Osmo Soininvaaran pitämä ryhmäpuheenvuoro
21.9.2004 välikysymyskeskustelussa:

Arvoisa puhemies!

Jos työllisyyden nostamiseksi olisi olemassa keino, johon liittyy vain mukavia piirteitä, se olisi varmasti jo toteutettu. Suomessa ei asian vakavuudesta huolimatta olla vieläkään valmiita tinkimään muista hyvistä asioista työllisyyden hyväksi. Tämä vaivaa ehkä meitä kaikkia.

    Kokoomuksessa kuvitellaan, että työttömyys poistuu alentamalla kokoomuksen äänestäjäkunnan veroja. Sosialidemokraatit panevat päänsä pensaaseen, jonka nimi on aktiivinen työvoimapolitiikka, vaikka aktiivinen työvoimapolitiikka on tutkimuksessa havaittu suurelta osaltaan tehottomaksi. Keskustalaiset eivät uskalla esittää mitään pelätessään hallitusyhteistyön vaarantuvan, ja vasemmistoliitossa vältytään vaikeammilta pohdinnoilta julistamalla, että hallitus ylläpitää työttömyyttä tahallaan pitääkseen palkat alhaalla.

    Arvoisa puhemies! Kaikissa maissa hyvin koulutettujen on helpompi päästä töihin kuin huonosti koulutettujen, mutta Suomessa tämä ero on suurempi kuin missään muualla vanhan EU:n alueella. Vaatimustaso työpaikalla nousi aivan liian korkeaksi 1990-luvulla, ja tästä aiheutuva työsyrjintä suurelta osin on syynä tähän työttömyyteen. Jos maassa ylipäänsä on veronalennusvaraa, se tulee käyttää tukemaan niitä, joiden on vaikea sijoittua yhä vaativammaksi käyville työmarkkinoille. On alennettava matalapalkkaisten henkilöitten verotusta, ja sitä on alennettava roimasti.

    Ei tietenkään ole päämäärä, että ihmiset tekisivät matalatuottoista tai pienipalkkaista työtä. Päinvastoin tulisi pyrkiä siihen, että jokainen sijoittuu työhön, jossa voi käyttää osaamistaan täysimääräisesti ja myös kehittää sitä, ja etenee työurallaan. Mutta toisaalta, niin epätasapainossa ovat työmarkkinat, että tätä vähemmän vaativaa työtä meillä tarvitaan lisää.

    Usein esitetään vientiteollisuuden kilpailukyvyn parantamista keinoksi parantaa työllisyyttä. Osoite on väärä tai vanhentunut. Viemme ulkomaille selvästi enemmän kuin tuomme. Suomen talouden ongelmat ovat kotimarkkinoissa, erityisesti yksityisten palvelujen alikehittyneisyydessä.

    Valtion palvelualoja sortavat toimet ovat osasyy palvelujen heikkoon tilaan. Sosiaaliturvamme rahoitus on räätälöity alentamaan teollisuuden kustannuksia, jolloin teollisuuden kustannuksia on sälytetty palvelualojen maksettavaksi. Siksi rakennemuutos kohti palveluyhteiskuntaa ei oikein etene.

    Tärkein syy palvelujen alikehittymiseen on kuitenkin ostovoiman puute. Suomalaiset kuluttajat eivät ole riittävän varakkaita ostaakseen palveluja. Pitäisikö ostovoimaa tukea alentamalla verotusta, kuten kokoomus esittää välikysymyksessään?

    Veronalennukset kyllä aluksi parantaisivat työllisyyttä, mutta eivät läheskään niin paljon, että valtio saisi menetetyt verotulot takaisin. Niinpä on ennen pitkää alennettava myös valtion ja kuntien menoja etuuksia karsimalla ja palveluja heikentämällä. Tämä taas tekee tyhjäksi veronalennuksen vaikutuksen työllisyyteen. Lopputuloksena olisi, että julkisesta kulutuksesta on siirtynyt rahaa yksityiseen, siis vaikkapa sairaaloista ja kouluista autoihin ja ulkomaanmatkoihin. Työllisyys ei parantuisi, vaan todennäköisesti huononisi. Me emme halua tällaista jälkireaganilaista politiikkaa tukea emmekä siksi allekirjoittaneet kokoomuksen välikysymystä. Kokoomuksen veropolitiikka eroaa George Bushin veropolitiikasta ainoastaan oikeastaan siinä, että amerikkalaisille on sentään kerrottu, mihin sellainen politiikka johtaa.

    Välikysymyksessä toistetaan puheenjohtaja Kataisen puoluekokouspuheessaan esittämä vaatimus palkkaverojen alentamisesta 4 prosentilla vaalikauden aikana. Tämä vastaa määrältään sitä, että jokainen kunta alentaisi veroprosenttiaan neljällä prosenttiyksiköllä. Jokainen, joka on ollut kunnanvaltuustossa budjettia tekemässä, tietää, mitä se merkitsisi. Kokoomuslaiset ovat rientäneet kertomaan, etteivät menojen leikkaukset kohdistuisi kuntiin. Kohdistetaanko ne siis puolustusmenoihin, poliisin määrärahoihin, teiden rakentamiseen ja ylläpitoon tai kenties korkeakouluihin?

    Työn verotusta kannattaa kyllä alentaa, mutta tämä on kompensoitava korottamalla esimerkiksi energia- ja ympäristöveroja sekä kiinteistöveroa. Toistan, että koko veronalennusvara kannattaa suunnata siten, että se mahdollisimman tehokkaasti tukee työllisyyttä. Veroja pitää alentaa erityisesti pienipalkkaisilta. Kokoomuksen ehdotukset ovat täysin päinvastaisia, mutta niin ovat myös hallituksen toimet. En näe suurta linjaeroa kokoomuksen ja hallituksen välillä. Jos pelivaraa on, kotimarkkinoita edistäisi paljon paremmin vihreiden esittämä palveluelvytys, jossa valtio antaisi kunnille lisärahoitusta, joilla nämä palkkaisivat lisää väkeä julkisiin palveluihin. Kyllä se opettajakin palkallaan jotakin ostaa ja näin ostovoima nousee.

    Lisää ostovoimaa ei voi ottaa velkaisen valtion kassasta. Kannattaa suunnata huomio palkkoihin. Suomessa uskotaan tiukasti, että keskitetyt tuloratkaisut auttavat kansantalouden menestystä. Miksi niistä on luovuttu muissa Pohjoismaissa? Tanskassa yleiskorotus on symbolinen ja todellisista palkankorotuksista neuvotellaan ala-, yritys- ja jopa henkilökohtaisesti.

    Keskitettyjen tuloratkaisujen aikana palkkojen osuus kansantulosta on laskenut ja pääomatulojen noussut. Palkkojen pienuus on juuri sitä ostovoiman vähäisyyttä, joka pitää palvelualat alavireisinä. Pienipalkkaisilla ei ole varaa ostaa palveluja. Kasvavat pääomatulot taas virtaavat ulkomaille rahoittamaan amerikkalaisten yli varojen elämistä. Keskitetyt työehtosopimukset johtavat väistämättä palkkojen osuuden pienenemiseen. Jotta palkankorotukset eivät aiheuttaisi työttömyyttä, ne on mitoitettava heikoimpien alojen kestokyvyn mukaan, ja silloin ne jäävät keskimääräistä kestokykyä pienemmiksi.

    Solidaarisella palkkapolitiikalla on tähdätty oikeudenmukaisuuteen. Tätä vihreätkin kannattavat. Kun sen varjopuolena työllisyys näyttää kehittyvän heikosti, kannattaisi samaan päämäärään pyrkiä toista kautta: painottamalla solidaarista veropolitiikkaa. Tehtäköön mahdollinen tuloveronalennus siten, että veronalennus on euromääräisesti sama kaikissa tuloluokissa. Kaikille yhtä suurista korotuksista luopuminen ei merkitsisi, että pieniä palkkoja korotettaisiin vähän ja suuria paljon. Suomen erityisongelma on, että moni pienipalkkainen - useimmiten nainen - saa pientä palkkaa, vaikka työ on vaativaa ja vastuullista. Palkka on pieni vain sen takia, että se on aina ollut pieni.

    Hajautettu sopiminen ei ole Tanskassa johtanut tuloerojen kasvuun, mutta työllisyyttä se on parantanut. Tanskassa verotus on Suomea ankarampaa, mutta työllisyys on edelleen huomattavasti Suomea parempi.

    Liian pienet palkat heikentävät motivaatiota pyrkiä vaativampiin tehtäviin, koska palkka ei juuri nouse, vaikka työt muuttuvat vaikeammiksi. Näin työttömille ei vapaudu työpaikkoja, joita heidän olisi realistista tavoitella. Työmarkkinoiden huono toimivuus on osasyy heikkoon työllisyyteemme.

    Arvoisa puhemies! Lopuksi nuorten naisten asemasta.

    Äitiydestä aiheutuu työantajalle noin 10 000 euron ylimääräiset kustannukset. Tämä on johtanut räikeään nuorten naisten syrjintään työhönotossa ja jatkuvaan pätkätöiden teettämiseen. Jos nuori nainen pääsee töihin, hän pääsee todellakin kovin usein vain pätkätöihin. Samalla hän jää työnantajan järjestämän koulutuksen ulkopuolelle. Hänen urakehityksensä ja tuleva palkkatasonsa jää pysyvästi jälkeen siitä, mikä se muuten olisi. Näin naisten työpanos Suomessa on vajaakäytössä ei ainoastaan heidän ollessaan nuoria vaan se jää vajaakäyttöiseksi koko työuran ajan. Tästä kärsii koko kansantalous ja julkinen sektori menetettyjen verojen muodossa.

    Hallitus esittää tähän vain kosmeettista parannusta. Tuosta 10 000 eurosta esitetään korvattavaksi keskimäärin noin 500 euroa. Jäljelle jää siis noin 9 500 euron suuruinen kannustinsyrjä nuoria naisia työhönotossa. Tämä on väärin naisia kohtaan, mutta se on myös tyhmä päätös työllisyyden kannalta.

    Arvoisa puhemies! Lopuksi ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, etteivät hallituksen esittämät toimet riitä asetetun työllisyystavoitteen saavuttamiseen. Eduskunta kehottaa hallitusta parantamaan vähän koulutettujen työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa suuntaamalla veronkevennykset voimakkaasti pienipalkkaisia suosiviksi ja siirtyy päiväjärjestykseen."


<<paluu etusivulle