PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET

Suomen Kuvalehti 50/2005


Mistä rahat Vantaan kasvuun?


Väitän, että asuntojen kalleus Helsingissä johtuu kaupungin jakautumisesta moneksi kunnaksi. Asuntoja on kohtuu-etäisyydellä liian vähän, koska kuntarajat estävät rakentamasta järkeviin paikkoihin.

    Helsingin muuttotappio ei johdu asuntojen kalleudesta. Vaikka asunnot olisivat halvempia, ei niihin sen useampi mahtuisi asumaan – pikemminkin harvempi, koska olisi varaa asua väljemmin. Yksittäiset ihmiset toki muuttavat pakoon kalliita asuntoja, mutta jos he eivät muuttaisi, joidenkin toisten pitäisi.

    Vaikka asuntoja rakennettaisiin määrättömästi kehyskuntiin, Helsingissä asunnot pysyisivät kalliina, sillä pulaa on kohtuuetäisyydellä olevista asunnoista. Hintaero lähellä ja kaukana sijaitsevien asuntojen välillä säilyisi.

    Pitääkö Helsingin ryhtyä kaavoittamaan hullun lailla ja panemaan vaikkapa puolet keskuspuistosta lihoiksi? Ei pitäisi. Satamilta vapautuvien alueiden rakentamista voidaan nopeuttaa, mutta Helsinkiä ei pidä tiivistää epäviihtyisäksi. Valtavasti hyvää rakennus-maata hyvien yhteyksien varrelta on Espoossa ja erityisesti Vantaalla ja ratoja rakentamalla sitä saa lisää.

    Vaikka Helsingillä on pää-kaupunkiseudun kunnista vähiten vapaata maata, Helsinki rakentaa asuntoja lähes yhtä paljon kuin Espoo ja Vantaa yhteensä. Erityisesti Vantaa rakentaa kovin vähän, vaikka sillä on yllin kyllin joutilasta maata radan varressa.


Vantaalla ei ole varaa rakentaa uusien asukkaiden tarvitsemia kouluja, päiväkoteja ja kunnallistekniikkaa. Uusi asukas tuo mukanaan noin kymmenen tuhannen euron tarpeen kunnan investointeihin. Prosentin väkiluvun kasvu maksaa 100 euroa asukasta kohti, kahden prosentin kasvu 200 euroa ja niin edelleen.

    Helsinkiin rakennetaan paljon, koska helsinkiläisiä riittää rahoittamaan investointeja. Pieni kunta ei pysty kasvamaan nopeasti, vaikka tilaa olisi. Tässä ei ole järkeä. Rakentaa pitäisi kaupunkirakenteen kannalta oikeisiin paikkoihin. Kun Vantaa jarruttaa kasvuaan, rakentaminen valuu kehyskuntiin. Jos 10 000 ihmisen työmatka näin pitenee kymmenellä kilometrillä, tuottaa se vuodessa turhaa matkustamista tuhat kertaa maapallon ympäri!

    Vanhasen hallitus subventoi kaiken kukkuraksi asutuksen hajoamista korvaamalla nopeasta kasvusta aiheutuvia kuluja Nurmijärvelle ja Kirkkonummelle, mutta ei Vantaalle.


Sama ongelma on muuallakin. Mäntsälään voisi rakentaa oikorataan tukeutuen Järvenpään kokoisen puutarhakaupungin, jolla olisi käytettävinään miljoonakaupungin työmarkkinat ja palvelut. Omakotiasumista ilman riippuvuutta autosta!
    Ei kuitenkaan rakenneta. Mäntsälä ei pysty rahoittamaan itseään suuremman kaupungin rakentamista. Mäntsälän tulevaisuus olisi perin toisenlainen, jos maakunnat vastaisivat investointien rahoituksesta.


Helsingin asunnoista vain 12 prosenttia on pientaloissa, mutta rakennusmaasta pientalorakentamiseen on uhrattu 57 prosenttia. Jos kaikki asuisivat pientaloissa, Helsinkiin mahtuisi vain 120 000 asukasta.
    Helsinki pyrkii nyt varaamaan lisää maata pientaloille saadakseen pientaloasukkaiden veroja. Koko seutua ajatellen tämä ei ole järkevää. Keskeiset alueet kannattaa rakentaa tehokkaasti ja sijoittaa väljä rakentaminen syrjemmälle. Helsingin tulisi panostaa "ratikka ja hissi" -logistiikkaan; korkealaatuisiin ja riittävän suuriin kerrostalo-asuntoihin.
    On Helsingissäkin pientaloille sopivia alueita. Nekin pystytään rakentamaan joukkoliikennettä suosien ja niin, että syntyy kaupunkimainen palvelutaso, mutta se vaatii voimakasta otetta kunnalta. Tätä voimaa ei kehyskunnilla ole.


Kaupunkirakenteen hajoaminen ei yhteistyöllä korjaannu, koska se ei tuo Vantaalle rahaa investointeihin. Myös kilpailu varakkaista asukkaista häiritsee yhteystyötä.
    Jollemme pysty siirtymään siihen, että valtio vastaa uusien asuinalueiden perustamiskustannuksista, on liitettävä pääkaupunkiseudun kunnat yhteen tai perustettava Helsingin maakunta, jolla olisi vastuu yhdyskuntarakenteen kehittämisestä ja sen vaatimista investoinneista.


<<paluu etusivulle