Antibioottien piti merkitä ihmiskunnan lopullista voittoa tartuntataudeista. Niiden lasketaan kasvattaneen odotettavissa olevaa elinikää kymmenellä vuodella.
Pian penisilliinin käyttöönoton jälkeen havaittiin joidenkin bakteerien kehittyvän lääkkeelle vastustuskykyisiksi. Penisilliinin rinnalle kehitettiin kuitenkin yhä uusia antibiootteja. Viimein 80-luvulla otettiin käyttöön varsinaisia "monikärkiohjuksia", joita vastaan bakteerien ei pitänyt enää keinoja keksiä. Toisin on kuitenkin käynyt. Viime vuosina on ilmaantunut yhä nopeammin bakteerikantoja, jotka pystyvät vastustamaan kaikkia käyttökelpoisia antibiootteja. Kehitys on ollut paljon ennakoitua nopeampaa.
Käyttöön ei vähään aikaan ilmeisesti ole tulossa uusia antibiootteja. Nykyisten kanssa pitää pärjätä, tehosivat ne tahi eivät.
Kun bakteeri on "keksinyt" vastustuskyvyn antibioottia vastaan, jokainen antibioottikuuri lisää vastustuskykyisten bakteerien osuutta: lääkkeelle herkät bakteerit kuolevat ja vastustuskykyiset valikoituvat jatkamaan elämää. Onneksi vastustuskyky tuo yleensä mukanaan myös haitallisia ominaisuuksia. Normaalit, antibiootille herkät bakteerikannat valtaavat taas alaa, kun antibiootin aiheuttama valintapaine poistuu.
Bakteerien sopeutumiskyvyllä ei näytä olevan rajoja. Myös vastustuskykyiset kannat kehittyvät geneettisesti kilpailukykyisemmiksi, joten ne alkavat menestyä yhä paremmin kilpailussa herkkiä kantoja vastaan. Tämä voi tuoda mukanaan hyvin ikäviä yllätyksiä.
Sellainenkin mahdollisuus on olemassa, että ihmiskunta menettää antibioottien antaman suojan kokonaan. Ongelma ei koske vain antibiootteja, vaan esimerkiksi malarialääkkeiden teho on olennaisesti heikentynyt.
Jos lääkkeiden teho menetettäisiin, keskimääräinen elinikä alenisi kymmenellä vuodella. Elämä suurkaupungeissa kävisi lähes mahdottomaksi ja malaria valtaisi laajoja alueita ihmiseltä. Suuria kirurgisia leikkauksia ei voitaisi enää tulehdusvaaran takia tehdä. Köyhät ja tyhmät karsiutuisivat muita rankemmin, koska monipuolinen ravinto, terveelliset elämäntavat ja hygieeninen ympäristö olisivat ainoat suojat tauteja vastaan.
Tällainen tulevaisuus on niin kauhistuttava, ettei riskejä kannattaisi ottaa.
Antibiootteja on käytettävä säästeliäästi, jotta ne olisivat käytettävissä silloin, kun niitä todella tarvitaan. Antibiootit ovat ihmiskunnalle arvokas voimavara, jota ei pitäisi haaskata turhuuteen.
Eikö ole oikeastaan väärin syödä antibiootteja vain mukavuussyistä tai varmuuden vuoksi silloin, kun elimistön normaali vastustuskyky pystyy voittamaan taudin helposti? Miten selitämme lapsenlapsillemme, että nämä kuolevat keuhkokuumeeseen sen takia, että me tuhlasimme antibioottien tehon pikkunuhiin? Resistenssiongelman takia lääkäri ei oikeastaan saisi ajatella vain potilaansa parasta, vaan hänen pitäisi ottaa huomioon myös koko ihmiskunnan etu.
Pahin vastustuskykyisten bakteerien ongelma on sairaaloissa. Sairaalabakteereiden torjuntaa vaikeuttaa huomattavasti se, että tietosuojalainsäädäntö estää sairaaloita kertomasta toisilleen potilaista, jotka ovat tai voivat olla vaarallisten bakteerien kantajia.
Liki puolet antibiooteista syötetään eläimille. Antibiootteja ei käytetä eläimillä vain tautien torjuntaan, vaan niillä edistetään myös eläimen kasvua.
Naudan ruuansulatuselimistössä
on noin sata kiloa bakteereja. Kun tähän biljoonien bakteerien
taistelukenttään syötetään rehun mukana pieniä
määriä antibiootteja, suositaan eläimen kasvun kannalta
edullisia bakteereja. Ei tiedetä, missä määrin antibioottien
käyttö rehun lisäaineena edistää vastustuskyvyn
kehittymistä ihmisten käyttämiä antibiootteja vastaan.
En ottaisi riskiä.
<<paluu
etusivulle
