassa ja Espanjassa tehdään? Norjassa kuulemma on varaa tehdä näin, koska maa on niin rikas!!!!???

Hei haloo!

Maa ei rikastu eikä köyhdy siitä, kutsuuko se veroa veroksi vai maksuksi. Tai köyhtyy vähän. Koska tällaiset pisteverot ovat pieninäkin haitallisia, maa köyhtyy vähän verrattuna siihen, että se keräisi saman summan yleisen verotuksen yhteydessä, sillä kuten sanottu, pisteverot ovat epäoptimaalisia. Ja köyhtyy tietysti keräyskustannusten verran, jotka saattavat ylittää tämän pisteveron tuoton.

Tämän laajennetun kasettimaksun innokkain ajaja on kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki. Hän on jokseenkin ainoa ihminen maailmankaikkeudessa, jonka kannattaa rationaalisesti ajaa tällaista korvamerkittyä pisteveroa. Jos hyvitysmaksu maksettaisiin valtion rahoista, se menisi Arhinmäen kehyksistä.

Jokin järki käteen! Ensin tehdään tiukka budjettikehys, jolla yritetään estää poliitikkoja jakamasta valtion rahaa mielin määrin. Sitten keksitään typeriä tapoja kiertää kehyksiä.

Siirrettäköön siis hyvitysmaksu kehysten sisään, maksettakoon korvaukset yleisistä veroista ja korotettakoon Arhinmäen kehystä vastaavalla summalla.

Kirja on tilattavissa oikean palkin bannerista kustantajan verkkokaupasta. Koodisanalla ”vihreä” saa kirjan tarjoushintaan 27,50€, muutoin 28,50€. Koodi tulee ostoskorissa kohtaan “kuponkikoodi”.

Omistuskirjoitusta halavia varten tulen laittamaan kirjan myyntiin vanhaan tapaan myös tälle blogille, kunhan palaan kotimaahan ensi maanantaina alkavalta hallintovaliokunnan Yhdysvaltain matkalta.

SISÄLLYS

• Esipuhe 7
• Alkujuuret 9
• Liikkeestä puolueeksi 28
• Vihreät ja muut puolueet 43
• Parhaan argumentin periaate 57
• Oikealla vai vasemmalla? 66
• Onko maailma pelastettu? 77
• Vihreiden suhde ydinvoimaan tulee normalisoida 91
• Ohjaavat verot 112
• Rummunpäristystä 133
• Talouskasvu 147
• Enemmän aikaa, vähemmän roinaa 162
• Perustulo 171
• Yhteisöllisyys 181
• Kaupunkipolitiikka 187
• Auton käyttö kaupungeissa 213
• Tulevaisuudesta ei ole vielä sovittu 224

130 x 207 mm
208 sivua
Graafinen suunnittelu Markko Taina
ISBN 978-951-851-461-2

Hierarkkisesta päätöksenteosta esimerkkinä on Steven Jobsin johtaman Applen sisäinen hallinto tai Kiinan valtionhallinto. Länsimainen valtionhallinto on demokratiaa ja onpa demokratia yrittänyt puskea myös yritysten päätöksentekoon.

Odotin kirjalta paljon ihanan epäkorrekteja haasteita suomalaisen julkisen sektorin kehittämiseen. Ehkä odotin liikaa, koska petyin.
Yrityksen itsevaltaisuus ei ole ongelma, jos kuluttajilla ja henkilökunnalla on vaihtoehtoja. Kuluttajien ei ole pakko ostaa Applen tuotteita ja työntekijöillä on todellinen mahdollisuus hakeutua töihin muualle. Onko itsevaltaisesti johdettu yritys tehokkaampi kuin demokraattisesti johdettu, ratkeaa aikanaan markkinoilla.

Hierarkkisen hallinnon ja markkinoiden yhdistelmä Aasiassa näyttää Wahlroosin mukaan tuottavan paremman taloudellisen menestyksen kuin demokratia Euroopassa. Näinköhän? Toistaiseksi Kiina ottaa vain kopioimalla kiinni länsimaiden teknologista etumatkaa kuten Japani 50 vuotta aiemmin. Japanin nousu päättyi sen saavutettua teollisuusmaat. Epädemokraattisesti hallitut maat johtavat länsimaita myös poliittisten vankien määrässä ja kuolemantuomioissa.

Pohdinnan arvoinen on Wahlroosin huomio, ettei demokratia ole menestynyt maissa, joissa tulotaso on alle 6 000 dollaria hengeltä vuodessa. Epäkorrekti väite, mutta evidenssi on kiusallisen vahva.

. . . .

Wahlroosin mukaan parhaan tuoton saavat sijoittajat, jotka ostavat markkinoilta huonosti johdettuja yrityksiä, vaihtavat johdon osaavampaan ja saatuaan yrityksen uuteen iskuun myyvät sen. Tietäisin monia kunnallisia organisaatioita, joille ulkopuolinen kaappaus tekisi hyvää. Niiden jämähtäminen paikoilleen varmistetaan johdon liki täydellisellä irtisanomissuojalla. Heikko kyky uudistua on julkisten organisaatioiden pahin rasite.

Vaikka useampi pitää kahvista kuin teestä, pidämme luonnollisena, ettei asiasta äänestetä. Wahlroosin mukaan demokratiassa enemmistö päättää, mutta markkinoilla vähemmistöllä-kin on vapaus. Parhaiten demokratia toimii hänen mukaansa paikallistasolla. Tämän voi nähdä toisinkin. Sen sijaan, että kansa luottaisi kunnalliseen demokratiaan, huudetaan valtiolta vanhuspalvelulakeja ja muuta normitusta rajoittamaan paikallista päätösvaltaa. Sydämessään ihminen tietää, ettei enemmistöllä ole demokratiassakaan oikeus sortaa vähemmistöä.
***
Hyvinvointiyhteiskunnassa lähdemme siitä, että jokaisella on tulotasosta riippumatta oikeus peruskoulutukseen, asuntoon, terveydenhuoltoon ja muihin välttämättömyyksiin. Nämä tuotetaan joko ilmaisina tai subventoituina palveluina. Wahlroos esittää, että subvention sijasta jokaiselle annettaisiin vastaava summa rahaa, jolla voi ostaa tuon palvelun täyteen hintaan tai käyttää rahat muuhun. Tällä olisi paljon hyviä mutta myös huonoja puolia.

Emme luota ihmisen järkevyyteen. Erityisen epäluuloisesti suhtaudumme perheen sisäiseen oikeudenmukaisuuteen. Olisiko oikein, jos vanhemmat käyttäisivät lasten koulurahat omiin tarkoituksiinsa eivätkä lapset pääsisi kouluun? Samat koulut ja päiväkodit rikkaille ja köyhille ovat hyväksi lapsuudessa; ne yhdistävät kansakuntaa paljon asevelvollisuutta enemmän.

Vanhuspalvelut voisi minusta antaa palveluseteleinä ja tuottaa markkinaehtoisesti. Palve-luseteliä sukulaiset eivät voisi käyttää omiin tarkoituksiinsa. Selviytymiskykyä vastaavat palvelusetelit, joiden päälle saisi käyttää omaa rahaa, toisivat palveluihin laadun markkinat ilman mitään vanhuspalvelulakia. Yksityisten yritysten parempi uudistumiskyky saataisiin käyttöön. Huonosti vanhuksia kohtelevat yritykset menettäisivät asiakkaansa.
. . .
Istuttuani aikoinaan sekä HYKS:n että HUS:n hallituksissa olen vakuuttunut, että poliitti-nen hallitus on huono tapa johtaa sairaalaa. Sairaalan operatiivinen johto kuuluu hierarkkisen johtamisen alueeseen. Sitä toimitusjohtaja alaisineen johtakoon samoin perustein kuin johdetaan yksityissairaalaa.

Keskussairaala toimii verovaroin monopolina, joten markkinoista ei ole sen paimeneksi. Vai olisiko sittenkin? Kunnat ovat kilpailuttaneet esimerkiksi sydänleikkauksia, ja yksityiset lääkäriasemat ovat usein voittaneet. Tämä voisi olla hyvä keskussairaalan kirittäjä, kunhan keskussairaalan erityisvelvoitteet rahoitetaan erikseen. Tästä huolimatta suurin osa keskussairaalan toiminnasta jää markkinavalvonnan ulkopuolelle.

Ilman ulkoista hallitusta ei sairaalaa voi jättää. Muuten päätöksenteossa voivat sekoittua lääkärien ja sairaalan edut keskenään. Poliitikoista koottu hallitus on harvoin tällaiseen tehtävään paras mahdollinen, koska hallituksen pitäisi perehtyä tuotannollisiin eikä poliittisiin ongelmiin.

Demokraattisen päätöksenteon piiriin kuuluisi periaatteessa yhteiskunnallisten ratkaisujen tekeminen terveydenhuollossa, siis ohjeistaminen voimavarojen kohdentamisessa ja priorisoinnissa. Juuri näistä poliitikot eivät halua tietää mitään, ja ehkä hyvä niin. Niiden asiallinen käsittely ei kestä demokratiaan kuuluvaa julkista ryöpyttämistä. On ollut masentavaa katsella iltapäivälehtien uutisointia yksittäisistä hoitopäätöksistä. Turhan ja kalliin hoidon evännyt lääkäri ei voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi puolustautua.

Julkisen terveydenhuollon organisaatiot ovat joskus menneet aivan solmuun. Tällöin kunta on usein päätynyt ostamaan palvelun yksityiseltä. Hallinnon ongelmien tilalle ovat tulleet ostamiseen liittyvät ongelmat ja transaktiokustannukset, joita hankintamenettelylain järjettömyydet entisestään kasvattavat. Nämä ongelmat ovat huomattavia ja vinouttavat toimintaa pahasti. Olisi hyvä voida nykyaikaistaa hallintoa kunnallisissa organisaatioissa.

Terveydenhuolto kokonaisuudessaan ei sovi markkinoiden piiriin, koska hoitoa ei anneta maksukyvyn vaan tarpeen mukaan. Surkeasti ovat toimineet yritelmät yhdistää sairausva-kuutus yksityiseen hoitoon. Sairaalan ja potilaan kannalta kaikki varmuuden vuoksi otetta-vat ylimääräiset kokeet ovat aina kannattavia, koska vakuutushan maksaa. Yhdysvalloissa tämä on johtanut järjettömän kalliiseen terveydenhuoltoon, jonka tulokset ovat heikot, koska hoito kohdentuu koko kansan tasolla aivan väärin.

Verorahoitteisessa järjestelmässä niukkuutta säädellään jonottamalla. Tässä on se vika, ettei tunnusteta, että aika on toisille kalliimpaa kuin toisille. Siksi on syntynyt työterveydenhuolto jonon ohittamiseen ja siksi varakas väki käyttää yksityislääkäriä terveyskeskuslääkärin sijaan ja turvautuu julkisesti rahoitettuun vasta, kun edessä on kallis toimenpide.

Kovin pessimistisiä oltiin siihen, miten kehittyy Italian tuotantokyky, ehkä 0,5 prosenttia vuodessa. Talous ei voi kovin pitkään nopeammin kuin potentiaalinsa.

Kysyin, panevatko he toivonsa siihen, että jonakin päivänä kiinalaiset ovat niin rikkaita, että alkavat ostaa Ferrareita. Ferrareita menee Kiinaan kuulemma jo nyt solkenaan.

Etelä-Italia muodostaa toivottaman riipan koko maan taloudelle. Italiassa palkkataso on sama etelässä ja pohjoisessa, vaikka tuottavuus on aivan eri luokkaa. Tämä pitää etelän alikehittyneenä. Saksassa on toisin: Länsiosassa palkat ovat selvästi korkeampia kuin itäosassa.

Saimme lopuksi hengästyttävän listan järkevöittämistoimista, joita ollaan tekemässä. Sitä oli tulkin välityksellä vähän vaikea seurata, koska älyttömyyksille, joista ollaan luopumassa, ei aina ole suomenkielistä nimeä.

Suurlähettiläs oli kertonut, että työreformin olivat hyväksyneet ammattiliitoista yhtä lukuun ottamatta kaikki. Kävimme siis tapaamassa sitä yhtä, joka on tosin myös suurin, kuusi miljoonaa jäsentä.

Mitään työreformia ei tarvita, koska kyllä Italiassa voi ihmisiä irtisanoa. Kaksi miljoonaa on irtisanottu. Kun kysyimme, miten olisi pohjoismainen käytäntö, jossa irtisanominen on helpompaa, mutta työttömyyskorvaukset kohtalaiset hyvät. Vastaus oli, että se olisi loistavaa, mutta ei sellainen onnistu kuin pienissä maissa, joissa maan pienuuden vuoksi työttömiä on vähän, jolloin tämä ei tule niin kalliiksi. Kun Italia on iso maa, se tulisi Italiassa niin kalliiksi, ettei ajatus ole realistinen.

Heidän esiintymisensä vahvisti Korpisen väittämää, ettei tämä vyönkiristys voi onnistua poliittisesti.

= = =

Alun perin vähän epäilin, onko pikavisiittimme Roomaan järkevä, mutta kyllä paljon oppi ja näki. Kannatti. Olin hämmennyksen tilassa, kun tulimme. Lähtiessä olin yhtä hämmentynyt, mutta hämmennys oli noussut korkeammalle tasolle.

Kahta argumenttia ei voinut kumota.

1)      Etelä-Euroopan maiden on tasapainotettava talouttaan rajuin toimin. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

2)      Rajut säästöt ovat poliittisesti mahdottomia ja taloudellisesti hyödyttömiä. Poliittisesti mahdottomia, koska demokraattisissa maissa kansa äänestää nurin tätä yrittävät hallitukset; hyödyttömiä, koska näin raju säästäminen tuottaa työttömyyttä ja se tekee säästöjen vaikutuksen valtin talouteen tyhjäksi.

Italian osalta on jotain aihetta optimismiin. Maassa on vahva teollinen potentiaali. Julkisesta hallinnosta on siirrettävä väkeä tuottavaan työhön. Se tapahtuu nyt liian nopeasti, jolloin väki vapautuukin työttömiksi. Työttömyys on lamauttava tauti, josta ei olojen parantuessakaan aina parane.

Kaikki olisi helpompaa, jos vienti vetäisi. Euroopan tasolla tarvitaan kasvustrategiaa, jossa vetovastuu on Saksan, Hollannin, Ruotsin ja Suomen kaltaisilla mailla. Alkaahan Euroopan lama purra myös Suomen vientiteollisuuteen.

Mitähän se Ranskan uusi presidentti oikein aikoo?

Kreikalle en keksi lohdutuksen sanaa.

Helsingin Sanomat kirjoitti tänään mitä kaikkea ikävää ja lehden mukaan jopa laitonta seuraa siitä, että yksityiset keikkalääkärit valtaavat sairaaloiden päivystykset. Selitys tähän asiantilaan oli, että virkalääkärit eivät halua eivätkä suostu päivystämään. Ovat pitkän työpäivän jälkeen siihen liian väsyneitäkin.

Tuossa edellisessä virkkeessä on todellinen syy, joka jäi Hesarilta avaamatta. Lääkäreiden työehtosopimus kieltää kertakaikkisesti vuorotyön. Työpäivä alkaa kahdeksalta aamulla. Päivystys tulee sen päälle. Ehkä laillista, mutta ei kovin turvallista. Voiko aivokirurgi olla täydessä iskussa aamulla klo 7 leikkaamaan aivoverenvuotopotilasta oltuaan töissä 23 tuntia yhteen soittoon? Tätä rajoitusta ei ole yksityisillä työnvuokraajilla.

Keikkalääkärin kannattaa tehdä vuorotyötä. Ei se siis varsinaista riistoa ole, sillä toki hän pääsisi töihin virkalääkäriksikin. Miksei samoja työehtoja, jotka houkuttelevat keikkalääkäreitä päivystämään, voisi tarjota myös virkalääkäreille?

Lääkäriliitto on kertakaikkisesti väärässä. Vuorotyökiellosta pitää päästä eroon.

Torstaina aamupäivällä kävimme finanssiministeriössä ja keskuspankissa. On menossa voimakas verouudistus, jossa verotusta siirretään ”kasvua ehkäisevistä” veroista kulutusveroihin ja kiinteistöveroon.

Kunnallisella kiinteistöverolla on tarkoitus kerätä 21 miljardia euroa. Aiemmin kiinteistöveroa kerättiin vain kakkosasunnosta ja kesämökeistä, nyt vero ulotetaan kaikkiin asuntoihin ja verotusarvot nostetaan markkinahintojen tasolle. Ensimmäisen asunnon kiinteistövero on 0,4 prosenttia ja kakkosasunnon 0,76 prosenttia. Mitä maksetaan vuokra-asunnosta ei käynyt selville. Nämä verot ovat selvästi kovempia kuin Suomessa.

Huoltoasemalla diesel maksoi 1,72 euroa ja bensa 1,87. Jotenkin lämmitti mieltä.

Jostain oudosta yritysveron muodosta (EIRI) halutaan eroon. Yritykset maksavat sitä pääomatuloista, koroista ja palkoista. Muistuttaa kovasti siis arvonlisäveroa, mutta kun se lasketaan näin päin, se ei ulotu tuontitavaroihin eikä sitä voi vähentää vientituotteista.

Mielenkiintoinen uudistus on, että osakepääoma ja lainapääoma halutaan samanarvoiseksi hyväksymällä osingot yrityksen verotuksessa vähennyskelpoiseksi kolmeen prosenttiin vuodessa. Ei käynyt ilmi, lasketaanko tämä osakkeiden nimellisarvosta vai yrityksen nettovarallisuudesta. Meillähän kaksinkertaista verotusta torjutaan sillä, että listaamattomissa yrityksissä pääomistajien osingot ovat verovapaita 60 000 euroon tai yhdeksään prosenttiin nettovarallisuudesta omistajan omassa verotuksessa.

Suunnittelevat myös hiiliveroa. Sellaisesta päätettiin jo 1998, mutta sitä ei otettu käyttöön, kun öljy hinta nousi niin paljon. (EU on tosin aikeissa kieltää hiiliverot päästökauppasektorilla, mikä onkin ihan perusteltua.)

Harmaata taloutta kitketään kieltämällä yli tuhannen euron ostosten maksaminen käteisellä.

Budjettitasapainon vaatimus on kirjattu perustuslakiin.

Veronkierto on suuri ongelma. Yleinen arvaus veronkierron määrästä on 120 miljardia, eli 7,6 prosenttia BKT:sta. Arvonlisäverosta kierretään noin 30 %. Niille, jotka verot maksavat, Italian verotus on hyvin ankaraa. Veroaste on 45% eli vähän enemmän kuin Suomessa.

Iltapäivällä tapasimme verohallinnon ihmisiä, joilla oli ihailtavan pragmaattinen ote pinnareiden kiinnisaamisiin.

Kaikkia yksityiskohtia ei kannattane selostaa. He kuitenkin vertaavat ihmisten kulutuskäyttäytymistä veroilmoitukseen. Ikäviä kysymyksiä seuraa, jos tuloton ostaa Ferrarin tai loistoveneen. Kysyin, eikö tämä ole tehotonta, jos se on yleisesti tiedossa.  Ainahan Ferrarin voi käydä ostamassa Ranskasta, jossa sen voi vieläpä maksaa käteisrahalla. Ei kuulemma kannata pysäköidä väärin, koska verohallinto on yhteistyössä kuntien kanssa näiden luksuselämää viettävien “köyhien” jahtaamisessa ja saavat siitä pienen palkkionkin.

Aluksi suurlähettiläs Petri Tuomi-Nikula selosti Montin uudistuksia varsin optimistiseen henkeen. Hänen tunnelma Italiassa muuttui yhdessä yössä, kun Berlusconia kaatui. Hallitus hyväksyi pelastusasetuksen, jossa on kovia toimenpiteitä.

Budjetin tasapainottaminen. Ihan vuoteen 2013 mennessä tasapainottaminen ei onnistu, mutta tähtäin on vuodessa  2015. Veroja nostetaan ja menoja karsitaan. Kiinteistöverolla aiotaan periä huomattavia summia. Bensa on Euroopan kalleinta.

Eläkeikää nostetaan reilusti, käytännössä seitsemällä vuodella.  Tämän jälkeen eläkejärjestelmän arvioidaan olevan Euroopan kestävimmän.

Monia suljettuja elinkeinoja on vapautettu. Esimerkiksi taksitoiminta ja apteekit, toisin kuin Suomessa siis.

Työreformi. Italiassa vanhat työntekijät ovat olleet lähes erottamattomia, minkä seurauksena nuorten asema työmarkkinoilla on vastaavasti surkea. Yritys tehdä tämäkin asetuksella (!!) kariutui. Nyt se on lakikäsittelyssä, mikä voi johtaa vesityksiin. Nuorisotyöttömyys on tällä hetkellä 36 %.

Voimakkaita toimia veronkiertoa vastaan. Ravintolan ovella saattaa ulos tulijaa odottaa poliisi, joka kysyy, saitteko kuitin.

Näistä “hirvittävistä” toimista huolimatta Montin kannatus on pysynyt korkeana, ihan viime aikoina tosin sekin on kokenut kolauksia. Työttömyys on tietenkin kasvanut (yllätys?). Tosin viimeisimmässä mittauksessa kannatus on laskenut 47 prosenttiin.

Lounaalla puhunut entinen Helsingin apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen, jolla on uraa myös Maailmanpankissa ja Työväen taloudellisessa tutkimuslaitoksessa, kertoi mielipiteenään, ettei tällainen politiikka voi onnistua. Italialaiset voivat kiristellä vyötä muutaman kuukauden, mutta on turha kuvitella heidän suostuvan parinkymmenen vuoden hevoskuuriin, jona aikana maa kurjistuu. Montin suosio laskee, kun postiluukusta tulee parin tonnin kiinteistöverolappu. Korpinen arvosteli voimakkaasti rahapolitiikkaa, joka pitää reaalikorot nollassa, Sellainen ei voi kuin johtaa pääomainflaatioon ja asuntokupliin. Samaa mieltä, mutta miten pidetään pyörät pyörimässä, jos tämäkin on kiellettyä? Tämä on kokonaan oman messunsa arvoinen kysymys.

Kansantaloustieteen professori Gustavo Pigalla oli Montin ajamasta politiikasta huono käsitys. Hän korosti olevansa poliittisesti enemmän oikealla kuin vasemmalla ja varottaneensa oppilaitaan keynesiläisyydestä, koska se johtaa suureen julkiseen sektoriin, jonka on mahdollista tehdä suuria erehdyksiä.

Hänen mukaansa Monti tekee nyt vääriä asioista. On olosuhteita, joissa keynesiläinen tarkastelu on järkevää ja se on nyt. Tällaiset nopeat pakkosäästöt vievät lamaan. Espanjan työttömyys on jo 25 %. Italian suurin ongelma on sen heikossa kilpailukyvyssä. Vain 15 prosenttia nuorista saa korkeakoulututkinnon ja nyt säästetään yliopisto-opetuksesta!  (Professori Piga on töissä yliopistossa) Euroopassa pitäisi vahvojen maiden (=pohjoinen) vetää Eurooppa pois lamasta eikä ryhtyä säästämään sielläkin.

Jos Monti kaatuu, Italiaa ei voi pelastaa kaaokselta, mutta EU-maiden pitäisi auttaa Montia tekemään oikeita asioita, ei pakottaa lyhytnäköisiin leikkauksiin, jotka vain tuhoavat taloutta.

Olipa hunajaa korville. Juuri tätä olen yrittänyt koko ajan sanoa!