Viikon 47/2006 miete:


Poissaolojen jahtaaminen


Kohtalaista huomiota on herättänyt eduskunnan aikomus lopettaa kansanedustajien poissaolojen tilastointi. Lintsaavat edustajat näyttävät olevan kansan syvien rivien ja eräiden pääkirjoittajien intohimon kohteena. Eivät taida tietää, mistä on kyse.

    Kansanedustaja selviää edustajantyöstään 20 tunnin työllä viikossa olematta kertaakaan poissa nimenhuudosta. Silloinkin voisi istua enimmän osan ajasta kuppilassa rupattelemassa. Riittää, että on läsnä minuutin kokouksen alussa. Tuollainen herra tai rouva nuhteeton olisi kansanedustajana erittäin huono.

 

Suuri osa kansanedustajista tekee 60-tuntisia työviikkoja.  Aikaa kuluu erilaisten järjestöjen ja kansalaisten tapaamisiin, mitä erilaisimpiin seminaareihin osallistumiseen sekä muuhun tiedon hankintaan ja sen levittämiseen. Tämä on kansanedustajan työtä, mutta se tapahtuu suurelta osin eduskuntatalon ulkopuolella. Mitä ahkerampi, tunnollisempi ja merkittävämmässä asemassa oleva kansanedustaja on, sitä enemmän tulee poissaoloja.

    Kansanedustajalle merkitään poissaolo "yksityisasioiden" vuoksi, jos syy ei johdu varsinaisesta eduskuntatyöstä, kuten valiokuntamatkasta. Minulla on huomenna tiistaina yksityisasiana luento Hallinnon kehittämiskeskuksessa aiheena "Mitä haasteita suomalainen työelämä asettaa johtamiselle", kuulijoina korkeita valtion virkamiehiä. Torstain yksityisasia on toimiminen puheenjohtajana Uudenmaan maakuntaparlamentin kokouksessa.

    Minulle sopisi hyvin, että kaikki poissaolot syineen päivineen olisivat julkisia, koska silloin selviäisi kansalaisille ja myös noille pääkirjoittajille mitä kaikkea kansanedustajat tekevät. Luulen, että monien edustajien arvostus nousisi näiden poissaolojen takia.
 

    Minulla on paljon poissaoloja myös, koska en suostu osallistumaan silmänpalvontaan. Kun pidetään jotain merkittävää seminaaria Helsingissä, kansanedustajat poistuvat kello 13:45 mennäkseen eduskuntaan painamaan nappia ja palaavat taas klo 14:15 takaisin. Minä jään kuuntelemaan esitelmiä ja saan poissaolon.

    Viimeksi tällainen poissaolo tuli, kun viime keskiviikkona kävelin Finnveran hallintoneuvostosta 300 metrin päähän kaupunginvaltuuston budjettikokoukseen. Minun olisi tietysti kuulunut ajaa ensin taksilla eduskuntaan, painaa nappia ja ottaa toinen taksi veronmaksajien piikkiin ja pyyhältää sillä valtuuston kokoukseen. Minulla on vähän eduskunta-aamuja jäljellä, mutta moinen käy muutenkin luonnolleni. Kokoomuslaiset kansanedustajat tulivatkin valtuustoon kymmenen minuuttia myöhässä pyrähdettyään paikalle taksilla ja Johanna Sumuvuori viisi minuuttia heidän jälkeensä ratikalla.


<<paluu etusivulle