Olen itse varsin huolestunut siitä tilanteesta, jossa olemme. Suomen kansantaloudella on mennyt viime vuosina varsin hyvin, mutta jos teemme laskelmia siitä, miten Suomen kansantaloudella on mennyt, kun siitä poistetaan Nokia - miten Nokian ulkopuolisella sektorilla menee - niin siellä ei ole mennyt oikein mikään asia kovin hyvin. Jos nyt on syytä olettaa, että Nokia tästä eteenpäin Suomen kansantalouden kannalta tulee olemaan ikään kuin normaali, hyvin menestyvä, mutta normaali yritys, niin me toteamme, että me olemme haaskanneet ne seitsemän lihaa vuotta, jona aikana olisi pitänyt valmistautua sitten seitsemään normaaliin vuoteen ja olisi pitänyt tehdä niitä rakenteellisia uudistuksia, jotka aina vaativat tiettyä aikaa, ennen kuin ne alkavat maksaa itse itseään. Tästä voi itse kukin tietysti syyttää itseään.
Mutta sen takia olen hiukan huolissani, että hyvinvointivaltion vaaran vuosina maan nyt istuva hallitus joko panee päänsä pensaaseen keskittyen toimiin, jotka on moneen kertaan osoitettu tehottomiksi, tai sitten vain odottelee, että ongelmat, jotka kyllä ovat tiedossa, ikään kuin itsestään ratkeaisivat tai parhaimmillaankin tekee sinänsä ihan oikeita päätöksiä mutta aivan liian varovaisesti esimerkiksi niin, että desimaalipilkku on väärässä paikassa, niin kuin tässä Holmin-Vihriälän mallin kohdalla näyttää olevan.
Sosialidemokraateille aktiivinen työvoimapolitiikka on se pensas, johon he mielellään päänsä panevat, jotteivät joutuisi tekemään mitään todellista. En tarkoita, että kaikki tällä nimellä kulkeva olisi kallista itsepetosta, mutta varsin suuri osa siitä on. Siinähän on paljon toimia, joista on vaikea mitata, parantavatko vai heikentävätkö ne asianomaisen työllistymisedellytyksiä. Tässä poltetaan rahaa, joka voisi muualla käytettynä tuoda paljon paljon parempia tuloksia.
Työttömyys on Suomessa vähän koulutetun, matalapalkkaisen työvoiman työttömyyttä, ja se on sitä paljon korostetummin kuin missään muussa Euroopan maassa. Työmarkkinamme ovat niin pahasti epätasapainossa, ettei työllisyyttä voida kysyntää lisäämällä juuri kohentaa, koska kun syntyy uusia työpaikkoja, ne eivät sovi työttömille. Onkin vähennettävä voimakkaasti matalan osaamisen työhön kohdistuvaa verotusta tai työnantajamaksuja, mutta siis kohdistetusti niitä. Yleinen työnantajamaksun alennus on vaikutuksiltaan suurin piirtein samanlainen kuin arvonlisäveron alennus.
Ranskassa matalapalkkaisen työn työnantajamaksuja on alennettu summalla, joka vastaa 0,6:ta prosenttia bruttokansantuotteesta, ja tätä summaa suunnitellaan nostettavaksi eikä pudotettavaksi kymmenesosaan kuten Suomessa. Ranskassa järjestely on välittömästi parantanut työllisyyttä, mutta erityisesti on havaittu, että se vaikuttaa nousukauden aikana siihen, että taloudellinen kasvu suuntautuu tavalla, joka tuottaa enemmän työpaikkoja, ja päästään eroon tästä jobless growth -ilmiöstä.
Rahat, joita Suomessa pitäisi käyttää matalan tuottavuuden työn tukena, haaskataan yleisiin veronalennuksiin. Keskustalaiset painavat mielellään taas päänsä tähän pensaaseen, vaikka kokoomus ehtikin ennen vaaleja varata sen omaksi henkiseksi piilokseen. Näitä veronalennuksia tullaan katumaan, kun eläköityminen lisää julkisia menoja. Siksi OECD on niistä varoittanut, kuten teki myös Suomen Pankin eronnut pääjohtaja Matti Vanhala.
Eläkejärjestelmää on kyllä uudistettu ja uudistetaan edelleenkin, mutta kaikki tietävät ja sen yksityisesti myöntävät, etteivät päätetyt eläkeuudistukset nosta eläkkeellesiirtymisikää riittävästi. On vain sovittu, että asia jätetään seuraavan hallituksen murheeksi eikä siitä nyt puhuta. Tärkeitä vuosia kuluu taas hukkaan.
Tiedetään, että viimeisen työnantajan vastuu mahdollisesta työkyvyttömyyseläkkeestä estää tehokkaasti viisikymppisten työllistämistä. Pienen pieni parannus saatiinkin aikaan 50 vuotta täyttäneiden kohdalla, mutta sekin on jälleen toimena riittämätön. Sama ongelma koskee vielä pahemmin esimerkiksi 30-vuotiasta, jolla on lieviä mielenterveyden ongelmia. Häntä ei kukaan uskalla palkata, koska joutuu maksamaan ehkä puoli miljoonaa, ehkä jopa miljoona euroa, jos sairaus toistuu. Tältä osin ei ole tehty mitään eikä ilmeisesti mitään suunnitellakaan.
Hallitus on saanut työnnetyiksi tuhansia nuoria työmarkkinoilta kotiäideiksi, koska nuoret naiset ovat kyllästyneet syrjittyyn pätkätyöläisten asemaan. Rkp:n puheenvuorossa tätä muuten kiitettiin. Tämä johtuu siitä, ettei äitiydestä työnantajalle koituva noin 10 000 euron kustannuksia vieläkään ole saatu jaetuiksi kaikkien työnantajien kesken. Tässäkin taas hidastellaan ja näperrellään aivan mitättömien pikkuparannusten kanssa.
Arvoisa puhemies! Työllisyysasteeseen saattaisi vaikuttaa myös se, jos äitiyspäivärahan ja opintotuen yhteensovitusta muutettaisiin niin, että nuorten naisten pitäisi opintojen jälkeen ensin mennä vuodeksi pariksi töihin ja vasta sen jälkeen tehdä lapsia välttyäkseen tuhansien eurojen tappioilta. (Puhemies koputtaa) Monet yllättävät asiat vaikuttavat siihen, mikä parantaa työllisyyttä.
Hallitus tarvitsee paljon
lisää päättäväisyyttä, jos se aikoo hyvinvointivaltion pelastaa, mutta
tarvitaan muutakin. Työllisyystavoitteista on nyt erkaannuttu niin kauas, että
tarvitaan myös suunnitelma b. Miten hyvinvointivaltio rahoitetaan, jos käy
niin kuin näyttää käyvän eikä työllisyysaste nousekaan tarpeeksi? Jotain
älykkäämpää on tehtävä kuin leikkauslistoja.
<<paluu etusivulle
