Osmo Soininvaaran vastaus Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikaisen kysymykseen Vihreän liiton puheenjohtajaehdokkaille Jyväskylässä 7.5.2005:

"Millaiseksi haluatte rakentaa Suomen turvallisuuspolitiikan vuoteen 2010 mennessä nyt käytettävissä olevilla tiedoilla ja vaihtoehdoilla?"


Turvallisuuspolitiikan on seurattava aikaansa. Valtioiden välillä maavoimilla käytävä sota Euroopassa on väistynyt fantasiakirjallisuuden aiheeksi, mutta ei sitäkään voi kokonaan sivuuttaa. Tilalle ovat nousseet terrorin uhka ja valtioiden sisäiset konfliktit. Kauhukuvana jonkin äärimmäisyysliikkeen käsiinsä saama biologinen ase on paljon todennäköisempi kuin Venäjän armeijan hyökkäys Suomeen.

    Suomen tulisi pyrkiä suojaamaan väestönsä biologisilta aseilta. Terrorismin uhkaan on varauduttava kansainvälisellä yhteistyöllä, mutta on varottava, ettemme sen mukana ajaudu isoveliyhteiskuntaan ja anna poliisille tarpeettoman laajoja valtuuksia. Ydinvoiman yleistyminen lisää huomattavasti uhkaa ydinmateriaalin joutumisesta vääriin käsiin.

    Sota Venäjän ja jonkin EU-maan välillä on jokseenkin mahdoton. Parasta turvallisuuspolitiikkaa Suomen kannalta on kaupallisten siteiden suhteiden voimistaminen Venäjän ja EU:n välillä.

    Suomi ylläpitää kansainvälisesti ottaen suurta armeijaa puolustautuakseen Venäjän hyökkäykseltä. Suuri asevelvollisista koostuva reservi ei kuulu nykyaikaiseen sodankäyntiin. Nato on lakkauttanut sellaisen kaikista uusista jäsenmaistaan.

    Suomen ei tule siirtyä palkka-armeijaan, mutta asepalveluun kutsuttavien määrää on supistettava muiden maiden tapaan radikaalisti. Suomen tulee vahvistaa turvallisuusyhteistyötä EU:n puitteissa. Oli vaikea ymmärtää, miksi presidentti ja ulkoministeri aluksi suhtautuivat niin vieroksuen EU:n turvatakuisiin. Venäjään rajoittuvana Naton ulkopuolisena maana Suomi oli järjestelyssä suurin voittaja.

    On toivottavaa, että EU kehittää Yhdysvalloista riippumatonta turvallisuusyhteistyötä. EU:n toiminta ei voi olla riippuvaista Yhdysvaltain sisäpolitiikan käänteistä. USA:n kiinnostus EU:n turvallisuuskysymyksiin on hiipumassa Neuvostoliiton romahdettua, mikä voi johtaa jopa Naton lakkauttamiseen.

    EU:n on pystyttävä toiminaan kriisinhallinnassa Yhdysvalloista riippumatta. Toiminnan on pääsääntöisesti tapahduttava YK:n puitteissa. Jos YK:n turvallisuusneuvosto halvaantuu, on äärimmäisessä tapauksessa voitava toimia EU:n omin valtuuksin. Päätökseen vaaditaan tällöin EU-maiden yksimielisyys. Se takaa, ettei mihinkään tuiki järjettömään lähdetä.

    Tulevaisuuden vakavia uhkia on kristityn maailman ja islamilaisen maailman yhteenotto. Yhdysvaltain aggressiivinen ulkopolitiikka kärjistää tilannetta entisestään. EU:n ja Suomen siinä mukana on kehitettävä suhteita maltillisiin islamilaisiin hallituksiin, erityisesti Turkkiin.


<<paluu etusivulle