Taloussanomat, 29.4.2003

Talousahdinko voi pakottaa Helsingin muuttamaan asuntopolitiikkaa

Helsingissä suljetaan 40 koulua, hoitojonot kasvavat, investoinnit on jäädytetty, lastensuojelua laiminlyödään ja nuorisotaloja suljetaan. Kunnallisveroa nostettiin, mutta palvelut huononevat rajusti. Tämä ei ole vain ikävää, tällä voi olla katastrofaalisia pitkänajan vaikutuksia koko kaupungin tulevaisuuteen.

Lipposen hallitus siirsi miljardi markkaa pääkaupunkiseudulta muualle maahan alentamalla kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta ja jakamalla saman summa kunnille takaisin osapuilleen asukasluvun suhteessa. Päätös tuntui oikeudenmukaiselta, kun pääkaupunkiseudun kunnille niihin aikoihin tuli rahaa tulvimalla. Rahantulo tyrehtyi, kun pörssikupla puhkesi. Päätös siirtää rahaa pois pääkaupunkiseudulta oli tehty väärin perustein, mutta ennen eduskuntavaaleja virhettä ei korjattu.

Helsingille punamultahallituksen synty oli huono uutinen. Hallituksessa istuu nyt vain puolueita, jotka saavat pääasiallisen kannatuksensa taantuvilta alueilta ja joiden kanta yhteiskunnalliseen kehitykseen on puolustuksellinen, muutosta hidastava.

Keskustan vankimmat kannatusalueet ovat maaseutuvaltaisia muuttotappiomaakuntia. Sosialidemokraattien vankimmat kannatusalueet ovat niin ikään aluekehityksen suuria häviäjiä, "ruostevyöhykkeen" taantuvia teollisuuspaikkakuntia.  Myös RKP:lla on puolustettavanaan saavutettuja etuja. Kun puolueen molemmat ministerit edustavat maaseutua eikä kumpikaan ole Uudeltamaalta, hallituksesta uhkaa tulla taaksepäin katsova, olemassa olevaa puolustava – ja uusia elinkeinoja ja kasvavaa pääkaupunkiseutua vierastava.

Helsingin kaupunginvaltuustossa oli jokin aika sitten lähes pelkästään hallituspuolueiden edustajia, mutta nyt valtuuston enemmistö edustaa oppositiota.

Kun muuttoliike vie keskustan ja sosialidemokraattien ydinalueilta kokoomuksen ja vihreiden kannatusalueille, primitiivinen reaktio näillä auringon laskun puolueilla on viedä Helsingiltä loputkin rahat. Hallitusohjelmassa uhataan viedä kunnilta yhteisöverot kokonaan eikä mitään takuita suostuta antamaan siitä, että tämä tehtäisiin Helsingin asemaa enempää heikentämättä puhumattakaan nyt siitä, että Lipposen hallituksen tekemää Helsingin kuppausta edes kohtuullistettaisiin.

Työpaikkojen hakeutumista pääkaupunkiseudulle kunnallistalouden kriisiyttäminen ei pysäytä. Sen sijaan se uhkaa johtaa ankaraan seudulliseen segregaatioon. Talouden ja palveluiden heikkeneminen pääkaupunkiseudulla kohdistuu ankarammin nimenomaan Helsingin kaupunkiin. Tämä uhkaa johtaa ns. hyvien veronmaksajien pakoon naapurikuntiin ja Helsingin kaupungin joutumista slummiutumisen noidankehään. Tästä kehityksestä on jo selvät merkit näkyvissä verotulotilastoissa. Jos tällainen kehitys pääsee liian pitkälle, se ei ole pysäytettävissä.

Vaarallisimpia suurkaupungin sairastumisia on sosiaalinen kehitys, jossa kaupungin keskeiset alueet slummiutuvat ja varakas väki siirtyy kaupungin ulkopuolelle, kehäteiden maailmaan. Näin on käynyt monessa anglosaksisessa kaupungissa ja näin oli käymässä Helsingissäkin 1960-luvulla.

Jos Helsinki ei saa valtiolta uskottavia takuita asemansa korjaamisesta, kaupungin on ryhdyttävä puolustautumaan. Helsingissä on noudatettu tuloksellista segregaation vastaista asuntopolitiikkaa. Vuokra- ja omistusasuntoja on sekoitettu keskenään. Näin on ehkäisty kaupungin jakautumista hyvä- ja huonotuloisten alueisiin. Helsingiltä tämä on ollut suuri taloudellinen uhraus, varsinkin kun naapurikunnat eivät ole menetelleet samalla tavalla.

Helsingissä valmistellaan ensi vuodeksi budjettia, jossa säästöt ovat aivan liian rajuja. Ei esimerkiksi käy päinsä, että lastensuojelun tarpeessa olevat lapset jätetään heitteille, koska ei ole rahaa sijoittaa heitä sijaisperheisiin. Helsingin ei kannata säästää niin rajusti kuin se aikoo tehdä. Otetaan vähän enemmän lainaa, mutta varmistetaan samalla, että kaupungin taloudellista pohjaa saadaan vahvistetuksi. Jos valtiolta ei tule takuita tilanteen kohtuullistamisesta, on muutettava tekeillä olevaa Helsingin asunto-ohjelmaa radikaalisti. Tämä tarkoittaa asuntorakentamisen hidastamista, sillä kaupungin kasvu tulee kunnallistaloudelle kalliiksi. Se tarkoittaa myös tinkimistä sosiaalisen sekoittamisen periaatteista.

Tällainen päätös ei ole helppo, koska se jyrkentää asuinalueiden välisiä eroja. Vaihtoehto, koko kaupungin slummiutuminen, on vielä huonompi. Odotamme valtion vastausta.


<<paluu etusivulle