PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET
Suomen Kuvalehti 49/2006
Sailas ja ilmasto
Talousennusteissa on pakko ryhtyä arvioimaan myös sitä, miten ilmastonmuutos
tulee kehystämään talouden kehitystä tulevina vuosina, sanoi valtiosihteeri
Raimo Sailas avatessaan sijoitus- tapahtuman Helsingissä. Hän kertoi tajunneensa
tämän luettuaan Nicholas Sternin laajan tutkimuksen ilmastonmuutoksen
taloudellisista vaikutuksista.
Sailaksen mukaan on älykästä noudattaa Sternin suosituksia.
Näin ilmastonmuutoksesta selvittäisiin vain yhden prosenttiyksikön suuruisella
vuotuisella miinuksella kansantuotteessa.
Pidän tuosta miehestä. Niin pientä rahasummaa ei olekaan,
ettei Sailas siitä viran puolesta tappelisi. Silti suhteellisuuden taju löytyy
tosipaikan tullen. Prosentti kansantuotteesta on kolmen kilometrin pino
viidenkympin seteleitä, mutta toisaalta vain 80 senttiä asukasta kohden
päivässä. Se kannattaa maksaa.
On ryhdyttävä kiireisiin toimiin ilmastonmuutoksen
torjumiseksi, mutta myös sopeuduttava siihen, että ilmasto muuttuu joka
tapauksessa melkoisesti. Olemme pahasti myöhässä.
Kaavoituksessa on varauduttava merenpinnan nousuun vähintään
metrillä. Uusi asutus pitäisi ohjata tiiviisiin kylämäisiin yhdyskuntiin
liikenteen vähentämiseksi ja kaukolämmön lisäämiseksi. Metsänhoidon haasteina
ovat myrskyt ja vieraat tuholaiset, joilta talvet eivät metsiämme enää suojaa.
Bioenergiaan kannattaa panostaa, mutta tulevaisuutta ei ole
sellaisella peltoenergialla, joka ei tuota nettomääräisesti energiaa. Sailasta
kannattaa kuunnella tässäkin.
Suuret päästömme asukasta kohden tekevät meistä
silmätikun muun maailman silmissä. On aivan turha kuvitella, että meidän ei
tarvitsisi muuttaa käyttäytymistämme. Heikkoutemme on hajanainen
yhdyskuntarakenne ja lämmityksen tarve talvisin, ei niinkään
vientiteollisuutemme energiavaltaisuus.
Ei ole järkeä siirrellä energiavaltaista teollisuutta maasta
toiseen ilmastopolitiikkaa pakoon, mutta Suomessa on hyvä varautua siihen, että
energiavaltaisten paperilaatujen menekki laskee ja puun käyttö
rakennusmateriaalina lisääntyy.
Fossiilisista polttoaineista tulee kallista käyttää ja siinä
yhteydessä nousee myös sähkön hinta paljon. Vesivoimaloista tulee rahasampoja.
Imatran Voiman myyminen Fortumina pörssiin osoittautuu vielä yhdeksi
taloushistoriamme suurimmista munauksista.
Teollisuutemme valittaa EU:n päästökaupan tuovan
sille kilpailuhaittaa. Valitus on osittain aiheellista, mutta on epärealistista
vaatia EU:ta tinkimään ilmastopolitiikastaan. Ilmastopolitiikkaa tullaan
kiristämään eikä löysäämään. Sailas ei ole ainut tilanteen vakavuuden
oivaltanut.
Päästöoikeuksissa on Suomen teollisuuden kannalta kaksi
ongelmaa. Teollisuutemme väittää olevansa kilpailijoitaan energiatehokkaampaa.
Kilpailijoiden on helppo säästää energiaa, joten ne voivat rahoittaa
toimintaansa myymällä päästöoikeuksiaan. Eräät maat ovat saaneet kiintiöihinsä
väljyyttä ajamalla alas vanhanaikaista teollisuutta. Niillä on jakaa
päästöoikeuksia uusille tehtaille. Suomella ei ole.
Teollisuuden kannattaisi vaatia, että ilmaisista
päästöoikeuksista luovutaan kokonaan ja valtiot myisivät kaikki oikeudet
pörssissä. Silloin päästöoikeuden hinta olisi sama kaikille, mikä toisi
energiapiheille kilpailuetua, eikä päästöoikeuksien rajallisuus ohjaisi
investointipäätöksiä.
Vika vain on siinä, ettei päästökauppa koske kuin EU-maita.
EU:n kilpailukyky muuta maailmaa vastaan heikkenisi, jos se kurittaisi itseään
ilmastopolitiikalla. Vastaväite tuntuu järkevältä, mutta on väärä. Euro kelluu
suhteessa muihin valuuttoihin. Jos energian hinta Euroopassa nousisi, euron arvo
laskisi neutraloiden muutokset kilpailukyvyssä. Energiavaltaisen teollisuuden
kilpailukyky vähän heikkenisi, mutta työvaltaisen paranisi vastaavasti. Muun
maailman viivyttely ei ole ongelma kilpailukyvyllemme vaan ilmastolle.
Yhdysvallat tulee mukaan ilmastopolitiikkaan viimeistään
presidentinvaalien jälkeen. Se tuo meille joko yhteiset hiilidioksidiverot tai
yhteisen päästökaupan. Muut pannaan ruotuun kauppapolitiikan keinoin.
<<paluu etusivulle