Viikon 45/2006 miete:


Adoptio osaksi lastensuojelua


Suomeen hankitaan paljon lapsia adoptoitavaksi ulkomailta, mutta kotimaasta ei juuri adoptoida. Jos lapsen kotiolot ovat epätoivoiset, tehdään huostaanotto, joka lain mukaan on aina tilapäinen. Tilapäisyys vaivaa sekä lasta että sijoitusperhettä.

    Ei voi olla lapsen etu, että hän seilaa elämänsä aikana useita kertoja oman kodin ja biologisen kodin väliä. Pahimmillaan tällaisia kodinvaihtoja on ollut yli 20 ennen lapsen täysi-ikäisyyttä. Kun kodin ennuste on heikko, pitäisi voida ottaa lapsi adoptoitavaksi, vaikka vastoin tämän vanhempien tahtoa.

    Erityisesti adoptointi on perusteltu silloin, kun vauva otetaan huostaan suoraan synnytyslaitokselta. Biologisella vanhemmuudella ei ole paljon merkitystä, jos lapsi ei ole ehtinyt oppia tuntemaan äitiään. On kohtuutonta, että lapselle täysin vieras äiti muutaman vuoden jälkeen voi vaatia lasta itselleen.

    Olisi paljon parempi, että heikoista kotioloista turvaan otettu lapsi voisi saada turvallisen ja pysyvän kodin ja vanhemmikseen aikuiset, jotka ovat halunneet itselleen lasta kasvatettavaksi.

    Adoption asemaa lastensuojelussa on parannettava eduskunnan käsitellessä lastensuojelulakia.

Lopuksi viesti valtiovarainministeriölle: adoptio tulee paljon halvemmaksi kuin lapsen sijoittaminen laitokseen tai sijaisperheeseen.



<<paluu etusivulle