Osmo Soininvaaran pitämä ryhmäpuheenvuoro 22.11.2005 välikysymyskeskustelussa Fortum Oyj:n kannustinohjelmien kohtuullisuudesta:


Arvoisa puhemies


Miksi vihreät eivät allekirjoittaneet vasemmistoliiton välikysymystä Fortumin optioiden kohtuullistamisesta, vaikka nuo optiot raivostuttavat myös meitä ja vaikka tuloerojen venyminen on myös vihreillä suurena huolenaiheena? Siksi, että talousvaliokunta on juuri huolellisesti tutkinut, mitä mahdollisuuksia noiden optioiden kohtuullistamiseen on, eikä toteuttamiskelpoisia keinoja ole löytynyt. Ei olisi meistä rehellistä tehdä välikysymystä siitä, miksi hallitus ei tee sellaista, johon itsekään emme ole keinoa löytäneet.

    Fortumin optiot ovat olleet suuri töppäys, mutta optio-ohjelmasta ovat vastuussa edelliset hallitukset, jossa vihreätkin istuivat, mutta niin istui myös vasemmistoliitto. Sinänsä omista tekemisistä istuvan hallituksen syyttäminen ei ole mitenkään uutta. Edellisen hallituksen aikana keskustaoppositio teki välikysymyksiä Ahon hallituksen aikaansaannoksista, joihin sitten piti taas seuraavan hallituksen vastata. Tällaista poliittista kulttuuria emme halua jatkaa.


    Arvoisa puhemies! Kannattaa kuitenkin pohtia, mistä nuo optioitten jättitulot ovat peräisin. Täällä on niitä jo valotettu, ja varmaan osasyy ja osa-ansio tästä koituu Fortumin johdolle, mutta nykyhallitus on myös ollut lapioimassa rahaa Fortumin optiomiljonääreille toteuttamalla päästökaupan taitamattomasti. Meillä vihreillä on tästä varaa naputtaa, sillä varoitimme aikanamme. Hallituksen tupeksinnan seurauksena lähes miljardi euroa ansiotonta tuloa on valunut voimayhtiöille, ei ainoastaan Fortumille, vaan muillekin voimayhtiöille. Tämä ylimääräinen rahasade on ollut osaltaan tuottamassa Fortumin osakekurssin nelinkertaistumisen ja sitä kautta myös valtavat optiotulot. Siinä sivussa Fortumin yksityiset osakkeenomistajat ovat keränneet neljän miljardin euron arvonnousun. Osakkeenomistajien voitot ovat siis kahdeksankertaiset optiotuloihin nähden, siis näiden yksityisten osakkeenomistajien voitot. Valtiokin on siinä jotakin voittanut. Suomessa on ilmeisesti alistuttu omistajien pikavoittoihin, kun välikysymyksessä ei edes mainita näitä osakekeinottelijoitten voittoja, vasemmisto ryhmäpuheenvuorossaan nyt sentään vähän palasi juurille.


    Päästökauppaa aloitettaessa oli tiedossa, että päästöoikeuksien hinta siirtyy sähkön hintaan, vaikka päästöoikeudet lahjoitettaisiin voimayhtiöille. Nykyisillä päästöoikeuksien hinnoilla sähkön hinnassa on päästöoikeuslisää noin miljardin euron edestä vuodessa. Tuon rahan hallitus on taitamattomuuttaan - tai kenties tarkoituksena oli tukea joitakin kalliita energiainvestointeja - voimayhtiöille lapioinut.

    Vihreät esittivät, että hallitus leikkaisi vanhan vesi- ja ydinvoiman saamia ansiottomia voittoja yhteiskunnalle ja ettei hiilivoimaloiden päästöoikeuksia lahjoitettaisi, vaan ne myytäisiin markkinahintaan. Tällöin sähkön hinta olisi toki noussut täsmälleen yhtä paljon, ministeri Pekkarinen, kukaan ei ole muuta väittänyt, mutta nuo ylimääräiset tulot olisivat tulleet valtiolle eivätkä voimayhtiöille. Sähköstä maksettu korkeampi hinta olisi tämän jälkeen voitu palauttaa kuluttajille yleisinä veronalennuksina ja tulonsiirtojen parannuksina. Tosin ed. Jouni Backmanin ja ed. Jan-Erik Enestamin neuvottelema direktiivi ei tehnyt mahdolliseksi myydä kuin osan päästöoikeuksista huutokaupalla, mutta hallitus torjui tämänkin vähän jo hallitusohjelmassa, jossa sovittiin kaikkien päästöoikeuksien jakamisesta ilmaiseksi syystä, jota en pysty ymmärtämään.

    Hallitus väittää, että ansiottomien voittojen verotus on vaikea toteuttaa. Mitään vaikeuksia ei olisi ollut, jos asiasta olisi päätetty päästökauppaa aloitettaessa - silloinhan ei olisi mitään saavutettuja etuja, joita menetetään - ja näin vihreät aikanaan esittivät. Nyt se on toki hankalampaa, muttei edelleenkään mahdotonta. Sen kun asetetaan vanhoille vesi- ja ydinvoimaloille ylimääräinen sähkövero, joka vastaa päästöoikeuksista johtuvaa sähkön hinnannousua. Tällainen vero ei nostaisi sähkön hintaa, koska hinta määräytyy hiilivoiman tuotantokustannusten mukaan, eikä se veisi päästökaupan ohjausvaikutusta, koska vero ei koskisi uusia laitoksia.

    Takaisin optioihin. Jotakin tästä optiosotkusta on toivottavasti opittu. Optiot eivät sovi valtion yhtiöihin, erityisesti ne eivät sovi niihin, joissa valtion omat päätökset vaikuttavat suuresti toiminnan kannattavuuteen, kuten energia-alalla. Optioiden pitäisi sitouttaa johto yritykseen, mutta miten jättitulot sitouttavat ketään, kun jättivoittojen jälkeen voi elää äveriästä elämää työtä tekemättä koko ikänsä?

    Valtio on sinänsä hankalassa tilanteessa, kun yksityisissä yrityksissä kilpaillaan parhaista johtajista yhä vain muhkeammilla eduilla. Pitäisikö tasa-arvon nimissä tyytyä niihin johtajiin, jotka eivät yksityisille yrityksille kelpaa? Todettakoon, että Fortumin toimitusjohtaja ei ole korkeimmalla hinnalla valtion yhtiöön ostettu henkilö. Ylivoimaista ennätystä pitää edelleen hallussaan Björn Wahlroos, joka edellisen hallituksen aikana ostettiin Sampo-pankkiin järjestelyllä, joka sinänsä näyttää olleen valtion kannalta onnistunut, mutta tästä vasemmistoliitto ei varmaan puhu mitään.

    Voidaan myös kysyä, kuinka hyvin entinen Imatran Voima on sopinut yksityistettäväksi. Ja nyt myönnän, että itsekin syyllistyn jälkiviisauteen. Yhtiö perustettiin aikanaan turvaamaan maan sähköhuoltoa. Yksityistettynä se kannattaa sitä paremmin, mitä uhanalaisemmaksi se saattaa sähköhuollon, koska niukka tarjonta nostaa sähkön hintaa ja lisää voittoja. Eivätkö tässä kannustimet ole kerrassaan väärin päin, ja eikö sähkömarkkinoille tältä osin pitäisi tehdä jotakin?


Arvoisa puhemies! Hieman tuloeroista.

Pohjoismaiseen yhteiskuntamalliin on kuulunut tasainen tulonjako, se on ollut näitten yhteiskuntien yhteinen suuri vahvuus. Viime vuosina tuloerot, erityisesti asteikon yläpäässä, ovat kasvaneet sekä Suomessa että Ruotsissa. Köyhimpien elintaso on Suomessa jäänyt jälkeen muun kansan elintasosta, samalla kun rikkaimman sadasosan osuus kokonaistuloista on kasvanut jyrkästi, ei ehkä kaiken kaikkiaan 15-kertaisesti, mutta jyrkästi. Amerikkalainen yrityskulttuuri tunkeutuu Eurooppaan rikkoen eurooppalaisten hyvinvointiyhteiskuntien sanattomia sopimuksia.

    Vaikka rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen ovat tapahtuneet samanaikaisesti, syyt näihin kahteen ilmiöön ovat aivan erilaiset. Näistä kahdesta toki köyhien köyhtyminen on sosiaalisesti riipaisevampaa. Köyhyyden torjuminen on kiinni ideologisista esteistä. Olisi yksinkertaista ja halpaa nostaa kansaneläkettä ja työmarkkinatukea ja vain niitä, mutta ansioturvauskovaiset, joita löytyy erityisesti demareista, eivät tätä hyväksy vaan vaativat ansioturvalla olevien etujen nostamista ehtona sille, että perusturvaa saadaan nostaa, jotta tietty hajurako säilyisi. Tämä taas tulisi monin kerroin kalliimmaksi, joten köyhyys saa jatkua.

    On sanottu, ettei rikkaiden rikastuminen ole ongelma, jos se ei köyhdytä muita. Erityisesti tuolta salin oikealta laidalta on tällaista kuulunut. Tämä kokoomuslainen ajattelutapa on siivittänyt myös hallituksen toimia: on poistettu omaisuusveroa ja alennettu suurten yritysomaisuuksien perintöveroa. Ja eduskunnassa on juuri tällä hetkellä toista käsittelyä odottamassa lakiesitys, joka käytännössä alentaa suurimpien osakkeenomistajien osinkoveron 15 prosenttiin.

    Reaktio, jonka Fortumin jättioptiot aiheuttivat kansan keskuudessa, osoittaa, että kansa pitää rikkaimpien rikastumista sietämättömänä. Onko kysymys pelkästä kateudesta, vai onko tässä kysymys loogisesta vastustuksesta? Rikkaat eivät voi rikastua ilman, että se heikentäisi tavallisten ihmisten asemaa, väitetään tästä asiasta mitä tahansa. Maailmassa on monia asioita, joita ei voi valmistaa lisää, kuten asunnot parhailla paikoilla tai eturivin paikat katsomoissa. On monia hyödykkeitä, jotka ovat kertakaikkisia, ja niistä rikkaat pääsevät kilpailemaan ohi köyhempien. Äkkirikastuneiden ostovoima näkyy asuntomarkkinoilla. Rikkaat valtaavat parhaat alueet nostaen asuntojen hinnat parhailla alueilla aivan järjettömiksi. Tavallinen kansa joutuu väistymään syrjemmälle, samoin kuin se joutuu kansoittamaan katsomojen peräpenkit.

    Korkea keskinäinen luottamus on ollut pohjoismaisen yhteiskunnan vahvuuksia. Sääntöjä on noudatettu, koska ne on koettu reiluiksi. Jättimäiset satunnaistulot tuhoavat reilun pelin hengen tästä maasta. Ne alentavat ihmisten motivaatiota tehdä työnsä hyvin, noudattaa sääntöjä ja pelata muiden kanssa yhteen. Edistämällä rikkaiden rikastumista hallitus vaarantaa paljon sellaista, joka Suomessa on arvokasta.


Arvoisa puhemies! Esitän lopuksi seuraavan sanamuodon perustelluksi päiväjärjestykseen siirtymiseksi:

"Eduskunta toteaa, että hallitus on toimillaan edistänyt tuloerojen kasvua ja heikentänyt kansalaisten keskinäistä yhteenkuuluvuutta eikä siksi nauti eduskunnan luottamusta, ja siirtyy päiväjärjestykseen."


<<paluu etusivulle