Pehmeä budjettirajoite on turmiollinen

Oheises­sa kaavios­sa on sosi­aali- ja ter­vey­den­huol­lon ja ja pelas­tus­toimen nimel­lis­ten meno­jen kasvu yhdessä vuodessa hyv­in­voin­tialueit­tain. Ne ovat kas­va­neet koko maas­sa 10,2 %. Kasvua selit­tää inflaa­tio ja väestön ikään­tymi­nen, mut­ta ei se kaikkea selitä.  Väitän, että pehmeän bud­jet­ti­ra­joit­teen peri­aate on merkit­tävä syy meno­jen kasvuun.

Pehmeäl­lä bud­jet­ti­ra­joit­teel­la tarkoite­taan peri­aatet­ta, joss­sa ylem­pi taho – tässä tapauk­ses­sa VM – aset­taa menoka­ton, mut­ta jos sen ylit­tää, saa lisää rahaa. Mik­si siis ei ylit­täisi? Tuo­han meno­jen ylit­tämi­nen alueelle kaikkea kivaa, kuten työ­paikko­ja, parem­mat palkat ja parem­mat palve­lut. Itse kut­sun peri­aatet­ta manku­mis­mallik­si, mut­ta samas­ta asi­as­ta on kyse. Jat­ka lukemista “Pehmeä bud­jet­ti­ra­joite on turmiollinen”

Sote-päättäjät pakotetaan rikkomaan lakia

Viime kok­ouk­ses­saan HUS:in hal­li­tus antoi vas­tauk­sen Ulla-Mai­ja Urhon val­i­tuk­seen HUS:n yhtymäkok­ouk­sen bud­jet­tipäätök­ses­tä. Valit­ta­jan mielestä päätös on laiton, kos­ka myön­netyn rahoituk­sen turvin HUS ei pysty­isi suo­ri­u­tu­man lakimääräi­sistä tehtävistään.

HUS:in rahatarpeet viimeisenä

HUS:in ase­ma rahan­jaos­sa on vähän han­kala. Val­tio antaa hark­in­tansa mukaan rahaa hyv­in­voin­tialueille. Uuden­maan erikois­ratkaisun vuok­si HUS ei saa rahaa lainkaan, vaan Uuden­maan viisi hyv­in­voin­tialuet­ta anta­vat sille rahaa omis­taan, jos eivät niitä itse tarvitse. Bud­jetista päätetään yhtymäkok­ouk­ses­sa tarvit­taes­sa äänestäen. Tästä asi­as­ta myös äänestet­ti­in, ainakin äänestet­ti­in bud­jetin varhaisem­mas­sa käsit­te­ly­vai­heessa. Helsin­ki ja Itä-Uusi­maa oli­si­vat anta­neet HUS:ille enem­män, mut­ta muut kolme (Län­si- ja Kes­ki-Uusi­maa ja  Ker­a­va-Van­taa) eivät siihen suostuneet.

Todet­takoon, että Ulla-Mai­ja Urho oli edel­lisel­lä vaa­likaudel­la HUS:n hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­ja – ei siis aivan kuka hyvänsä.

Olin valit­ta­jan kanssa samaa mieltä siitä, että HUS:n bud­jet­ti on lain­vas­tainen, kos­ka sen turvin HUS ei selviy­dy lak­isäätei­sistä velvoit­teis­taan. Val­i­tuk­sen kohde vain on väärä. Jos viisi hyv­in­voin­tialuet­ta oli­si­vat anta­neet enem­män omis­taan, ne eivät vas­taavasti olisi selvin­neet itse lak­isäätei­sistä tehtävistään. Val­i­tus olisi pitänyt osoit­taa val­tio­varain­min­is­ter­iölle, jon­ka niuk­ka rahal­in­ja pakot­taa rikko­maan lakia esimerkik­si hoitoon pääsya­joista. Kat­so­taan, mitä hallinto-oikeus asi­as­ta sanoo.

Muuten olen sitä mieltä, että HUS on Suomen sairaan­hoidon kru­u­nun­jalokivi. Maan paras osaami­nen on siel­lä. Jos tästä ei pide­tä huol­ta, osaami­nen heikke­nee koko maan tasolla.

Min­ua arve­lut­taa olla jäse­nenä HUS:n hal­li­tuk­ses­sa, kos­ka sil­loin joutuu kan­ta­maan vas­tu­un lait­to­muuk­sista, joille ei voi mitään. Syksyl­lä olin aika lähel­lä ilmoit­taa eroa­vani, mut­ta se olisi tun­tunut rintamakarkuruudelta.

Terveydenhuoltomme on halpaa

Hal­li­tus uhoaa, etteivät he anna liian vähän rahaa, vaan että hyv­in­voin­tialueet käyt­tävät sitä tehot­tomasti. Tämä olisi uskot­tavaa, jos Suomen ter­vey­den­huolto­jär­jestelmä olisi kallis, mut­ta se on ver­tailukelpoisi­in mai­hin ver­rat­tuna hal­pa. Pohjo­is­maista vain Islanti selviää BKT:n näh­den yhtä pie­nil­lä menoil­la. Muut käyt­tävät selvästi Suomea enem­män rahaa. EU-maista Suomen alle pää­sevät vain Puolan, Unkarin ja Sloven­ian kaltaiset maat, joiden ter­vey­den­huoltoon en omaamme vai­h­taisi. Jat­ka lukemista “Sote-päät­täjät pakote­taan rikko­maan lakia”

Vielä vientivetoisista palkoista ja ay-liikkeestä

Juhana Var­ti­ainen moit­ti min­ua kir­joituk­ses­tani, jos­sa väitin hal­li­tuk­sen aiko­van kir­joit­taa hoitoalan palkkakuopan laki­in sil­lä, etteivät mitkään palkanko­ro­tuk­set saisi ylit­tää vien­tialo­jen palkanko­ro­tuk­sia. Hänen mukaansa asia on päin­vas­toin. Ruot­sis­sa hoitoalan ali­palkkaus pystyt­ti­in selät­tämään palkkaliuku­mil­la. Myös työmin­is­teri Arto Sato­nen antoi ymmärtää Hesaris­sa, että hal­li­tuk­sel­la on taskus­saan mekanis­mi. jol­la palkkavääristymiä voidaan kor­ja­ta. Helpot­taisi yhteiskun­nal­lista keskustelua, jos ker­rot­taisi­in, mikä se mekanis­mi on. Vai onko taas kyse valikoivas­ta Ruotsin mallista?

Myös eräät entiset työ­nan­ta­ja­jär­jestö­jen vet­er­aan­it ovat ihme­telleet tätä vien­tiala­mallia. Ensin lopetet­ti­in val­takun­nal­lis­ten työe­htosopimusten tekem­i­nen, jot­ta palkkarakenne voi elää, ja sit­ten kir­joite­taan oikein laki­in vaa­timus pitää palkkarakenne entisellään.

Hal­li­tuk­sen lakiesi­tys asi­as­ta on sinän­sä ham­paa­ton. Siinähän san­o­taan vain, että val­takun­nanso­vit­teli­ja ei saa esit­tää vien­tialo­jen palkanko­ro­tuk­set ylit­täviä koro­tuk­sia. Eikä olisi voitu vain lakkaut­taa val­takun­nanso­vit­teli­jan vir­ka? Olisi nekin rahat säästet­ty. Eihän mikään palka­nsaa­ja­jär­jestö käytä tämän jäl­keen val­takun­nanso­vit­teli­jaa mihinkään. Jat­ka lukemista “Vielä vien­tive­toi­sista palkoista ja ay-liikkeestä”

Hoitoalan työvoimapula johtuu palkoista

Päämin­is­teri Orpo perustelee sairaalaverkon karsin­taa sil­lä, ettei nyky­isi­in sairaaloi­hin riitä hoita­jia. Tämä sisältää ole­tuk­sen, että hoita­jat siir­tyvät jäl­jelle jäävi­in sairaaloi­hin, eli siis myyvät asun­ton­sa ja osta­vat uudet ja puolisokin löytää työ­paikan uudelta paikkakunnal­ta. Voi myös olla, että hoita­ja vai­h­taa alaa. Vaik­ka noin tapah­tu­isi, iloa kestäisi vain vuosi tai pari. Pääon­gel­maa se ei poistaisi. 

Kannattaako hoitajien muuttaa työn perässä?

Kos­ka muu­ton tulisi suun­tau­tua pääasi­as­sa muut­to­tap­pioalueelta kasvukeskuk­seen, asun­non vai­h­to on varsin kallis asia. Joutu­uhan siinä myymään hal­val­la ja osta­maan kalli­il­la. Jos työu­raa on jäl­jel­lä 15 vuot­ta, voi olla kan­nat­tavam­paa vaik­ka men­nä vielä huonopalkkaisem­paan työhön kau­pan kassalle.

Pääon­gel­ma on kuitenkin, että hoitoalal­la on liian vähän väkeä. Tilanne ei jatkos­sa parane, kun hoidet­tavia eli ikäih­misiä on enem­män ja suuri määrä hoito­henkilöitä siir­tyy itsekin eläkkeelle.

Se, ettei hoitoala houkut­tele nuo­ria, johtuu siitä, että alal­la mak­se­taan huono­ja palkko­ja suh­teessa vaa­di­tun koulu­tuk­sen pitu­u­teen ja suh­teessa mui­hin euroop­palaisi­in maihin.

Tätä taas ei ole tarkoi­tuskaan kor­ja­ta vaan jäädyt­tää ennalleen. Orpon hal­li­tus kaavaillee jopa lakia, jon­ka mukaan hoita­jien palkko­ja ei saa korot­taa ver­rat­tuna vien­tialo­jen palkkoi­hin. Kos­ka vien­tialoil­la on myös palkkaliuku­maa, jota julkisel­la puolel­la ei yleen­sä ole ollut, suun­nitel­mana on jopa alen­taa hoitoalan palkko­ja suh­teessa mui­hin palkkoi­hin. Jat­ka lukemista “Hoitoalan työvoima­pu­la johtuu palkoista”

Toimeentulotuen vuokrarajoja ei voi toteuttaa kolmessa kuukaudessa

Näen suo­ma­laiselle hyv­in­voin­ti­val­ti­olle kak­si poli­it­tista uhkaa.

Poli­it­ti­nen vasem­mis­to ei halua pitää suit­sia kireäl­lä vaan jakaa rahaa sym­pa­t­ian perus­teel­la. Sil­loin kun demar­it rak­en­si­vat hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, he oli­vat rahankäytössä tiukko­ja ja johdon­mukaisia. Sään­nöt oli­vat ankaria. Tämä ote on höl­tynyt pahasti viimeisen 20 vuo­den aikana. Jos hyv­in­voin­ti­val­tion raho­ja käytetään tehot­tomasti, kär­si­jöinä eivät ole rikkaat vaan köy­hät. Jos joku saa perus­teet­to­mia tulon­si­ir­to­ja, rahaa riit­tää muille tarpeessa oleville vähemmän.

Toinen ongel­ma ovat oikeis­to­laiset. Hei­dän pahin ongel­mansa ei ole se, että he halu­a­vat kyykyt­tää köy­hiä ja lisätä tulo­ero­ja. Aina tulee uusia vaale­ja ja tästä kansa kostaa vaaleis­sa. Jat­ka lukemista “Toimeen­tu­lotuen vuokrara­jo­ja ei voi toteut­taa kolmes­sa kuukaudessa”

Kokeneita lääkäreitä päivystyksiin!

Parikym­men­tä vuot­ta sit­ten Uudessa See­lan­nis­sa oli lääkäri­lakko. Kun jäl­keen­päin selvitet­ti­in sen vaiku­tus­ta poti­las­tur­val­lisu­u­teen, ilmeni, että poti­laiden kuolleisu­us oli lakon aikana laskenut. En tunne Uuden See­lan­nin lääkärei­den työ­markki­nakäytän­töjä, mut­ta lakos­sa oli­vat olleet lähin­nä nuoret lääkärit.

Uudessa See­lan­nis­sa, kuten meil­läkin, raskas päivystys­vas­tuu on nuo­ril­la lääkäreil­lä. Kun nämä oli­vat lakos­sa, päivystyk­seen tuli koke­neem­pia lääkäre­itä ja tulok­set parani­vat merkittävästi.

Kun Goo­glasin tätä asi­aa, löysin viit­teitä saman­laisi­in tulok­si­in muis­takin maista.

Van­ha sanon­ta kuu­luu, että ter­vey­den­huol­lon kallein väline on lääkärin kynä. Koke­mat­toman päivys­tävän lääkärin kynä näyt­tää ole­van eri­tyisen kallis.

Näyt­täisi siis ole­van hyvä, jos nuorten koke­mat­tomien lääkärei­den sijas­ta päivys­tävät lääkärit oli­si­vat koke­neem­pia ja nuoret lääkärit har­joit­telisi­vat helpom­mis­sa tehtävis­sä. Voisiko tämän toteut­taa ilman lakkoakin? Jat­ka lukemista “Kokenei­ta lääkäre­itä päivystyksiin!”

Miksi Soten rahat eivät riitä

Hyv­in­voin­tialueil­ta puut­tuu noin puoli­toista mil­jar­dia euroa. Miten tämä voi men­nä noin huonosti?

Keski­tyn tässä ter­vey­den­huoltoon, kos­ka tun­nen sen parem­min. Sosi­aalipuoli on aivan oma tarinansa.

Suomi yrittää taloudellista ihmettä

Suomen ter­vey­den­huoltomenot ovat suh­teessa BKT:hen selvästi alem­mat kuin ver­tailukelpoi­sis­sa mais­sa. Meitä halvem­mal­la selviävät ovat meitä köy­hempiä. Yleen­sä on niin, että maan vaurastues­sa ter­vey­den­huoltoa arvoste­taan enem­män ja siihen käytetään enem­män rahaa. Tästä sään­nöstä poiketen Irlan­ti selviää ter­vey­den­huol­lostaan huo­mat­ta­van halvalla.

Aiem­min oli erit­täin selvää, että ter­vey­den­huolto tulee selvästi kalli­im­mak­si mais­sa, jois­sa ter­vey­den­huolto perus­tuu vaku­u­tuk­si­in ja yksi­tyiseen ter­vey­den­huoltoon. Tämä ero on viimeisen 20 vuo­den aikana lieven­tynyt selvästi.

Aikamoisia faki­ire­ja mei­dän on olta­va, jos yritämme nyky­i­sistä menoista vielä kar­sia pois 1,5 mil­jar­dia, eli BKT-osuute­na 0,5 % yksikköä. Tästä muuten puo­let johtuu hoita­jien palkkaratkais­us­ta.  Hal­li­tus näyt­tää ajat­tel­e­van, että hoita­jien palkanko­ro­tuk­set rahoite­taan vähen­tämäl­lä hoitoa.

Tähän on san­ot­tu, että Suomes­sa on selvit­tävä ter­vey­den­hoi­dos­ta halvem­mal­la, kos­ka meil­lä hoita­jat suos­tu­vat tekemään töitä niin huonol­la pal­ka­lla.  Tämä etu on häviämään päin. Jat­ka lukemista “Mik­si Soten rahat eivät riitä”

Yksityinen vai julkinen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa

Tämä viimeinen osa kir­joi­tus­sar­jani sosi­aali- ja ter­veyshuol­losta viivästyi muiden kiirei­den vuok­si. Ehdin jo kir­joit­taa hoita­jami­toituk­ses­ta, joten ei siitä sen enempää.

Yksi­tyiset van­hus­ten­hoito­laitok­set ovat osoit­ta­neet parem­muuten­sa van­hus­ten­hoi­dos­sa. Samal­la rahal­la saa enem­män. Vähem­mäl­lä rahal­la ei kuitenkaan saa enem­pää. Kun­nat ovat mak­sa­neet jopa 30 % vähem­män van­hus­ten hoi­dos­ta yksi­ty­isille kuin omille laitok­silleen. Niin­pä ei ole ihme, että hoidon tasos­sa on joil­lakin yksi­ty­isil­lä puutteita.

Tässä käsit­te­len lähin­nä sitä, voisiko osta­ja olla van­hus itse (tai hänen omaisen­sa) eikä hyvinvointialue.

Mitä hoito asiakkaalle maksaa?

Yleinen käsi­tys on, että ympärivuorokautisen palvelu­a­sumisen asi­akas­mak­su on 85 % asi­akkaan tuloista. Täl­lä tarkoite­taan var­maankin net­to­tu­lo­ja, vaik­ka asianomais­es­ta laista en löytänyt kohtaa, jon­ka perus­teel­la tuloista vähen­netään verot. Ela­tus­mak­sut esimerkik­si kyl­lä vähennetään.

Lain mukaan se ei kuitenkaan saa olla korkeampi kuin palvelun tuotan­tokus­tan­nuk­set. Mak­sim­i­hin­ta on siis jotain 4500 €/kk. Tähän kat­toon tör­mätään vähän yli 5000 euron eläk­keen kohdal­la. Täl­laiset eläk­keet eivät ole yleisiä, mut­ta niitäkin on. Ennen kaikkea joil­lakin on pääomatuloja.

En ole näh­nyt yhdenkään hoito­laitok­sen ker­to­van, mikä on tämä lain mukainen enim­mäis­mak­su. Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (6): palvelusetelit vanhustenhoidossa”

Hoitajamitoitus järkevämmäksi

Hoita­jami­toituk­ses­sa tärkein­tä olisi siir­tyä kiin­teästä mitoituk­ses­ta yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen.

Sää­ty­talol­la käsitel­lään kuulem­ma hoitajamitoitusta.

Se pitäisi kor­ja­ta kokon­aan. Olen­naista siinä ei ole, onko mitoi­tus 0,6 vai 0,7. Molem­mat johta­vat lop­ul­ta siihen, että hoita­jia on työmäärään näh­den liian vähän, kos­ka mitoituk­sen malli on väärä.

Mitoituk­sen pitäisi perus­tua poti­laan yksilöl­lis­es­ti mitat­tuun hoidon tarpeeseen, esimerkik­si RAI-indek­si­in. Hyväkun­toisen poti­laan osalta mitoi­tus voisi olla vaikka­pa 0,2 ja oikein vaikeasti hoidet­ta­van osalta peräti yksi. On aivan eri asia, jos van­hus osaa pukea, syödä, pesey­tyä ja käy­dä ves­sas­sa kuin jos hän ei pysty näistä mihinkään ja hän­tä pitää vielä sängyssä kään­tää muu­ta­man tun­nin välein maku­uhaavo­jen välttämiseksi.

Kiin­teässä rajas­sa on se vika, että se kar­sii sisään otet­tavia. Nyt hoitoon ote­taan vain todel­la huonokun­toisia. Kun kaik­ki ovat hyvin huonokun­toisia, jopa se 0,7‑mitoituskin on liian pieni.

Nyt muut kuin todel­la huonokun­toiset pakote­taan koti­hoitoon, vaik­ka he halu­aisi­vat laitoshoitoon, kos­ka eivät tunne pär­jäävän­sä kotona.  Se taas näkyy sairaalapäivystyk­sis­sä, kun pelokkaat van­huk­set hakeu­tu­vat jon­nekin ja ain­oa mah­dol­lisu­us on sairaalapäivystys. Jat­ka lukemista “Hoita­jami­toi­tus järkevämmäksi”

Yksityinen vai julkinen (5) Jonon ohittaminen rahalla?

Rahalla hoitoon ohi jonojen?

Laastariveron poisto

Ollessani perus­palve­lu­min­is­teri pois­tet­ti­in niin san­ot­tu laas­tarivero. Liiken­nevaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat onnet­to­muuk­sista loukkaan­tuneista vain saman sym­bol­isen sairaala­mak­sun kuin poti­laatkin eli onnet­to­muus­poti­laiden hoidon mak­soi­vat käytän­nössä kun­nat. Tästä edus­ta vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat kor­vaus­ta, ”laas­tariveroa”,  val­ti­olle. Käytän­tö muutet­ti­in niin, että vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat asi­akkaistaan (melkein) kaiken ja laas­tarivero val­ti­olle lopetet­ti­in. Pitkäaikainen hoito on yhä julkisen sek­torin vastuulla.

Yritin tuol­loin esit­tää, että julk­isten sairaaloiden pitäisi tehdä vaku­u­tusy­htiöi­den kanssa sopimus onnet­to­muus­poti­laiden jonon ohi­tuk­ses­ta, kos­ka vaku­u­tusy­htiöt mak­soi­vat heille kor­vaus­ta myös ajal­ta, jol­loin he odot­ti­vat hoitoa. Vaik­ka hoi­dat­ta­mi­nen yksi­tyis­sairaalois­sa tuli niille kalli­im­mak­si, ne sääs­tivät odotusa­jan korvauksissa.

Esi­tys­täni pidet­ti­in poti­laiden tasa-arvon vas­taiselta, mitä se sup­peasti tarkastel­tuna tietysti olikin. Olisin var­maan voin­ut saa­da tahoni läpi min­is­terin val­taa käyt­täen, mut­ta kaut­eni lop­pui, ja seu­raa­jani ajat­teli asi­as­ta eri tavalla.

Lop­putu­los oli, että vaku­u­tusy­htiöi­den poti­laat hoide­taan yksi­tyis­sairaalois­sa, julki­nen menet­ti niistä saata­vat rahat ja paljon lääkäre­itä yksi­ty­isille. Muiden poti­laiden hoito ei nopeu­tunut – pikem­minkin päin­vas­toin – eikä ter­vey­den­huol­lon eri­ar­voisu­us vähen­tynyt vaan kasvoi.

Ruotsissa ei tarvita hoitotakuuta

Jat­ka lukemista “Yksi­tyi­nen vai julki­nen (5) Jonon ohit­ta­mi­nen rahalla?”