Puheenjohtaja Osmo Soininvaaran puhe Vihreän liiton valtuuskunnan
kokouksessa Tampereella 30.9.2001:

Voisiko terrorin uhka johtaa parempaan maailmaan?


Yhdysvaltoihin kohdistunut terroristi-isku saattoi kasvaneen terroristiuhan koko maailman, ei vain Yhdysvaltojen päälle. Ennenkin on ollut häikäilemättömiä murhaajia - joka ampuu kranaatinheittimellä leikkivien lasten joukkoon Sarajevon torilla, on jo mieleltään niin paha, että hän voi moraalinsa puolesta tehdä mitä vain ja kyse on enää vain osaamisesta ja mielikuvituksesta. Tämä terroristi-isku ei vain osoittanut terroristien käyttöön uutta hirvittävää asetta. Se on antanut kaikille samanlaisia suunnitteleville esimerkin ajatella suuria ajatuksia ja asettaa rima korkeammalle. Teollinen yhteiskunta on hyvin haavoittuva: junat, padot, bioaseet, ydinsaaste. Joudumme tästä eteenpäin miettimään myös terrorin uhkaa vastaan, millaista maailmaa rakennamme.

USA ei jää toimettomaksi

Maailma odottaa nyt henkeään pidätellen Yhdysvaltain vastatoimia. Yhdysvaltain oman tulkinnan mukaan - ja tähän tulkintaan yhtyy suuri osa maailman maista - Yhdysvalloilla on jo nyt kansainvälisoikeudellinen mandaatti vastaiskuun. Olisi kuitenkin hyvä, että YK:n turvallisuusneuvostolta haettaisiin jatkossa tarkempi oikeutus mahdollisiin vastatoimiin. Näin vahvistettaisiin kansainvälistä oikeutta eikä heikennettäisi sitä.

    YK:n roolin vahvistuminen on tämän karmean tilanteen parhaita puolia. Onhan Yhdysvallatkin lopulta päättänyt maksaa velkansa YK:lle. Tämänkaltaisen, koko maailmaan kohdistuvan uhan torjumisessa kaikkia maita edustava YK on parempi kuin vain eräitä kristittyjä länsimaita edustava NATO. YK:n roolia on vahvistettava mutta meidän on toisaalta pohdittava, pitäisikö YK:n päätöksentekoa nykyaikaistaa.

    Voimatoimiin ryhtymiseen on tästä eteenpäinkin suuri kansainvälinen yksituumaisuus, mutta onko nykyinen turvallisuusneuvoston rakenne viiden pysyvän maan veto-oikeuksineen paras mahdollinen ja ovatko nuo viisi pysyvää maata nykyoloissa edes oikein valittuja. Edelleen kannattaa kysyä, onko realistista, että maailman tärkeimmäksi päätöksentekijäksi tarkoitetussa YK:n yleiskokouksessa jokaisella maalla on kokoonsa katsomatta tasan yksi ääni. Vaikka Yhdysvalloilla on oikeus vastatoimiin, oikeuden käyttämisessä on syytä käyttää harkintaa. Iskuissa kuoli tuhansia syyttömiä, mutta tilanne ei muutu paremmaksi siitä, että tapetaan vielä lisää syyttömiä. Ennen kun ammutaan, pitäisi tietää ketä ampua. On toki myös raukkamaista, että terroristit piileksivät siviilien selän takana.

    Vaikka maailman kansojen onkin nyt syytä koota voimansa terrorismia vastaan, terroristeiksi leimaamisesta ei saa tulla keino käydä erilaisten kansallisten vähemmistöjen kimppuun.

Kuin huumeiden vastaista toimintaa...

Terrorisminvastaista taistelua on osuvasti verrattu huumeiden vastaiseen taisteluun. Hyvin samanlaisista verkostoista on kyse kuin huumekaupassa ja hyvin samanlaisia keinoja ja samanlaista kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan sekä terroristien että huumekauppiaiden paljastamiseen. Usein kyse saattaa olla jopa samoista henkilöistä, sillä terrorismia saatetaan hyvinkin rahoittaa huumekaupan avulla.

    Vertaus huumeidenvastaiseen taisteluun paljastaa ehkä vahingossa erään ikävän piirteen terrorismin vastustamisessa. Huumeidenvastainen kamppailu on sujunut erittäin huonosti. Terrorismia vastaan ei voida toimia, ellei sitä vastaan saada todella laajaa rintamaa, johon kuuluvat käytännöllisesti katsoen kaikki maailman maat. Ei riitä, että Fidel Castro ilmoittaa liittoutuvansa tässä asiassa Yhdysvaltojen kanssa. Tarvitaan myös ja ennen kaikkea islamilainen maailma.

    Ehkä sananen islamilaisen maailman syyllisyydestä. Syksyn ikäviä uutisia ovat olleet tiedot koululasten kivittämisestä Pohjois-Irlannissa, kun katolisten lasten koulureitti on kulkenut protestanttien asuinalueen läpi. Tuskin kenellekään meistä tulisi mieleen syyttää tapahtuneesta arkkipiispa Paarmaa tai muutenkaan ajatella, että protestanttinen Suomi olisi näistä teosta mitenkään vastuussa. Yhtä vähän perusteltua on langettaa vastuu terroristi-iskuista kaikkien islaminuskoisten päälle.

    Uskonnollisen fundamentalismin pimeistä puolista tämä sinänsä varoittaa. Fundamentalismi on fundamentalismia liittyi se sitten kristillisyyteen, juutalaisuuteen, islamilaisuuteen tai mihin tahansa uskontoon - ja joskus myös maallisiin ismeihin.

    Islamilaisessa maailmassa valtaenemmistö vastustaa tällaista terrorismia siinä missä kristittyjen enemmistökin. Voisiko jopa käydä niin, että nämä tapahtumat lähentävät kristillistä ja islamilaista maailmaa toisiinsa. Tähän kannattaisi pyrkiä. Ilman islamilaisen maailman myötävaikutusta taistelu terrorismia vastaan ei onnistu.

Kansalaisvapauksia ei pidä uhrata suotta

Terrorismin vastaisen taistelun nimissä on vaadittu viranomaisten valtuuksien lisäämistä ja kansalaisvapauksien rajoittamista. Jos laajalla salakuuntelulla voitaisiin terrori-iskut lopettaa, olisi ehkä perusteltua hyväksyä se, niin ikävältä kuin se tuntuukin. Mutta miksi kukaan terroristeista käyttäisi puhelinta, jos tietäisi, että sitä kuunnellaan? Kansalaisvapauksia ei kannata uhrata turhaan. Nyt ei pitäisi tehdä paniikkiratkaisuja, vaikka varmaankin esteitä viranomaisten tietojenvaihdolta joudutaan raivaamaan.

    Erästä kansalaisvapausasiaa Suomessa kannattaisi kuitenkin pohtia. Suomessa on hyvin tiukka pankkisalaisuus, mikä hyödyttää erilaisia talousrikollisia - esimerkiksi huumetuloilla rikastuvia. On vältettävä tilanne, jossa Suomesta tulee rikollisen ja ehkäpä myös terroria tukevan pimeän rahan turvasatama.

Oikeudenmukaisessa maailmassa on turvallisempaa

Uskonnollinen fundamentalismi ei johdu suoraan sosiaalisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Vaikka kaikki sosiaalinen eriarvoisuus saataisiin taiotuksi pois maailmasta, jotkut vinksahtaisivat siitä huolimatta. Tasa-arvoisessa ja oikeudenmukaisessa maailmassa terrorismin olisi kuitenkin vaikeampi piileksiä, saada kannatusta ja löytää niitä, jotka ovat valmiit uhraamaan henkensä itsemurhaiskuissa.

    Jos haluamme maailmasta turvallisemman paikan elää, pitkään katkeruutta aiheuttanut palestiinalaiskysymys olisi syytä lopultakin ratkaista kunniallisella tavalla.

    Taloudellisesti kahtia jakautuvasta maailmasta ei voi tulla hyvää paikkaa elää rajan kummallakaan puolella.

Tulevissa WTO-neuvotteluissa teollisuusmaiden olisi syytä antaa periksi kehitysmaille ja luoda järjestelmä, joka suosisi niiden taloudellista ja sosiaalista edistystä. Tämä ei tarkoita sitä, että pitäisi toimia suoraan kehitysmaiden hallitusten tahdon mukaisesti. Kehitysmaiden hallitusten on sitouduttava kelvollisiin ympäristönormeihin ja sosiaalisiin perusoikeuksiin sekä jaettava kehityksen hedelmiä maissaan tasaisemmin.

Afganistanin kansa on kärsinyt tarpeeksi

Kaupan ehtoihin vaikuttamisen lisäksi tarvitaan myös varsinaista kehitysyhteistyötä. Sillä voidaan vastata sellaisiin tarpeisiin, joihin kaupan ehdoilla ei ole vaikutusta. Tavoitteena pitää olla, että Suomi ja muut teollisuusmaat käyttävät kehitysyhteistyöhön vähintään 0,7 % BKT:staan.

    Lopuksi haluan sanoa, että kuluneiden vuosikymmenten aikana Afganistanin kansa on jo kärsinyt tarpeeksi. Toivottavasti tämä kriisi johtaa siihen, että tuo kovia kokenut ja kohtaloonsa syytön kansa lopultakin saa ansaitsemansa pysyvän rauhan ja sivistyneen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan hallituksen - hallituksen, joka tietysti myös perustaa politiikkansa paikallisten ihmisten elämänarvoihin. Lopputulos voisi olla, että sen kärsimykset loppuvat ja se pääsee taas kansakunnaksi kansakuntien joukkoon


<<paluu etusivulle