Ympäristöpolitiikassa uhkaa takatalvi
Liito-oravat joutavat nyt Siperiaan, on aika palauttaa hiilivoima takaisin
kunniaan, kaavoista valittaminen tulee kieltää, Etelä-Suomen metsissä ei
tarvita suojelua vaan moottorirahaa, kalankasvatuksen on saatava kuormittaa
Itämerta, risupaketti muuttui jätteidenpolttopaketiksi, energian säästö on
unohtunut kokonaan ja niin edelleen. Välillä tulee tunne, kuin olisi
meneillään yleishyökkäys ympäristöarvoja vastaan.
Hyökkäyksen kohteeksi eivät ole joutuneet vain vihreät vaan
myös tuomioistuimet. Kun korkein hallinto-oikeus kumosi Vuotoksen tekoaltaan
rakennusluvan, haluttiin sitäkin mennä opastamaan laintulkinnassa. Voin
julkisesti ilmoittaa, että vihreät eivät ole soluttaneet Korkeinta
hallinto-oikeitta, Vaasan hallinto-oikeudesta nyt puhumattakaan. Kyse oli
aivan yksiselitteisestä laintulkinnasta. Vesilaki, joka ei edes ole vihreiden
laatima, kieltää laajasti vesiluontoa pilaavat hankkeet kaikissa oloissa.
Suuri pettymys kaikille luonnonystäville oli Etelä-Suomen
metsien suojeluohjelman täydellinen vesittyminen. Luonnontieteellisen
keskusmuseon lausunnossa METSO-toimikunnan esityksestä sanotaan suoraan, että
"kaiken kaikkiaan toimikunnan ehdotukset ovat kosmeettisia verrattuna
yllämainitun alhaisen (1,1 % nykytasolla) suojeluprosentin korjaamiseen".
Metso-toimikunnan on siksi katsottava epäonnistuneen keskeisessä tehtävässään.
Suojelun viivästyminen lisää epäilemättä kustannuksia tulevaisuudessa.
Luonnonsuojelun mainetta tahrataan myös sillä, että
luonnonsuojeluohjelmien rahoituksesta leikattiin vuoden 2003 budjetissa
leijonanosa pois. Tämä koskee maanomistajille annettavia korvauksia jo
tehdyistä suojelupäätöksistä. Samalla kun vihreät kannattavat luonnonsuojelua,
katsomme myös, että suojelutoimista on maksettava maanomistajille käypä
korvaus.
Ei riitä, että luontoa arvostetaan juhlapuheissa. Sitä on
arvostettava myös päätöksiä tehtäessä. Luonnonsuojelu ei ole ilmaista vaan sen
eteen on oltava valmis tekemään uhrauksia. Kaikki kannattavat hyviä asioita,
luonnonsuojeluakin, jos se ei maksa mitään. Todellinen luonnonystävä tulee
näkyviin vasta kun kysytään, oletko valmis luopumaan hyvän ympäristön ja
puhtaan luonnon hyväksi jostakin. Vihreät ovat tähän valmiita, kaikki eivät
näytä olevan.
Vaikka luonnonsuojelusta on oltava valmis maksamaan, se ei
suinkaan ole talouden vihollinen. Usein se on jopa taloudellisesti
kannattavaa. Silloinkin kun sen eteen on syytä tehdä taloudellisia uhrauksia,
voidaan toki käyttää taloudellista järkeä. World Economic Forumin mukaan
Suomessa ympäristönsuojelu on järjestetty paitsi parhaiten maailmassa, se on
myös yhteen sovitettu järkevimmin talouden kanssa. Tutkimus on tehty
ajankohtana, jolloin ympäristöministerin salkku oli ollut vihreille kuusi
vuotta.
Luonnonsuojelu on myös hyvää taloudenpitoa
Puhdas luonto sekä kaunis ja miellyttävä asuinympäristö ovat nousseet
merkittäviksi taloudellisiksi kilpailutekijöiksi. Uuden talouden työpaikat
pystyvät teknisesti sijaitsemaan lähes missä hyvänsä. Ne sijoittuvat sinne,
missä yritysten avainhenkilöt haluavat asua. Tutkimusten mukaan kaikki
suomalaiset arvostavat luontoa mutta varakkaat ja hyvin koulutetut arvostavat
sitä vielä enemmän. Jos haluatte seutunne saavan työpaikkoja, pitäkää huolta,
että ympäristö on kunnossa.
Suomella on suuret potentiaaliset mahdollisuudet luontoon
perustuvassa matkailussa. Jo nyt luontomatkailu työllistää Suomessa
laskutavasta riippuen 12 000 - 30 000 henkeä. Metsurityöpaikkoja Suomessa on
noin 3 000. Luontomatkailussa Suomella on mittavat kasvu mahdollisuudet, sillä
suomalainen metsäluonto on jotain sellaista, jota muualta Euroopasta on vaikea
löytää. Luontomatkailua ei voi olla ilman luontoa. Suojeltu metsäluonto
painottuu Suomessa kovin paljon Pohjois-Suomeen. Tähän ei siis näytä edes
olevan tulossa korjausta. Riittävän suurten yhtenäisten luonnonsuojelualueiden
varaaminen Etelä-Suomen metisistä on välttämätöntä monien ekotyyppien
säilyttämiseksi.
Metsäluonnon suojelua Etelä-Suomesta on vastustettu
työllisyyteen vedoten. Totta kai Suomi tarvitsee metsätaloutta, mutta ei
kukaan myöskään ole suojelemassa kaikkia metsiä. Tavoite on suojella noin 5
prosenttia eteläisen Suomen metsistä. On aivan ilmeistä, että suojelualueiden
lisääminen Etelä-Suomessa tuo luontomatkailuun enemmän työpaikkoja kuin se
metsänkorjuusta vie.
Korkeatasoinen ympäristöpolitiikka on keskeinen tekijä maan
kansainvälisessä maineessa. Jos Suomi saavuttaa mainetta korkeatasoisella
ympäristöpolitiikalla, se merkitsee, että "Made in Finland" -kylttiin liittyy
ihmisten mielessä positiivisia mielleyhtymiä. Hyvä ympäristömaine on tärkeä
vientivaltti.
Laajaa kansainvälistä mainetta Suomi on saavuttanut WWFn palkitsemalla
Itämeri-ohjelmalla. Tämä ohjelma valmisteltiin Satu Hassin johdolla. Nyt se
pitäisi enää panna toimeksi. Kovin lupaavaa ei ollut se, että Itämeren
Suojelukomissio poisti Suomen Ympäristöministeriön aloitteesta saaristomeren
kalankasvatuksen Itämeren suurimpien saastuttajien listalta. Tällä ikään kuin
indikoidaan, että kalankasvatuksen ympäristövaikutuksia ei pidetä enää
haitallisina.
Itämereen liittyy myös merkittävä uhka koko
kalastuselinkeinolle. Sellun kloorivalkaisun peruna Itämeressä on runsaasti
dioksiinia, niin paljon että Itämerestä pyydystetty silakka ja lohi ylittävät
EUn ruuan dioksiinipitoisuudelle asettamat normit. Vihreillä oli varsin
ratkaiseva osuus siinä, että Suomi sai viiden vuoden jatkoajan kalastukselle,
ulkomaille silakkaa tosin ei enää saa viedä. Itse neuvottelin - tai sanotaanko
väittelin - tästä asiasta pitkään terveyskomissaari Byrnen kanssa. ja
puheenjohtajamaa Belgiaa edustavan vihreän terveysministeri Magda Alvoetin
kanssa. Varsin tärkeätä työtä teki europarlamentaarikko Heidi Hautala, joka
omia vaikutuskanaviaan käyttäen sai monta tärkeätä tahoa vakuuttuneeksi tämän
poikkeuksen järkevyydestä.
Miksi vihreät sitten halusivat sallia dioksiinipitoisen kalan
syönnin? Vaikka dioksiini on varmasti epäterveellistä kalan syöminen sinänsä
on niin terveellistä, että terveyshyödyt ylittävät terveyshaitat. Suomi sai
kuitenkin vain viiden vuoden koeajan, jonka kuluessa meidät velvoitettiin
toimiin dioksiinipitoisuuksien alentamiseksi. Mitä sitten on tehty
dioksiinipäästöjen vähentämiseksi Itämereen? Ei kertakaikkisesti mitään. Tämä
tumput suorina seisominen vaarantaa koko merikalastuksen tulevaisuuden.
Suomalaisen terveydenhuollon kannalta seuraavat kolme kuukautta ovat
ratkaisevia. Tärkeätä on, mitä tapahtuu eduskuntavaaleissa ja aivan
ratkaisevaa on, mitä tapahtuu hallitusneuvotteluissa.
Vuosi sitten maassa vallitsi selkeä yksimielisyys, että
terveydenhuoltoon on panostettava lisää. On järkeistettävä koko järjestelmän
toimintaa mutta tarvitaan myös lisää rahaa ja paljon. Paljon sen vuoksi, että
terveydenhuolto on aliresursoitu mutta myös sen vuoksi, että väestön
ikääntyminen tulee nostamaan palvelujen tarvetta nopeasti. Meidän ei ole
mitään syystä sietää pidentyviä hoitojonoja.
Rahaa tarvitaan myös palkkaukseen. Hoitoalalle on
tulevaisuudessa koulutettava peräti viidennes koulusta vapautuvasta
ikäluokasta. Näin suurta määrää nuoria ei alalle saada houkutelluksi, ellei
alan palkkaukselle tehdä jotain - eikä vain palkkaukselle, vaan myös
pätkätöiden teettämiselle. Meidän on varauduttava maksamaan
hoitohenkilökunnalle selvästi parempaa palkkaa ja se maksaa. Samalla tietysti
pienenevät miesten ja naisten palkkaerot.
Olen huolissani, että tämä yksimielisyys terveydenhuollon
tarpeista on karisemassa. Nyt on muodikasta luvata veronalennuksiin ne rahat,
joita tarvittaisiin terveydenhuollon parantamiseen. Jos ne rahat annetaan
veronalennuksiin, niillä ei paranneta terveydenhuoltoa. Nämä vaalit
ratkaisevat terveydenhuollon tulevaisuuden.
Kun nyt tuli puhe veronalennuksista, voidaan saman tien
tarkastella kokoomuksen vaalilupauksia. Ville Itälän kokoomus tuntuu lupaavan
yhteensä 3,3 miljardin euron veronalennukset kaksi miljardia tuloveroon, 350
miljoonaa työnantajamaksuihin ja miljardin alkoholiveroon. Tätä kannattaa
verrata puolueen entisen puheenjohtajan, valtiovarainministeri Sauli Niinistön
talousnäkemyksistä antamiin madonlukuihin. Näillä veroilla ja näillä menoilla
päädyttäisiin ensi vuonna peräti 1,5 miljardin euron valtiontalouden
alijäämään. Miten tähän kuvaan mahtuvat 3,3 miljardin euron veronalennukset.
Miten kokoomuksen entisen ja nykyisen puheenjohtajan ajatukset sopivat yhteen?
Sauli Niinistö on vuosia varoittanut väestön ikääntymisen
tuomista lisämenoista ja siitä, että nykynuorten taakaksi tulee meidän
ottamiemme velkojen maksaminen. Hän on voimakkaasti varoittanut antamasta
populistisia talouslupauksia äänestäjille. Ei olisi uskonut, että näin
nopeasti tulisi ikävä Niinistöä. Ikävä ei ole tullut ainoastaan Niinistöä vaan
myös toista kokoomuksen entistä puheenjohtajaa, Harri Holkeria, jonka johtama
työryhmä on laatinut suunnitelman Suomen kehitysyhteistyövarojen nostamisesta
0,7 prosenttiin kansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä. Itälän pehmo-Kokoomus
ei ole varautunut antamaan tähän tarkoitukseen euroakaan.
Perhepolitiikka
Perhepolitiikka näyttää nousevan keskeiseksi asiaksi ainakin vaalikampanjassa.
Se on hyvä sillä alkaisi todella olla jo lapsiperheiden vuoro. Joka kymmenes
lapsi elää köyhyydessä. Perhepolitiikkaan tarvitaan lisää rahaa. On syytä
korottaa alle 7-vuotiaiden lapsilisää, kotihoidontukea ja alinta
äitiyspäivärahaa.
Enemmän kuin lapsilisien jälkeenjääneisyys, lapsiperheitä
kuristaa kuitenkin asuntopolitiikan epäonnistuminen erityisesti
kasvukeskuksissa. Asuntojen hintojen ja vuokrien kallistuminen on
raunioittanut nuorten perheiden taloutta paljon pahemmin kuin mitä kympillä
tai parilla lapsilisässä saadaan korjatuksi. Parasta perhepolitiikkaa on
lapsiperheitä suosiva asuntopolitiikka.
Rahan lisäksi lapsiperheet tarvitsevat aikaa. Suomessa
tehdään korkeasta työttömyydestä huolimatta henkeä kohden työtä enemmän kuin
juuri yhdessäkään toisessa EU-maassa, koska meillä yleisesti sekä miehet että
naiset tekevät kokopäivätyötä. Lapsiperheiden työtaakkaa tulee helpottaa.
Vihreät vaativat, että alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmille tulee
subjektiivinen oikeus lyhentää päivittäinen työaikansa kuuteen tuntiin ja että
tämä tehdään heille myös taloudellisesti mahdolliseksi maksamalla osittaista
kotihoidontukea.
Suomesta vauras palveluyhteiskunta
Eräs keino keventää työssään väsyvien taakkaa on suosia palvelualoja. Kun me
"emme rikastu pesemällä toistemme paitoja", merkitsee se, että itse kukin
pesee paitansa työpäivän jälkeen. Palveluyhteiskunnan alikehittyneisyys
pidentää erityisesti naisten työaikaa.
Vihreät ovat ottaneet yhdeksi tavoitteekseen helpottaa
palveluelinkeinojen asemaa Suomessa. Tällä tuetaan työllisyyttä, sekä
työllisyyttä yleensä että erityisesti niiden työllisyyttä, joille teollisuuden
ja IT-alan huippuosaamista vaativat työpaikat eivät sovellu. Palvelujen käyttö
on ekologisesti kestävää elintasoa; toisin kuin tavaratuotanto, laadukkaat
palvelut eivät kuluta suuria määriä energiaa ja raaka-aineita. Palvelut tuovat
vakautta paikallistalouteen, koska niitä eivät rationalisointipäätökset tai
toisella puolella maailmaa tehdyt tuotantopäätökset heiluttele. Hyvät palvelut
houkuttelevat paikalle myös muuta yrittäjätoimintaa, sillä yritysten
avainhenkilöt pyrkivät asumaan paikkakunnille, joiden palveluvarustus on hyvä.
Sota olisi myös ympäristökatastrofi
Käymme näihin vaaleihin sodanuhan alla. Suomi ei Irakin sotaa pysty estämään,
mutta maailman yleisellä mielipiteellä on toki painonsa. Suomen tulee liittyä
niihin Euroopan maihin, jotka suhtautuvat USA:n hyökkäyshaluihin torjuvasti.
Saddam Husseinin muodostamaan ongelmaan on löydettävä ratkaisu, jossa ei
tapeta viattomia ihmisiä. On myös tulevien kansainvälisten pelisääntöjen
kannalta hyvin ongelmallista, jos Yhdysvallat hyökkää Irakiin ilman YK:n
mandaattia. Sen jälkeen kansanvälisissä suhteissa astuu voimaan viidakon laki
ja avoin suurimman ylivalta. Se voi myös johtaa yleiseen
asevarustelukierteeseen maailmassa.
Jos sota syttyy, se merkitsee suuria inhimillisiä
kärsimyksiä. Kaikkien maiden on varauduttava antamaan humanitääristä apua
alueelle. Irakin kansalla on myös oikeus päästä tavalliseksi kansakunnaksi
kansakuntien joukkoon sen yhteiskunnallisen taantumuksen ja eristäytymisen
jälkeen, jota Saddam Husseinin 20-vuotinen valtakausi on maalle merkinnyt.
Olihan Irak 1980-luvun alussa arabimaista yhteiskunnallisesti edistynein.
Sota merkitsisi
todennäköisesti myös mittavaa ympäristökatastrofia. Pelkään pahoin, että
mahdollisen sodan jälkeen Pekka Haavistoa taas tarvitaan.
<<paluu
etusivulle
