Verotuksesta
Julkisuuteen on tullut peräkkäin kaksi verotuksen rakennetta selvittävää
työryhmämietintöä, ensin ministeri Niinistön asettaman Arvelan työryhmän
mietintö ja sen jälkeen pääministeri Lipposen asettaman Leppäsen työryhmän
mietintö. Näissä esitetään yhteensä varsin laajoja uudistuksia. Eniten
kuitenkin on puhuttu Arvelan työryhmän esityksestä osinkotulojen saattamiseksi
verolle.
Kokoomuksen kantojen seuraaminen osinkotulojen verotuksessa on ollut ulkopuolisille jonkin verran työlästä. Ensin ministeri Niinistö liputtaa näkyvästi sen puolesta, että osinkotulot on saatava verotuksen piiriin ja teettää tätä ehdottavan mietinnön. Sen jälkeen puolueen puheenjohtaja Ville Itälä ilmoittaa, että kokoomus ei lähde hallitukseen, joka menettelee Niinistön esittämällä tavalla. Pitäisikö osinkotuloja ryhtyä verottamaan? Arvelan työryhmän esitys merkitsisi, että kansainvälisten yritysten, joiden omistajat ovat pääosin ulkomaisia, verotus alenisi, kun pääomatulojen vero kanta laskisi 29 prosentista 25 prosenttiin, mutta perheyritysten verotus nousisi 20 prosentista 43,5 prosenttiin, koska ensin pitäisi vero maksaa yrityksen voitosta ja sen perään vielä voiton jakamisesta osinkoina. Tällainen kehitys olisi nurinkurista, eikä siihen pidä mennä ilman painavia perusteita. Toistaiseksi tällaisia painavia perusteita ei ole esitetty. Suomalainen yhtiöverojärjestelmä on riittävän kilpailukykyinen niin kauan kuin muut maat eivät ryhdy alentamaan yritysverotusta olennaisesti.
Esillä olevat
verouudistukset ovat kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jossa ei pidä ryhtyä
tutkimaan yhtä yksityiskohtaa kerrallaan. Aika vähälle huomiolle on jäänyt
esitys luovutusvoittojen verotuksen kiristämisestä. Kanta tulee ottaa
esitettyjen muutosten muodostamaan kokonaisuuteen: edistääkö tuo kokonaisuus
oikeudenmukaisuutta, ohjaako se taloutta kestävän kehityksen suuntaan ja
kykeneekö se turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksen. Verotuksen
muodostama kokonaisuus on seuraavien hallitusneuvottelujen tärkeimpiä
kysymyksiä.
Metsämaan kiinteistövero
Viimeksi tänään Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että Vihreät liitto kannattaisi kiinteistöveron ulottamista metsämaahan. Vihreillä ei tällaista voimassa olevaa kantaa ole. Olen itse lehtihaastattelussa ennustanut, että verokeskustelussa nousee esille kiinteistöveron olennainen nostaminen ja tässä yhteydessä varmaankin keskustellaan myös kiinteistöveron ulottamisesta metsätalousmaahan. Ennustus ei ole sama kuin kannanotto. Ennusteena tuo sinänsä ei ollut huono. Ns. Arvelan työryhmä esitti pari viikkoa sen jälkeen, kiinteistöveron ulottamista maahan. Vihreät kannattivat aikanaan metsäverotuksen muuttamista pinta-alaverosta myyntiveroon luonnon suojelullisista syistä. Metsänomistaja, joka haluaa varjella suojeluarvoja metsäpalstallaan ja luopuu näin metsätuloistaan kokonaan tai osittain, välttyy vastaavasti myös verolta. Pinta-alavero, jollainen myös kiinteistövero on, pakottaa myymään metsää. Siksi vihreiltä ei tule esitystä metsien kiinteistö verosta. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö metsänomistajillakin olisi velvollisuus osallistua yhteisten menojen kattamiseen siinä missä muillakin. Kiinteistövero vain on veromuotona huono. Metsäverotuksessa on sinänsä rakenteellista muuttamista. Voitaisiin esimerkiksi ajatella, että haketettavan puun korjaaminen metsistä saatettaisiin verottomaksi siinä missä sienien ja marjojen kerääminenkin. Näin edistettäisiin olennaisesti hakkeen energiakäyttöä, tuotaisiin työtä maaseudulle, torjuttaisiin kasvihuonepäästöjä ja parannettaisiin kansantalouden tilaa.
Kaupunkimaan kiinteistövero
Entä miten pitäisi suhtautua kiinteistöveron nostamiseen kaupunkimaan osalta? Miksi nostaa asumisen hintaa? Sen kannalta, joka on aikeissa ostaa uuden asunnon, kiinteistöverosta ei ole mitään haittaa. Kun kiinteistöveroa nostetaan, asuntojen hinnat laskevat niin, että asumismenot pysyvät suunnilleen yhtä suurina. Pitkällä aikavälillä kiinteistövero on hyvä veromuoto. Siinä maapohjan ansioton arvonnousu verotetaan yhteiskunnalle sen sijaan, että se jaettaisiin satunnaisille hyötyjille myyntivoittoina.
Kuitenkin sen kannalta, joka on ostanut asunnon kalliilla ja saa sen päälle taakakseen kiinteistöveron, vero tietysti nostaa asumisen hintaa. Kiinteistöveroa on järkevää ja oikeudenmukaista nostaa pitkällä aikavälillä, mutta tämä on tehtävä pienin askelin ja siten että veron taso tulevaisuudessa on tiedossa. Näin asunnon ostajat osaavat ottaa kiinteistöveron huomioon ennalta. Julkaistuista kahdesta mietinnöstä Seppo Leppäsen johtaman työryhmän mietintö on huomattavasti valmiimpi pantavaksi täytäntöön. Siinä esitetyt linjaukset vastaavat suuresti vihreiden ajamaa peruslinjaa: Työn verotusta on vähennettävä ja verotuksen painopistettä on siirrettävä ympäristövero jen ja kiinteistöveron suuntaan. Ansiotulojen verotusta on alennettava erityisesti pienten palkkojen kohdalla, koska näin torjutaan rakenteellista työttömyyttä ja kansan kahtiajakoa. Kannatettava ajatus on myös työnantajamaksujen alentaminen matalatuottoisessa työssä.
Liikennepolttoaineiden verotus
Keskustan varjobudjetissa esitetään valtion lainanoton selvää lisäämistä. Vihreät, joiden kannattaja kunta edustaa varsin runsaslukuisesti niitä, joiden maksettavaksi nuo lainat koituvat, eivät ole holtittomasta lainanotosta yhtä innostuneita edes vaalien alla.
Keskustan varjobudjetissa sanouduttiin irti myös liikennepolttoaineiden veronkorotuksista. Vihreän verouudistuksen kannalta tämä olisi takaperoista. Liikenteen verotuksessa on kuitenkin ongelmia. Korkea polttoainevero on kannatettavaa suuressa osassa maata, mutta syrjäseutujen kannalta verotus on kohtuutonta. Liikenteen kokonaisverotusta ei tule alentaa esitetystä, mutta sen rakenteesta voitaisiin pitkällä aikavälillä keskustella. Ekologisesti järjettömintä on auton käyttö suurissa kaupungeissa. Tukholmassa ollaan vihreiden vaatimuksessa ottamassa käyttöön tietulleja. Oslossa ne jo ovat olleet jo vuosia. Lontoo on siirtymässä kahdeksan euron päivittäiseen autonkäyttömaksuun keskusta-alueilla. Älykkäiden elektronisten tietullien käyttöä tulisi valmistella myös Suomessa. Näin liikenteen verotus voidaan kohdistaa sinne, missä liikenteestä on eniten haittaa ns. ulkoisten kustannusten muodossa.
Hallituksen veropaketti
Me olemme varmaan kaikki tyytyväisiä siihen, että maahan on saatu tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Laihakin sopu on parempi kuin lihava riita. Tyytymättömiä sen sijaan on syytä olla siihen veroratkaisuun, jonka hallitus liitti tuposopimuksen yhteyteen.
Tupo-ratkaisu ei tällä kertaa ollut järin solidaarinen: Ratkaisu oli lähellä prosenttilinjaa aikaisemman markkapainotteisen linjan sijaan. Tämä on sinänsä järkevää, sillä pienimpien palkkojen voimakkaassa korottamisessa on se vika, että se hinnoittelee ulos työmarkkinoilta huonosti koulutettua tai muuten matalatuottoista työvoimaa ja pahentaa rakenteellista työttömyyttä.
Jos tuloratkaisu ei ole solidaarinen, pitäisi
veroratkaisun olla sitä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hallitus esittää
veroratkaisuna marginaaliverotuksen tasaista alentamista kaikilta. Tämä on
suuri pettymys ja isku päin pienipalkkaisten kasvoja. Vihreä eduskuntaryhmä
esitti varjobudjetissaan mallin, jolla veroja voidaan alentaa
pienipalkkaisilta ilman, että heikennetään kunnallistaloutta. Vihreät
esittävät muulle oppositiolle ja vasemmistopuolueiden eduskuntaryhmille, että
hallituksen epäsolidaarista veroratkaisua korjataan eduskunnassa
pienipalkkaisia tukevaan ja rakenteellista työttömyyttä vähentävään suuntaan.
Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun noudatettu politiikka pakottaa nostamaan
kunnallisveroja. Jos veron alennus tehdään progressiivisen valtionverotuksen
puolella ja tasaprosenttina maksettavaa kunnallisveroa korotetaan, lopputulos
nostaa köyhien ja laskee rikkaiden verotusta.
Kuntien rahoitus
Viimeisen kymmenen vuoden kokemukset
kunnallistalouden rahoitusmallista osoittavat, että malli on aivan liian
ailahteleva turvaamaan peruspalveluiden rahoitusta. Vaikka kunnallistalous
pystytään koko maata ajatellen pitämään suhteellisen vakaina, yksittäisen
kunnan kannalta menojen ja tulojen vaihtelu on kohtuuttoman suurta. Tällä
kertaa Musta Pekka on osunut pääkaupunkiseudulle, aiemmin vaikeudet
kohdistuivat aivan kohtuuttomina syrjäseutujen kuntiin.
Koska on väitetty, että vihreät olivat hallituksessa
tekemässä niitä päätöksiä, jotka ovat johtaneet pääkaupunkiseudun kuntien
nykyiseen talousahdinkoon, kerrottakoon, mitä tapahtui. Runsas vuosi sitten
valtioneuvosto siirsi noin miljardi markkaa pääkaupunkiseudulta muualle maahan
tekemällä vaihtokaupan kuntien maksaman arvonlisäveron ja yhteisöveron
välillä. Tuolloin pääkaupunkiseudulle satoi rahaa niin, että siirto oli täysin
perusteltu.
Hyvin pian tämän jälkeen Helsingin seudun kuntien saamat
verotulot romahtivat, kun yhteisöveron tuotto aleni roimasti. Tässä vaiheessa
olisi tietysti pitänyt todeta, että siirto pääkaupunkiseudulta muualle maahan
oli ylimitoitettu, koska nämä kunnat eivät enää olleetkaan niin rikkaita kuin
oletettiin. Valtioneuvosto teki kuitenkin toisin päin. Valtiovarainministeriö
katsoi, että valtio sai vaihtokaupassa kuntien kanssa arvonlisäverosta liian
vähän yhteisöveroa, ja niinpä pääkaupunkiseudun kunnilta - ja eräiltä muilta
yhteisöveroista riippuvaisilta kunnilta - päätettiin ottaa lisää. Lopputulos
on täysin mahdoton. Helsingin pitäisi nostaa kunnallisveronsa 22 prosenttiin
Tämä ei ratkea muutamalla taas kerran painotusta kaupunkimaisten ja
maaseutumaistenkuntien välillä, koska olosuhteet varmaankin muuttuvat taas
kerran nurinpäin.
Koko rakennelma on
muutettava siten, että kuntatalouden vakaus ja ennustettavuus paranee. Se
voidaan tehdä peruspalvelu budjetin kautta tai jollakin muualla tavalla.
Olennaista on, että kuntien riippuvuus verotulojen vaihtelusta vähenee.
Suhdannepuskureina toimiminen ei kuulu kunnille vaan valtiolle. Asia on
ratkaistava seuraavissa hallitusneuvotteluissa.
<<paluu etusivulle
