Markkinaehtoiseen autopaikkapolitiikkaan

Ehdotuksessa Helsingin kaupunginvaltuuston strategiaksi lukee nyt näin:

Kaupunki hillitsee rakenta­misen kustannuksia ja tiivistää kaupunkirakennetta siirtymällä kilpailukykyään ja saavutettavuuttaan vaarantamatta asteittain kohti alueellista ja mark­kinaehtoista pysäköintijärjestelmää uusista asuinalueista aloittaen.

Tämä voi olla merkittävä muutos kaupungin kaavoitukseen, sillä vaatimus autopaikoista on estänyt tehokkaasti kaupunkimaisten alueiden kaavoitusta. Jätkäsaaresta ja Hernesaaresta ei ole voitu tehdä Punavuoren tai Töölön kaltaista aluetta, koska säädetty määrä autopaikkoja ei olisi mahtunut millään järkevällä hinnalla.

Tiiviyden ohella olennaista on myös raha. Jätkäsaareen on rakennettu velvoitepaikkoja noin neljännesmiljardilla eurolla. Summa ei ole ihan tarkka, koska näitä kustannuksia ei tilastoida, koska ne koituvat muiden kuin kaupungin maksettavaksi. Autopaikkoja on runsaat jotain 4000:n ja 5 000 välillä ja ne maksavat runsaat 50 000 € kappale.

Pysäköinnissä insinöörien ja ekonomistien maailmankuvat menevät pahasti ristiin. Se alkaa jo termeistä. Insinööri puhuu autopaikkojen tarpeesta ja ekonomisti kysynnästä. Ekonomisti olettaa, että kysyntä riippuu myös hinnasta, insinöörin mielestä tarve on hinnasta riippumaton. Niinpä Helsingin autopaikkanormissa ei ole lainkaan mukana paikan hintaa, vaan tarve määräytyy vain siitä, kuinka hyvät joukkoliikennepalvelut alueella on. Paikkoja tarvitaan siis sama määrä, maksavat ne kappaleelta sitten 500 € tai 70 000 €.

Kysyntä, tarjonta ja hyvinvointitappio Lue lisää

Rautateiden kilpailu ei ole aivan yksinkertainen juttu

15.8.2017 · Aihe liikennepolitiikka, _ · 77 Kommenttia 

Kun joskus viime vuosituhannella opiskelin kansantaloustiedettä, silmiini osui tieto, että joku 1800-luvun klassinen kansantaloustieteilijä oli sanonut, että se, että Preussin rautatiet tuottavat voittoa, on tietysti osoitus saksalaisesta tehokkuudesta, mutta myös täysin väärästä hinnoittelusta. Rautateiden hinnat on asetettava niin alas, että talous menee tappiolle, jos halutaan kalliista ratainvestoinnista maksimaalinen hyöty.

Tämä edelleen paikkansa pitävä seikka johtuu siitä, että muuttuvat kulut – viimeisen matkustajan aiheuttama lisäkustannus – on niin pieni, että sen mukainen hinta vie yrityksen tappiolle. Jos taas yrittää virittää hinnan niin korkeaksi, että yritys ei mene tappiolliseksi, tulee rajanneeksi suuren osan potentiaalisesta kysynnästä ulos, jolloin kokonaishyöty investoinnista jää vajaaksi. Voi kuulostaa teoriaherrojen höpötykseltä, mutta tämän taloudellinen merkitys on erittäin suuri. Lue lisää