Osmo
Soininvaaran pitämä ryhmäpuheenvuoro 7.3.2006
välikysymyskeskustelussa
kunnallisten hyvinvointipalveluiden
turvaamisesta
Arvoisa puhemies!
Jos haluaa hyviä kunnallisia palveluja, on oltava myös valmis maksamaan niistä
veroina. Veroista ovat myös kuntien valtionosuudet peräisin. Täytyy sanoa,
että on jonkin verran pitkästyttävää kuunnella tätä keskustelua valtion
rahoista ja kuntien rahoista, koska samoista verotuloista ne ovat kotoisin ja
samaa julkista rahaa niissä käytetään.
Tiedämme, että väestön ikääntyminen saattaa koko
hyvinvointivaltion hankalaan tilanteeseen ja kunnat siinä mukana ja että
hallituksen toteuttamat verojen alennukset ovat tätä tilannetta pahentaneet.
On sinänsä vihreidenkin tavoitteiden mukaista alentaa työn verotusta, koska se
parantaa työllisyyttä, mutta olemme esittäneet korvaavien verotulojen
hankkimista ympäristö- ja energiaveroilla sekä verotuksen porsaanreikien
tukkimista suitsimalla harmaata taloutta.
Myös hallitusohjelmassa luvataan ekologista verouudistusta,
siis työn verotuksen korvaamista ympäristö- ja energiaveroilla, mutta
tosiasiassa energia- ja ympäristöveroja on alennettu. Ennen
ympäristöverotuksen uranuurtajiin kuulunut Suomi on jäänyt jälkeen ei vain
Ruotsista vaan nyt jopa Virostakin. Hallitus on alentanut tuloveroa,
alkoholiveroa, autoveroa, juomapakkausveroa, yritysomaisuuksien perintöveroa
sekä poistanut omaisuusveron ja turpeen hiilidioksidiveron sekä luvannut
puolittaa teollisuuden sähköveron. Kaikki tämä raha on pois
hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Kyse on miljardeista. Siinä on syy
kuntien kiristyvään talouteen.
Vaikka hallitus ei ole pitänyt lupaustaan ekologisesta
verouudistuksesta, kotitalouksien ja teollisuuden sähkölasku on kyllä noussut.
Jostakin käsittämättömästä syystä hallitus on lahjoittanut päästökaupan tuomat
ylimääräiset rahat voimayhtiöille. Vihreät esittivät jo pari vuotta sitten,
että päästökaupan tuomat ansiottomat voitot on kohtuullista ja
oikeudenmukaista verottaa valtiolle. Hallitus teki miljardiluokan mokan
lahjoittaessaan nämä rahat voimayhtiöille, joille virtaa nyt rahaa sisään
ovista ja ikkunoista. Kansalaiset ovat saaneet kokea energiaverotuksen nurjan
puolen, kohonneen sähkön hinnan, mutta eivät sen valoisaa puolta, turvaa
siitä, että rahaa riittää yhteisen hyvän rahoittamiseen.
Arvoisa puhemies!
Kuin mantrana hoetaan, ettei kunnille saa asettaa uusia
tehtäviä. Muutaman kerran se tässäkin keskustelussa on jo sanottu. Vaatimus on
sekä järjetön että mahdoton. Se on järjetön, koska se museoisi kuntasektorin,
vaikka maailma muuttuu ympärillä ja synnyttää jatkuvasti uusia haasteita ja
uusia tehtäviä. Se on mahdoton, koska uusia tehtäviä joka tapauksessa tulee
koko ajan. Kun hallitus alentaa viinan hintaa, kuntien menot lisääntyvät
terveydenhuollossa, päihdehuollossa ja ennen kaikkea lastensuojelussa. Kun
Suomessa varaudutaan, aivan oikein, lisäämään työperäistä maahanmuuttoa, se
tuo kunnille lisää tehtäviä kotouttamisessa ja vieraskielisten lasten
opetuksessa. Kuten tasavallan presidentti sanoi virkaanastujaispuheessaan, kun
otetaan työvoimaa, saadaan ihmisiä.
Arvoisa puhemies!
Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus perustuu korkeaan
työllisyyteen ja sen mukana molempien puolisoiden työssäkäyntiin. Olemme
ottaneet päivähoidon kautta suuren osan pienten lasten kasvatusvastuusta
yhteiskunnalle. Tästä tehtävästä on huolehdittava kunnolla. Tiedämmehän,
kuinka ratkaisevia varhaislapsuuden kasvuolot ovat lapsen tulevalle
kehitykselle. Kuntien heikko talous ei saa johtaa kehnoon päivähoitoon.
Perusteet 2030-luvun hyvinvointiyhteiskunnalle ja sen vahvuuksille luodaan
tämän päivän päiväkodeissa.
Arvoisa puhemies!
Hallituksen aloite uudistaa kunta- ja palvelurakenteita on
tervetullut ja erittäin tarpeellinen. Kuntajaotus on muuttunut
epätarkoituksenmukaiseksi siellä, missä väestön väheneminen ja ikääntyminen
ovat heikentäneet kuntien kykyä huolehtia tehtävistään, mutta myös ja ennen
kaikkea kasvavien kaupunkien ympärillä, kun kasvu on pursunut yli
kuntarajojen.
Järkevien päätösten esteenä on usein paljon itse aiheutettuja
ongelmia. Moni kuntaliitos jää nyt tekemättä, koska syntyvä kunta saisi
huomattavasti vähemmän valtionosuuksia kuin samat kunnat saavat erillisinä.
Ongelma on syrjäisyyskertoimen määräytymistavassa.
Arvoisa ministeri Manninen, kuntia tulee kyllä hyvittää syrjäisyydestä, mutta
hyvityksen pitää perustua syrjäisesti asuvien ihmisten lukumäärään, ei
osuuteen kunnassa, jotta hyvitys ei riippuisi kuntajaosta.
Toinen itse aiheutettu ongelma koskee hankintalainsäädäntöä.
Helsingin kaupunki on yrittänyt ostaa hammaslääkärien palveluja
kuntalaisilleen. Tämä on osoittautunut täysin mahdottomaksi, koska
tarjouskilpailun hävinneen kannattaa rutiininomaisesti valittaa
lopputuloksesta vain estääkseen kilpailijaansa purkamasta hoitojonoja.
Arvoisa ministeri Pekkarinen, joka tosin on poissa, hankintalainsäädäntöä on
tältä osin muutettava pikaisesti.
Arvoisa puhemies!
Jos joudutaan harkitsemaan kahden kunnan, rikkaan kunnan ja
köyhän kunnan, yhdistämistä, ajatus voimien yhdistämisestä herättää
ymmärrettävästi vähän vähemmän innostusta rikkaassa kunnassa kuin siinä
köyhässä kunnassa. Ei ole silti oikein jättää köyhää kuntaa kurjistumaan
köyhyyteensä ja antaa rikkaan imeä loputkin mehut köyhästä naapuristaan.
Kuntien välinen segregaatio on vakava uhka kaupunkiseuduilla. Esimerkin
tarjoaa vaikkapa Kajaanin ja Vuolijoen mahdollinen kuntaliitos, joka on
Vuolijoelle lähes välttämättömyys mutta Kajaanin kaupungille kannattamaton.
Loputtomiin ei kannattaisi hokea sitä, että vain vapaaehtoiset yhdistymiset
ovat mahdollisia.
Arvoisa puhemies!
Pääkaupunkiseudulla mutta myös muilla nopeasti kasvavilla
kaupunkiseuduilla pirstaleinen kuntajaotus on esteenä järkevälle
yhdyskuntarakenteelle. Kuntien yhteistyö on maankäytössä heikkoa, koska ne
kokevat toisensa kilpailijoiksi eivätkä kumppaneiksi. Hyväkään yhteistyö ei
voi mitään sille, että kunnan vanhojen asukkaiden veronmaksukyky muodostaa
rajan sille, kuinka paljon kunta pystyy uusia asuntoja rakentamaan ja kuinka
nopeasti se pystyy kasvamaan. Tämä estää ottamasta käyttöön edullisesti
sijaitsevaa rakennusmaata. Pääkaupunkiseudulla tämä näkyy esimerkiksi
Vantaalla, jolla on huomattavan paljon radan varressa tyhjää peltoa
käytettävissään, mutta kunnalla ei ole varaa sitä ottaa käyttöön. Tämä johtaa
kaupunkirakenteen hajoamiseen, liikennemäärien kasvuun ja asuntojen hintojen
nousuun.
Suurimmat hyödyt, se on totta, kuntarakenteen uudistuksesta
on saavutettavissa kasvavilla kaupunkiseuduilla. Työssäkäyntialue olisi
maantieteellisesti oikea alue tuottaa useimpia kunnallisia palveluja ja
kehittää yhdyskuntarakennetta. Tähän pääsemiseksi pitäisi kuntia yhdistää
rajulla kädellä. Suurten kaupunkien kohdalla tämä kuitenkin saattaisi johtaa
epätarkoituksenmukaisen suuriin kuntiin. Vaihtoehtona on kuntien välinen
tiivistyvä yhteistyö, mutta se on kelvollinen vaihtoehto vain, jos
yhteistyöllä on toimivat säännöt ja hallinto säilyy kansanvaltaisena.
Pahimmillaan kuntien välinen yhteistyö pysäyttää kaiken
kehitystyön, kun päätöksiä pystytään tekemään vain yksimielisesti tai vaikka
päätöksiä saataisiin aikaan, niin heikkokin kompromissi kelpaa, jotta kukaan
ei horjuttaisi korttitaloa. Toimivassa hallinnossa on voitava ratkaista
erimielisyyksiä myös äänestäen.
Kokemukset kuntayhtymien hallinnosta eivät ole rohkaisevia.
Ne synnyttävät isännätöntä rahaa, sillä luottamusmiehistä koostuva hallitus ei
muodosta vastapainoa kuntayhtymän virkamiehille, eikä peruskuntien
virkamiesjohdoilla ole oikeutta puuttua kuntayhtymien rahankäyttöön. Tämä on
yksi syy erikoissairaanhoidon menojen kasvuun. Tähän suuntaan
kunnallishallintoa kertakaikkisesti ei pidä enempää viedä.
Jos halutaan säilyttää osapuilleen nykyisen kokoiset
peruskunnat, kuten valitettavan moni tässäkin salissa näyttää haluavan,
kuntien välinen yhteistyö on järjestettävä kansanvaltaisesti ja avoimesti. Sen
tulee perustua suorilla vaaleilla valittuihin maakuntavaltuustoihin tai
vaihtoehtoisesti pienempiin seutuvaltuustoihin, mutta joka tapauksessa
suorilla vaaleilla valittuihin valtuustoihin. Tämä tuo siis kyllä yhdet uudet
vaalit - en ymmärrä kuka pelkää täällä vaaleja ja miksi - mutta se ei lisää
hallinnon tasoja vaan vähentää niitä, koska näitä hallinnon tasoja on nyt
todella paljon kuntien välillä.
Arvoisa puhemies!
Kuten sanoin, hallituksen käynnistämä kunta- ja
palvelurakennehanke on tarpeellinen ja tervetullut. Viime aikoina
hallituspuolueiden merkittävät edustajat ovat kuitenkin esittäneet
huolestuttavia puheenvuoroja, jotka tähtäävät tosiasiassa koko hankkeen
vesittämiseen. Huoli oman poliittisen liikkeen vallasta näyttää ohittavat
tarpeen turvata kuntien menestys.
Omien asemien säilyttämiseksi ollaan valmiit luopumaan
kunnallisesta kansanvallasta, sillä mitä muuta kuin kansanvallasta luopumista
merkitsee kuntien tehtävien siirtäminen kunnanvaltuustojen ulottumattomiin
epämääräisiin kuntien yhdessä omistamiin osakeyhtiöihin? Olemme saaneet
kuulla, ettei vika olekaan kunnissa, vaan niiden tavassa tuottaa palveluja ja
siinä, ettei hallitus anna kunnille riittävästi rahaa. Arvoisa puhemies! Miten
hallituspuolueitten edustajat voivat näin sanoa?
Arvoisa puhemies!
Vielä vajaa vuosi sitten Kuntaliitto otti kannan, että maassa
pitäisi pyrkiä vähintään 20 000 asukkaan kuntiin noin pääsääntöisesti. Haluan
kysyä: Onko Suomen keskusta tällä kannalla? Ovatko Suomen keskustan
kansanedustajat tällä hetkellä tämän tavoitteen takana, vai onko siitä
luovuttu?
Arvoisa puhemies!
Täällä on monessa puheenvuorossa sanottu, että erittäin
ratkaisevaa on järjestää Pääkaupunkiseudun metropolihallinto toimivaksi, koska
on ilmeistä, että Pääkaupunkiseudun vapaaehtoisin toimin tämä ei ilman
valtiovallan voimakasta panosta onnistu. Haluan kysyä. onko hallituksella
aikeita voimakkailla toimilla myötävaikuttaa tämmöisen hallinnon syntymiseen.
Näihin kysymyksiin olisi hyvä saada vastaus. Ja jos ei
kunnollista vastausta tule, on todella aiheellista kysyä sekä hallitukselta
että hallituspuolueiden kansanedustajilta, onko tällä hallituskokoonpanolla
edellytyksiä uudistaa kunta- ja palvelurakennetta.
<<paluu etusivulle
