Biomassan muuttamisessa auton tankkiin sopivaksi on kaksi ongelmaa, energiahyötysuhde ja laatu.
Jos käytössämme on megajoulen edestä biomassaa, sen käyttö lämmityksessä tai voimalaitoksissa korvaa megajoulen verran öljyä tai kivihiiltä, mutta jos se jalostetaan etanoliksi, se korvaakin enää vain noin puolen megajoulen edestä öljyä.
Viime on onnistuttu vähentämään dieselmoottorien karsinogeenisia päästöjä huomattavasti. Tämäkin asettaa polttoaineelle korkeita laatuvaatimuksia, joihin tilakohtaisissa puristamoissa ei helposti ylletä. Biodieselin tuotanto kannattaa keskittää Nesteen jalostamolle.
Biopolttoaineita tullaan jatkossa tuottamaan varmaankin eniten sellutehtaiden yhteydessä, hyvällä hyötysuhteella ja paljon.
Lannan ja biojätteiden mädättäminen sekä kierrätyskelvottomien jätteiden kaasuttaminen metaaniksi on lupaava hanke. Siinäkin kannattaa miettiä kokonaisuutta. Suurimmat biokaasulaitokset kannattaa sijoittaa jätteenkäsittelypaikkojen yhteyteen. Jokseenkin typerän massapolton sijasta syntypistelajittelussa hyödyntämättä jääneet polttokelpoiset jätteet kannattaa muuttaa energiaksi kaasuttamalla. Navetoiden ja sikaloiden biokaasupotentiaali on ehkä järkevintä hyödyntää paikallisesti lämmityksessä tai pienissä CHP-voimaloissa.
Puhdistettu biokaasu on
samaa metaania kuin maakaasukin ja siksi biokaasun jakelu kannattaa yhdistää
maakaasun jakeluun. Helsingissä on jo maakaasubusseja. Koska biokaasua riittää
vain ehkä sadalletuhannelle autolle, ei maan kattavaa jakelujärjestelmää
kannata kehittää, vaan muuttaa kaasukäyttöisiksi vaikkapa suurten kaupunkien
linja-autot ja taksit sekä sopivasti valitut kuorma-autot.
<<paluu etusivulle
