Erityisen mahtavia olivat värit. Tällaista väritystä Helsinkiin!

Kuvista saa suurempia hiirellä klikkaamalla.

Sillä uhallakin, että tulen leimatuksi vanhaksi kalkkikseksi, minusta härväke ei sovi empire-keskustan peitoksi. On vaikea ymmärtää, millä ihmeellä kaupunkisuunnittelulautakunta on saatu innostumaan moisesta. On kuulemme “vau-arkkitehtuuria”.

Oheinen kuva on kaupunkisuunnitteluviraston virallisesta havainneaineistosta.

Tuollainen kapistus sopisi kyllä jonnekin Helsingin rannoille, mutta ei juuri tuohon paikkaan.

Kun nyt alan kiviä heitellä, sanon senkin, että en ymmärrä hanketta suojella Enso Gutzeitin toimistotalo oikein rakennussuojelulailla. Jos talo olisi täsmälleen samanlainen, mutta sen olisi suunnitellut joku Hakan toimistoarkkitehti virkatyönään, kukaan ei esittäisi sen suojelua. Rakennuksia tulisi suojella siksi, että ne rakennuksina ovat suojelun arvoisia, ei henkilökultin perusteella.

Vaaleihin osallistuminen riittävän näkyvästi on Helsingissä kallista. Blogin pitäminenkään ei oikein vaalikampanjaksi riitä. En järjestä mitään rahankeruuseminaaria tai -lounasta. Tämä tarkoittaa myös, etten pysty kilpailemaan näkyvyydestä rahakkaampien ehdokkaiden kanssa. Tilanteen tasoittamiseksi esitän kannattajilleni vienon pyynnön tukea vaalikampanjaani jollain sopivalla summalla.

Ehdokkaiden rahankeruuta varten Vihreä liitto on perustanut keräystilin ja hankkinut keräysluvan. Lahjoittaja voi kohdistaa tukensa valitsemalle ehdokkaalle viitenumeron avulla. Tililtä maksetaan rahaa vain vaalimenoista koituneita kuitteja vastaan.

Alla on tiedot sinulle, joka haluat tukea vaalikampanjaani taloudellisesti:

Tilinumero: 800019-68819

Tilinomistaja: Vihreä liitto

Viite: 1 00070 00815

Keräyslupa OKU 1294 A

———————–

Jos haluat kohdistaa tuen Helsingin vihreille yleensä, käytä viitettä:

1 00070 00006.

Pääministeri Vanhasen puutarhakaupunkiajatus sisältää tärkeän ja hyvän ehdotuksen, joka on keskustelussa sivuutettu. Hän vaatii keskittämään ympäriinsä versovan hajarakentamisen Lohjan, Tapiolan ja Lohjan kaltaisiin taajamiin. Tämä olisi suuri parannus esimerkiksi Nurmijärven kaavoitukseen, jossa pieniä asuinaluelämpäreitä syntyy hallitsemattomasti ympäriinsä. Vanhasen visiossa kauppaan ja kouluun pääsee ilmeisesti kävellen, nykytodellisuudessa ne ovat yleensä yli tunnin kävelymatkan päässä.

Tästä on hyvä keskustella nyt, sillä vaikka Helsingillä on tarjota rakentamiseen laadukkaita ja hyvin haluttuja kerrostaloalueita, pientaloja rakennetaan seudulle paljon, eikä ole yhdentekevää, miten ne sijoittuvat. Helsinkiin mahtuu nykynäkymin noin uutta 50 000 asuntoa, mikä vastaa seudun neljän vuoden asuntotuotantoa.

Jotain Vanhasen visiosta puuttuu ja sen mukana lähes kaikki. Keski-Euroopassa, jossa ahtaiden suurkaupunkien kasvu purkautuu ulkopuolisiin satelliittikaupunkeihin, nuo satelliitit on kytketty toisiinsa raideliikenteellä, junilla tai pikaratikoilla. Tässä ei ole kyse vain hiilidioksidipäästöistä, vaan myös rakenteen toimivuudesta ja työpaikkojen sijoittumisesta.

Hiilidioksidipäästöjenkään osalta asia ei ole merkityksetön. Helsingin seutu käyttää ihmisten liikutteluun paikasta toiseen kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin keskieurooppalaiset kaupungit, joiden pientalovaltaisuutta me niin kadehdimme.

Vanhasen malli johtaa moottoritiehelvettiin, elleivät työpaikat siirry noihin puutarhakaupunkeihin. Nykyaikaisessa taloudessa erikoistuneet työmarkkinat edellyttävät suurta väestömäärää. Siksihän ne pääkaupunkiseudulle hakeutuvat. Ellei noita puutarhakaupunkeja ole kytketty toisiinsa tehokkaalla liikenneverkolla, työpaikat keskittyvät Helsinkiin ja eräisiin Espoon ja Vantaan suuriin keskittymiin. Edes Espoon Suurpellon alueelle ei saada työpaikkoja, koska alue on huonosti saavutettavissa muualta. On erikoistumattomia työpaikkoja, joille Klaukkalan väestöpohja riittää, mutta niiden soisi sijoittuvan vaikka Mikkeliin, ettei kaikkien tarvitse ahtautua Helsingin seudulle.

Toimiva puutarhakaupunkimalli edellyttää noiden puutarhakaupunkien kytkemistä raideliikenteen yhdistämiksi kylänauhoiksi. Järvenpäähän Keravalle ja Tikkurilaan esimerkiksi syntyy työpaikkoja, koska ne ovat osa suurta työpaikka-aluetta. Klaukkala ei ole, eikä sinne hakeudu erikoistuneita työpaikkoja.

Nykyiset kaupungit ovat siellä missä ne ovat, mutta uuden rakentamisen pitäisi sijoittua niiden väliin, eikä roiskien ympäristöönsä. Nurmijärvelle ei pitäisi rakentaa mitään kävelymatkaa kauemmas Klaukkalasta, vaan keskittää rakentaminen nauhaksi Klaukkalan ja Vantaan väliin. Nurmijärveläisten kannalta se sijoittuisi väärään kuntaan, Vantaalle, mutta kuntarajat eivät saisi pakottaa haaskaavaan yhdyskuntarakenteeseen.

Lohja pitäisi yhdistää raiteilla Espooseen. Espoon ja Lohja väliin mahtuisi pari kolme 20 000 asukkaan taajamaa, joihin sen suunnan rakentaminen pitäisi keskittää.

Pääministeri epäilee, riittääkö ratoihin rahaa. Esimerkiksi hän ottaa Espoon metron tolkuttoman hinnan ja vähäisen hyödyn päästöjen vähentäjänä. Minulle se on esimerkki siitä, miten käy, kun raideratkaisu tulee jälkijunassa yhdyskuntarakenteen ehdittyä muovautua autojen varaan eikä kiskoille ole varattu kaavoituksessa tilaa.

Helsingin seudulle rakennetaan asuntoja vuosittain kahdella miljardilla eurolla. Jos kaikki rakentaminen keskitettäisiin kävelymatkan päähän asemista, uusia raiteita pitäisi rakentaa noin sadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Se on vain viisi prosenttia rakentamisen kokonaiskustannuksista. Vanhasen henkilöautoihin perustuva malli edellyttää paljon suurempia tieinvestointeja. Radat on rahoitettavissa niiden tuottamalla maan arvonnousulla.

Vanhanen valittaa, että raiteiden äärelle tai Helsingin uusille kerrostaloalueille syntyy kalliita asuntoja. Tämä on mielestäni looginen kuperkeikka. Rakentaminen maksaa yhtä paljon paikasta riippumatta. Jos näistä asunnoista maksetaan markkinoilla enemmän, se tarkoittaa, että ostajat haluavat niitä enemmän. Ei kai niistä muuten enempää maksettaisi?

]]> http://www.soininvaara.fi/2008/09/23/yksi-vanhaselta-puuttuu-ja-sen-mukana-kaikki/feed/ 17 http://www.soininvaara.fi/2008/09/21/helsingin-ja-vantaan-yhdistyminen-viivytyksetta/ http://www.soininvaara.fi/2008/09/21/helsingin-ja-vantaan-yhdistyminen-viivytyksetta/#comments Sun, 21 Sep 2008 18:36:13 +0000 Osmo Soininvaara http://www.soininvaara.fi/wordpress/?p=663 Aika moni varteenotettava taho on esittänyt viime aikoina Helsingin ja Vantaan kuntaliitosta. Olen ottanut asiaan kantaa aiemmissa kirjoituksissani sitä kannattaen minäkin. Nyt virkamieskunnassa uskotaan varsin yleisesti liitoksen joskus toteutuvan. Tällainen “kohta yhdistytään” vaihe on vaarallinen,koska virkamieskunta ja jotkut poliitikotkin alkavat varautua liitokseen esimerkiksi pyrkimällä toteuttamaan nyt investointeja, jotka yhdistyneessä kaupungissa eivät menisi läpi. Kauaskantoisten uudistusten valmistelu taas saattaa mennä jäihin. Odotusvaihe tulee kalliiksi. Siksi kuntaliitoksesta pitäisi tehdä päätös pikaisesti – tai sitten hylätä koko hanke.

En usko, että hän tarkoitti huumeilla huumeita, vaan yleisemmin huono-osaisia ihmisiä. Yksi syy, miksi ihmiset muuttavat automatkan päähän on, ettei köyhillä ole varaa autoon ja siksi köyhistä pääsee eroon muuttanmalla joukkoliikenteen tavoittamattomiin.

Kaupunkiasumisen yksi hankaluus on, että maailmassa on, on aina ollut ja tulee aina olemaan ihmisiä, joilla ei mene aivan yhtä hyvin kuin muilla. Naapurin ongelmat eivät ole sinun ongelmiasi, jos lähin naapuri on kilometrin päässä, mutta tiiviissä kaupungissa niitä ei pääse pakoon.

Helsingissä on yritetty harjoittaa segregaation vastaista politiikkaa hajasijoittamalla huono-osaiset ja vähän naapurustoaan häiritsevät ihmiset eri puolille kaupunkia. Tätä on tälläkin blogilla joku kommentoinut sanoen, että Helsinki miinoittaa kaikki sinänsä houkuttelevat asuinalueet kaupungin vuokra-asunnoilla. Siksi pitää muuttaa muualle.

Minä olen tottunut elämään kaupungissa, eikä pari pultsaria siellä täällä järkytä mieltäni, mutta meitä on erilaisia.

Joskus olen miettinyt sitäkin, onko tämä Helgingin ehdoton linja segregaation vastustamisessa hyvä. Se olisi hyvä, jos sitä noudatettaisiin koko kaupungin (sen 13 kunnasta koostuvan) alueella, mutta periaate ei toimi,  jos naapurikunnat eivät ole juonessa mukana.

Jos tämä kaupungin hajoaminen on osittain tämän “miinoittamisen” seurausta, pitää etuja ja haittoja verrata keskenään. Jos “miinoittamaton” kultahammasrannikko joka tapauksessa on tarjolla Helsingin rajojen toisella puolella, mitä hävitään, jos se on tarjolla myös Helsingissä?

Olen ollut voimakkaasti sosiaalisia eroja tasaavan kaupunkirakenteen kannalla, ja olen yhä, mutta epäilys on herännyt, voiko ja kannattaako sitä harjoittaa yksin.

Olen yllä käyttänyt kaupungin vuokra-asuntoa tavalla, joka oli pderäisin blogikommentoijalta. Sekin on väärää leimaamista. Joka viides helsinkiläinen asuu kaupungin vuokra-asunnossa. He ovat yleensä aivan tavallista työssä käyvää väkeä. Samalla tavalla pienituloisia kuin moni niistä, jotka pakenevat kehyskuntiin Helsingin korkeinta hintoja.

Minä ihmettelin aina eduskunnassa, miksi kunnat vaativat, että valtio kahlitsee niiden päätöksentekoaan. Miksi eivät kahlitse itse itseään? Kepulaiset esimerkiksi olivat kovia vaatimaan, että valtio määräisi kuntia maksamaan korkeampaa kotihoidon tukea. Nythän valtio on määrännyt tuelle tietyn minimikoon, jonka kunta saa ylittää ja aika moni kunta ylittääkin. Paradoksaalisinta on, että tuota lain sallimaa miniä sovelletaan yleensä keskustajohtoisissa kunnissa, ja sama Keskusta vaatii, että valtio käskisi heidän tehdä parantaa tapansa. Yhtä kalliiksihan se kunnalle tulee, että tukea nostetaan valtion käskemänä kuin itse päätettynä. Tässä hallituksessa keskustalaiset onnistuivat saamaan valtion komentamaan heitä itseään, mikä varmaankin oli lasten kannalta hyvä ratkaisu. Joskus 1990-luvun alussa kuntien normitusta purettiin voimakkaasti, koska “paikallisesti tiedetään paremmin kuin Arkadianmäellä, mihin rahaa kannattaa panna”. Miksi paikallisesti ei tiedetä paremmin ja jopa paikalliset itse vaativat , että valtio komentaa paikallisia?

Ymmärrän sen, että valtion on suojeltava ryhmiä, jotka jäisivät kunnallisessa demokratiassa eli enemmistövallassa osattomiksi tai joita kunnat yrittäisivät karkottaa naapurikunnan vastuulle – liikuntavammaiset esimerkiksi – mutta melko ylivoimainen enemmistö ihmisistä käy jossain elämänsä vaiheessa koulua,joten syrjityksi vähemmistöksi ei heistä oikein ole.

Tämä “valtio sitokoon meidän kätemme” -vaatimus on oikeastaan aika periaatteellinen ajatellen vallan hajautusta.

Helsingin on taattava tasainen asuntotuotanto paitsi rakennuttamalla sovittu määrä sosiaalista asuntotuotantoa, myös rakennuttamalla itse omalla riksillään omistusasuntoja. Jos ne eivät mene kaupaksi asukkaille, niistä voi tehdä aluksi kovan rahan vuokra-asuntoja ja myydä myöhemmin asukkaille.

Pitänee siis minunkin alkaa nimitellä. Asfalttikepulaiset haluavat päällystää uudenmaan asfaltillla.