PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET

Suomen Kuvalehti 39/2004

Virkatyönä vai yksityisesti?

Pitääkö kunnalliset palvelut tuottaa virkatyönä vai ulkoa ostamalla? Toisille kunnan tuottama merkitsee laadukasta palvelua ja turvallisia työsuhteita, toisten silmin katsottuna taas ostettu on tehokasta ja dynaamista.
    Kannattavana ja asiakkaiden kannalta kivuttomana pidetään tukipalvelujen ulkoistamista, mutta jotain siinäkin menetetään. Tyttäreni päiväkodissa ruoka tehtiin vanhanaikaisesti paikanpäällä. Keittiössä työskentelevä Anneli oli lasten mielestä pidetyimpiä "opettajia". Ostoruoka olisi vienyt päiväkodista yhden aikuisen.

Ideologiseksi riita muuttuu, kun puhutaan varsinaisten palvelujen hankkimisesta ostamalla. Kunnilla on omaa erikoistunutta ja työhönsä motivoitunutta työvoimaa, joka yleensä haluaa pysyä kunnan palveluksessa. Tätä toivetta on viisasta noudattaa. Tavallisesti myös asiakkaat tavallisesti pitävät kunnan tuottamia palveluja turvallisempina.
    Toisaalta, kun Karjaa päätti ostaa terveyskeskustoiminnan Folkhälsanilta, palvelut paranivat ja työolot kohentuivat. Sekä asiakkaat että henkilökunta ovat tyytyväisiä. Kalliiksi se kuitenkin varsinkin aluksi tuli kunnalle, kun sopimustekniikkaa harjoiteltiin.
    Myös Lahden demarivetoinen kaupunki on vastikään päättänyt ostaa osan perusterveydenhuollosta. Oli pakko: oma terveystoimi oli mennyt niin pahasti solmuun, ettei terveyskeskukseen saatu lääkäreitä.
    Monia erityisosaamista vaativia palveluja kannattaa myös ostaa. Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry. myy kunnille lastensuojelun palveluja ammattitaidolla, jota yksittäisellä kunnalla ei aina ole.
    Yksi tulevaisuuden mahdollisuuksista onkin, että joillekin palvelualoille syntyy valtakunnallisia ketjuja, joilla on valtakunnallista osaamista ravintolaketjujen tapaan. ne voivat olla kuntien yhdessä omistamia yhtiötä, kolmannen sektorin järjestöjä tai yksityisiä yhtiöitä.

Ostopalvelujen heikko kohta on tarjouskilpailujen vaatima työmäärä ja ongelmat palvelujen laadun takaamisessa. Helsingin epäonnistuminen vammaisten kuljetuspalvelujen ostossa on varoittava esimerkki.
    Kun yritys ostaa jotain toiselta yritykseltä, se voi harkintansa mukaan järjestää tarjouskilpailun tai olla järjestämättä. Kunnalla ei ole oikeutta vastaavaan järjenkäyttöön, vaikka odotettavissa olevat hyödyt kilpailuttamisesta eivät vastaisi kilpailuttamisen kustannuksia ja riskejä.
    Kaupunginorkesteri saa tilata juhlavuotensa kunniaksi sinfonian haluamaltaan säveltäjältä ilman tarjouskilpailua siitä, kuka jonkin pimputuksen halvimmalla väsää. Sosiaalipalveluissa laatukriteerien määrääminen voi olla yhtä vaikeata kuin säveltaiteessa. Aukottoman tarjouspyynnön laatiminen on monimutkaista ja kallista.
    Olen ollut hylkäämässä tarjousta, joka kaikkien mielestä olisi ollut edullisempi. Hävinnyt kalliimpi tarjous oli selvästi parempi, mutta tavalla, jota ei ollut osattu tarjouspyyntöön kirjata. Korvausvaatimusten pelossa hyväksyimme huonomman.
    Koska laadun mittaaminen objektiivisesti on vaikeata, kilpailuttamislainsäädäntöön sisältyy selvä tendenssi suosia huonoa ja halpaa hyvän ja vähän kalliimman kustannuksella. Lainsäädännön puhdasoppisuus – tai naiivius – on este ostopalvelujen tiellä.

Kunnallisten palvelujen Akilleen kantapää on hallinnon jäykkyydessä ja vanhanaikaisuudessa.  Se saa aikaan sekä huonoa työilmapiiriä että tehottomuutta.
    Tuotantotalouden professori Lillrankin ryhmä onnistui hyvin yksinkertaisilla töiden järjestelyillä tuomaan Tapiolan terveyskeskuksen toimintaan tehoa ja saamaan päivystysjonot lyhyemmiksi. Miksi kunnallinen koneisto ei itse pysty samaan?
    Huonon hallinnon vuoksi kuva kunnasta hyvänä ja yksityisistä huonona työnantajana ei vastaa tosiasioita. Yksityisen lääkäriaseman on kuntaa helpompi saada henkilökuntaa. Kyse ei ole palkasta vaan työoloista. Yksityisellä on helpompi neuvotella työajasta työnantajan kanssa. Omaan työhönsä pystyy vaikuttamaan paremmin, ja niin edelleen. Eivätkö kunnat voisi ottaa tässä oppia yksityisistä?
    Kädenvääntöä kunnan itse tuottamien palvelujen ja ostopalvelujen välillä ei ratkaise politiikka vaan se, kumpi pääsee eroon heikkouksistaan; yksityiset liiallisuuksiin viedyn kilpailuttamisen ja vaikean laadun määrittämisen ongelmista vain kunnallinen jäykästä hallinnostaan.


<<paluu etusivulle