PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET

Suomen Kuvalehti 6/2005

Maailmanlaajuiseen päästökauppaan

Oudot sääilmiöt ovat herättäneet kasvavia paineita jarruttaa ilmastonmuutosta.. Asialla ovat muun muassa vakuutusyhtiöt, joille myrskyt käyvät kalliiksi.

    Puolustusrajaa suunnitellaan kahden asteen lämpötilan nousuun. On siis hyväksyttävä noin kolminkertainen lämpötilan nousu jo toteutuneeseen verrattuna ja siis selvästi koettuja vakavampia säähäiriöitä. Tähän pääsemiseksi teollisuusmaiden pitäisi alentaa hiilidioksidipäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 ja 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tavoite on kova verrattuna parkuun, joka Suomessa on syntynyt vaatimuksesta vain pysäyttää päästöjen kasvu.


    Kovasta tavoitteesta huolimatta arviot urakan toteutettavuudesta ovat rohkaisevia. Rakenteiden ja toimintatapojen muutos tuottaa aina työtä ja toimeliaisuutta.

    Onko Euroopan ilmastopolitiikassa järkeä, kun Kiinan kasvavat päästöt tekevät ponnistelut tyhjiksi ja Yhdysvallat on hankkeen ulkopuolella?

    Yhdysvaltojen hiilidioksidipäästöt ovat asukasta kohden yli kaksinkertaiset vanhaan viisitoistajäseniseen EU:hun verrattuna. EU on vakauttanut päästönsä suurin piirtein vuoden 1990 tasolle, mutta USA:n päästöt kasvavat entiseen tahtiin.

    Yhdysvaltain mukaantulosta on toiveita. Joukko Yhdysvaltain osavaltioita suunnittelee omaa päästökauppaansa EU:n malliin. Presidentti Bushin ounastellaan kääntävän kelkkansa, jos sään oikkuilu erityisesti pikkuveljen Floridassa jatkuu.


    Yksi suomalainen tuottaa hiilidioksidipäästöjä kuuden kiinalaisen ja viidentoista intialaisen verran. On ymmärrettävää, etteivät kehitysmaat hyväksy, että niillä olisi pienempi oikeus maapallon ilmakehään kuin aikaisemmin rikastuneilla mailla. Ne vaativat kaikille oikeutta yhtä suuriin päästöihin.

    Huonosti käy, jos kehitysmaat nostavat päästönsä teollisuusmaiden tasolle. Jos taso on kaikille sama, sen on oltava kolmannes EU-maiden ja kuudennes Yhdysvaltojen nykyisestä päästötasosta, jotta kokonaispäästöt pysyisivät edes ennallaan.

    En näe muuta vaihtoehtoa kuin maailman kattavan päästökaupan, jossa päästökiintiöt jaettaisiin siirtymävaiheen jälkeen asukaslukujen suhteessa – ottaen kuitenkin huomioon ilmaston kylmyydestä johtuva lämmitystarve ja saatavilla oleva vesivoiman määrä.

    Kehitysmailla olisi tämän jälkeen kiintiöitä yli oman tarpeen ja teollisuusmailla aivan liian vähän. Teollisuusmaat joutuisivat ostamaan kiintiöitä kehitysmailta. Kehitysmaat saisivat periaatteessa polttaa fossiilisia polttoaineita yhtä paljon teollisuusmaat, mutta niiden ei kannattaisi sitä tehdä, vaan myydä päästökiintiöitään.  

    Olisiko tämä kohtuuttoman kallista teollisuusmaille? Liikuttaisiin samankokoisissa summissa kuin mitä nyt maksetaan kallistuneesta öljystä. Öljyn hinta sitä paitsi laskisi.

    Suurten päästökauppatulojensa turvin kehitysmaat voisivat kehittää omaa talouttaan energiapihiin suuntaan. Kannattavaa varmaankin olisi siirtää suurkaupungit kaukolämmön piiriin. Tämä toisi paljon työtä ja toimeliaisuutta. Pelkästään kehitysmaiden kaupunkien tarvitseman kaukolämmön tuottaminen aurinkolämmöllä poikisi oman kukoistavan teollisuutensa. Suomalaiselle innovaatiolle, kaukokylmälle, tulisi myös laajat markkinat.

Kehitysmaita ei tarvitse tähän suostutella: ne tulevat siihen riemusta kirkuen.

    Jos Yhdysvallat jatkaa omalla tiellään, voi muu maailma hoitaa päästökaupan keskenään ja asettaa Yhdysvaltoja vastaan "ilmastotullit".


    Päästökaupan suurin heikkous on, miten jakaa ilmaiset päästöoikeudet yritysten kesken. Jos koko maailma tulee mukaan, ongelma ratkeaa itsestään, kun ilmaisista päästöoikeuksista siirrytään huutokaupattaviin. Päästöoikeuksien hinta siirtyisi hintoihin. Tämä ohjaisi myös kuluttajat sopeuttamaan kulutuskoriaan. Valtioiden päästöoikeuksista saamat tulot tekisivät tilaa muiden verojen alentamiselle.

    Suomen teollisuus on valittanut, että nyt energian säästöön jo aiemmin investoineita yrityksiä rangaistaan pienillä päästöoikeuksilla ja energiaa haaskaavat palkitaan suurilla.

    Jos suomalainen teollisuus on niin energiapihiä kuin väittää, sen kannattaisi tukea huutokaupattavia päästöoikeuksia. Saisihan siinä säästeliäs kilpailuedun tuhlareihin nähden.


<<paluu etusivulle