Hallitus on antamassa
eduskunnalle esityksen vapaaehtoisten eläkkeiden verokohtelun heikentämisestä.
Eläkeyhtiöitä voi itseään syyttää tästä esityksestä. Ovathan jotkut niistä
markkinoineen vapaaehtoisia eläkkeitä oivana veronkiertomahdollisuutena
neuvomalla esimerkiksi muuttamaan vuodeksi Espanjaan ja ottamaan eläkkeen ulos
siellä verottomana.
Näiden eläkkeiden heikentäminen on myös sukupuolikysymys.
Selvä enemmistö vapaaehtoisten eläkkeiden ottajista on naisia, koska naisilla
on usein perhesyistä puutteellinen työeläketurva. Jotain valmistelusta kertoo
myös se, että tarkoituksena on puuttua vain yksilöllisiin lisäeläkkeisiin,
mutta ei työnantajan maksamiin kollektiivisiin lisäeläkkeisiin.
Ajatellaanpa kahta vaihtoehtoa maksaa 50 euroa kuussa
lisäeläkkeestä. Jos työnantaja maksaa sen työntekijän puolesta suoraan
eläkeyhtiölle, tätä ei merkitä työntekijän verotettavaksi tuloksi, mutta jos
työnantaja maksaa sen ensin työntekijän tilille ja tämä edelleen samalle
eläkeyhtiölle, raha onkin työntekijän verotettavaa tuloa. Arvatkaa, kummassa
ryhmässä on enemmän miehiä ja kummassa enemmän naisia?
Tällä uudistuksella on niin ilmeisiä vaikutuksia sukupuolten
keskinäiseen tasa-arvoon, että siitä on tehtävä sukupuolivaikutusten arvio.
Vapaaehtoisiin eläkkeisiin pitäisi avata myös vaihtoehto,
jossa eläkemaksuista ei tulisi mitään veroetua eikä nostettu eläke aikanaan
olisi verotettavaa tuloa. Näinhän on pankkitalletustenkin kohdalla. Tällainen
eläke sopisi sille, joka eläkeikää lähestyessään muuttaa pienempään tai muuten
vain halvempaan asuntoon. Hän voisi ostaa säästyneillä rahoilla itselleen
paremman eläkkeen. Näin myös perheasuntoja vapautuisi lapsiperheille. Nyt näin
ei kannata tehdä eläkkeen verotuksen vuoksi.
Suomessa olisi syytä siirtyä myös pakollisen eläketurvan
osalta järjestelmään, jossa avioliiton aikana karttunut eläke jaettaisiin
aviopuolisojen kesken avioeron sattuessa. Suomessa jo karttunutta eläkettä
pidetään omaisuutena, joka nauttii omaisuuden suojaa ja johon ei sen takia
voida takautuvasti kajota. Jos se kerran on omaisuutta, miksi sitä ei avioeron
sattuessa jaeta? Onhan moni vaimo joutunut uhraamaan oman työuransa miehensä
eteen.
Työyrittäjä-konsepti
Kansanedustajat saavat
postia hyvin erilaisilta ihmisiltä. Näissä esitetään usein erikoisia
ratkaisuja jos mihinkään ongelmaan. Yhteistä niille yleensä on, etteivät ne
toimi. Haluan kuitenkin kertoa eräästä minulle osoitetusta viestistä, joka
sisälsi mielestäni hyvinkin kehittämiskelpoisen ajatuksen. Helsinkiläinen
toimitusjohtaja Jussi Rissanen esittää aloittelevalle, työvaltaisella alalla
toimivalle yrittäjälle soveltuvaa työyrittäjä-konseptia, joka sijoittuisi
työsuhteen ja itsenäisen yrittämisen välimaastoon.
Malliin kuuluisi Työnantaja Oy, ja tämän piirissä toimivia
työyrittäjiä. Työnantaja Oy huolehtisi kaikista työyrittäjän puolesta
työnantajavelvoitteista ja koko rahaliikenteestä. Sillä olisi oma tili
jokaista työyrittäjää varten. Työyrittäjän tehtäväksi jäisi vain itse työn
tekeminen, esimerkiksi remonttityöt tai siivoaminen. Työyrittäjä voisi
maksattaa hankkimansa tulot itselleen palkkana tai säästää osan rahoista
käytettäväksi myöhemmin vaikkapa varsinaisen yrityksen perustamiseen.
Kun työyrittäjä ei joutuisi huolehtimaan itselleen ehkä
kovinkin vieraasta paperisodasta, hän voisi keskittyä siihen mitä osaa. Tämä
voisi avata mahdollisuuden itsensä työllistämiseen yrittäjinä aivan
uudenlaisille ihmisille. Se ei ratkaisisi tietenkään kaikkia työttömyyteen
liittyviä ongelmia, mutta voisi avata yhden mahdollisuuden.
Sosialidemokraattien suuri projekti alkaa olla ohi.
Olin jokin aika sitten eduskunnan sosiaali- ja
terveysvaliokunnan mukana Berliinissä tutustumassa Saksan
sosiaaliturvajärjestelmään ja terveydenhoitoon. Yleisvaikutelmaksi jäi, että
saksalainen "bismarckilaiseen sosialidemokratiaan" perustuva
hyvinvointiyhteiskunta on suurissa rahoitusvaikeuksissa, eikä tunnelin päässä
näy valoa. Ei ole liioiteltua sanoa, että järjestelmä on tulossa tiensä
päähän.
Saksalainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu työnantajien ja
työntekijöiden välisiin kassoihin, jotka rahoitetaan palkkaveroilla.
Järjestelmästä on aikaa myöten tullut hyvin antelias, mutta nyt sen maksut
uhkaavat nousta ylipääsemättömiksi. Työnantajien sosiaaliturvamaksut ovat
nousseet jo selvästi yli 40 prosentin ja nousu jatkuu. Eläke-etuja leikataan
rajusti, mutta esimerkiksi terveydenhuollon moolokinkitaa ei saada tukituksi.
Syynä Saksan vaikeuksiin ovat toisaalta entisen DDR:n korkea
työttömyys ja sen tuoma lisärasitus julkiselle taloudelle, väestön
ikääntyminen ja Saksan talouden kivijalan, konepajateollisuuden ahdinko
Kiina-ilmiön paineessa. Siirtyminen jälkiteolliseen yhteiskuntaan yskii, koska
teollisuuden kukoistusajan peruina maan työelämä on täynnä mitä kummallisempia
jäykkyyksiä, jotka eivät sovellu informaatioyhteiskunnan uusiin ammatteihin.
Informaatioyhteiskunta tuo työelämään sisäistä eriarvoisuutta, jota vanhat
työväenliikkeen valtaan perustuvat keinot eivät kykene käsittelemään.
Oletteko kuulleet viimeaikoina takavuosien vakioilmaisua
"kaikkea se saksalainen osaa". Yksi Saksan vaikeuksien syistä on heikosti
toimiva opetuslaitos, jonka seurauksena saksalainen yhteiskunta on menettänyt
asemiaan korkeaa osaamista vaativilla aloilla.
Hallituksen toimettomuus talousvaikeuksien edessä rasittaa
myös hallituskumppanien – vihreiden ja demarien – välejä. Vihreät olisivat
valmiita huomattaviin työelämän uudistuksiin, mutta sosialidemokraatit
arkailevat. Jos vaalit pidettäisiin nyt, demarit kokisivat rökeletappion, kun
taas vihreät menestyisivät erinomaisesti. Hallituspohja kuitenkin muuttuisi,
koska kristillisdemokraatit saisivat valtiopäiville ehdottoman enemmistön.
Vaalit ovat vasta vuonna 2006, mutta tänä vuonna pidetään 14
osavaltiovaalit, joista Hampurin vaalit johtivat jo kristillisdemokraattien
murskavoittoon. Hallitsee Saksaa tulevaisuudessa kuka hyvänsä, saksalainen
hyvinvointiyhteiskunta on ennennäkemättömien leikkausten edessä, sillä ei se
voi loputtomasti velaksikaan elää.
Mitä voimme oppia tästä?
Me lähestymme nopeaa
vauhtia samaa tilannetta. Suomi on kyllä Saksaa paremmin varustautunut väestön
ikääntymiseen, mutta tämä etu hupenee siihen, että meillä ikääntyminen tulee
olemaan paljon jyrkempää kuin Saksassa. Hallitus asetti tavoitteekseen luoda
satatuhatta työpaikkaa lisää tällä vaalikaudella, mutta tosiasiassa
työpaikkojen määrä on kääntynyt laskuun. Noita sataatuhatta työpaikkaa
tarvitaan kasvavien menojen maksamiseen, kun suuret ikäluokat alkavat siirtyä
joukoittain eläkkeelle. Tämä projekti on kaikin tuomariäänin todettu
epäonnistuneeksi. Seurauksena on hyvinvointiyhteiskunnan ajautuminen vakaviin
rahoitusongelmiin ja sitä myöten etujen leikkauksiin. Myös meillä on edessä
eräänlainen sosialidemokratian loppu. Se hyvinvointiyhteiskunnan malli, jota
demarit ovat vuosikymmeniä rakentaneet, on kaatumassa vanhanaikaisuuteensa.
Meillä ei ole mitään syytä vahingoniloon. Ne arvot, joita
sosialidemokraattinen hyvinvointiyhteiskunta on edustanut, ovat hyvin tärkeitä
myös meille. Tältä osin demareiden tappio on myös meidän tappiomme.
Akuutisti kaiken taustalla on työllisyysasteen jääminen paljon alemmaksi kuin olisi välttämätöntä nykymenon jatkamiseen. Työllisyystavoite on mahdoton, mutta onko se des järkevä?
Jotta työllisyysaste nousisi nykyisestä 66 prosentista 75 prosenttiin, pitäisi luopua yleisestä asevelvollisuudesta, lyhentää ja nopeuttaa opintoja, putkimaistaa akateemiset opinnot, luopua kotihoidontuki-mallista puhtaan päivähoitolinjan hyväksi. Työelämässä pitäisi sinnitellä raihnaisenakin selvästi nykyistä pitempään. Tekemässä mitä? Emme tarvitse korkeampaa työllisyyttä, jotta saisimme käyttöön niitä tavaroita, joita työttömät nyt eivät tee. Lisää työtä tarvitaan siihen, että olisi lisää veronmaksajia, jotka rahoittavat esimerkiksi koulutuksen ja terveydenhuollon.
Kerrataanpa: työurien pidentämistä ei tarvita tuotannon aikaansaamiseen, sillä insinöörit kyllä huolehtivat automaation lisääntymisestä. Tapamme kerätä veroja ja rahoittaa julkisia palveluja on vain rakennettu siten, että se edellyttää korkeampaa työllisyyttä. Eikö silloin pitäisi puuttua tapaan kerätä veroja ja rahoittaa hyvinvointipalveluja?
Eikö tilanteessa ole jotain avutonta? Kun automaatio vähentää väkeä tavaratuotannossa, eikä työvoi-maa silloin pitäisi riittää enemmän vaikkapa sairaaloihin? Nyt joudutaan toimimaan toisin päin. Kun väki vähenee tuotannossa, sitä on vähennettävä myös sairaaloissa ja kouluissa.
Palkkaverot ovat huono tapa rahoittaa hyvinvointipalveluja. Miksi niitä siis suositaan? Palkkaverot kuuluvat kolmikantaiseen ajatteluun – siihen, että hyvinvointiyhteiskuntaa ei toteuta valtio vaan työnantajat ja –tekijät keskinäisillä kassoillaan. Tämä on se kohta, johon saksalainen malli on kaatumassa, mutta melkoista vesilastia se meillekin aiheuttaa. Jo palkkaverojen laajamittainen korvaaminen järkevämmällä verotuksella auttaisi paljon.
Toinen mikä auttaisi, olisi syyperusteinen sosiaaliturvan korvaaminen perustulolla tai sen kaltaisella yleisellä ja oma-aloitteisuuteen kannustavalla tulojentasausmuodolla. Syyperusteinen järjestelmä soveltuu olosuhteisiin, joissa työttömyys alkaa, kun saha menee kiinni ja loppuu, kun saha taas aukeaa. Se sopii huonosti yhteiskuntaan, jossa työllistyminen edellyttää oma-aloitteisuutta ja motivoituneisuutta.
Suomalainen yhteiskunta rikastuu vuosi vuodelta. Ei ole mitään syytä, miksi meillä ei olisi varaa yhtä hyvään yhteiskuntaan kuin silloin, kun olimme köyhempiä. Sosialidemokraateista ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa modernisoimaan, niin kiintyneitä he ovat sen jokaiseen yksityiskohtaan. Kokoomuksessa taas on enemmän harrastusta hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon kuin sen uudistamiseen.
Meidän on se siis tehtävä. Me me ja meidän äänestäjämme joudumme tämän konkurssipesän joka tapauksessa aikanaan siivoamaan.
Meidän on syytä aloittaa
puolueen sisällä keskustelu hyvinvointiyhteiskunnan uudistamisesta. Siinä on
syytä suosia ennakkoluulottomuutta. Mikään ajatus älköön olko ennalta
kielletty, vaan kaikkia, rohkeitakin ajatuksia on voitava punnita vapaasti.
TYÖYRITTÄJÄ-KONSEPTI
Yhteiskunnan toimesta perustetaan "Oy Työnantaja Ab", jonka liikeidea on seuraava.
Oy Työnantaja Ab "työllistää" Työyrittäjiä, joiden työskentelymalli asettuu normaalin TEL -työsuhteen ja itsenäisen yrittämisen välimaastoon:
- Oy Työnantaja Ab hoitaa Työyrittäjien osalta ainoastaan työnantajan lakisääteiset minimivelvoitteet, ja veloittaa heiltä siitä korvauksena kohtuullisen prosenttiosuuden Työyrittäjän liiketoiminnan laskutusmarkoista. Loput laskutuksen kautta tulleet rahat säilytetään Työyrittäjäkohtaisella kustannuspai-kalla, jonka vapaasta saldosta Työyrittäjä maksattaa Oy Työantaja Ab:lla itselleen palkan ja kulukorvaukset.
- Kaikki rahaliikenne Työyrittäjän ja tämän asiakkaiden välillä kulkee Oy Työnantaja Ab:n organisaation kautta.
- Työyrittäjäksi pääsee jokainen, joka voi laskuttaa ulkopuolista tahoa (asiakasta) tekemästään työstä tai palvelusta. Työyrittäjyydestä tehdään työsopimuksen kaltainen sopimus Oy Työnantaja Ab:n kanssa.
- Työyrittäjä vastaa itse asiakkaisiin päin tekemistään liiketoimintaan liittyvistä sitoumuksista, ja allekirjoittaa sopimukset työtehtävien sisällön, toimitusten ja muiden kuin raha-asioiden osalta vain ja ainoastaan omissa nimissään.
- Oy Työnantaja Ab hoitaa Työyrittäjän puolesta viranomaiskommunikoinnin, kirjanpidon, laskutuksen, rahaliikenteen, yksinkertaisen taloushallinnon, ennakonpidätykset sekä palkanlaskennan ja -maksun.
- Työyrittäjä voi halutessaan "säästää" osan tulovirrastaan Oy Työnantaja Ab:n "tilille", eli kustannus-paikalle myöhemmin mahdollisesti tapahtuvan oikean yrittämisen alkupääomaksi.
- Työyrittäjä voisi halutessaan milloin tahansa lopettaa Työyrittäjä-suhteen, ja ruveta varsinaiseksi, eli "oikeaksi" yrittäjäksi. Työyrittäjän omalle kustannuspaikalle säästetyt rahat siirretään tässä yhteydessä uuden perustettavan yrityksen alkupääomaksi.
- Oy Työnantaja Ab voisi olla joko kokonaan yhteiskunnan omistama liikelaitos tai vaihtoehtoisesti asianmukaisin pelisäännöin toimiva, ulkoistettu ja yksityinen liikeyritys.
Yllä kuvatun mallin puitteissa voisi Työyrittäjä aloittaa työt heti alkuilmoituksen tai -sopimuksen tehtyään. Hän voisi olla alkuvaiheessa myös ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan piirissä, mutta Työyrittäjänä ansaitsemansa tulon osalta tehtäisiin vähennykset päivärahan määrään. Hän ei kuitenkaan Työyrittäjyytensä vuoksi automaattisesti putoaisi pois ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan piiristä.
Edellä kuvatulla mallilla voitaisiin ymmärtääkseni helpottaa varsinkin palvelusektorin pienyritysten aloittamiskynnystä, ja saada samalla suuri osa siellä mahdollisesti kulkevista "harmaista" rahavirroista viranomaisvalvonnan piiriin.
Malli mahdollistaisi myös oikean ja aidon yrittäjyyden "harjoittelun" vähemmän osaamista ja pääomia vaativassa sopimussuhteessa, ja yrittäjiksi siirtyvien liiketoiminta-ajatus olisi jo siirtymävaiheessa alustavasti testattu, koska alkupääoma olisi säästetty aidon liiketoiminnan ja olemassa olevan asiakaskunnan pohjalta.
(Lisätietoja toimitusjohtaja Jussi
Rissanen 050-555 9898)
<<paluu
etusivulle
