PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET
Vihreä Lanka 9.6.2006
Kansankirkoista
Uskontokuntia on joskus syytä vahtia.
Valtaosa ihmisistä on aina tunnustanut jotain uskontoa. Ihminen on
uskonnollinen eläin, mikä on yhdelle todistus Jumalan olemassaolosta ja toiselle
evoluution nerokkuudesta.
Uskonnosta on hyötyä. Uskovaiset elävät epäilijöitä
onnellisempina. Uskonto on vahvistanut yhteisöjä luomalla eettisen pohjan
kollektiiviselle maalliselle normistolle. Vääräuskoisissa pelottaa, että he
voivat noudattaa vierasta normistoa.
Joka hallitsee uskoa, hallitsee maata. Useimmat sodat on
käyty uskonnon ympärillä. Ymmärrän, että uskonto on tärkeä asia uskovaiselle,
mutta miksi siitä kiihkoilevat nekin, jotka pitävät uskontoa hölynpölynä?
Puoluekokouksen esitys kansankirkkojen erityisaseman poistamisesta ei ollut tarkoitettu uskonnon vastaiseksi. Haluttiin sanoa, että uskovaisten ja uskonnottomien on voitava elää rinnakkain toisten pyrkimättä hallitsemaan toisia ja että uskontojen on oltava keskenään samanarvoisia.
Minusta kirkko
ei saa määrätä uskonnottomien elämästä. Muinainen rukouslauantaiden huvikielto
oli väärin. Sunnuntai on kuitenkin lepopäivänä niin vakiintunut, että sitä
koskeva työlainsäädäntö voi koskea uskonnottomiakin.
Yhtä varma en ole siitä, ettei valtion pitäisi kontrolloida
uskontokuntia. Parhaimmillaan uskonnollisuus on myönteinen voimavara, mutta sen
saa käännetyksi myös tuhoavaksi fundamentalismiksi. Kannatin ennen, että kirkko
huolehtisi uskonnonopetuksesta, mutta en enää. On hyvä katsoa, mitä uskonnon
nimissä lapsille opetetaan.
Moni pitää Yhdysvaltoja uskonnonvapauden mallimaana. Siellä
uskonnollisen johtajien poliittinen valta on paljon suurempi kuin Suomessa. Jos
uskonto olisi Yhdysvalloissa valtion kahleissa, Bush ei olisi presidentti eikä
Irakiin olisi hyökätty.
Suomessa naispappeuden vastustajat ovat innokkaimpia
erottamaan kirkon valtiosta. On turvallista, ettei kirkolliskokous saa päättää
yksin kirkkolaista. Eduskunnalla on veto-oikeus.
Evankelisluterilaisen kirkon määräävä markkina-asema ja suuri
omaisuus ovat syy säädellä sen tekemisiä. On esimerkiksi oikein, että kirkon on
annettava hautapaikka kaikille, vaikka islamilaisella seurakunnalla ei samaa
velvoitetta olekaan.
Monen katkeruus uskontoa
kohtaan juontuu uskonnonopetuksesta. Jos 15-vuotias kelpaa konfirmoitavaksi,
hänen pitäisi saada päättää myös osallistumisestaan uskonnonopetukseen.
Nuorempien osalta vanhemmat päättäkööt. Pakottamalla uskonnonopetukseen
hankitaan vain kirkolle vihollisia.
Minua ei ärsytä, että todistaja saa vannoa uskonnollisen
valan. Kirkkoa sen pitäisi ärsyttää. Kielletäänhän Raamatussa Jumalan nimeen
vannominen. Vala olisi informatiivisempi, jos siinä muistutettaisiin Jumalan
rangaistuksen sijasta maallisesta: lupaan puhua totta ja tiedän, että
valehtelusta rangaistaan.
Kirkon verotusoikeudessa ei ole mitään vikaa, kunhan sama
oikeus jäsenmaksujen kantoon annetaan muillekin uskontokunnille, mutta kirkon
oikeutta verottaa juutalaisten yrityksiä on vaikea perustella. Kirkon
yhteisövero kannattaisi korvata sillä, että valtio avustaa kirkon diakoniatyötä
samojen periaatteiden mukaan kuin muutakin kolmatta sektoria.
