PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET

Suomen Kuvalehti 51-52/2004

Pysyvä tilapäistö?

Prekariaatti on vuoden uudissanoja. Sillä tarkoitetaan yhä laajenevaa työelämän heittopussien joukkoa; erilaisia tilapäis- ja osa-aikaistöitä tekeviä. Koska en pidä sanasta prekariaatti, käytän tässä sanaa tilapäistö, jonka vastakohta on luontevasti pysyväistö.

    Vaikka jotkut keikkailevat vapaaehtoisesti, suurin osa halajaa turvallista pysyvää työsuhdetta.

    Tilapäistö lisääntyy vääjäämättä.  Automatisointi vähentää turvattua teollista työtä, joka korvautuu epävarmalla palvelutyöllä. Palveluja ei voi tuottaa varastoon kuten teollisuustuotteita. Työtä on, kun on asiakkaita, terassiravintoloissa vain poutaisina kesäpäivinä. Myös teollisuuden vähenevät työpaikat muuttuvat yhä epävarmemmiksi. 

Pitäisikö tilapäistön asemaa parantaa, vai pitäisikö voimavarat keskittää pysyvien työsuhteiden turvaamiseen? Onko perinteisistä ammattijärjestöistä ajamaan myös tilapäistön etua, vai tarvitseeko tilapäistö omat edunvalvojansa?

    Usein tilapäistön ja pysyväistön edut ovat vastakkaiset: Jos vaikeutetaan pitkään työssä olleiden irtisanomista, vaikeutetaan tilapäistöön kuuluvien nousua pysyväistöön. Mitä enemmän työelämän heittopussien työaika joustaa, sitä helpompi on järjestää vakaat olot pysyväistölle. Jos parannetaan tilapäistön eläke-, loma- ja muita etuja, on se pois työnantajien palkanmaksukyvystä ja sitä kautta myös pysyväistön palkoista.

    Tilapäistön osalta joudutaan valitsemaan syvenemisen tai levenemisen välillä. Mitä pienempänä tilapäistö onnistutaan pitämään, sitä huonommat olot sillä on, ja päinvastoin.

Tilapäistöön kuulumista pidetään lähtökohtaisesti pahana, mutta ihmiset ovat erilaisia. Toiselle paras työpaikka on sellainen, johon mennään opintojen päätyttyä ja ollaan eläkeikään asti. Toisen silmissä tällainen haasteettomuus on kauhistuttavaa.

    Moni hyväosainen keikkailee Jörn Donnerin tavoin koko elämänsä. Vaihtuva työ voi olla mukavaa, jos voi olla varma uudesta työpaikasta, eivätkä työttömyysjaksot merkitse taloudellista katastrofia.

    Edes parjattu kahden työn tekeminen ei välttämättä ole huono asia. Minusta olisi parempi ajaa neljä tuntia aamuruuhkassa bussia ja olla sen jälkeen neljä tuntia talonmiehenä kuin ajaa bussia neljä tuntia aamuruuhkassa, pitää neljän tunnin tauko ja ajaa taas neljä tuntia iltaruuhkassa – edellyttäen että molemmat työsuhteet olivat turvattuja ja etuni ja oikeuteni olisivat muutenkin samat kuin yhtä kokopäivätyötä tekevillä.

Olot voitaisiin järjestää tilapäistöön kuuluvillekin siedettäviksi, mutta sitä ne eivät nyt ole. Silpputyötä tekevät ovat pääsääntöisesti törkeästi riistettyjä työelämän heittopusseja.

    Jos tilapäistö elinkeinorakenteen muuttuessa väistämättä laajenee, eikö kannattaisi valmistella tähän mukautumista?

    Omistusasumista suosiva asuntopolitiikka esimerkiksi sopii tilapäistölle huonosti. Tilapäistöön mukautuneessa yhteiskunnassa voisi ilman seuraamuksia keskeyttää asuntolainan lyhentämisen, kun työttömyys yllättää. Korot ja yhtiövastike tulisivat vuokranmaksua halvemmiksi. Ei pankki lyhennyksiä tarvitse. Sille riittää, että korot maksetaan.

    Ansiosidonnaista sosiaaliturvaa on yritetty vääntää tilapäistölle ja yrittäjille sopivaksi, mutta vaikeata se on. Etuja parannettaessa törmätään väärinkäytön helppouteen ja kannustinvääristymiin. Tilapäistöön sopeutuneessa yhteiskunnassa sosiaaliturvaa rakennettaisiin perustulon hengessä. Toki jonkinlaista ansioturvaakin tarvittaisiin.

    Tilapäistön kannalta olisi hyvä, jos maassa vallitsisi pieni työvoimapula. Silloin pätkätöiden riskit olisivat paljon pienemmät.

Tilapäistön laajenemiselle emme ilmeisesti mitään voi, mutta paljon pysyvien työsuhteiden mukana menetetään. Ei ole hauskaa joutua mittauttamaan markkina-arvoaan työmarkkinoilla tavan takaa. Vielä ikävämpää se on, jos oma markkina-arvo vanhemmuuden, sairastelun, vanhemmuuden tai ikääntymisen vuoksi alenee.

    Toisaalta, jos tarraudumme pysyvien työsuhteiden illuusioon, vaikka yhä useampi joutuu kokemaan irtisanomisen jossakin elämänsä vaiheessa, kasvatamme työelämästä kokonaan pudonneiden joukkoa.


<<paluu etusivulle