Pantiin pöydälle. Keskustelussa kävi ilmi esimerkiksi seuraavaa.

Asuinkorttelien tehokkuus on jonkin verran pienempi kuin Punavuoressa. Vanhan kantakaupungin tehokkuuteen ei ole mahdollista päästä pysäköintinormin takia.

Kysyin työpaikoista. Ne ovat joko olemassa olevia tai merellisyyteen liittyviä. Uusia toimistorakennuksia ei ole tulossa kuin ehkä merentutkijoiden piste. Työpaikka-alueena tämä on tyydyttävä. Alle puolen tunnin joukkoliikennematkan päässä asuu 155000 asukasta.

Blogia oli luettu. Ratikalle luvattiin 40 cm lisää tilaa jo esittelyssä. Kaupunkisuunnittelijat kiittävät syvään kumartaen, jos saadaan kaksisuuntaisia ratikoita, eikä tarvitse rakentaa kääntösilmukoita.

On hankalaa toteuttaa pysäköintiä vaiheittain.

On käynyt ilmi, ettei viljasiilo ole tyhjä eikä tyhjentymässä, vaan valtio aikoo säilyttää viljaa yhdellä Suomen kalleimmista tonteista. Herra Isä! Toisaalta, ei tässä ole mitään uutta. Oli postillakin aikanaan pääpostin rakennuksessa kaukoliikenteen automaattikeskusta.

Pienoismallia on testattu tuulitunnelissa, eikä lopputulos ole katastrofi.

Telakka voi ole paikallaan vuoteen 2018, joten ensimmäiset asukkaat pääsevät muuttamaan alueelle vasta 2020-luvulla.

Helikopterikenttä on kyllä aivan tolkuton. On aika vaikea kuvitella, että Helsingin budjetista löytyisi 83 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen. Jos yksityinen yrittäjä ryhtyy kenttää rakentamaan, siitä tulee paljon pienempi ja se tehdään ponttoonin päälle. Tallinnassa samalle kopterille riittää paljon pienempi tila. Jos sekä Helsinki että ja Espoo liitetään Suur-Sipooseen, koko hökötys siirtyy Keilaniemeen.

Koivusaaren metroasema

Kysyin, voisko sen metroaseman päälle rakentaa talon. Lauttasaaren puolella se ei oikein sovi vallitsevaan mittakaavaan, mutta Koivusaaren puolella niin on tarkoitus myöhemmin tehdäkin. Se Lauttasaaren puoleinen pää on siinä kohdassa, jossa kevyen liikenteen väylässä on alikulku Länsiväylän toiselle puolelle.   Hienon näköinen rakennus siihen on suunniteltu.

Pysäköintinormi

Ilmassa oli konsensushakuisuutta. Hyväksyttiin neljä pontta

Selvitetään, miten autopaikkamäärien laskentaohjeisiin voitaisiin lisätä aluekohtaista joustavuutta  (Mari Holopainen)

Asuintonttien autopaikkamäärien laskentaohjeen hyväksymisen yhteydessä kaupunkisuunnittelulautakunta kehottaa virastoa selvittämään mahdollisuudet ja keinot siirtyä koko rakennusalaa koskevasta pysäköintipaikkojen minimivaatimuksesta huoneistoalalle asetettuun minimivaatimukseen. Tämän osalta tuodaan autopaikkojen määrää koskeva normisto tarvittaessa muutettuna kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyyn. (Lasse Männistö)

Kaupunkisuunnittelulautakunta esittää, että kaupunginhallitus selvittää, olisiko mahdollista siirtyä pysäköintipaikkojen osalta käytäntöön, jossa asuinkiinteistö voi saada lykkäystä pysäköintipaikkojen toteuttamiseen, mikäli asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä taataan pysäköintipaikkojen jako vuosittain huutokauppaamalla tai muulla tasapuolisella menetelmällä ja yhtiö sitoutuu hankkimaan lisää pysäköintipaikkoja, jos niiden kysyntä ylittää tarjonnan, vaikka perittävä vuokra myyntihinta vastaa tuotantokustannushintaa.  (Ode)

 Lautakunta kehottaa virastoa mahdollisuuksien mukaan kaavoittamaan osa pysäköintipaikoista (esimerkiksi maanpäällisinä pysäköintitaloina) siten, että paikkojen määrää voidaan lisätä joustavasti kysynnän mukaan.  (Ode)

Lisäksi Sampo Villanen (vas) teki vastaehdotuksen, jossa autopaikkoja on vähemmän. Esitys kaatui äänin 5-2 (Villanen, Holopainen) En kannattanut, koska olin kiinnpostuneempi pelisääntöjen muutoksesta.

Olin otettu siitä valtaisesta innosta, jolla tuhannet ihmiset tulivat kampanjaan mukaan täynnä luovia ideoita. En tiedä, onko kukaan dokumentoinut, mitä kaikkea tehtiin, mutta siitä saisi paksun kirjan. Politiikasta ei ole kahvitunneilla aiemmin paljon keskusteltu, koska ei ole ollut mistä keskustella, mutta viime aikoina on puhuttu ja paljon.

Jonkin teorian mukaan vihreä liike syntyi Suomessa Koijärvellä – ei sen järven takia vaan liikkeen synnyttämän verkostoitumisen takia. Nyt on syntynyt uusi verkosto, joka tulee vaikuttamaan suuresti Suomen politiikassa. En tiedä, kanavoituuko tarmo vihreiden kautta, sillä olihan mukana paljon vihreisiin kuulumatonta väkeä, mutta jotain kautta se kanavoituu. Poliittinen elämä ei palaa tämän jälkeen ennalleen.

Olen näkevinäni Niinistö – Haavisto –kamppailussa tulevaisuuden asetelman. Molemmat edustivat uudenaikaisia urbaaneja poliitikkoja. Tulevaisuudessa väki asuu yhä enemmän kaupungeissa ja nuoret kaupungeissa ovat yleensä joko kokoomuslaisia tai vihreitä. Urbaanilla en tarkoita mitään maaseutuvastaista.

Vähän surullinen olin Paavo Lipposen kohtalosta. Olen arvostanut Lipposta suuresti, ja olisi toivonut hänen poliittiselle uralleen toisenlaista loppua. Joku voi ihailuani ihmetellä, mutta Lipposen hallituksessa ministerinä olleena tunnen aivan eri Lipposen kuin useimmat tuntevat julkisuuden kautta. Vaikka arvostan, monesta asiasta olen toki eri mieltä.

Koska tällä blogilla pyritään tasapuolisuuten, esitetään nyt sitten myös Niinistön kampanjan hengentuotteita. Sellainen löytyy  tästä.

Kysymyksen voi tehdä myös niin päin, kannattaako pienen maan suurvallan naapurissa edistää kansainvälisessä politiikassa kyynisyyttä vai periaatteellisuutta. Joskus mekin olemme tarvinneet ja voimme taas joskus tarvita sitä, että muualla maailmassa kunnioitetaan oikeudenmukaisuutta ja puolustetaan pienten kansojen oikeuksia eikä olla kyynisiä. Jos kukaan ei jänistä vaan kaikkien maiden johtajat ovat valmiit tapaamaan Dalai Laman, ei mitään maata voi rangaista. Onko siis syytä olla osa ratkaisua vai osa ongelmaa?

Niinistö esitti suosittuja sloganeita. Meidän pitää säästää vimmatusti ettei velkaannuta ja tukea taloudellista kasvua, jotta rahaa riittäisi kaikkeen hyvään. Kuulostaa hyvältä, mutta nämä tavoitteet ovat ristiriidassa keskenään. Niinistöllä on ollut kiireitä, joten häneltä on varmaankin jäänyt lukematta Sixten Korkmanin (ETLA) eläkkeellesiirtymishaastattelu, jossa tämä  varoittaa liian rajuista säästöistä ja manaa 1990-luvun laman aikana tehtyjä virheitä. Jos nyt säästetään liian nopeasti, ajetaan koko Europpa vain lamaan ja jättityöttömyyteen, mikä nyt ei ainakaan tervehdytä julkista taloutta. Työtön ei maksa veroja, vaan nostaa työttömyyskorvauksia.

Haavisto kyllä yritti huomauttaa ristiriidasta, mutta Niinistö ei joko ymmärtänyt tai luotti siihen, että hän voi talousosaajan maineensa turvin puhua mitä hyvänsä, ja kansa uskoo.  Mies meni oikein kehumaan Iiro Viinasen säästöjä 1990-luvun laman aikana. Asiasta ei ole tehty riidatonta ekonometrista analyysia, mutta yleinen käsitys ekonomistien piirissä taitaa olla, että nuo säästöt eivät hidastaneet valtion velkaantumista lainkaan, koska ne nostivat työttömyyden liki 20 prosenttiin. Sen sijaan niiden jäljiltä on kymmeniä tuhansia katkeroituneita omaisuutensa menettäneitä yrittäjiä, joita olisi tarvittu laman jälkeisessä nousussa. Samoin rakenteellinen työttömyys nousi aivan uudelle tasolle. Aina kun suhdannelasku tekee ihmisistä työttömiä, osa työttömäksi joutuneista suistuu pysyväistyöttömyyteen. Se oli kallista ja aivan järjetöntä säästämistä. Ilman niitä taloutemme olisi paljon paremmassa kunnossa ja valtion velka pienempi.

Ruotsissa hallituksen hermot pitivät paremmin, ja niinpä maa selvisi taantumasta paljon pienemmin vaurioin.  Toki Ruotsin talouteen Neuvostoliiton sortuminen vaikutti vähemmän.

Varsinaisesti säästöt toteutettiin kuitenkin Lipposen hallituksen hallitusohjelmassa. Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että säästetään 20 miljardia markkaa, mutta mielikuvitus loppui 15 miljardin kohdalla. Perustettiin Sisko Sepän giljotiinityöryhmä kaapimaan kasaan vielä viisi miljardia. Minulla oli kyseenalainen ilo kuulua tuohon porukkaan, joka runttasi säästöt kasaan kaikessa hiljaisuudessa Königstedtin kartanossa. Näitä säästöjä vihreät tukivat. Tämä oli järkevää säästämistä, koska säästöt pitää ajoittaa nousukauteen eikä panikoida laskukauden aikana. Viinasen säästöt eivät tuoneet nousukautta vaan lykkäsivät sitä. Nousun toi toisaalta pakkodevalvointi ja toisaalta Nokia-ihme, joka oli taloudellemme tavaton onnenpotku.

Jotenkin Niinistö on hirttäytynyt myös taloudellisen kasvun autuuteen. Ollaan pahassa ansassa, jos talouden pitää kasvaa kolme prosenttia vuodessa, tai tulee rutto ja kolera. Jo kahdessasadassa vuodessa tämä merkitsisi talouden 370-kertaistumista. Hah! Kasvua tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseen, mutta nollakasvu ei merkitse tuhoa. Muutenhan tuho olisi edessä enemmin tai myöhemmin.

Nollakasvu on ihan järkevä vaihtoehto, mutta ei toisaalta mikään ekologinen välttämättömyys. Taloudessa ei ole ruuvia, jolla kasvua voi kääntää alaspäin – paitsi tietysti ne Niinistön väärin ajoitetut säästöt. Koska insinöörien innovatiivisuutta keksiä uusia tehostavia innovaatioita ei kahlitse mikään, ekonometristen mallien mukaan kasvun pysähtyminen tuottaa työttömyyttä, lamaa ja tuhoaa valtion talouden. Tätä varmaankin Niinistö tarkoittaa pelätessään nollakasvua. On erittäin järkevää pitää pyörät pyörimässä niin, että kansantalouden tuotanto on lähellä kapasiteetin ylärajaa. Silloin kaikille riittää työtä ja valtiovarainministeri voi hengittää vapautuneesti. Ei nollakasvulla tätä tarkoiteta.

Nollakasvusta jokainen voi päättää omalta osaltaan ihan itse. Kun seuraava palkankorotus tulee, lyhentää työaikaansa niin paljon, että palkka pysyy ennallaan. Se on noin viikko vuosilomaa vuodessa lisää, esimerkiksi. Tämän pitäisi olla jokaisen vapaasti valittavissa, eikä se kuulu muille, ei edes Niinistölle. On aivan rationaalinen valinta arvostaa enemmän vapaa-aikaa kuin rahaa. Kun riittävän moni valitsee tämän vaihtoehdon, talous kääntyy nollakasvuun ilman työttömyyttä ja velkaantumista.

Tähän varmaan niinistöläiset vastaisivat, että menee kilpailukyky, koska kiinalaiset tekevät jo nyt paljon pidempää työpäivää. Kiinalaisten pitkä työpäivä ei tuota kilpailukykyä, vaan matalat tuntipalkat, jotka myös pakottavat tekemään työtä pitkään.  Euroopan lyhimpiä tosiasiallisia työaikoja on Saksassa. Onko Saksan kilpailukyky mennyt? Euroopan pisimpiä työaikoja taas on Kreikassa.

Enemmän aikaa, vähemmän roinaa! Olisimme paljon onnellisempia, jos valitsisimme leppoisamman elämäntavan ja tyytyisimme vähempään roinaan.

Seuraavaksi Niinistö varmaankin sanoo, että downsiftaaja maksaa liian vähän veroja. Jotenkin ne yhtälöt an saatu umpeen Saksassa ja Ruotsissakin, vaikka tosiasiallinen työaika on paljon lyhyempi. Voihan sitä nyt verottaa jotain muutakin kuin palkkaa, esimerkiksi energiaa ja saastuttamista. On aika avuton yhteiskunnallinen strategia pakottaa kaikki huhkimaan otsa hiessä ja ostamaan asunto täyteen turhaa krääsää vain, jotta tulisi siinä sivussa maksaneeksi veroja.

2) Ei ole
Se on merkki politiikan politisoitumisesta. Presidentinvaalien toisen kierroksen asetelma on aivan uutta suomalaisessa politiikassa – kasvavien kaupunkiseutujen osalta tämä jako on jo nykyisyyttä tai ainakin näyttää olevan tulevaisuutta. Kulttuuriväki on ehkä politiikan toimittajia herkempää ymmärtämään sen suuren eron, joka ehdokkaiden ja heidän taustojensa välillä on. Televisiokeskusteluissa puhuttaessa turvaneuvoston roolista kriisinhallinnasta tämä ero ei tule esille lainkaan niin vahvana kuin se on sosiaalisessa mediassa, katutapahtumissa ja vaalitilaisuuksissa, joihin pitkästä aikaa tunkee väkeä niin ettei sisälle mahdu. Kansa on myös ymmärtänyt, että nyt kamppaillaan ideologisesta ja elämänkatsomuksellisesta hegemoniasta Suomessa.
Molempien ehdokkaiden takana on paljon sekä kulttuurihenkilöitä että muita näkyviä kansalaisia. Nämä taustajoukot eroavat toisistaan ratkaisevasti. Se kertoo ehdokkaiden eroista paljon enemmän kuin poliittisten toimittajien analyysit.

Kulttuuriväki on ollut aina herkkää ottamaan kantaa politiikkaan, mikä on aivan oikein. Pitkään aikaan ei vain ole ollut asetelmaa, johon ottaa kantaa.

Juoksija on teko?

Äidinkielenopettajalla olisi työtä!

Esteettömyyttä toki kannatettiin, mutta huomautettiin, että kovin tiukkojen esteettömyysvaatimusten noudattamien voi joskus tuottaa palon haittaa muille tavoitteille. Erityisesti ollaan huolestuneita town-house –tyyppisestä rakentamisesta. Onko pyörätuolilla päästävä joka huoneeseen, vai riittääkö, että pyörätuolilla pääsee kylään.

Helsinkipuisto

Pöydälle. Puistan rajoja on helppo muuttaa niin kauan kun siitä ei tehdä kansallista kaupunkipuistoa. Niinpä se ei estä muuttamasta moottoriteitä bulevardeiksi, kuten Mikko Särelä pelkäsi.

Lausunnolla olleet kaavat

Listan mukaan.

Pysäköintinormi

Pöydälle. Mietitään viikko. Esitykseni siitä, että autopaikkanormista saisi lykkäystä, jos reilusta pelistä on huolehdittu yhtiöjärjestyksessä, herätti vilkkaan keskustelun.

Kun pysäköintipaikat on usein toteutettava samaan aikaan muun rakentamisen kanssa, niiden tarve joudutaan arvaamaan vuosikymmeniksi eteenpäin. Tarjolla on kaksi ojaa. Jos paikkoja määrätään rakennettavaksi enemmän kuin siihen hintaan on halukkaita ottajia, tehdään kallis virhe ylöspäin. Jos paikkoja tehdään liian vähän eikä niitä myöhemmin saa rahallakaan, tehdään kiusallinen virhe alaspäin. Nykysäännöillä joudutaan vuoren varmasti molempiin ojiin. Pysäköintipaikkoihin menee rahaa aivan liikaa, mutta koska niiden kustannukset on upotettu asumisen hintaa, eikä paikan varaamisesta joudu maksamaan kuin huoltokustannukset, paikat loppuvat vuoren varmasti kesken. Kun paikat ovat kalliit, on paitsi oikeudenmukaisuussyistä että allokaatiosyistä oikein, että niiden hinta irrotetaan asunnon hinnasta. Kun paikan joutuu vuokraamaan 200 eurolla kuussa, ne riittävät kummasti paremmin kuin jos ne ensin pakkomyydään asunnon mukana ja paikan käytöstä ei joutuisi maksamaan juuri mitään. Kysymys on tärkeä, koska Helsingin rannoille ollaan nyt määräämässä pakollisia pysäköintipaikkoja satojen miljoonien eurojen edestä.

Sellaistakin on ehdotettu, että pysäköinti järjestettäisiin kelluvassa proomussa, jonka kannelle rakennettaisiin vaikka ravintoloita ja muuta hauskaa.

Kuntauudistuksella tähdätään vahvoihin kuntiin, jotka selviävät omin nokkinensa palveluista, myös aluesairaalatason erikoissairaanhoidosta. Perusterveydenhuolto ja aluesairaalatasoinen erikoissairaanhoito olisivat samassa organisaatiossa ja terveydenhuolto toimisi osana kunnan organisaatiota.

Tällä tähdätään kahteen eri asiaan. Toisaalta halutaan eroon kuntien välisistä hallintohimmeleistä , toisaalta rajaa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä häivytetään, koska raja-aidoista koituu vain hankaluuksia. Saman tien madalletaan aitaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollonvälillä, sillä asiakasta ei voi pilkkoa osiin. Yhteisessä organisaatiossa perusterveydenhuollon asema vahvistuisi. Suomessa erikoissairaanhoito toimii erinomaisesti, mutta terveyskeskusten toiminta yskii.

Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Minerva Krohn on kuvannut demokratiaa kuntayhtymissä homeopaattiseksi – niin moneen kertaan laimennetuksi, ettei siitä ole mitään jäljellä.  Niihin muodostuu myös isännättömän rahan ongelma. Sairaalan ammattijohdon yläpuolella ei ole kuin ohut luottamusmiesjohto, joka kokoontuu kerran kuukaudessa luottamaan.  Näistä tulee helposti menonlisäysautomaatteja, ammattijohto kun pitää aina oman alansa puolta. Jos toiminta tulee kunnan sisään, sairaalajohtajan yläpuolella on kunnanjohtaja ja koko kunnan taloushallinto.  Vaikutus on kaksisuuntainen. Terveydenhoidon näkökulma tulee paremmin mukaan kunnan koko päätöksentekoon, esimerkiksi kaavoitukseen. Hyödyt terveydenhuollon siirtämisestä peruskunnan omaksi toiminnaksi ovat varsin suuret.

Rahan käyttö sairaanhoitopiireissä on nyt paljon väljempää kuin terveyskeskuksissa. Tämä on paha vääristymä, joka haittaa hoitoa ja on kustannustehotonta. Jos ehdotetut järjestelyt toteutuvat, voimavaroja varmaankin nipistetään erikoissairaanhoidosta ja lisätään terveyskeskuksiin. Erikoissairaanhoidon konsultaatio saadaan perusterveydenhuollon välittömään käyttöön. Se on mahdollista, koska niillä on sama välitön maksaja. saatavissa. Paremmin toimivat terveyskeskukset tuovat toisaalta huomattavia säästöjä sairaaloihin.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ei tähän oikein uskota, koska kuntia tulee rohkean uudistuksenkin jälkeen olemaan aivan liikaa. Terveydenhuoltoa ajatellen maa kannattaisi jakaa noin kahteen kymmeneen alueeseen. Ihan tähän ei kuntauudistuksella tähdätä. Pitäisikö siis terveydenhuolto siis kuitenkin järjestää kokonaan kuntien yhteistyönä erillisissä kuntayhtymissä?

Ei pitäisi. Vaikka kuntien määrä pudotettaisiin jonnekin vähän alle sadan, vain ehkä 15 – 20 niistä on riittävän suuria huolehtimaan yksin terveydenhuollosta.  Vaikka tämä on selvä vähemmistö kunnista, niissä asuu selvä enemmistö suomalaisista.

Jospa ajattelisimme kerrankin niin päin, että enemmistö ihmisistä olisi päätapaus ja vähemmistö poikkeustapaus? Järjestetään suurilla kaupunkiseuduilla – lähinnä maakuntakeskuksissa – terveydenhoito vahvan peruskunnan mallin mukaan.

Pienempien ja syrjäisten terveydenhoito järjestetään muuten. Joko ne ostavat palvelut maakunnan keskuskunnalta isäntäkuntamallin mukaan Näin tehdään nyt osassa Päijät-Hämettä, jossa Hollola järjestää palvelut monelle alueen kunnista. Hyvin on mennyt. Voidaan tietysti myös ajatella, että ERVA-alue järjestää pienten kuntien palvelut oman työn ohella. Voisi tietysti valtiokin ottaa vastuun, koska valtio sen joka tapauksessa tavalla tai toisella maksaa. Jos terveydenhuolto otetaan pieniltä kunnilta pois, haja-asutusalueilla ei tarvita radikaaleja kuntaliitoksia. Muiden tehtävien hoitoon riittävät kapeammatkin harteet.

Helsinkipuiston yleissuunnitelma

Helsinkipuistolla tarkoitetaan lähinnä Vantaanjokeen ja Vanhankaupunginlahdelta merelle ulottuvaa  viherkäytävää. Nämä ovat mukavia suunnitteluasioita ja mennevät varsin yksimielisesti eteenpäin. Palataan yksityiskohtiin, kun näemme esittelyn. Helsinki haluaa varjella aluetta omilla päätöksillään alistamatta asiaa valtiolle, mitä alueen kehittäminen kaupunkipuistona merkitsisi. Olen saanut postia, jonka mukaan Vantaanjoen vartta kulkeva pyörätie pitäisi päällystää.

Tankovainion – Broändan alueen asemaakaavan muistutukset ja lausunnot

Muistutukset eivät anna aihetta muuttaa kaavaa. Lausuntojen pohjalta tehdään joukko teknisluoteisia tarkistusta, jotka ovat niin vähäpätöisiä, ettei kaavaa tarvitse asettaa uudelleen nähtäville. Alueelle tulee noin 650 pientaloasukasta. Pinta-ala normi on uudenlainen. Keskipinta-ala vähintään 60 neliötä ja vähintään 35 % asunnoista kooltaan vähintään kolme huonetta ja keittiö. Taitaa toteutua itsestäänkin.

Kallahden eteläosan asemakaavan muistutukset ja lausunnot

Omakotialuetta tiivistetään. Lausuntojen takia pieniä muutoksia, muistutukset eivät anna aihetta muutoksiin. Tämä alue on hyvin tulvaherkkää, mikä näin ilmastonmuutoksen aikoina on otettava suunnittelussa huomioon.

Autopaikkanormi

Tätä on pidetty pöydällä. Aloitetaan yksinkertaisimmista asioista.
Asuinkiinteistöjen autopaikkanormin pitäisi riippua asuinpinta-alasta eikä kerrosalasta. Ei oikein huvita rakentaa taloyhtiölle saunaa tai pesutupaa, jos saunalle pesutuvalle pitää rakentaa 50 000 euron autopaikat..

Kantakaupunkimaisesti rakennettava ja ratikkayhteydellä keskustaan yhdistettävä Kruunuvuorenranta pitäisi siirtää lievemmän autopaikkavaatimuksen alueeseen.

Jos Kantakaupungissa vanhaan kiinteistöön, jota normi ei nyt koske, rakennetaan ullakkoasunto, autopaikkavaatimuksen tulisi koskea vain tätä asuntoa, eikä sen pitäisi laukaista miljoonien eurojen autopaikkavelvoitetta koko kiinteistölle.
Sitten vähän periaatteellisempaa pohdintaa. Olen lähestynyt lautakuntaa oheisella tekstillä:

Ajatuksia pysäköintipolitiikasta

Mikä on ongelma

1)    Siellä, missä pysäköintipaikkojen toteuttaminen on hyvin kallista, niitä pakotetaan nyt rakentamaan hintaansa nähden liian paljon. Tämä näkyy siitä, että jos pysäköintipaikat myydään erikseen,  kaikki eivät mene kaupaksi. Kansantaloustieteen teorian mukaan kysyntää suurempi pysäköintipaikkojen määrä tuottaa hyvinvointitappiota, jonka suuruus voidaan laskea erotuksena siitä, mitä niiden tuottaminen maksaa ja kuinka paljon niistä ollaan valmiit maksamaan.

2)    Yleisen elämänkokemuksen mukaan pysäköintipaikkojen määrä ei kuitenkaan lopulta riitä. Tämä voi johtuu yleensä siitä, että taloyhtiöt antavat nämä yhdessä maksetut paikat alehintaan ensimmäiseksi varanneille. Pysäköintipaikkojen kysyntä on aivan eri suuruinen,  jos paikan hinta on 10 euroa kuussa kuin jos se on tuotantokustannuksia vastaten 150 euroa kuussa. Jos pysäköintipaikat vuokrattaisiin omakustannushintaan, ne eivät loppuisi kesken vaan pikemminkin jäisi tyhjiä paikkoja. Arabianrannassa on samanaikaisesti pula paikoista että kaupallisesti tuotettuja paikkoja pysäköintilaitoksessa vajaakäytöllä, vaikka nämä kaupalliset pysäköintipaikat eivät ole sen kalliimpia kuin mitä taloyhtiöt ovat maksaneet omista paikoistaan.

3)    Pysäköintipaikkojen loppuminen voi johtua myös kysyntä kasvaa ajan myötä asukkaiden vaurastuessa ja perhekoon kasvaessa: kysyntäkäyrä siirtyy oikealle.

4)    Jos sallitaan pysäköintipaikkojen rakentaminen viivästettynä, yhtiökokous ei koskaan tule päättämään jäljelle jääneiden rakentamisesta, vaikka paikoista olisi pulaa, koska enemmistöllä asukkaista joko on paikka tai he eivät sellaista tarvitse.

5)    Ulkopuoliset joutuvat kärsimään, jos jokin taloyhtiö rakentaa paikkoja liian vähän, koska kadunvarsipaikkojen kysyntä kasvaa.

Ehdotukseni on:

a)    Pysäköintinormi on ehdotetun suuruinen, mutta sen toteuttamisesta voi saada lykkäystä, jos taloyhtiön yhtiöjärjestykseen laitetaan vaatimus paikkojen huutokauppaamisesta asukkaiden kesken kerran vuodessa. Tämä poistaa ongelmat 2) ja 4). Tämä menettely johtaa siihen, että ainakin aluksi muut osakkaat joutuvat subventoimaan pysäköintipaikkoja, mutta oletettavasti huutokauppahinta nousee ajan myötä. Kun se nousee yli uuden paikan kustannuksen, kannattaa rakentaa tai ostaa lisää paikkoja. Voisi väittää, että asunto-osakeyhtiölain mukaan näin pitäisi toimia joka tapauksessa, koska osakkaita ei saa saattaa eriarvoiseen asemaan keskenään.

b)    Päätetään, etteivät asunnot uustuotannon piirissä oikeuta asukaspysäköintitunnukseen, jolloin ongelma 5) poistuu siellä, missä asukaspysäköintijärjestelmä on voimassa ja muu pysäköinti on  maksullista. Kallista pysäköintiä taas ei ole oikein muualla.

c)    Pyritään kaavoituksella toimimaan niin, että alueella on mahdollisuus toteuttaa pysäköintipaikkoja myös myöhemmin esimerkiksi varaamalla tontti myöhemmin toteutettavalle pysäköintitalolle. Myös yksityinen yrittäjä voisi ottaa riskin pysäköintipaikkojen tulevasta kysynnästä. Arabianrannassa tällainen yksityinen halli onkin, mutta se ei ole erityisen suosittu, koska asunto-osakeyhtiöiden käytännössä ilmaiset paikat luovat väärän odotuksen pysäköinnin hinnasta.