PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET

Vihreä Lanka 17.3.2006


Tikkuviinaa tankkiin


Miten Suomen energiapolitiikka hoidetaan, jos ilmastopolitiikka joskus otetaan tosissaan? Tähän kysymykseen kannattaa valmistautua, sillä uusilta ja yllättäviltä tahoilta tulee vaatimuksia tehdä oikeasti jotain ilmastonmuutokselle.

    Suomessa on onneksi paljon uusiutuvaa bioenergiaa. Kuinka paljon? Koska energian kulutusta koskevia lukuja on vaikea hahmottaa, olen muuttanut ne kilowattitunneiksi asukasta kohden päivässä.

    Päivässä kulutamme energiaa henkeä kohden 230 kWh. Metsä kasvaa noin 80 kWh ja pelloilta saisi energiaa korkeintaan noin 40 kWh, mutta silloin Suomessa ei viljeltäisi kuin ruokohelpiä. Vesivoimaa riittäisi asukasta kohden noin 6 kWh.

    Edes Suomessa ei kyettäisi nykyistä energiankulutusta tyydyttämään uusiutuvilla energialähteillä.

    Energiaa pitää siis kuluttaa paljon nykyistä vähemmän ja bioenergia on otettava todella tehokkaaseen käyttöön, jotta päästään edes selvästi lähemmäs maalia.

 

Bioenergian käytöllä on kaksi tavoitetta: hillitä ilmastonmuutosta ja tuottaa elinmahdollisuuksia syrjäseuduille. Lopulta nämä kaksi tavoitetta yhtyvät, mutta juuri nyt ne näyttävät johdattavan kovin eri suuntiin. Jo nyt kannattaisi ottaa suunta siihen lopulliseen päämäärään.

    Ilmastopolitiikkaa ajatellen bioenergiaa on käytettävä energiataloudellisessa mielessä tehokkaasti. Valinta metsä- ja peltoenergian väliltä ei saa perustua EU-tukiin eikä valinta sen välillä, käytetäänkö biomassaa lämmitykseen vai liikennepolttoaineisiin voi riippua siitä, kumpaa verotuksella tuetaan enemmän.

    En ole innostunut tukemaan oikopäätä liikennepolttoaineiden valmistusta biomassasta, koska silloin yleensä menetetään puolet energiasisällöstä, jolloin yksi megawattitunti biomassaa korvaakin vain puoli megawattituntia fossiilisia polttoaineita. Yhtenä harvoista en allekirjoittanut kansanedustaja Hemmilän lakialoitetta biopohjaisten liikennepolttoaineiden vapauttamisesta kaikista veroista, jolloin verotuki biopohjaisten liikennepolttoaineiden tuottamiseksi olisi moninkertainen lämmitysenergiaan nähden. Se tekisi kannattavaksi tuottaa rypsistä biodieseliä eikä viljellä ruokohelpiä, vaikka ruokohelpi tuottaisi hehtaaria kohden kolminkertaisesti energiaa.

    Vaikka kaikki Suomen pellot valjastettaisiin tuottamaan biodieseliä, saisimme 40 % liikennepolttoaineista pelloilta.

 

Suuria määriä biopohjaisia liikennepolttoaineita saa kätevimmin sellun valmistuksen yhteydessä. Kuiduista tehdään sellua ja ligniini poltetaan nytkin energiaksi. Tuota prosessia optimoimalla sellutehtaasta saa etanolia tai muuta auton tankkiin sopivaa helposti ja paljon. Tässä on kemisteillä vielä paljon työtä. Sellutehtaiden valjastaminen tuottamaan sivutuotteena biopolttoaineita voi jälleen kerran mullistaa puunjalostusteollisuuden rakenteen.

    Useimmat muilla mailla ei ole yhtä runsaasti bioenergiaa. Niinpä Suomen ja Ruotsin ei olisi kovin kunniallista rynnätä Brasiliaan ostamaan ruokosokerista tehtyä etanolia polttoaineeksi. Hollanti ja Belgia voivat paremmilla perusteilla turvautua bioenergian tuontiin.


<<paluu etusivulle