PUHEET, KANNANOTOT JA KIRJOITUKSET
Suomen Kuvalehti 44/2005
Fortum hyötyy päästöistä
Mitä pitäisi tehdä päästökaupan voimayhtiöille tuomille satojen miljoonien eurojen ansiottomille voitoille, jotka me kaikki maksamme sähkölaskuissamme?
Helpointa olisi tietysti luopua ilmastopolitiikasta. Tämän kolumnin lähtökohtana kuitenkin on, että on järkevää lisätä päästöoikeuksien kokoinen lisä fossiilisten polttoaineiden hintaan.
Tätä kirjoitettaessa
pörssisähkön hinta oli 37,7 euroa megawattitunnilta. Vielä viisi vuotta sitten
hinta pysytteli alle kahdenkymmenen euron. Kun sähköä kuluu Suomessa n. 87
miljoonaa megawattituntia, nousu on periaatteessa rahana yli puolitoista
miljardia euroa vuodessa. Kenen taskuun erotuksen pitäisi mennä?
Valtaosan ajasta pörssisähkön hinnan määrää hiililauhteen
hinta. Jos päästötonni maksaa 22 euroa, se nostaa hiililauhteen
tuotantokustannuksia n. 17 eurolla megawattitunnilta. Nyt Suomessa kulutetusta
sähköstä runsaat kaksi prosenttia tuotettiin kotimaisella lauhdevoimalla, siis
vain sähköä tuottavilla voimalaitoksilla, joista syntyvä hukkalämpö ajetaan
mereen. Sähkön hinta vastaa hiililauhteen kustannuksia päästöoikeuksineen mutta
tuottaa tolkuttomasti voittoa vesi- ja ydinvoimaloille.
Onko oikein, että parin prosentin tuotanto määrää sähkön
hinnan? Häntä heiluttaa koiraa!
Pörssissä hinta on sama kaikelle sähkölle. Ensimmäistäkään hiililauhdevoimalaa
ei kannata käynnistää Pohjolassa ennen kuin sähkön hinta vastaa
tuotantokustannuksia, eikä sähkö riitä ilman hiilivoimaa. Nyt kustannuksiin
sisältyy päästöoikeuksien polttaminen.
Keskimääräinen 15 euron päästökauppalisä megawatin hinnassa
tuottaa ydinvoimaloille n. 300 miljoonaa ja vesivoimalle n. 200 miljoonaa euroa
ylimääräistä tuloa vuodessa. Myös tuuli- ja hakevoimaloiden kannattavuus on
parantunut.
Moni on vaatinut, että sähkön hinta määräytyisi eri
tuotantomuotojen kustannuksista käytön mukaan. Tämä ei olisi markkinataloutta,
mutta sopiiko markkinatalous kaikkeen?
Keskiarvohinta ei ohjaisi sähkön käyttäjien
päätöksiä oikein. Jos viimeiset megawattitunnit tuotetaan hiili-lauhteella,
kaikki kulutuksen lisäys lisää ja kaikki säästö vähentää hiililauhteen
tuotantoa. Kuluttajan kohtaama hinta tuottaa oikeita kulutuspäätöksiä.
Vika on oikeudenmukaisuudessa. Ylimääräinen voitto menee
vääriin taskuihin. Päästökaupan tehtävänä oli parantaa uusiutuvan energian
kannattavuutta, mutta tulonjakoa ajatellen olisi oikein, että vanhojen vesi- ja
ydinvoimaloiden ansiottomat hyödyt palautettaisiin kuluttajille - verotettaisiin
valtiolle ja alennettaisiin vastaavasti muuta verotusta. Poikkeuksellista
menettelyä puolustaa ansiottomien voittojen kohtuuton koko.
Järjestelmän käyttöönoton jälkeen tehtyjen investointien
tuottoon ei pitäisi puuttua, jotta investoinnit päästöttömään energiaan
kannattavat. Moni on pitänyt ansiottomien voittojen verottamista vääränä, koska
yritykset ovat ostaneet voimalaitoksia päästökaupan perusteella. Monet näin
sanovista kuitenkin vaativat päästö-kaupasta luopumista. Sekin veisi
ylimääräiset tulot voimayhtiöiltä. Miten se olisi vähemmän väärin?
Päästökauppa tuottaa voittoa myös hiilivoimaloiden omistajille, vaikka voimala
seisoisi koko vuoden. Voimalat ovat saaneet päästöoikeutensa pääosin ilmaiseksi.
Silti ne siirtävät päästöoikeuden hinnan sähkön hintaan.
Minkä on lahjaksi saanut, ei kannata lahjaksi antaa, koska
päästöoikeuden voi myös myydä. Miksi ihmeessä hallitus jakoi voimaloiden
päästöoikeudet ilmaiseksi? Pelkkään lauhdetuotantoon myönnettiin päästöoikeuksia
200 miljoonan euron edestä vuodessa.
Suomessa suurin hyötyjä
päästökaupasta on tuloksensa kaksinkertaistanut Fortum. Fortumin jättivoitot
eivät olisi ongelma, jos valtio yhä omistaisi yhtiön yksin. Ongelman muodostaa
ansiottomien voittojen valuminen yksityisille osakkeenomistajille. Se on paljon
suurempi rahavirta kuin yritysjohdon saamat optiotulot.
Lisää on tulossa. Kun Pohjoismaiden sähköverkko integroidaan
Keski-Euroopan kanssa, sähkön hinta nousee keskieurooppalaiselle tasolle, noin
30 prosentilla.
<<paluu etusivulle