Puheenjohtaja Osmo Soininvaara 12.2.2005 puoluevaltuuskunnassa Helsingissä: 

Vihreän liiton tulevaisuuden näkymät ovat hyvät

Kuten olette Vihreästä langasta lukeneet, aion olla ehdolla puolueen puheenjohtajaksi toukokuun puoluekokouksessa. Keskitynkin tässä puheessa paljolti puolueen tulevaisuuden näkymiin.

    Meillä ei ole kuuteen vuoteen äänestetty puheenjohtajasta eikä kovin usein puoluesihteeristäkään. Näin ei ole hyvä. Ei pidä mennä käytäntöön, jossa istuvan puheenjohtajan tai puoluesihteerin haastaminen on lähes majesteettirikos. Puoluekokouksella tulisi aina olla vaihtoehtoja. Olemmehan mitä ilmeisimmin asettamassa ehdokasta presidentinvaaleihin, koska pidämme aitoa presidentinvaalia tärkeänä asiana sinänsä.

Mikä ei tapa, se vahvistaa

    Meillä kaikilla oli aika apeat tunnelmat kunnallisvaalien jälkeen. Todeksi osoittautui kuitenkin taas kerran vanha sananlasku: mikä ei tapa, se vahvistaa.

    Viime kuukausina vihreiden piirissä on käyty vilkkaasti tervetullutta keskustelua liikkeemme linjasta, tulevaisuudesta ja toimintavavoista. Keskustelu on ollut rakentavaa ja innostunutta - ja itseensä luottavaa. Nyt rakennetaan uutta pohjaa puolueen nousulle.

Ohjelmatyöskentely huimaa

    Oli meidän oma vikamme, että vastustajien oudot väitteet vihreiden linjasta upposivat osaan kannattajakunnastamme. Sehän osoittaa, etteivät kannattajat olleet oikein toimistamme ja ajattelutavoistamme tietoisia.

    Hallitusyhteistyön päätyttyä meillä on puolueen sisäinen ohjelmatyö ollut huimaa - välillä jopa hengästyttävää, mutta erittäin tasokasta. Henkisiä voimavaroja puolueellamme ainakin on. Näiden ohjelmien pohjalta sanomamme vankistuu ja vihreiden ominaispiirteet selkeytyvät. Jotain oppimista meillä kuitenkin on asioiden kansanomaistamisessa.

    Olemme moneen kertaan ottaneet ohjelmissamme sen kannan, että Suomessa puolustusvoimille riittäisi pienempikin asevelvollisten määrä. Nyt puoluehallitus teki asiasta selkokielisen, erillisen kannanoton, asia vasta pääsi suurta huomiota herättäen yleiseen tietoisuutteen. Tällaisia ohjelmistamme poimittuja, jonkin verran syvennettyjä kannanottoja on odotettavissa jatkossakin.

    Voin luvata, että vaille huomiota ja tunteenpurkauksia ei tule jäämään, jos valtuuskunta hyväksyy lapsiperheohjelmassa olevan kohdan, jonka mukaan avioeron sattuessa avioliiton aikana hankittu eläketurva tulee tasata puolisoiden kesken siinä missä muukin omaisuus.

Linja ei muutu

    En ole käydystä keskustelusta havainnut, että puolueen peruslinjaan kaivattaisiin muutoksia. Jos muutosta linjaan haluttaisiin, kannattaisi varmaan vaihtaa myös puheenjohtajaa.

    Vihreät ovat tulleet politiikkaan haastamaan koko elämänmuodon syvällisesti. Viime eduskuntavaalien iskulause, "Enemmän aikaa vähemmän roinaa!", jatkaa vihreiden alkuperäistä taloudellisen kasvun kritiikkiä. Mitä järkeä on siinä, että hampaat irvessä yritämme aina vain vaurastua nopeammin samalla kun meillä jää yhä vähemmän aikaa ja voimia nauttia vauraudestamme. Yhteiskunta, jossa on enemmän vapaa-aikaa ja jossa työssä voi ottaa vähän rennommin työstä nauttien, on elämisen tasoltaan paljon parempi kuin yhteiskunta, jossa roinaa on enemmän, mutta ihmisillä on alituinen kiire ja hoppu ja jossa työperäiset mielenterveysongelmat yleistyvät nopeasti.

    Ennustan, että prekariaattia koskeva kohta on työelämäohjelmamme merkittävin osio jatkoa ajatellen. Jatkuvia tilapäistöitä tekevän prekariaatin - tilapäistön - ongelmat ovat perinteiseltä vasemmistolta jääneet sivuun. Ammattiyhdistysliike on valinnut puolensa. Se keskittyy suurelta osaltaan hyvissä työsuhteissa olevien etujen ajamiseen usein jopa tilapäistöitä tekevien etuja polkien.

    Vihreät eivät ole olleet järin aktiivisia ay-toiminnassa. Tänä keväänä järjestettäviin Tehyn vaaleihin lähdemme voimalla mukaan. Tiedämme, että Tehyn kentässä on paljon vihreiden kannattajia, joten näissä vaaleissa odotamme hyvää tulosta. Vihreillä on myös oma puheenjohtajaehdokas, Laura Häggblom. Oma puheenjohtajaehdokas on tervetullut myös järjestödemokratian kannalta, sillä Tehyssä on ollut aikomus valita nykyinen kokoomuslainen puheenjohtaja jatkokaudelle sopuvaaleilla. Jopa Vasemmistoliitto on jotenkin saatu kokoomuslaisen puheenjohtajan tukijaksi.

    Koko vihreiden toiminnan pääpaino tulee tänä vuonna - ja pelkään pahoin että tästä kauas eteenpäin - olemaan ilmastopolitiikassa. Oras Tynkkysen johdolla on valmistumassa todella seikkaperäinen ilmastopolitiikkaa koskeva paperi - tekisi mieleni sanoa kirja. Yhä useampi suomalainen on lopulta havahtumassa ilmastonmuutokseen, mutta politiikan tasolla mielet eivät ole muuksi muuttuneet. Tässä olemme yhä valitettavan yksin - emme juhlapuheiden tasolle, vaan aina kun tarvitaan käytännön toimia.

    Otetaanpa esimerkki: EU:n piirissä kuin myös G7-maiden keskuudessa, on aktiivisuutta kerosiiniveron määräämiseksi lentoliikenteelle. Ajatus on mitä kannatettavin. Onhan selvä liikennemuotojen välinen kilpailuvääristymä, että lentopolttoaineet ovat täysin verottomia. Pelkään pahoin, että tässäkin kysymyksessä Suomi uhkaa linnoittautua EU:n ympäristöstä piittaamattomien maiden rintamaan. Viisas hallitus tekisi toisin: vastaan panemisen sijasta valmistautuisi lentoliikenteen kallistumiseen panostamalla nopeisiin junayhteyksiin. Hallituksella on toki mahdollisuus osoittaa epäilyni aiheettomiksi.

    Ilmastopolitiikan osalta paremmin tuulta näyttää ottavan Erkki Pulliaisen esitys siirtää puoli miljoonaa hehtaaria eli runsas viidennes Suomen pelloista energiakasvien viljelyyn. Tämä esitys paitsi turvaisi maatalouden tulevaisuuden globalisoituvassa maailmassa, helpottaisi olennaisesti Suomen Kioto-tavoitteiden toteutumista - siis näiden ensimmäisten. Todettakoon muuten, että tämä olisi vain paluuta entiseen. 1950-luvulla samaiset puoli miljoonaa peltohehtaaria oli valjastettu tuottamaan polttoainetta sen ajan maatalouskoneille eli puolelle miljoonalle hevoselle.

    Vihreä liitto on voimakkaasti yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden puolella. Vihreillä solidaarisuuden piiri on alueellisesti ja ajallisesti laajempi kuin muilla poliittisilla liikkeillä yleensä. Se kattaa nykyisten suomalaisten ohella myös tulevat sukupolvet ja koko maailman ihmiset. Tämä näkyy hyvin ulkomaalaispolitiikassamme.

    Ei riitä, että on hyvien asioiden puolella. Jotain on tehtävä myös niiden hyväksi. Olemme useaan otteeseen varoittaneet, että hallituksen epäonnistuminen työllisyyden parantumisessa johtaisi hyvinvointivaltion rahoituspohjan rapautumiseen. Nyt on hiekkaa valunut tiimalasissa jo niin paljon, että tuo uhka ei ole enää pelkkä uhka, vaan joudumme varautumaan hyvin ikäviin päätöksiin - erityisesti sen jälkeen, kun hallitus viime syksynä meni veronalennuksien osalta selvästi ohi jopa kokoomuksen ennen vaaleja esittämistä suunnitelmista vetäen näin edelleen mattoa hyvinvointiyhteiskunnan alta. Vihreät ovat vankkoja hyvinvointiyhteiskunnan puolustajia - mikä liittää meidät yhteen poliittisen vasemmiston kanssa mutta myös ennakkoluulottomia uudistajia. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamisessa ei poliittisesta vasemmistosta oikein ole apua.

    Väestön ikääntyminen tuo hyvinvointiyhteiskunnalle vaikeita haasteita. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Pentti Vartia toi omalla persoonallisella tavallaan kolumnissaan esille huolensa siitä, että kauaskantoisten päätösten tekeminen vaikeutuu, jos äänestäjien enemmistö alkaa olla ikäihmisiä. Amerikkalaisen taloustieteen nobelistin lääke ei oikein sovellu pohjoismaiseen demokratiaan. Keneltäkään ei voi äänioikeutta viedä.

    Vartian huoli on sinänsä aiheellinen. Ratkaisu löytyy kuitenkin päinvastaiselta suunnalta. Sen sijaan, että viedään keneltäkään äänioikeutta, annettakoon se niille, joilla sitä ei ole. Annettakoon vanhemmille oikeus äänestää alaikäisten lastensa puolesta. Näin vaaleilla ilmaistu tahtoi vastaisi paremmin koko väestön toiveita.

Populismi

    Yhdestä tarjolla olevasta vaarasta vihreitä varoittaisin, taas kerran. Meidän tehtävämme on muuttaa maailmaa, jättää mahdollisimman suuri ja mahdollisimman oikeansuuntainen jälkemme historiaan. Tämän tavoitteen kannalta olisi tuhoisaa langeta helppohintaiseen populismiin. Poliittinen järjestelmämme ja julkisuuden pelisäännöt houkuttelevat tuolle tielle, mutta siihen houkutukseen ei pidä langeta. Vaikka populismi ehkä auttaisi kannatuksen kasvattamisessa, maailman muuttamisen tavoitetta se ei mitenkään palvelisi.

    On myös niin, että populismi ei ruokkisi vihreitä, vaikka se ruokki viime vaalikaudella Suomen Keskustaa. Vihreiden äänestäjät ovat toisenlaisia, paljon vaativampia.

Pyrimme hallitukseen, mutta se ei ole meille ainut vaihtoehto

    Maailman muuttamiseksi meidän tulee mielestämme pyrkiä hallitukseen ensi eduskuntavaalien jälkeen. Moni asia on mennyt huonosti, kun emme ole olleet oikealla paikalla.

    Kun me olimme hallituksessa, jotkut ympäristöaktivistit olivat tyytymättömiä siihen, ettei kaikki hetkessä muuttunut toisenlaiseksi eivätkä vihreät ministerit pystyneet kaikkia toiveita heti täyttämään. Nyt nuo samat henkilöt sanovat, että vaikka kaikki ei silloin ollut hyvin, olivat asiat sentään paljon paremmin kuin nyt.

    Minun on muuten vaikea ymmärtää, miksi ympäristöministeri vastustaa puurakentamisen edistämistä. Paloturvallisuudesta toki on hyvä pitää huolta, mutta ministeri Enestam sanoi myös, ettei ole oikein suosia yhtä rakennusmateriaalia! Jos vastakkain on kasvihuoneilmiötä jarruttava puu ja sitä kiihdyttävä betoni, ympäristöministerin jos kenen tulee olla puolueellinen puun puolesta. Joskus tulee mieleen, voitaisiinko kokonainen puolue todeta jääviksi - kuten esimerkiksi RKP suhteessa betoniin.

    Hallitukseen ei kuitenkaan kannata mennä mihin hintaan hyvänsä. Meillä oli vähän totuttelemista oppositiossa olemiseen, mutta viime aikoina vihreät kokonaisuudessaan ovat mielestäni omaksuneet oppositiopuolueen aseman juuri niin kuin opposition tulee toimia: ei ampua kaikkea mikä liikkuu vaan kannattaa hallitusta silloin kun hallitus on kannatuksen ansainnut ja vastustaa vimmatusti silloin, kun hallituksen toiminta on väärää tai velttoa. Ei kannata ainoastaan pohtia, onko hallitus esittänyt oikeita vastauksia esillä oleviin kysymyksiin, vaan ja ennen kaikkea: ovatko kysymykset oikeita. Oppositiossa olemissa on se hyvä puoli, että pystyy keskittymään isompiin ja kauaskantoisempiin asioihin - niihin, jotka lopulta kuitenkin ovat tärkeimpiä.

    Kun en ollut vielä ilmoittanut, olenko halukas jatkamaan puheenjohtajana, Iltalehti veikkasi tyytyväisen ilmeeni ja helpottuneen olemukseni kertovan, että olen päättänyt jättää tehtävät. Lehti taisi sekoittaa kaksi puoluetta keskenään. Se oli Vasemmistoliitto, jonka johtaminen tuntuu kidutuspyörässä olemiselta.

    Tästä tulee jotenkin mieleeni, että meidän on hyvä varautua myös poliittisen kentän muutoksiin. Ei mielestäni ole kovin suurta liioittelua sanoa, että nelikymmenvuotinen sota, joka Suomen kommunistisesta puolueesta on periytynyt Vasemmistoliittoon, näyttää ainakin eduskunnasta katsottuna olevan kääntymässä entisten taistolaisten hegemonialliseksi voitoksi. Tämä, enemmän kuin Matti Viialaisen kirjoitukset tai demarien kosiskelu, saattavat edistää vasemmistoliiton katoamista puoluekartalta.

    Vasemmistoliitto koostuu nyt kolmesta toisilleen hyvin vieraasta ryhmästä: Suvi-Anne Siimeksen edustamista ns. "punavihreistä", joiden linjaa puolueen merkittäviin perustajajäseniin kuulunut Matti Hokkanen luonnehti perjantain radion Ykkösaamussa äärimmäisen ja hapuilevaksi ja epäselväksi, toiseksi taistolaisista ja heidän henkisistä perillisistään sekä kolmanneksi vanhoista ay-jääristä, jotka tuntevat syvää vastenmielisyyttä taistolaisia kohtaan samalla kun he vieroksuvat voimakkaasti puolueensa punavihreyttä ja ovat esimerkiksi hyvin innokkaita ydinvoiman kannattajia.

    Jokin ihmeellinen voima tätä joukkoa kuitenkin pitää kasassa. Jos se "jokin" menettää tehonsa, Vihreä liitto on valmis tarjoamaan poliittisen turvapaikkaoikeuden niille, jotka menneistä ismeistä vapaana haluavat edistää ympäristöystävällisyyttä, oikeamielisyyttä ja sivistystä.

Jäsenistön voimavarat mukaan

    Vihreän liiton jäsenmäärä on ilahduttavassa kasvussa. Asetimme tavoitteeksi päästä kahteentuhanteen jäseneen tämän vuoden loppuun mennessä. Pääsimme yli 2200:n. Ensimmäisen kerran puolueemme historiassa meillä on merkittävä määrä jäseniä, jotka eivät ole täystyöllistyneitä puolueen tai kunnan luottamustehtävissä. Puolueesta ei koskaan tule rikasta, mutta meillä on jäsenistössämme todella suuri voimavara.

    Jäsenistössämme on myös tavattoman paljon asiantuntemusta. Voimme vahvistaa vihreää liittoa huomattavasti, kun saamme tämän kanavoiduksi tehokkaaseen käyttöön. Puolueen jäsenyys kannattaa säilyttää paikallisyhdistysten pohjalla, mutta sen rinnalla puolueessa voisi olla erikoisalakohtaista järjestäytymistä - joko virallisiksi yhdistyksiksi tai epäverallisiksi sähköpostilistoiksi.

    Vivaa lukevat tietänevät, että terveydenhuollon alalla tällaista verkostoa ollaan panemassa pystyyn. Puoluehallitus on tehnyt päätöksen myös tulevaisuuden tutkimukseen keskittyvän verkoston laadinnasta. Jatkoa seuraa, mutta verkosto-organisaation ei tarvitse eikä se voikaan toimia keskitetysti. Tässä itse kukin voi olla aloitteellinen omalla erikoisalallaan.

    Vaikka jäsenmäärämme on selvässä kasvussa, lisä ei olisi pahitteeksi. Pidän tavoitteena, että jäsenmäärämme nousisi eduskuntavaaleihin mennessä yli neljän tuhannen. Me olemme olleet aika ujoja kutsumaan ihmisiä vihreisiin. Tähän ujouteen ei ole mitään syytä.

    Kaiken kaikkiaan puolueemme tulevaisuudennäkymät ovat hyvät. Tulevaisuus meidän on kuitenkin itse tehtävä.


<<paluu etusivulle