Vanhalan kielenkäyttö on ekonomistista ja siksi monen korvissa oikeistolaista. Hyvinvointiyhteiskunnan ystävien kannattaisi lukea puhe ajatuksella läpi. Vanhala on itse nöyrällä tuulella. Hän jopa myöntää, että työttömyyden ongelmiin sosiaalipoliitikoilla voi olla yhtä paljon sanottavaa kuin talouspoliitikoilta. Tuollaista nöyryyttä tapaa ekonomisteissa vain harvoin, juristeissa tuskin koskaan.
Kuten kaikki laskutaitoiset, Vanhalakin toteaa, ettei hyvinvointiyhteiskunta säily, ellei työllisyysastetta saada nousemaan jonnekin 75 prosenttiin. Hänen mukaansa ei ole realistista, että työpaikkoja syntyisi kovinkaan paljon lisää korkean osaamisen aloille, koska henkiset voimavarat loppuvat.
Uudet työpaikat ovat lähinnä matalan tuottavuuden työpaikkoja, koska niiltä aloilta työttömät ovat työttöminä.
Työväenliike on ajanut yhteiskunnallisen tasa-arvoa palkkaeroja supistamalla. Tämän huonona puolena on viime aikoina kasvava osa työvoimasta hinnoiteltu ulos työmarkkinoilta. Vanhalaa esittää, että tasa-arvoa pitäisi edistää tulonsiirroilla eikä näperöimällä palkkarakennetta. Tuloeroja tulee torjua vero- ja sosiaaliturvajärjestelmillä.
Kun osa työvoimasta ei työllisty nykyisillä hinnoilla, kannattaa yrittää työllistää sitä halvemmalla. Siis palkkaeroja tai tukityöllistämistä.
Tukityöllistämistä Suomessa on harjoitettu roimin panoksin. Yhdistelmätuessa valtio maksaa palkan lähes kokonaan. Tällaisessa valikoivassa tuessa yhteiskunta määrittelee, ketkä työntekijöistä ovat tuen tarpeessa. Tuki ansaitaan olemalla pitkään työttömänä. Tuen odottelu työttömänä ei ainakaan vähennä tuen tarvetta. Kun lopulta tuetaan, tuetaankin sitten roppakaupalla. Jos valikoivaa tukea jaettaisiin löysemmin kriteerein, se taas vääristäisi kilpailua.
Vanhala puhuu automaattisesta tuesta kaikille pienipalkkaisille hyvityksenä siitä, että pienet palkat sallitaan. Hän on oikealla tiellä. Suomessa on niin tylsää olla huono-osainen, että emme tarvitse tuloeroja kannustaaksemme ihmisiä itseään. Sen sijaan huonosti tuottavan työvoiman on oltava työnantajalle halpaa, jotta joku palkkaisi. Tuloerot eivät kasvaisi, jos pienipalkkaisuutta korvattaisiin tulonsiirroin. Onhan halvempaa maksaa vähän tukea pienipalkkaiselle kuin maksaa työttömän elämä kokonaan. Tämä päättely vie Vanhalan aika lähelle niitä ajatuksia, joilla on ajettu kansalaispalkkaa tai negatiivista tuloveroa.
Nyt keskusteluissa on Holm-Vihriälä malli, jossa pienipalkkaisista maksettuja sosiaaliturvamaksuja palautetaan hakemuksesta työnantajille. Pienipalkkaisista tehdään työnantajan silmissä vielä pienipalkkaisempia, jotta heitä kannattaisi työllistää. Tämäkään ei oikein toimi nykyisellä palkkarakenteella. Tukea ei voi kohdistaa pienipalkkaisimmille, jos palkkaerot on työehtosopimuksin häivytetty asteikon alapäästä. Jos palkat eivät jousta, Holm-Vihriälä –mallista uhkaa tulla osa-aikatyön subventiomalli, kun sen piti tukea huono-osaista työvoimaa työmarkkinoilla.
Siis markkinoilla vapaasti määräytyvät palkat ja tulonsiirrot pienipalkkaisten tueksi? En tiedä toimisiko tämä edes taloudellisesti. Se voisi johtaa siirtymävaiheessa suureen palkkaeroosioon, jota valtio joutuisi paikkaamaan jättimäisin tulonsiirroin. Ainakaan se ei toimi poliittisesti. Vaikka Vanhala onkin nöyrtynyt antamaan arvoa sosiaalipoliitikoille, ay-liike ei nöyrry näin paljon.
Mutta olisiko järkevämmästä palkkarakenteesta
mahdollista sopia? Jo nyt työehtosopimuksissa tunnustetaan mahdollisuus alempiin
harjoittelijapalkkoihin nuorille. Voisiko sopia samanlaisesta sopeutumispalkasta
pitkään työttömänä oleville tai muille vaikeasti työllistettäville?
<<paluu
etusivulle
