Viikon 51/2006 miete
Vaalit tulevat, möröt esille!
Sosialidemokraatit ovat viime vaaleissa havainneet möröillä pelottelun
tehokkaaksi keinoksi paimentaa vaalikarjaa.
Viime kunnallisvaaleissa itse Paavo Lipponen valjastettiin
pelottelemaan äänestäjiä yksityistämisen möröllä. Pelote toimi ja hyvät
kokemukset ovat innostaneet demarit tekemään saman uudestaan ja uudestaan..
Lipposen suuhun yksityistämisellä pelottelu ei oikein luontevasti sopinut,
sillä vaalien välillä hän on puhunut hyvinkin ennakkoluulottomasti erilaisista
palvelutuotannon vaihtoehdoista. Käytännön elämässä demarit ovat sekä myyneet
Vantaan bussiyhtiön yksityisille että yksityistäneet Lahden terveydenhuollon
pienemmistä privatisoinneista puhumattakaan.
Kunnallisvaaleissa ihmettelin, miten Paavo nousee siitä
juoksuhaudasta, johon hän kaivautui, mutta pitkältä mieheltä se kävi yhdellä
loikalla. Kun vaalihuoneistot olivat sulkeutuneet, vanha Paavo tuli takaisin:
kunnallisten palvelujen on vain osoittauduttava kilpailussa yksityisiä
tehokkaammiksi, niin ne pärjäävät, kertoi Paavo television katsojille.
Presidentinvaaleissa
Lipponen pystyi vielä huikeampaan suoritukseen: jos ette äänestä Halosta, paha
Nato-mörkö tulee. Se oli taas aivan toista Lipposta kuin mihin olemme
tottuneet. Nyt sama Paavo valittaa, että poliitikkoja vaivaa Nato-allergia.
Politiikan jättävänä hän on jättänyt Nato-möröttelyn Heinäluoman tehtäväksi ja
Heinäluomaltahan se sujuu.
Nyt Eero Heinäluoma, jonka luulen, joskaan en tiedä olleen
edellistenkin mörötyskampanjoiden suunnittelija, on nostamassa möröksi
Talousneuvoston sihteeristön globalisaatioraporttia. Julistamalla, että paperi
kelpaa edes keskustelun pohjaksi, uhraa hän koko globalisaatiokeskustelun
puolueensa menestyksen eteen.
Mitä tässä on vikana?
Saavathan puolueet toki julistaa tavoitteitaan. Olisi ensiksikin hauska
kuulla, mitä demarien mielestä pitäisi tehdä, eikä mitä ei pitäisi tehdä.
Toiseksi koko möröttely on huijausta, koska vaalien välillä demarit ovat taas
aivan toinen puolue. Vakavampi ongelma liittyy siihen, että kun kansaa
pelotellaan, kansa ryhtyy pelkäämään ja vastustamaan kaikkea muutosta. Suomen
vahvuus eurooppalaisiin kumppaneihimme verrattuna on ollut välttämättömien
muutosten hyväksyminen, minkä ansiosta Suomi on Keski-Euroopan
muutosvastarintaisempia maita paljon paremmassa iskussa. Tämän edun demarit
ovat uhraamassa puoluepolitiikan alttarille.
Itse en ole Nato-keskusteluun osallistunut, mutta meinasin.
Monet yleisistä argumenteista Natoa vastaan perustuvat väärään tietoon.
Poliittisten johtajien etuna on saada nähdä tähystystornistaan asioita, joita
koko kansa ei näe. Koin eettiseksi velvollisuudekseni ryhtyä oikomaan vääriä
tietoja, mutta juuri silloin Lipponen aloitti Nato-pelottelunsa. Jos vielä
paljon korkeammasta tähystystornista näkyy, että Nato on yksiselitteisesti
noin paha, mitäpä minä siihen voin silloin sanoa. On toki mahdollista, että
Lipposen Nato-pelottelu ei perustunutkaan voimakkaaseen Naton vastaiseen
vakaumukseen vaan johonkin aivan muuhun, joten eettinen omatuntoni jotenkin
rauhoittui ja hyväksyi suun sulkemisen.
Sitä vaan ihmettelen,
kuinka monta kertaa peräkkäin äänestäjät menevät samaan vipuun ennen kuin
oppivat.
<<paluu etusivulle
